Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen exältä asiallista?
13.08.2022 |
Heillä toki yhteiset (isot) lapset. Isoja teinejä jo. Nuorempi 16. Nuorempi asuu kotona, vanhempi omillaan. Nuorempi teini on vuoroin jommalla kummalla vanhemmalla niin että saa vähän itsekin päättää missä on..
Noh. Ex tiesi että ollaan kesälomareissulla yön yli, heidän erostaan vuosi ja me ollaan oltu yhdessä muutama kuukausi. En tiedä haluaako tehdä kiusaa vai mikä on, mutta häiriköi toista viesteillä, että "lapset sitä ja tätä..." Että mitä nyt teinit keksii. Kotiintuloajoista möykkäämistä ym.. kiukutteli miehelle. Kesken hänen vapaa-aikaansa. Toki on lasten isä edelleen, eikä se asia muutu. Minullakin lapset on.. Mutta jotenkin en kokenut asialliseksi tuollaista "häirintää", jolle toinen ei siinä tilanteessa mitään mahda..
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
"Kesken hänen vapaa-aikaansa"
Ei lapsista ole vapaa-aikaa. Riippumatta siitä missä/kenellä lapset on. Ja lasten asioista on toisinaan keskusteltava.
Olisi mielenkiintoista tässä kuulla toisten osapuolten mielipiteet. Värität kovasti tarinan nyt omaan päätyysi.
Oletko itse mustasukkainen miehestäsi?
Salli mun nauraa :D :D :D Äidillä kyllä vapaa-aikaa on, jopa niin että kun lapsen lääkkeeet oli unohtunut äidin luokse, eikä äiti vastannut lapsen eikä lapsen isän puheluihin eikä viesteihin, niin oli pakko lähteä oven taakse kysymään unohtuneita lääkkeitä. Ovikelloa soiteltiin kauan, ja kun kukaan ei tullut avaamaan, ja oli jo myöhä, ja lääkkeet tarvitsi saada, niin lapsi meni avaimella sisään. Äiti huusi ja raivosi ja ajoi lapsen pihalle että tänne ei ole mitään asiaa. Lääkkeet heitti ikkunasta perään ja möykkäsi että antaa olla viimeinen kerta kun häiritsette häntä kun hänellä on LAPSI VAPAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika pian olette kimppaan mennyt. Voin kertoa, että tyypillisesti siinä kestää aika pitkään, että siitä vanhasta päästään oikeasti yli. Eikä se siis tarkoita että kaipaa toista ja haluaa toisen takaisin, vaan ihan yksinkertaisesti sitä että eron jälkeen lasten asioissa on aina paljon selvitettävää, vaikka kuinka olisivat isoja, ja sen eksän hyvinvointi harvoin kiinnostaa sillä tasolla et alkais miettimään soittaako huonoon aikaan vai ei. Usein siihen liittyy myös tunteenpurkauksia; esim vituttaa kun mies toimii eri tavalla kuin sovittu ja tekee vaan mieli antaa siitä palautetta.
Siihen on ihan syynsä, miksi jokaisen ois hyvä olla yksikseen eron jälkeen, lasten ollessa kuvioissa niin ainakin vuosi.
Sopiminen vaatii vähintään 2 samanmielistä osapuolta. Se että äiti päättää mielessään että asia on x, ei tee siitä yhteistä sopimusta.
Teinien kanssa ne murheet saattaa olla suurempia kuin pienempien lasten. Viiltely, päihteet, masennus, anoreksia, jne ja se vaatii vanhemmilta jopa saumatonta yhteistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika pian olette kimppaan mennyt. Voin kertoa, että tyypillisesti siinä kestää aika pitkään, että siitä vanhasta päästään oikeasti yli. Eikä se siis tarkoita että kaipaa toista ja haluaa toisen takaisin, vaan ihan yksinkertaisesti sitä että eron jälkeen lasten asioissa on aina paljon selvitettävää, vaikka kuinka olisivat isoja, ja sen eksän hyvinvointi harvoin kiinnostaa sillä tasolla et alkais miettimään soittaako huonoon aikaan vai ei. Usein siihen liittyy myös tunteenpurkauksia; esim vituttaa kun mies toimii eri tavalla kuin sovittu ja tekee vaan mieli antaa siitä palautetta.
