Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin niin. Kunnioituksen tulee tietysti olla MOLEMMINpuolista. Aloituksen mummo ja tytär eivät kumpikaan kunnioita yhtikäs ketään.
Se opiskeluneiti on täys nössö joka pelkää äitinsä ja mummonsa tappelua. Parempi kun luikkii toiselle paikkakunnalle ja ostaa kamat omilla rahoillaan.Noin juuri. Poispilattu ryökkynä pärjätköön omillaan. Tyrannimummo säästäköön rahansa koska yhteiskunnan tuki loppuu pian.
Äiti jatkanee valitustaan Vauva-palstalla ja tehnee kohta uuden aloituksen. :D
Tuskin mummulla edes on rahaa. Kovat on puheet, todellisuudessa on matti kukkarossa. Piti keksiä tekosyy, kun ei enää saanutkaan pikavippi, kun edellisetkin maksamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.
Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Ai että mä vihaan tuollaista käytöstä!
Meillä tätä tällaista oli vuosia, ihan naurettavista asioista. Ostettiin vappupallot väkisin, sitten kitistiin että pitää mennä kylään hakemaan ne ja jos ei ehditty tai jaksettu tai pallot oli ostettu itse, tuli kymmenwn viestiå siitä, miten naapurin lapset kyllä olivat arvostaneet.
Tai ostettiin kymmenennet hiekkalaatikkolelut ja sitten kun yritettiin sanoa että pitäisi ne itsellä lasten varalta (siellä on hiekkalaatikko) niin nekin meni taas jonnekin työkaverin lapsenlapselle joka kyllä osasi arvostaa.
Annetaan mukalahjoja mutta käytännössä lahjoitettiin paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Jysk, Sotka ja varsinkin Ikea, niistä ostetulla sohvilla ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
No sitten se on sellainen pikkuruinen kahden istuttava sohva. Yksiöön tuokaan tuskin sopii kunnolla, perheasuntoon perheelliselle se on pieni. Ehkä se onkin ollut enemmän koriste kuin käyttöhuonekalu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Voi kuule. Nautiskele niistä poppareita kuplassasi. Noita rajattomia mummeleita on kuule enemmän kuin arvaatkaan. Ei näistä ongelmista viitsi kauheasti tuttavilleen avautua. Syyn voi lukea vaikka tästä ketjusta.
Moni myös luulee olevansa ainoa, sillä nämä ongelmat ovat oikeasti niin poskettomia, että ei niitä uskota. Tässäkin ketjullinen "mä oisin vaan kiitollinen, jos mulle ostettaisiin tarpeetonta tavaraa!"-tyyppejä.
On ollut hämmentävää huomata, että muillakin on tällaisia, mun äitini ei olekaan ainoa.
Kyllä mäkin pidin urbaanilegendana "anoppi kävi vaihtamassa verhot" tapahtumaa. Kunnes se sattui minulle.
Eihän näitä oikeasti voi järjellä käsittää. Luvataan nuorelle sisustus, ja sitten otetaan lupaus pois, kun mummo ei saa päättää mitä ostetaan. Sitten vielä suututaan, kun äiti ostaa tyttärelleen tarvittavat sulassa sovussa, tyttären toiveita kuunnellen.Bullshittä! Ei se äiti tai anoppi pääse verhoja vaihtelemaan, kun pitää ovet säpissä.
Noin ole joutunut tekemään. Toimii!Riittää, että on kouluikäisiä lapsia. Kyllähän he kylään tulevan mummon sisään päästävät, ja sen varaan lasketaankin. Ei koululaiset ala asettua poikkiteloin ovelle, että tänne et muuten tule, eikä ne verhojen vaihtamistakaan pysty estämään.
On myös tarinoita vara-avaimista ja niistä tehdyistä kopioista.
Tarinoita tosiaan riittää. Kuten 40-luvulla syntyneistä mummoista. ;) Ihmeesti ovatkin mummot täällä juuri tuona ajankohtana syntyneitä. Lastenlapset pieniä palleroisia aina vaan, tai korkeintaan opiskelemaan lähteviä 19 vuotiaita.
