Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Meillä jokaisella on oikeus asua kodissa, minkä huonekalut ja muut tarvikkeet koemme omiksemme, mitkä viehättävät juuri meitä, mitkä koemme käyttöön sopiviksi. Nuori saattaa kohta lähteä vaihtoon, ulkomaille töihin, muuttaa yhteen poikakaverin kanssa (jolloin niitä sohvia jne. onkin ehkä tuplat).
Jos tekee hankinnoissaan virheitä, se vaan opettaa.
Ja mummolla on oikeus ihan itse valita, mihin rahansa käyttää, mitä niillä ostaa ja mitä kenelle lahjoittaa. Jotkut mummot eivät vaan halua antaa lahjaksi jotain sellaista, jotka lahjansaaja joutuu muutaman vuoden päästä heittämään roskiin, kun ne ei kestä.
No, lapsenlapsi voi jäädä odottelemaan perintöä. Sinne kai ne mummon rahat säästyy, ja niillä perintörahoilla voi sitten mennä Ikeaan ostamaan pahvista tehtyjä huonekaluja ja vaihtaa aina uusiin parin vuoden välein.
Ei se lapsenlapsi peri mummoa, jos hänen vanhempansa on elossa ja näinhän aloituksen tapauksessa on. Minua naurattaa hirveästi ihmiset, jotka jostain suuttuneena yrittävät käyttää tulevaa perintöä kiristyskeinona. Yleensä kyseiseen tapahtumaan menee kymmeniä vuosia aikaa, joten mummo ehtii ostaa itselleen uudet rokokoomööpelit.
Perimiskeskustelu on todella vastenmielistä.
Itseasiassa koko tämä keskustelu, jossa näyttää olevan mahdotonta ymmärtää molempia osapuolia, vaikka kyse on ihan ymmärrettävästä asiasta.
Mummo haluaa laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita. Se on ihan fiksu, ymmärrettävä ja älykäs ajattelutapa.
Tytön perspektiivi on jo iänkin puolesta lyhyempi.
Turha nälviä kummallekaan. Hyvinhän tässä tapauksessa on selvitty, kun molemmat ovat voineet pitää oman kantansa.
Kummallista kiukuttelua on sitten se, että kun mummo lupasi ostaa jotakin, mutta molempia mielyttävää ei ole löytynyt ja siksi mummon raholla ei olekaan päästy riehumaan. Mitäänhän tyttö ei ole oikeasti menettänyt eikä vanhemmatkaan. Vanhempien tai tytön rahoillahan ne olisi loppujen lopuksi jouduttu ostamaan silloinkin, jos mummo ei olisi koskaan sanonut että voisi ostaa. Pientä rajaa ahneuteen. Mummo päättää itse mihin suostuu antamaan rahaa. Tyttö sitten päättää haluaako sen vai ostaako omillaan jotain muuta.
Ei pidä nähdä ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Ylihän tuosta päästään vaan toteamalla, että nuoret nyt vaan tekevät niin.
Sä et näe mummon tavaroilla (ja rahalla) kiristämisessä mitään ongelmaa?
Minusta hämmästyttävintä keskustelussa on se, että ei millään voida hyväksyä ihmisen vapaata tahtoa. Mummo saa tarjota, mitä parhaakseen näkee ja tyttö saa ottaa tai olla ottamatta, mitä on tarjolla. Tyttöä ei voi pakottaa, mummoa ei voi pakottaa.
Ei mummo kiristä, ei vaan osta sitä, mitä ei näe järkeväksi.Kyllä mummo nimenomaan kiristää. Ensin tarjoutuu ostamaan ja sitten alkaa esittääkin ehtoja.
Täydellistä narsistista vallankäyttöä. Puhtaimmillaan.
Kyllä jokainen saa päättää, mihin rahansa käyttää. Mummon rahat, mummo päättää. Tyttö saa päättää ottaako vai ei. Mutta jos et tajua, niin et tajua. Turha jatkaa keskustelua.
Lue ajatuksella aloitus uudelleen. Ihan klassinen esimerkki kiristyksestä.
No eihän ole. Mummu haluaa ANTAA lapsenlapselle kunnolliset kamppeet eikä suostu ostamaan mielestään huonoja. Ei hän ole vaatinut vastineeksi mitään. Kun hänelle on sanottu että ei kelpaa, niin hän ihmettelee että onpa hankalaa. Siinä kaikki.