Siihen on ihan syynsä, miksi jokaisen ois hyvä olla yksikseen eron jälkeen, lasten ollessa kuvioissa niin ainakin vuosi.
Sopiminen vaatii vähintään 2 samanmielistä osapuolta. Se että äiti päättää mielessään että asia on x, ei tee siitä yhteistä sopimusta.
Alapeukutin, koska mielestäni äiti päättää, sama miten typeriä juttuja, ja häntä on toteltava sekä lasten että isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa ne murheet saattaa olla suurempia kuin pienempien lasten. Viiltely, päihteet, masennus, anoreksia, jne ja se vaatii vanhemmilta jopa saumatonta yhteistyötä.
No ei nää nyt mitään normaaleja ja yleisiä teinien ongelmia ole. Mulla ei ainakaan ollut mitään noista kun olin teini. Eikä polla ole seonnut myöskään aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Niin. Meillä on ollut 2 kertaa tällainen tilanne 11 vuoden aikana, jossa soitin exälle kun omat keinot loppui lasten kanssa totaalisesti ja kyse ei ollut tasoa puurohillon syömisestä. Nykytilanne on se, etten saisi soittaa mistään asiasta. Toinen lapsista joutui hetkeksi sairaalaan ja kävimme exän kanssa katsomassa häntä yhtenä päivänä. Nainen nosti siitä hirveän riidan. Kuten sanoin, en saisi olla yhteydessä mistään asiasta lapsiin liittyen. Ja muissa asioissa en ole kuin lasten ja harvoin. Lapset eivät ole halunneet olla enää vuosiin isänsä kanssa viikonloppuja. Isä näkee lapsiaan yleensä silloin, kun nainen on töissä. Minusta se ei ole oikein lapsia kohtaan. Poika onkin onnistuneesti vieraantunut isästään, mikä ottaa minua päähän. Tytär on itse pitänyt sinnikkäästi enemmän yhteyttä isäänsä naisesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kesken hänen vapaa-aikaansa"
Ei lapsista ole vapaa-aikaa. Riippumatta siitä missä/kenellä lapset on. Ja lasten asioista on toisinaan keskusteltava.
Olisi mielenkiintoista tässä kuulla toisten osapuolten mielipiteet. Värität kovasti tarinan nyt omaan päätyysi.
Oletko itse mustasukkainen miehestäsi?Salli mun nauraa :D :D :D Äidillä kyllä vapaa-aikaa on, jopa niin että kun lapsen lääkkeeet oli unohtunut äidin luokse, eikä äiti vastannut lapsen eikä lapsen isän puheluihin eikä viesteihin, niin oli pakko lähteä oven taakse kysymään unohtuneita lääkkeitä. Ovikelloa soiteltiin kauan, ja kun kukaan ei tullut avaamaan, ja oli jo myöhä, ja lääkkeet tarvitsi saada, niin lapsi meni avaimella sisään. Äiti huusi ja raivosi ja ajoi lapsen pihalle että tänne ei ole mitään asiaa. Lääkkeet heitti ikkunasta perään ja möykkäsi että antaa olla viimeinen kerta kun häiritsette häntä kun hänellä on LAPSI VAPAA!
No ilmeisesti sekä äiti että isä käyttäytyy typerästi ajatellessaan että on lapsivapaata aikaa.
Tietysti voisi ajatella että vaikka joku käyttäytyy typerästi, ei muiden silti tarvitse. Lapset siinä vain kärsii.
Tässä tapauksessa taitaa käyttäytyä typerästi koko porukka. Isä, äiti ja uusi morsmaikku.
Lasten tekoon täytyisi olla kyllä joku äoraja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Kuten sanottu, se kuuluisa katkeruus, kuten itsekin myönnät. Ei ole ihme että lapsilla on katkeran äidin luona huono olla, ja sitä oireillaan. Me ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, eikä lapsia ole tarvinnut kuljetella pitkin psykiatreja. Lapset ovat käyneet kyllä itse juttelemassa äidistään koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Paha heillä on siellä olla. Nyt kun toinen muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hän viettää viikonloput aina meillä. Äidillään käy vain pari tuntia kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kesken hänen vapaa-aikaansa"
Ei lapsista ole vapaa-aikaa. Riippumatta siitä missä/kenellä lapset on. Ja lasten asioista on toisinaan keskusteltava.