Ihmettä sekin, että ÄIDIT ehtivät näin paljon kirjoittelemaan juttuja. Eikö heistä kukaan käy töissä?
Kyselee eläkepappa 67v. jolla kaikki lastenlapset aikuisia.
Mahtuu tarinoita maailmaan, joten keksikäähän lisää aikanne kuluksi. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Voi kuule. Nautiskele niistä poppareita kuplassasi. Noita rajattomia mummeleita on kuule enemmän kuin arvaatkaan. Ei näistä ongelmista viitsi kauheasti tuttavilleen avautua. Syyn voi lukea vaikka tästä ketjusta.
Moni myös luulee olevansa ainoa, sillä nämä ongelmat ovat oikeasti niin poskettomia, että ei niitä uskota. Tässäkin ketjullinen "mä oisin vaan kiitollinen, jos mulle ostettaisiin tarpeetonta tavaraa!"-tyyppejä.
On ollut hämmentävää huomata, että muillakin on tällaisia, mun äitini ei olekaan ainoa.
Kyllä mäkin pidin urbaanilegendana "anoppi kävi vaihtamassa verhot" tapahtumaa. Kunnes se sattui minulle.
Eihän näitä oikeasti voi järjellä käsittää. Luvataan nuorelle sisustus, ja sitten otetaan lupaus pois, kun mummo ei saa päättää mitä ostetaan. Sitten vielä suututaan, kun äiti ostaa tyttärelleen tarvittavat sulassa sovussa, tyttären toiveita kuunnellen.Bullshittä! Ei se äiti tai anoppi pääse verhoja vaihtelemaan, kun pitää ovet säpissä.
Noin ole joutunut tekemään. Toimii!Riittää, että on kouluikäisiä lapsia. Kyllähän he kylään tulevan mummon sisään päästävät, ja sen varaan lasketaankin. Ei koululaiset ala asettua poikkiteloin ovelle, että tänne et muuten tule, eikä ne verhojen vaihtamistakaan pysty estämään.
On myös tarinoita vara-avaimista ja niistä tehdyistä kopioista.
Tarinoita tosiaan riittää. Kuten 40-luvulla syntyneistä mummoista. ;) Ihmeesti ovatkin mummot täällä juuri tuona ajankohtana syntyneitä. Lastenlapset pieniä palleroisia aina vaan, tai korkeintaan opiskelemaan lähteviä 19 vuotiaita.
Ihmettä sekin, että ÄIDIT ehtivät näin paljon kirjoittelemaan juttuja. Eikö heistä kukaan käy töissä?
Kyselee eläkepappa 67v. jolla kaikki lastenlapset aikuisia.
Mahtuu tarinoita maailmaan, joten keksikäähän lisää aikanne kuluksi. ;)
Mitähän se eläkepappa täällä kyylää? Eikö ole taloyhtiötä jossa päsmäröidä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
No sitten se on sellainen pikkuruinen kahden istuttava sohva. Yksiöön tuokaan tuskin sopii kunnolla, perheasuntoon perheelliselle se on pieni. Ehkä se onkin ollut enemmän koriste kuin käyttöhuonekalu?
Kolmellelle siinä on istuinpatjat, mutta mitoitus on aika niukka. Miksei sopisi yksiöön itsellä on kulmasohva yksiössä. Sen ei ilmeisesti pitäisi mahtua, jottei aloittajalle tule paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
No sitten se on sellainen pikkuruinen kahden istuttava sohva. Yksiöön tuokaan tuskin sopii kunnolla, perheasuntoon perheelliselle se on pieni. Ehkä se onkin ollut enemmän koriste kuin käyttöhuonekalu?
Kolmellelle siinä on istuinpatjat, mutta mitoitus on aika niukka. Miksei sopisi yksiöön itsellä on kulmasohva yksiössä. Sen ei ilmeisesti pitäisi mahtua, jottei aloittajalle tule paha mieli.