Hän lupaa ensin ja kun koukku on nielty, alkaakin laatia erilaisia ehtoja.
Kun hänelle sanoo ei, hän suuttuu.
Klassinen esimerkki vallankäytöstä ja kiristämisestä.
Hmmmm.
Riippuu siitä, että lähteekö joku siihen peliin mukaan.
Huom huom.
Voi ola lähtemättä. Tekee ihan omat ratkaisut. Kertoo vaan suoraan, kun sen pelin kerran näkee. Ihan faktaa pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Meillä jokaisella on oikeus asua kodissa, minkä huonekalut ja muut tarvikkeet koemme omiksemme, mitkä viehättävät juuri meitä, mitkä koemme käyttöön sopiviksi. Nuori saattaa kohta lähteä vaihtoon, ulkomaille töihin, muuttaa yhteen poikakaverin kanssa (jolloin niitä sohvia jne. onkin ehkä tuplat).
Jos tekee hankinnoissaan virheitä, se vaan opettaa.
Ja mummolla on oikeus ihan itse valita, mihin rahansa käyttää, mitä niillä ostaa ja mitä kenelle lahjoittaa. Jotkut mummot eivät vaan halua antaa lahjaksi jotain sellaista, jotka lahjansaaja joutuu muutaman vuoden päästä heittämään roskiin, kun ne ei kestä.
No, lapsenlapsi voi jäädä odottelemaan perintöä. Sinne kai ne mummon rahat säästyy, ja niillä perintörahoilla voi sitten mennä Ikeaan ostamaan pahvista tehtyjä huonekaluja ja vaihtaa aina uusiin parin vuoden välein.
Ei se lapsenlapsi peri mummoa, jos hänen vanhempansa on elossa ja näinhän aloituksen tapauksessa on. Minua naurattaa hirveästi ihmiset, jotka jostain suuttuneena yrittävät käyttää tulevaa perintöä kiristyskeinona. Yleensä kyseiseen tapahtumaan menee kymmeniä vuosia aikaa, joten mummo ehtii ostaa itselleen uudet rokokoomööpelit.
Perimiskeskustelu on todella vastenmielistä.
Itseasiassa koko tämä keskustelu, jossa näyttää olevan mahdotonta ymmärtää molempia osapuolia, vaikka kyse on ihan ymmärrettävästä asiasta.
Mummo haluaa laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita. Se on ihan fiksu, ymmärrettävä ja älykäs ajattelutapa.
Tytön perspektiivi on jo iänkin puolesta lyhyempi.
Turha nälviä kummallekaan. Hyvinhän tässä tapauksessa on selvitty, kun molemmat ovat voineet pitää oman kantansa.
Kummallista kiukuttelua on sitten se, että kun mummo lupasi ostaa jotakin, mutta molempia mielyttävää ei ole löytynyt ja siksi mummon raholla ei olekaan päästy riehumaan. Mitäänhän tyttö ei ole oikeasti menettänyt eikä vanhemmatkaan. Vanhempien tai tytön rahoillahan ne olisi loppujen lopuksi jouduttu ostamaan silloinkin, jos mummo ei olisi koskaan sanonut että voisi ostaa. Pientä rajaa ahneuteen. Mummo päättää itse mihin suostuu antamaan rahaa. Tyttö sitten päättää haluaako sen vai ostaako omillaan jotain muuta.
Ei pidä nähdä ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Ylihän tuosta päästään vaan toteamalla, että nuoret nyt vaan tekevät niin.
Sä et näe mummon tavaroilla (ja rahalla) kiristämisessä mitään ongelmaa?
Minusta hämmästyttävintä keskustelussa on se, että ei millään voida hyväksyä ihmisen vapaata tahtoa. Mummo saa tarjota, mitä parhaakseen näkee ja tyttö saa ottaa tai olla ottamatta, mitä on tarjolla. Tyttöä ei voi pakottaa, mummoa ei voi pakottaa.
Ei mummo kiristä, ei vaan osta sitä, mitä ei näe järkeväksi.Kyllä mummo nimenomaan kiristää. Ensin tarjoutuu ostamaan ja sitten alkaa esittääkin ehtoja.