Olisi mielenkiintoista tässä kuulla toisten osapuolten mielipiteet. Värität kovasti tarinan nyt omaan päätyysi.
Oletko itse mustasukkainen miehestäsi?Salli mun nauraa :D :D :D Äidillä kyllä vapaa-aikaa on, jopa niin että kun lapsen lääkkeeet oli unohtunut äidin luokse, eikä äiti vastannut lapsen eikä lapsen isän puheluihin eikä viesteihin, niin oli pakko lähteä oven taakse kysymään unohtuneita lääkkeitä. Ovikelloa soiteltiin kauan, ja kun kukaan ei tullut avaamaan, ja oli jo myöhä, ja lääkkeet tarvitsi saada, niin lapsi meni avaimella sisään. Äiti huusi ja raivosi ja ajoi lapsen pihalle että tänne ei ole mitään asiaa. Lääkkeet heitti ikkunasta perään ja möykkäsi että antaa olla viimeinen kerta kun häiritsette häntä kun hänellä on LAPSI VAPAA!
No ilmeisesti sekä äiti että isä käyttäytyy typerästi ajatellessaan että on lapsivapaata aikaa.
Tietysti voisi ajatella että vaikka joku käyttäytyy typerästi, ei muiden silti tarvitse. Lapset siinä vain kärsii.
Tässä tapauksessa taitaa käyttäytyä typerästi koko porukka. Isä, äiti ja uusi morsmaikku.Lasten tekoon täytyisi olla kyllä joku äoraja
Toisten mielestä tarvittavien lääkkeiden hakeminen on typerää. Ymmärrän että ei järjenvalo kaikilla loista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Niin. Meillä on ollut 2 kertaa tällainen tilanne 11 vuoden aikana, jossa soitin exälle kun omat keinot loppui lasten kanssa totaalisesti ja kyse ei ollut tasoa puurohillon syömisestä. Nykytilanne on se, etten saisi soittaa mistään asiasta. Toinen lapsista joutui hetkeksi sairaalaan ja kävimme exän kanssa katsomassa häntä yhtenä päivänä. Nainen nosti siitä hirveän riidan. Kuten sanoin, en saisi olla yhteydessä mistään asiasta lapsiin liittyen. Ja muissa asioissa en ole kuin lasten ja harvoin. Lapset eivät ole halunneet olla enää vuosiin isänsä kanssa viikonloppuja. Isä näkee lapsiaan yleensä silloin, kun nainen on töissä. Minusta se ei ole oikein lapsia kohtaan. Poika onkin onnistuneesti vieraantunut isästään, mikä ottaa minua päähän. Tytär on itse pitänyt sinnikkäästi enemmän yhteyttä isäänsä naisesta huolimatta.
Se että loukkaannut siitä että joku kirjoittaa omasta asiastaan, paljastaa sen että ei siellä teidän luona taida kaikki ihan hyvin olla ;) Normaalisti ihminen komppaa jos joku on typerä, sellainen joka puolustaa typeryyttä, tietää itsekin tekevänsä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että juuri teinien kanssa on tärkeää, että toisen vanhemman kanssa voi puhua pieniltäkin tuntuvista asioista. Teini kuten pienempikin, koettelee juuri sitä hänelle tutumpaa aikuista. Esim juuri kotiintuloaika on valtava asia. Teini on saattanut saada esim. kutsun bileisiin jossa ei ole yhtään aikuista. Päästäisitkö lapsesi? Tuossa tilanteessa on erityisen hyvä ilmoittaa asiasta myös toiselle vanhemmalle, varsinkin jos teini saa mennä ja tulla miten huvittaa.