Opiskelijayksiöt on semmosia noin 20-neliöisiä. Niihin ei oikeasti mahdu sekä sänky että sohva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Voi kuule. Nautiskele niistä poppareita kuplassasi. Noita rajattomia mummeleita on kuule enemmän kuin arvaatkaan. Ei näistä ongelmista viitsi kauheasti tuttavilleen avautua. Syyn voi lukea vaikka tästä ketjusta.
Moni myös luulee olevansa ainoa, sillä nämä ongelmat ovat oikeasti niin poskettomia, että ei niitä uskota. Tässäkin ketjullinen "mä oisin vaan kiitollinen, jos mulle ostettaisiin tarpeetonta tavaraa!"-tyyppejä.
On ollut hämmentävää huomata, että muillakin on tällaisia, mun äitini ei olekaan ainoa.
Kyllä mäkin pidin urbaanilegendana "anoppi kävi vaihtamassa verhot" tapahtumaa. Kunnes se sattui minulle.
Eihän näitä oikeasti voi järjellä käsittää. Luvataan nuorelle sisustus, ja sitten otetaan lupaus pois, kun mummo ei saa päättää mitä ostetaan. Sitten vielä suututaan, kun äiti ostaa tyttärelleen tarvittavat sulassa sovussa, tyttären toiveita kuunnellen.Bullshittä! Ei se äiti tai anoppi pääse verhoja vaihtelemaan, kun pitää ovet säpissä.
Noin ole joutunut tekemään. Toimii!
Anopilla _OLI_ vara-avain. Kissaa kävi ruokkimassa, kun oltiin reissussa. Teki vähän muutakin. Avain otettiin anopilta pois ennen kuin oli edes autosta purettu matkatavarat. Kiittämättömiä oltiin, kun anopin verhot ei kelpaa, eikä tykätä kun anoppi selaili vähän sellaisia papereita, jotka ovat varsin henkilökohtaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
No sitten se on sellainen pikkuruinen kahden istuttava sohva. Yksiöön tuokaan tuskin sopii kunnolla, perheasuntoon perheelliselle se on pieni. Ehkä se onkin ollut enemmän koriste kuin käyttöhuonekalu?
Kolmellelle siinä on istuinpatjat, mutta mitoitus on aika niukka. Miksei sopisi yksiöön itsellä on kulmasohva yksiössä. Sen ei ilmeisesti pitäisi mahtua, jottei aloittajalle tule paha mieli.
Opiskelijayksiöt on semmosia noin 20-neliöisiä. Niihin ei oikeasti mahdu sekä sänky että sohva.
Omakotitalossani pelkästään suurempi vaatehuone on n. 40 neliöä. Uima-allaskin on paljon tuota suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
No sitten se on sellainen pikkuruinen kahden istuttava sohva. Yksiöön tuokaan tuskin sopii kunnolla, perheasuntoon perheelliselle se on pieni. Ehkä se onkin ollut enemmän koriste kuin käyttöhuonekalu?
Kolmellelle siinä on istuinpatjat, mutta mitoitus on aika niukka. Miksei sopisi yksiöön itsellä on kulmasohva yksiössä. Sen ei ilmeisesti pitäisi mahtua, jottei aloittajalle tule paha mieli.
Opiskelijayksiöt on semmosia noin 20-neliöisiä. Niihin ei oikeasti mahdu sekä sänky että sohva.
Omakotitalossani pelkästään suurempi vaatehuone on n. 40 neliöä. Uima-allaskin on paljon tuota suurempi.
No on minullakin 244 neliötä omakotitaloa ja uima-allas.
Silti opiskelijayksiöt on noita 20-neliöisiä.
Sellaiseen ei ole mitään järkeä ostaa sohvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
No sitten se on sellainen pikkuruinen kahden istuttava sohva. Yksiöön tuokaan tuskin sopii kunnolla, perheasuntoon perheelliselle se on pieni. Ehkä se onkin ollut enemmän koriste kuin käyttöhuonekalu?