Täydellistä narsistista vallankäyttöä. Puhtaimmillaan.
Kyllä jokainen saa päättää, mihin rahansa käyttää. Mummon rahat, mummo päättää. Tyttö saa päättää ottaako vai ei. Mutta jos et tajua, niin et tajua. Turha jatkaa keskustelua.
Lue ajatuksella aloitus uudelleen. Ihan klassinen esimerkki kiristyksestä.
No eihän ole. Mummu haluaa ANTAA lapsenlapselle kunnolliset kamppeet eikä suostu ostamaan mielestään huonoja. Ei hän ole vaatinut vastineeksi mitään. Kun hänelle on sanottu että ei kelpaa, niin hän ihmettelee että onpa hankalaa. Siinä kaikki.
Hän lupaa ensin ja kun koukku on nielty, alkaakin laatia erilaisia ehtoja.
Kun hänelle sanoo ei, hän suuttuu.
Klassinen esimerkki vallankäytöstä ja kiristämisestä.
Hmmmm.
Riippuu siitä, että lähteekö joku siihen peliin mukaan.
Huom huom.
Voi ola lähtemättä. Tekee ihan omat ratkaisut. Kertoo vaan suoraan, kun sen pelin kerran näkee. Ihan faktaa pöytään.
Tietenkin riippuu ja nythän ap on pelin havainnut ja tyttö sanonut ei.
Tuollainen sukulainen on vain hirvittävän raskas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon taipumus kontrolloida tuli nyt ihan yllätyksenä kun tytär pääsi opiskelemaan?
Niinpä. Niiaatte ja kyykitte siellä ihan vaan rahanahneutenne takia.
Ei niitä ole pakko ottaa. Kyllä oman tahdon voi kertoa.Jos jää ilman, niin mitä sitten?
Ei voi!!! Kun ilmaiseksi saa!
Ihan ruikuleita olette koko sakki. Sinä ja pentus. Ei omaa ryhtiä lainkaan. Plääh.
Menkää se mummokin jo odottaa, että milloin teistä löytyy roti.
Ei, se on mummon pahin pelko. Kun häntä tulee totella, koska???? Bo kun vaan pitää. Niih!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Meillä jokaisella on oikeus asua kodissa, minkä huonekalut ja muut tarvikkeet koemme omiksemme, mitkä viehättävät juuri meitä, mitkä koemme käyttöön sopiviksi. Nuori saattaa kohta lähteä vaihtoon, ulkomaille töihin, muuttaa yhteen poikakaverin kanssa (jolloin niitä sohvia jne. onkin ehkä tuplat).
Jos tekee hankinnoissaan virheitä, se vaan opettaa.
Ja mummolla on oikeus ihan itse valita, mihin rahansa käyttää, mitä niillä ostaa ja mitä kenelle lahjoittaa. Jotkut mummot eivät vaan halua antaa lahjaksi jotain sellaista, jotka lahjansaaja joutuu muutaman vuoden päästä heittämään roskiin, kun ne ei kestä.
No, lapsenlapsi voi jäädä odottelemaan perintöä. Sinne kai ne mummon rahat säästyy, ja niillä perintörahoilla voi sitten mennä Ikeaan ostamaan pahvista tehtyjä huonekaluja ja vaihtaa aina uusiin parin vuoden välein.
Ei se lapsenlapsi peri mummoa, jos hänen vanhempansa on elossa ja näinhän aloituksen tapauksessa on. Minua naurattaa hirveästi ihmiset, jotka jostain suuttuneena yrittävät käyttää tulevaa perintöä kiristyskeinona. Yleensä kyseiseen tapahtumaan menee kymmeniä vuosia aikaa, joten mummo ehtii ostaa itselleen uudet rokokoomööpelit.
Perimiskeskustelu on todella vastenmielistä.
Itseasiassa koko tämä keskustelu, jossa näyttää olevan mahdotonta ymmärtää molempia osapuolia, vaikka kyse on ihan ymmärrettävästä asiasta.
Mummo haluaa laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita. Se on ihan fiksu, ymmärrettävä ja älykäs ajattelutapa.
Tytön perspektiivi on jo iänkin puolesta lyhyempi.
