Mummo "pojittelee" koko ajan lasta

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta sitä jaksetaan loukkaantua. Meillä mummolla ja hänen sisaruksillaan oli tapana puhutella läheisiä ja rakkaita pojiksi ja piioiksi. Tyttö oli siis piika. Ei tarkoittanut kotiorjaa vaan ketä tahansa tyttöä/nuorempaa naista ja terminä kuului murrealueeseen, varsinkin vanhemmalla ikäpolvella.

Hauska tieto, että tyttöä kutsutaan jollain murrealueella piiaksi! Mahtanee tulla tanskasta, jossa tyttö on pige.

En minäkään pojastani nimellä puhu esim työpaikalla tai puolitutuille. Eikä puhu muutkaan muuten työpaikalla, kun nyt asiaa mietin. Mutta muut on kyllä töissä miehiä. Toki tässä saattaa käydä niin, että kun poika on mukana jossain, missä näitä kaverinkavereitani on, niin sitten oikein erikseen heidän pitää kysyä, että mikäs se mun pojan nimi olikaan.

Mun vanhemmat oli samanlaisia, kun minun lapsi oli pieni. Ymmärrän ärsytyksesi. Enkä ymmärrä miksi siitä lapsesta ei voi käyttää nimeä. Miksi pitää kutsua tytöksi/pojaksi?

Meni kyllä ohi, kun lapsi kasvoi. Toivottavasti menee teilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidänkö perheessä kaikkia kutsutaan etunimeltä?

Meillä ainakin lapset kutsuvat minua äidiksi ja miestäni isäksi, äitiäni mummoksi jne.

"Lapset, tulkaa syömään!"

"Ei saa ottaa lelua siskon kädestä!"

"Onko poika vielä treeneissä?"

"Jos tyttö leikkaa nurmikon, niin poika voisi imuroida ja pyyhkiä lattiat"

"Poika, anna koiralle vettä"

Itse asiassa kyllä, kaksi lasta on sen verran vähän, ettei ole liian vaativaa käyttää heidän nimiään. Minusta on kivempaa ja henkilökohtaisempaa kutsua heitä nimillä. Ja miten toteutat nuo lauseet perheessä, joissa on useampi poika tai tyttö?

"Jos tyttö1 leikkaa nurmikon, niin tyttö2 voisi imuroida ja pyyhkiä lattiat"

"Poika3, anna koiralle vettä"

Itse olen välillä moderni ja sukupuolittuneen termin sijasta kakara1 ja kakara2 sopii käyttöön. Mikäli tarkoitus puhua kummallekin niin ipanat/tenavat/pennut/nappulat/kakarat tjsp. käy myös.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa omatkin ongelmat tätä luokkaa...

Tämä. Pääasia että jostain turhasta mäiskyttää. 😂

Mummo ei vaan muista pojan nimeä.

Kerro mummolle, että nykyisin on myös muunsukupuolisia ja jokainen määrittelee sukupuolensa itse, eli sitä ei näe päällepäin.

Se on they/them

Vierailija kirjoitti:

Se on they/them

Lapseltakin voi kysyä, että mitkä hänen pronomininsa ovat.

Mun yksi edesmennyt sukulainen kutsui minua isoksi likaksi ja pikkusiskoa pikkulikaksi. Ainakin itselle tästä jäi pelkästään mukava muisto.

Meillä oli yksi sukulainen, joka kutsui meitä aina kaksosiksi. Ei Liisa ja Laura, ei tytöt vaan kaksoset. Siis joo toki oltiin kaksosia, että ei se väärin mennyt, mutta ihan turhaa korostusta kaksosuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta sitä jaksetaan loukkaantua. Meillä mummolla ja hänen sisaruksillaan oli tapana puhutella läheisiä ja rakkaita pojiksi ja piioiksi. Tyttö oli siis piika. Ei tarkoittanut kotiorjaa vaan ketä tahansa tyttöä/nuorempaa naista ja terminä kuului murrealueeseen, varsinkin vanhemmalla ikäpolvella.

🤣 isä puhuttelee minua vieläkin välillä piikaksi. Jopa joskus tuntemattomille selittää että piika osti tuollaisen. Enkä yhtään pahastu, se on lellittelynimi täällä pohjoisessa. Mummot ja papat kutsui myös meitä kaikkia suvun tyttäriä piikoina, yleensä meni niin että mitä nuorempi lapsi, arvonimi siirtyi tavallaan sille aina jne. Jotenkin vain kaikki aina tiesi ketä milloinkin kutsuttiin .

Joten relax nyt vähän, ei ole niin vakavaa ja on todennäköisesti hellittelyä enemmän kuin vakavaa loukkaamista mummolta joka ei ole mummosi.

Miksi ihmeessä sinäkin kutsut Saria mummoksi, etkä Sariksi, kun hän ei ole mikään mummo sinulle. Yhtä ärsyttävä tapa ja loukkaava.

Ihan yhtä ärsyttävää, kun perheissä naiset kutsuvat puolisoaan isäksi ja miehet puolisoaan äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat oli samanlaisia, kun minun lapsi oli pieni. Ymmärrän ärsytyksesi. Enkä ymmärrä miksi siitä lapsesta ei voi käyttää nimeä. Miksi pitää kutsua tytöksi/pojaksi?

Meni kyllä ohi, kun lapsi kasvoi. Toivottavasti menee teilläkin.

Myös lapsi nauttii yksityistydensuojaa.

Kotona ja tuttavapiirissä puhun lapsista aina etunimellä, mutta tuntemattomien ja ei-sukulaisten kanssa esim. työpaikalla, en koskaan puhu etunimellä, vaan tytär ja poika.

Ja sekin outoa, kuinka vanhempia naisia voi vapaasti mummotella, kuten ap. miniänä ja ap. kaltaisille ap. loukkaantuisi ja pahoittaisi mielensä mummo sanoisi, ettei ole sinun mummo

No on taas ongelma. Ihan oikeesti. Mun teini-ikäinen poika kutsuu minua etunimellä, ei äidiksi. Pitäisikö mun traumatisoitua tästä? Ei mua haittaa, meillä hyvät välit keskenämme. Mua lähinnä huvittaa tuo tapa.

Ehkä se on teillä sukuperinne.

Hyvin näyttää sinullekin tapa menneen perille, kun kutsut poikasi mummoa mummoksi, etkä anopiksi tai äidiksi.