Kolmellelle siinä on istuinpatjat, mutta mitoitus on aika niukka. Miksei sopisi yksiöön itsellä on kulmasohva yksiössä. Sen ei ilmeisesti pitäisi mahtua, jottei aloittajalle tule paha mieli.
Opiskelijayksiöt on semmosia noin 20-neliöisiä. Niihin ei oikeasti mahdu sekä sänky että sohva.
Omakotitalossani pelkästään suurempi vaatehuone on n. 40 neliöä. Uima-allaskin on paljon tuota suurempi.
No on minullakin 244 neliötä omakotitaloa ja uima-allas.
Silti opiskelijayksiöt on noita 20-neliöisiä.
Sellaiseen ei ole mitään järkeä ostaa sohvaa.
Sano se aloittajalle, kun heillä nimenomaan oli tarkoitus hankkia molemmat,sekä sohva että sänky. Normaali pölynimuri sinne ei kuitenkaan mahtunut, jostain kumman syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Voi kuule. Nautiskele niistä poppareita kuplassasi. Noita rajattomia mummeleita on kuule enemmän kuin arvaatkaan. Ei näistä ongelmista viitsi kauheasti tuttavilleen avautua. Syyn voi lukea vaikka tästä ketjusta.
Moni myös luulee olevansa ainoa, sillä nämä ongelmat ovat oikeasti niin poskettomia, että ei niitä uskota. Tässäkin ketjullinen "mä oisin vaan kiitollinen, jos mulle ostettaisiin tarpeetonta tavaraa!"-tyyppejä.
On ollut hämmentävää huomata, että muillakin on tällaisia, mun äitini ei olekaan ainoa.
Kyllä mäkin pidin urbaanilegendana "anoppi kävi vaihtamassa verhot" tapahtumaa. Kunnes se sattui minulle.
Eihän näitä oikeasti voi järjellä käsittää. Luvataan nuorelle sisustus, ja sitten otetaan lupaus pois, kun mummo ei saa päättää mitä ostetaan. Sitten vielä suututaan, kun äiti ostaa tyttärelleen tarvittavat sulassa sovussa, tyttären toiveita kuunnellen.Bullshittä! Ei se äiti tai anoppi pääse verhoja vaihtelemaan, kun pitää ovet säpissä.
Noin ole joutunut tekemään. Toimii!Riittää, että on kouluikäisiä lapsia. Kyllähän he kylään tulevan mummon sisään päästävät, ja sen varaan lasketaankin. Ei koululaiset ala asettua poikkiteloin ovelle, että tänne et muuten tule, eikä ne verhojen vaihtamistakaan pysty estämään.
On myös tarinoita vara-avaimista ja niistä tehdyistä kopioista.
Tarinoita tosiaan riittää. Kuten 40-luvulla syntyneistä mummoista. ;) Ihmeesti ovatkin mummot täällä juuri tuona ajankohtana syntyneitä. Lastenlapset pieniä palleroisia aina vaan, tai korkeintaan opiskelemaan lähteviä 19 vuotiaita.
Ihmettä sekin, että ÄIDIT ehtivät näin paljon kirjoittelemaan juttuja. Eikö heistä kukaan käy töissä?
Kyselee eläkepappa 67v. jolla kaikki lastenlapset aikuisia.
Mahtuu tarinoita maailmaan, joten keksikäähän lisää aikanne kuluksi. ;)
Hyviä havaintoja eläkepapalta.👍
Katsos, täällä kirjoittaa muutama 1940 luvulla syntyneen syrjäytynyt tytär, aikaa kun on.
He joilla menee paremmin, eivät istu kapula kourassa päivät pitkät. Omillaan pärjäävien kun pitää tehdä töitä elantonsa eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.Mikä on tällainen vanhanaikainen sohva, sohvat on kauan olleet samannäköisiä. vanhemmilla on 60 vuotta vanha sohva. Sitä ei ole edes verhoiltu uudelleen, istuintyynyt on käännetty ylösalaisin, kun olivat kuluneet puhki. Jotkut vieraat olivat kyselleet, että mistä on ostettu, kun luulivat uudeksi.