Turha nälviä kummallekaan. Hyvinhän tässä tapauksessa on selvitty, kun molemmat ovat voineet pitää oman kantansa.
Kummallista kiukuttelua on sitten se, että kun mummo lupasi ostaa jotakin, mutta molempia mielyttävää ei ole löytynyt ja siksi mummon raholla ei olekaan päästy riehumaan. Mitäänhän tyttö ei ole oikeasti menettänyt eikä vanhemmatkaan. Vanhempien tai tytön rahoillahan ne olisi loppujen lopuksi jouduttu ostamaan silloinkin, jos mummo ei olisi koskaan sanonut että voisi ostaa. Pientä rajaa ahneuteen. Mummo päättää itse mihin suostuu antamaan rahaa. Tyttö sitten päättää haluaako sen vai ostaako omillaan jotain muuta.
Ei pidä nähdä ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Ylihän tuosta päästään vaan toteamalla, että nuoret nyt vaan tekevät niin.
Sä et näe mummon tavaroilla (ja rahalla) kiristämisessä mitään ongelmaa?
Minusta hämmästyttävintä keskustelussa on se, että ei millään voida hyväksyä ihmisen vapaata tahtoa. Mummo saa tarjota, mitä parhaakseen näkee ja tyttö saa ottaa tai olla ottamatta, mitä on tarjolla. Tyttöä ei voi pakottaa, mummoa ei voi pakottaa.
Ei mummo kiristä, ei vaan osta sitä, mitä ei näe järkeväksi.Kyllä mummo nimenomaan kiristää. Ensin tarjoutuu ostamaan ja sitten alkaa esittääkin ehtoja.
Täydellistä narsistista vallankäyttöä. Puhtaimmillaan.
Kyllä jokainen saa päättää, mihin rahansa käyttää. Mummon rahat, mummo päättää. Tyttö saa päättää ottaako vai ei. Mutta jos et tajua, niin et tajua. Turha jatkaa keskustelua.
Lue ajatuksella aloitus uudelleen. Ihan klassinen esimerkki kiristyksestä.
No eihän ole. Mummu haluaa ANTAA lapsenlapselle kunnolliset kamppeet eikä suostu ostamaan mielestään huonoja. Ei hän ole vaatinut vastineeksi mitään. Kun hänelle on sanottu että ei kelpaa, niin hän ihmettelee että onpa hankalaa. Siinä kaikki.
Hän lupaa ensin ja kun koukku on nielty, alkaakin laatia erilaisia ehtoja.
Kun hänelle sanoo ei, hän suuttuu.
Klassinen esimerkki vallankäytöstä ja kiristämisestä.
Olkiukkoja taas.
Mummu ei ole ainakaan AP:n mukaan suuttunut, vaan ihmetellyt että tyttö on hankala. Mutta kiristäminen ei tarkoita sitä että ns "kiristäjä" saa jonkun tunnereaktion. Kiristäminen tarkoittaa että kiristäjä edellyttää jotain vastinetta.
Ei myöskään ole sanottu että hän olisi alkanut laatia ehtoja jälkeenpäin. On saattanut heti sanoa että ostan sulle Mielen imurin enkä mitään muuta.
Mutta mikä tämä loukkaantumisen ongelma on? Mitä sitten jos mummu harmistuu tai vaikka suuttuisi? Se on tunnereaktio joka menee aikanaan ohi. Se EI ole mitään kiristystä.
Ihan kummallista että mummun pitäisi siis kiltisti maksaa ja olla samaa mieltä eikä missään nimessä pahoittaa mieltään, koska se on kiristystä?!
Abuela y abuelo kirjoitti:
Espanjassa & Kanarialla asuu/talvehtii tuhansia isovanhempia. Kerran kesässä nähdään lastenlapsia. Yht.pito lähinnä w'appeina.
Rahaa nuorten tileille laitetaan tarpeen mukaan.
Noin tehdään tänä päivänä. Myös meillä.
Aloitus ei ole uskottava, hän on jämähtänyt jonnekin.
Saako Teneriffalta vielä asuntoa ? Kertokaa jos tiedätte, por favor.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Meillä jokaisella on oikeus asua kodissa, minkä huonekalut ja muut tarvikkeet koemme omiksemme, mitkä viehättävät juuri meitä, mitkä koemme käyttöön sopiviksi. Nuori saattaa kohta lähteä vaihtoon, ulkomaille töihin, muuttaa yhteen poikakaverin kanssa (jolloin niitä sohvia jne. onkin ehkä tuplat).