On hyvin mahdollista että se lähivanhempi ei ole kauhean hyvä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Kuten sanottu, se kuuluisa katkeruus, kuten itsekin myönnät. Ei ole ihme että lapsilla on katkeran äidin luona huono olla, ja sitä oireillaan. Me ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, eikä lapsia ole tarvinnut kuljetella pitkin psykiatreja. Lapset ovat käyneet kyllä itse juttelemassa äidistään koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Paha heillä on siellä olla. Nyt kun toinen muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hän viettää viikonloput aina meillä. Äidillään käy vain pari tuntia kylässä.
Ja sinä et olisi yhtään katkera, jos mies tekis sinulle samat? Kuule, katkeruus ei ole sen huonompi tunne kuin mikään muukaan, kunhan sen tunnistaa ja myöntää ja sitä työstää.
Lapsilla oli paha olo koska isä muutti pois ja toi heidän uuteen outoon kotiin vielä uuden, oudon naisen. Mutta siitäkin päästiin yli, pitkälti koska minä ne kaikki kiukut ym kestin ja hain apua.
Ei muuten kuulosta hyvältä että teillä suhtaudutaan noin negatiivisesti avun hakemiseen, jos teini sitä sitten kuitenkin ominpäin joutuu hakemaan. Ihan niinkuin te voisitte vain ulkoistaa itsenne faktasta, että teini tarvitsee keskustelutukea perhetilanteesta johtuen. Oli sitten syy teissä tai äidissä. Sama kuin minä olisin sanonut lapsille että ei oo mun ongelma jos teillä on isän suhteen ongelmia, minähän olen äitinä täydellinen enkä osallistu tähän. 💁
Arvelen luonne-eroksi. Itse keskustelen paljonkin teinin asioista isänsä kanssa, mutta silloin kun molemmille sopii. Jos soitamme äkisti, asia on todellakin akuutti. Näitä tilanteita ollut 15v aikana alle kymmenen kertaa. Molemmilla oma elämä ja jutut, kumpikin vuorollaan hoitaa koko paketin eikä soittele ja kysele mitään mikä ei ole täysin välttämätön asia hoitaa heti. Erityisesti aikanaan eron jälkeen kumpikin kunnioitti toisen vapaata aikaa (kyllä lapsesta voi olla vapaata aikaa ja sen saa sanoa, ei se tarkoita että vastuu olisi pois päältä kokonaan) ja pyrki hoitamaan lapsen asiat mahdollisimman hyvin keskenään. Eron jälkeen on nimenomaan syytä pyrkiä olemaan erityisen sensitiivinen, kaikilla on silloin vaikeita tunteita eikä todellakaan olisi ollut kiva alkaa setviä lapsen ei-hätätilanne -juttuja joko omalla vapaalla illalla tai soitella isälle kesken hänen vapaa-aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Kuten sanottu, se kuuluisa katkeruus, kuten itsekin myönnät. Ei ole ihme että lapsilla on katkeran äidin luona huono olla, ja sitä oireillaan. Me ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, eikä lapsia ole tarvinnut kuljetella pitkin psykiatreja. Lapset ovat käyneet kyllä itse juttelemassa äidistään koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Paha heillä on siellä olla. Nyt kun toinen muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hän viettää viikonloput aina meillä. Äidillään käy vain pari tuntia kylässä.
Ja sinä et olisi yhtään katkera, jos mies tekis sinulle samat? Kuule, katkeruus ei ole sen huonompi tunne kuin mikään muukaan, kunhan sen tunnistaa ja myöntää ja sitä työstää.
Lapsilla oli paha olo koska isä muutti pois ja toi heidän uuteen outoon kotiin vielä uuden, oudon naisen. Mutta siitäkin päästiin yli, pitkälti koska minä ne kaikki kiukut ym kestin ja hain apua.