Oikeasti 60 luvulla ostettu sohva voi olla modernimman näköinen kuin moni uusi. Kyseinen sohva on yksinkertainen, suoralinjainen ja matalaselkänojainen. Muuta eroa ei nykysohviin ole kuin se, että siinä on laadukas koivurunko, kestävät pehmusteet ja kangas. Ainoa vika on päälikankaiden kuluminen, edes pehmusteet eivät ole painuneet. Itsellä on n. 2 vuotta vanha jyskin sohva, pehmusteet ovat painuneet kuopalle ja kangas nyppyyntynyt, se näyttää jopa vanhemmalle kuin lähes 60 vanhempi sohva.
Sinun vanhemmilla on ollut hulppean kokoinen ensiasunto, kun sohvakalusto on sopinut sinne. Usein täälläkin lukee, miten ennen avioparin ensiasunto oli pieni omakotitalon yläkerta, mutta heillä taisi olla peritty suuri huoneisto Helsingin keskustassa.
En ymmärrä, siis viekö vanha sohva enemmän tilaa kuin uusi?
No sitten se on sellainen pikkuruinen kahden istuttava sohva. Yksiöön tuokaan tuskin sopii kunnolla, perheasuntoon perheelliselle se on pieni. Ehkä se onkin ollut enemmän koriste kuin käyttöhuonekalu?
Kolmellelle siinä on istuinpatjat, mutta mitoitus on aika niukka. Miksei sopisi yksiöön itsellä on kulmasohva yksiössä. Sen ei ilmeisesti pitäisi mahtua, jottei aloittajalle tule paha mieli.
Opiskelijayksiöt on semmosia noin 20-neliöisiä. Niihin ei oikeasti mahdu sekä sänky että sohva.
Omakotitalossani pelkästään suurempi vaatehuone on n. 40 neliöä. Uima-allaskin on paljon tuota suurempi.
No on minullakin 244 neliötä omakotitaloa ja uima-allas.
Silti opiskelijayksiöt on noita 20-neliöisiä.
Sellaiseen ei ole mitään järkeä ostaa sohvaa.
Sano se aloittajalle, kun heillä nimenomaan oli tarkoitus hankkia molemmat,sekä sohva että sänky. Normaali pölynimuri sinne ei kuitenkaan mahtunut, jostain kumman syystä.
No se kumma syy voi olla niinkin kumma kuon että siellä ei ole sille säilytyspaikkaa.
Jos ostaa yksiöön sekä sohvan että sängyn, niiden mitat on ne olennaiset sitten.
HUOMIO kaikki eläkemummot ja vaarit!
Pitäkää nyt ihmeessä edes se muutama kymppitonni omalla tilillänne. Teidän on hyvä tiedostaa, että vanhuspalveluita tullaan vähentämään kovalla kädellä. Tämä ei ole pelottelua vaan raaka tosiasia.
Surullista seurattavaa ovat hylätyt ikäihmiset joilla ei ole omaa rahaa tilillä.
Parempi ettei ota rahaa vastaan tuollaiselta mummolta. Raha on tässä tapauksessa vallankäytön väline. "Jos minä kerta maksan, niin minä sanon mitä ostetaan". Se ei ole lahja. Rahalla voi tehdä ihmisiä riippuvaiseksi ja alistaa, ja sitä tämä mummo tässä kyllä nyt yrittää. Eräs narsismin muoto....
Minä sain isovanhemmilta aikoinaan muuttorahaa, ja sain ihan vapaasti ostaa mitä tarvitsen, ne tuli kyllä kaupoille mukaan kun halusivat. Lähinnä ukki kommentoi, kun kierreltiin, että katteleppa vähän miten se on kasattu, että osta mieluummin tukevaa puuta ja laatua kuin lastulevyä, hän maksaa kyllä erotuksen, jos vaan on mieluinen. Että kestää sitten pidempään. (Ukki oli puusepän poika.)
Alue: Aihe vapaa
Sua raukkaa ei näköjään ole kukaan auttanut, kun olet noin kylmä ja kova.