Jos tekee hankinnoissaan virheitä, se vaan opettaa.
Ja mummolla on oikeus ihan itse valita, mihin rahansa käyttää, mitä niillä ostaa ja mitä kenelle lahjoittaa. Jotkut mummot eivät vaan halua antaa lahjaksi jotain sellaista, jotka lahjansaaja joutuu muutaman vuoden päästä heittämään roskiin, kun ne ei kestä.
No, lapsenlapsi voi jäädä odottelemaan perintöä. Sinne kai ne mummon rahat säästyy, ja niillä perintörahoilla voi sitten mennä Ikeaan ostamaan pahvista tehtyjä huonekaluja ja vaihtaa aina uusiin parin vuoden välein.
Ei se lapsenlapsi peri mummoa, jos hänen vanhempansa on elossa ja näinhän aloituksen tapauksessa on. Minua naurattaa hirveästi ihmiset, jotka jostain suuttuneena yrittävät käyttää tulevaa perintöä kiristyskeinona. Yleensä kyseiseen tapahtumaan menee kymmeniä vuosia aikaa, joten mummo ehtii ostaa itselleen uudet rokokoomööpelit.
Perimiskeskustelu on todella vastenmielistä.
Itseasiassa koko tämä keskustelu, jossa näyttää olevan mahdotonta ymmärtää molempia osapuolia, vaikka kyse on ihan ymmärrettävästä asiasta.
Mummo haluaa laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita. Se on ihan fiksu, ymmärrettävä ja älykäs ajattelutapa.
Tytön perspektiivi on jo iänkin puolesta lyhyempi.
Turha nälviä kummallekaan. Hyvinhän tässä tapauksessa on selvitty, kun molemmat ovat voineet pitää oman kantansa.
Kummallista kiukuttelua on sitten se, että kun mummo lupasi ostaa jotakin, mutta molempia mielyttävää ei ole löytynyt ja siksi mummon raholla ei olekaan päästy riehumaan. Mitäänhän tyttö ei ole oikeasti menettänyt eikä vanhemmatkaan. Vanhempien tai tytön rahoillahan ne olisi loppujen lopuksi jouduttu ostamaan silloinkin, jos mummo ei olisi koskaan sanonut että voisi ostaa. Pientä rajaa ahneuteen. Mummo päättää itse mihin suostuu antamaan rahaa. Tyttö sitten päättää haluaako sen vai ostaako omillaan jotain muuta.
Ei pidä nähdä ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Ylihän tuosta päästään vaan toteamalla, että nuoret nyt vaan tekevät niin.
Sä et näe mummon tavaroilla (ja rahalla) kiristämisessä mitään ongelmaa?
Minusta hämmästyttävintä keskustelussa on se, että ei millään voida hyväksyä ihmisen vapaata tahtoa. Mummo saa tarjota, mitä parhaakseen näkee ja tyttö saa ottaa tai olla ottamatta, mitä on tarjolla. Tyttöä ei voi pakottaa, mummoa ei voi pakottaa.
Ei mummo kiristä, ei vaan osta sitä, mitä ei näe järkeväksi.Kyllä mummo nimenomaan kiristää. Ensin tarjoutuu ostamaan ja sitten alkaa esittääkin ehtoja.
Täydellistä narsistista vallankäyttöä. Puhtaimmillaan.
Kyllä jokainen saa päättää, mihin rahansa käyttää. Mummon rahat, mummo päättää. Tyttö saa päättää ottaako vai ei. Mutta jos et tajua, niin et tajua. Turha jatkaa keskustelua.
Lue ajatuksella aloitus uudelleen. Ihan klassinen esimerkki kiristyksestä.
No eihän ole. Mummu haluaa ANTAA lapsenlapselle kunnolliset kamppeet eikä suostu ostamaan mielestään huonoja. Ei hän ole vaatinut vastineeksi mitään. Kun hänelle on sanottu että ei kelpaa, niin hän ihmettelee että onpa hankalaa. Siinä kaikki.
Hän lupaa ensin ja kun koukku on nielty, alkaakin laatia erilaisia ehtoja.