Ei muuten kuulosta hyvältä että teillä suhtaudutaan noin negatiivisesti avun hakemiseen, jos teini sitä sitten kuitenkin ominpäin joutuu hakemaan. Ihan niinkuin te voisitte vain ulkoistaa itsenne faktasta, että teini tarvitsee keskustelutukea perhetilanteesta johtuen. Oli sitten syy teissä tai äidissä. Sama kuin minä olisin sanonut lapsille että ei oo mun ongelma jos teillä on isän suhteen ongelmia, minähän olen äitinä täydellinen enkä osallistu tähän. 💁
Luulen että lapsilla oli paha olo koska sinä olit katkera. Ei sinun tuntemuksesi ole exän vika. Ei kuulosta kovin hyvältä että kaadat omat tunteesi toisten syyksi, ja että oikeutetusti olet pilannut katkeruudella lastesi elämää. Nuo ovat omia sivallusyrityksiäsi, että muka meillä negatiivisesti suhtauduttaisiin avun hakemiseen, enkä tuollaiseen lähde, ja tuollaisen sivalluksen yrittäminen kertoo millainen olet ihmisenä, ja miksi lapsetkin tarvitsevat psykiatreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Kuten sanottu, se kuuluisa katkeruus, kuten itsekin myönnät. Ei ole ihme että lapsilla on katkeran äidin luona huono olla, ja sitä oireillaan. Me ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, eikä lapsia ole tarvinnut kuljetella pitkin psykiatreja. Lapset ovat käyneet kyllä itse juttelemassa äidistään koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Paha heillä on siellä olla. Nyt kun toinen muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hän viettää viikonloput aina meillä. Äidillään käy vain pari tuntia kylässä.
Ja sinä et olisi yhtään katkera, jos mies tekis sinulle samat? Kuule, katkeruus ei ole sen huonompi tunne kuin mikään muukaan, kunhan sen tunnistaa ja myöntää ja sitä työstää.
Lapsilla oli paha olo koska isä muutti pois ja toi heidän uuteen outoon kotiin vielä uuden, oudon naisen. Mutta siitäkin päästiin yli, pitkälti koska minä ne kaikki kiukut ym kestin ja hain apua.
Ei muuten kuulosta hyvältä että teillä suhtaudutaan noin negatiivisesti avun hakemiseen, jos teini sitä sitten kuitenkin ominpäin joutuu hakemaan. Ihan niinkuin te voisitte vain ulkoistaa itsenne faktasta, että teini tarvitsee keskustelutukea perhetilanteesta johtuen. Oli sitten syy teissä tai äidissä. Sama kuin minä olisin sanonut lapsille että ei oo mun ongelma jos teillä on isän suhteen ongelmia, minähän olen äitinä täydellinen enkä osallistu tähän. 💁
Luulen että lapsilla oli paha olo koska sinä olit katkera. Ei sinun tuntemuksesi ole exän vika. Ei kuulosta kovin hyvältä että kaadat omat tunteesi toisten syyksi, ja että oikeutetusti olet pilannut katkeruudella lastesi elämää. Nuo ovat omia sivallusyrityksiäsi, että muka meillä negatiivisesti suhtauduttaisiin avun hakemiseen, enkä tuollaiseen lähde, ja tuollaisen sivalluksen yrittäminen kertoo millainen olet ihmisenä, ja miksi lapsetkin tarvitsevat psykiatreja.
Luulet? Mitä sun luuloilla tässä kukaan mitään tekee, niinkuin sanoin, meillä on ihan ammatti-ihmiset arvioineet meidän tilanteen, ensin keskustelemalla kaikkien osapuolien kanssa yksin ja yhdessä sekä seuraamalla meidän perhettä. Minun katkeruus ei varmasti ole lapsiin vaikuttanut, väsymys kylläkin. Se on meinaan todella uuvuttavaa; eron jälkeen kantaa yksin vastuu arjesta ja lasten pahasta olosta, sen lisäksi että on itse ihan rikki JA sitä ei saa kaataa lasten niskaan.
Itse myönsit että te ette ota osaa ettekä arpaa "psykiatreilla kulkemiseen", vaikka vielä 10 vuoden jälkeen lapset joutuu hoitamaan asian yksin koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Täydellisesti pää pensaaseen siis teiltä 👏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyinen nainen nostaa aina hirveän metelin, jos satun soittamaan siihen aikaan kun hän on läsnä. Ihan sama mihin aikaan soitan ja millä lasten asialla. En todellakaan halua exääni takaisin, enkä ole hänen "onnestaan" kateellinen. Toivoisin että löytäisi tasapainoisen mukavan naisen. Mutta jos meillä sattuu olemaan lasten kanssa joku tilanne päällä ja mulla pulssi korkeella, niin saatan soittaa exälle että voisko hän nyt mitenkään edes joskus tehdä lasten eteen jotain. Meidän erosta on jo 11v.