Kun hänelle sanoo ei, hän suuttuu.
Klassinen esimerkki vallankäytöstä ja kiristämisestä.
Olkiukkoja taas.
Mummu ei ole ainakaan AP:n mukaan suuttunut, vaan ihmetellyt että tyttö on hankala. Mutta kiristäminen ei tarkoita sitä että ns "kiristäjä" saa jonkun tunnereaktion. Kiristäminen tarkoittaa että kiristäjä edellyttää jotain vastinetta.
Ei myöskään ole sanottu että hän olisi alkanut laatia ehtoja jälkeenpäin. On saattanut heti sanoa että ostan sulle Mielen imurin enkä mitään muuta.
Mutta mikä tämä loukkaantumisen ongelma on? Mitä sitten jos mummu harmistuu tai vaikka suuttuisi? Se on tunnereaktio joka menee aikanaan ohi. Se EI ole mitään kiristystä.
Ihan kummallista että mummun pitäisi siis kiltisti maksaa ja olla samaa mieltä eikä missään nimessä pahoittaa mieltään, koska se on kiristystä?!
Jos kyse olisi normaalista ihmisestä ja asiallisesta tarjouksesta, eihän se normasli ihminen selän takana solvaisi jotakuta hankalaksi vain, kun tämä ihan vaan asiallisesti kieltäytyy asiallisesta tarjouksesta.
Sinäkin jo ryvet mummon puolesta itsesäälissä mutta normaaleja olette joo.
Vierailija kirjoitti:
Abuela y abuelo kirjoitti:
Espanjassa & Kanarialla asuu/talvehtii tuhansia isovanhempia. Kerran kesässä nähdään lastenlapsia. Yht.pito lähinnä w'appeina.
Rahaa nuorten tileille laitetaan tarpeen mukaan.Noin tehdään tänä päivänä. Myös meillä.
Aloitus ei ole uskottava, hän on jämähtänyt jonnekin.
Saako Teneriffalta vielä asuntoa ? Kertokaa jos tiedätte, por favor.
Aiempaa enemmän on nyt porukkaa menossa Tenelle ja asunnot aika tiukassa , mutta kyllä jotain aina löytyy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo todellista. Olisin ollut ikionnellinen kun joku olis ostanut mulle opiskelukämppään kaiken kaupasta ihan missä värissä ja mallissa tahansa. En olis joutunut roskalavaryhmistä aneleen ja pelkään luteita. Nyt jotain rajaa hittovie, mitä väliä jos ne on mummon makuun, jos ne on edes uusia.
Tästä ihan uusia huonekaluja
https://www.huonekalukeidas.fi/wp-content/uploads/Edwart-3-ist-Mondial-…
https://www.huonekalukauppa24.fi/wp-content/uploads/Fy-S%C3%A4nky-M%C3%…
https://www.lahdesmaki.fi/media/catalog/product/cache/28e97e484e0602be0…
Hetken saa ostajia odotella.
Tuo viimeinen on tällä hetkellä erittäin kysytty tuote, ja myy kuin häkä. Mikään halpa se ei edes ole, eikä kyllä erikoisen kalliskaan.
Jos oli tarkoitus linkata näitä kalliita ja mauttomia tuotteita, epäonnistuit. Nuo kaksihan olivat halpis kamaa.
Tarkoitus oli linkata uusia huonekaluja.
Kaiken kun piti kelvata, kunhan on uutta!
Vaikka tuo moderni pirtinpöytä olisi miten kuumaa kamaa juuri tällä hetkellä, yksiöön se on huono valinta.
Nää pirtinpöydät ovat koko keskustelussa ihan harhautusta ja olkiukkoja. Ap:n aloituksesta tiedetään, että mummu halusi ostaa Miele -merkkisen imurin varsi-imurin sijaan. Ei kelvannut. Pirtinpöydistä ei ollut puhetta.
Aika monella tuntemallani 40-luvulla syntyneellä on hyvä maku, eikä todellakaan mitkään pirtinpöydät kiinnosta. Ap:n mummun mausta ei kukaan osaa sanoa muuta kuin mitä ap kertoo, eli hän lahjoittaisi mielellään kalliimpaa kuin jälkikasvunsa haluaisi ottaa vastaan.