Mieheni exä samanlainen. Ei pärjää omien lastensa kanssa, ja soittelee miehelleni huutaen että nyt käsket lapsesi tottelemaan minua. Se missä pitäisi totella on sitten se että pitää syödä hillosilmä puurosta vaikka lapsi ei pidä niin makeasta hillosta, eikä itse hillosilmää pyytänyt, vaan äiti sen väkisin siihen laittoi kiellosta huolimatta. Just tuota "voisitko mitenkään tehdä mitään lasten eteen", kun häntä vain harmittaa se että exällä on siellä kiva loma menossa, ja itse joutuu olla omien lastensa kanssa. Hän kun aina unohtaa että lapset ovat hänen omia lapsiaan, exä kun tuntuu hoitavan "puoli-ilmaiseksi" 500€/2 lasta/kk elarit, exmiehensä lapsia :D :D :D
Kun lapset on meillä ,ei mitään ongelmia ole. Ei vaikka olisivat kuukausikaupalla.
Me käytiin eron jälkeen läpi kaikki perheneuvolat, lasten psykat, koululääkärit, psykologit.
Koska lapset oireili tosi vahvasti mun luona (tunteenpurkauksia, uhmaa, itkua, keskenään nahistelivat paljon ym), ja isän ja isän uuden naisen luona ei mitään. Kaikki aina niin hyvin ja hienosti ja tilulilulii kun palavereissa istuttiin.
Silloin moni, ihan siis lastenpsykiatrista lähtien, sanoi että on hyvin tyypillistä että lapset purkaa tuntojaan siellä, missä se on turvallisinta. Ja usein se tarkoittaa lähivanhempaa. Useimmiten vielä äitiä. Ja tilanne korostuu kun etäisän luona on uusi kumppani, vieras ihminen, koska miten lapset nyt voisikaan olla omia itsejään siellä. Käskettiin vaan olla kärsivällinen ja lapsille kalliona ja niin olen tehnyt. Yksin ei ollut helppoa paimentaa kahta.
Voivoi, myönnän monesti olleeni niin katkera. Minä hoidin lapset yksin kun he oli pieniä, mies petti, muutti 2 kk eron jälkeen yhteen uuden naisensa kanssa. Minä yksin kannattelin lapsia ja koitin saada elämää kasaan. Tuntui niin epäreilulta ja niinhän se olikin.
Myönnän että hiukan nauratti mielessäni, kun 4 vuotta tuon kaiken jälkeen, eräs päivä lapsi oli heittänyt miehen uutta puolisoa tyynyllä ja käskenyt muuttaa pois. Siis täysin normaalia, lapsen reaktiota tilanteeseen, joka menee kyllä ohi aikanaan kun se käsitellään oikein. Nyt vaan astui kuvaan se realismi, kun lasten vieraskoreus alkaa haihtua.
Kuten sanottu, se kuuluisa katkeruus, kuten itsekin myönnät. Ei ole ihme että lapsilla on katkeran äidin luona huono olla, ja sitä oireillaan. Me ollaan oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, eikä lapsia ole tarvinnut kuljetella pitkin psykiatreja. Lapset ovat käyneet kyllä itse juttelemassa äidistään koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Paha heillä on siellä olla. Nyt kun toinen muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hän viettää viikonloput aina meillä. Äidillään käy vain pari tuntia kylässä.
Ja sinä et olisi yhtään katkera, jos mies tekis sinulle samat? Kuule, katkeruus ei ole sen huonompi tunne kuin mikään muukaan, kunhan sen tunnistaa ja myöntää ja sitä työstää.
Lapsilla oli paha olo koska isä muutti pois ja toi heidän uuteen outoon kotiin vielä uuden, oudon naisen. Mutta siitäkin päästiin yli, pitkälti koska minä ne kaikki kiukut ym kestin ja hain apua.