Minä olen kohta kuusikymppinen ja tykkäsin tosi paljon tuosta kuvan pirttikalustosta. Hankkisin sen meille, mutta kun meillä on jo pirttikalusto, sellainen perinteisemmän mallinen. Omat lapset ei pirttikalustoa halua enkä sitä yksiöön edes ehdottaisi. Toinen lapsista halusi pyöreän pöydän vaikka ne on minusta rumia ja epäkäytännöllisiä.
Minä en ymmärrä, miksi kenenkään pitää kiristää rahalla ja hankkia toiselle sellaista, mitä hän ei halua. Minulla oli omien vanhempien kanssa hankalaa, kun he väkisin halusivat ostaa sitä ja tätä eikä kieltäytyä saanut, kun siitä tuli seuraamuksia. Heille piti ruveta vastaamaan tosi rumasti ennen kuin viesti meni perille.
Vierailija kirjoitti:
Hei aloituksen mummo!
Mennään yhdessä ostoksille, opiskelen hyvää alaa. Voit ostaa mitä haluat asuntooni. En uhraudu, enkä kiristä perinnöllä. Voidaan olla kavereita. En pistä välejä poikki ja tule vasta perunkirjoituksiin.
Jos et kelpaa enää läheisillesi, niin minulle voit kelvata varamummuksi. Ei ole pakko jäädä koston seurauksena yksin.
T. Mummoton
Oletko ihan varma? Tykkäätkö enemmän korkeaselkänojallisesta plyysisohvakalustosta vai onko tekonahkainen parempi? Haluatko kolmen istuttavan sohvan lisäksi kaksi nojatuolia vai kahden istuttavan sohvan? Kuinka monen hengen ruokailuryhmän haluat? Kirsikka on kiva väri niissä. Vai tykkäätkö enemmän musta-valkea-kromi-sisustuksesta kuten 80-luvulla oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rahat nuorisolle menee ihan tilisiirtoina. Eihän kukaan enää kaupoilla ravaa, edes nuoret.
Tämän päivän nuoret osaavat ja tahtovat tehdä ostoksensa itse, useimmiten verkossa. Myös kierrätystä suositaan ja Tori on ahkerassa käytössä.
Aloituksesta huomaa, että ei ole tätä päivää, eli sepitetty stoori saadakseen mustamaalata eläkeläisiä. Se on kupletin juoni. Säälittävä ihminen hän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahat nuorisolle menee ihan tilisiirtoina. Eihän kukaan enää kaupoilla ravaa, edes nuoret.
Tämän päivän nuoret osaavat ja tahtovat tehdä ostoksensa itse, useimmiten verkossa. Myös kierrätystä suositaan ja Tori on ahkerassa käytössä.Aloituksesta huomaa, että ei ole tätä päivää, eli sepitetty stoori saadakseen mustamaalata eläkeläisiä. Se on kupletin juoni. Säälittävä ihminen hän.
Täyttä asiaa, kiitos ! 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahat nuorisolle menee ihan tilisiirtoina. Eihän kukaan enää kaupoilla ravaa, edes nuoret.
Tämän päivän nuoret osaavat ja tahtovat tehdä ostoksensa itse, useimmiten verkossa. Myös kierrätystä suositaan ja Tori on ahkerassa käytössä.Aloituksesta huomaa, että ei ole tätä päivää, eli sepitetty stoori saadakseen mustamaalata eläkeläisiä. Se on kupletin juoni. Säälittävä ihminen hän.
Tilisiirroista menee vero.
Minä tunnistan tuon mummotyypin koska meilläkin on tuollainen.
Hän vaan kantaa käsitöitä mun lapsille jotka jo teinejä. Jos edes kerran oikeasti etukäteen kysyisi, mitä teinit käyttäisi, mistä he tykkää, mitä heillä on jo.
Mutta ei. Kun pitää itse saada suunnitella ja päättää.
Ja se mikä ehkä vielä meni läpi 1- ja 3-vuotiailla, ei vaan enää toimi 16- ja 18-vuotiailla. Ei ole toiminut vuosiin.
Ei nämä halua samanlaisia glitter-takkeja tai korvsläpällisiä hattuja tms
En voi enkä halua pakottaa käyttämään ja sitten kuuntelemme kitinää kiittämättömyydestä ja tietenkin olen muös huono kasvattaja jne.