Ei muuten kuulosta hyvältä että teillä suhtaudutaan noin negatiivisesti avun hakemiseen, jos teini sitä sitten kuitenkin ominpäin joutuu hakemaan. Ihan niinkuin te voisitte vain ulkoistaa itsenne faktasta, että teini tarvitsee keskustelutukea perhetilanteesta johtuen. Oli sitten syy teissä tai äidissä. Sama kuin minä olisin sanonut lapsille että ei oo mun ongelma jos teillä on isän suhteen ongelmia, minähän olen äitinä täydellinen enkä osallistu tähän. 💁
Luulen että lapsilla oli paha olo koska sinä olit katkera. Ei sinun tuntemuksesi ole exän vika. Ei kuulosta kovin hyvältä että kaadat omat tunteesi toisten syyksi, ja että oikeutetusti olet pilannut katkeruudella lastesi elämää. Nuo ovat omia sivallusyrityksiäsi, että muka meillä negatiivisesti suhtauduttaisiin avun hakemiseen, enkä tuollaiseen lähde, ja tuollaisen sivalluksen yrittäminen kertoo millainen olet ihmisenä, ja miksi lapsetkin tarvitsevat psykiatreja.
Luulet? Mitä sun luuloilla tässä kukaan mitään tekee, niinkuin sanoin, meillä on ihan ammatti-ihmiset arvioineet meidän tilanteen, ensin keskustelemalla kaikkien osapuolien kanssa yksin ja yhdessä sekä seuraamalla meidän perhettä. Minun katkeruus ei varmasti ole lapsiin vaikuttanut, väsymys kylläkin. Se on meinaan todella uuvuttavaa; eron jälkeen kantaa yksin vastuu arjesta ja lasten pahasta olosta, sen lisäksi että on itse ihan rikki JA sitä ei saa kaataa lasten niskaan.
Itse myönsit että te ette ota osaa ettekä arpaa "psykiatreilla kulkemiseen", vaikka vielä 10 vuoden jälkeen lapset joutuu hoitamaan asian yksin koulukuraattorilla ja terveydenhoitajalla. Täydellisesti pää pensaaseen siis teiltä 👏
Alleviivaat kirjoitus kirjoituksella omaa osuuttasi lasten pahoinvoinnissa. Se että lapset joutuu vuosia olla "ammattilaisten" kanssa tekemisissä kertoo kyllä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta vuosi ja miehellä ollut uusi jo kuukausia. Taitaa olla kova paikka exälle.
Niin, alunperin sanoi, että on onnellinen toisen puolesta. Heillä on ihan hyvät välit. Lasten asioissa ovat toki tekemisissä. Sitä ietin itsekin, että varmaan sitten on kova paikka.. Katkera? Kateellinen? Ei varmaan miestä kyllä takaisin halua, se tie varmaan oli nähty jo, mutta ehkä kateellinen hänen onnestaan? Kateellinen minulle? Tai jotain.. En mä nyt oikein muuten ymmärrä miksi lasten asioista pitää "keskustella" kesken toisen reissua joku viikonloppuilta klo 23? Eri asia jos lapset oikeasti ovat pulassa.. sairaalassa, tosi kännissä tms.
ap
Olen eronnut kun lapset olivat teinejä ja oikeasti miehen uutta naista kohtaan tuntevani tunteet olivat välinpitämättömyys ja jonkun asteinen myötätunto. Nuoret saivat myös valita kumman luona ja milloin olivat, mutta mitään vapaa aikaa vanhemmuudesta ei kyllä kummallakaan ole ollut, vanhempia ollaan 24/7 oli sitten kysymys kotiintuloajoista tai muusta.
Olisiko ap mustasukkainen niin lapsille kuin exlle pitkästä liitosta?
Me ollaan käytyy kaikissa miehen lapsen järjestämissä juhlissa, jotka lapsi on järjestänyt kotonaan tai muualla kuin äitinsä luona.. Lapsen äidin järjestämissä ei koskaan. Ei ole mitään ongelmia kun lapsen äiti on myös vieraana.