Miksi ei voi kysyä???? Ja kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahat nuorisolle menee ihan tilisiirtoina. Eihän kukaan enää kaupoilla ravaa, edes nuoret.
Tämän päivän nuoret osaavat ja tahtovat tehdä ostoksensa itse, useimmiten verkossa. Myös kierrätystä suositaan ja Tori on ahkerassa käytössä.Aloituksesta huomaa, että ei ole tätä päivää, eli sepitetty stoori saadakseen mustamaalata eläkeläisiä. Se on kupletin juoni. Säälittävä ihminen hän.
Kaikkihan tuon tietää paitsi kitkerä ap.
Koittaisi satutäti edes vähän seurata aikaansa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahat nuorisolle menee ihan tilisiirtoina. Eihän kukaan enää kaupoilla ravaa, edes nuoret.
Tämän päivän nuoret osaavat ja tahtovat tehdä ostoksensa itse, useimmiten verkossa. Myös kierrätystä suositaan ja Tori on ahkerassa käytössä.Aloituksesta huomaa, että ei ole tätä päivää, eli sepitetty stoori saadakseen mustamaalata eläkeläisiä. Se on kupletin juoni. Säälittävä ihminen hän.
Tilisiirroista menee vero.
Minä tunnistan tuon mummotyypin koska meilläkin on tuollainen.
Hän vaan kantaa käsitöitä mun lapsille jotka jo teinejä. Jos edes kerran oikeasti etukäteen kysyisi, mitä teinit käyttäisi, mistä he tykkää, mitä heillä on jo.
Mutta ei. Kun pitää itse saada suunnitella ja päättää.
Ja se mikä ehkä vielä meni läpi 1- ja 3-vuotiailla, ei vaan enää toimi 16- ja 18-vuotiailla. Ei ole toiminut vuosiin.
Ei nämä halua samanlaisia glitter-takkeja tai korvsläpällisiä hattuja tms
En voi enkä halua pakottaa käyttämään ja sitten kuuntelemme kitinää kiittämättömyydestä ja tietenkin olen muös huono kasvattaja jne.
Miksi ei voi kysyä???? Ja kuunnella.
Tilisiirrosta vero? Höpö höpö. 🤣
Joillakin on luonnehäiriöinen ja rajaton äiti ja/tai isä.
Joillakin on luonnehäiriöinen ja rajaton anoppi ja/tai appiukko.
Näistä ihmisistä tulee omistushaluisia, luonnehäiriöisiä ja rajattomia isovanhempia. He pilaavat aikuisten lastensa parisuhteen ja perhe-elämän, lastenhoidon ja lastenkasvatuksen. JOS heille ei näytetä ajoissa ovea, vaan he pääsevät mellastamaan niin kuin haluavat.
Välien katkaisu on ainut keino, kun mikään järkipuhe ei mene perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
Ap suree törkeän sukulaisensa käytöstä. Todennäköisesti tuollaista jyräämistä ja rajattomuutta ja vallankäyttöä on joutunut katselemaan vuosia.
Se tuntuu todella pahalta kun se kohdistuu nyt omaan lapseen. Minä panin vastaavassa vaiheessa välit heti poikki.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahat nuorisolle menee ihan tilisiirtoina. Eihän kukaan enää kaupoilla ravaa, edes nuoret.
Tämän päivän nuoret osaavat ja tahtovat tehdä ostoksensa itse, useimmiten verkossa. Myös kierrätystä suositaan ja Tori on ahkerassa käytössä.Aloituksesta huomaa, että ei ole tätä päivää, eli sepitetty stoori saadakseen mustamaalata eläkeläisiä. Se on kupletin juoni. Säälittävä ihminen hän.
Kyl myö ap'n sepustukset tiijetään, mut antaa hänen kirjotella, ku ei oo muutakaan tekemistä. Ukkokii siltä lähti lätkimää, ei jaksanu kuunnella jatkuvaa räkytystä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Meillä ainakin oli niin surkea ja aikansa elänyt sänky nuorella kotona asuessaan, ettei sitä olisi toimittanut todellakaan lähteä raahaamaan muualle kuin kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahat nuorisolle menee ihan tilisiirtoina. Eihän kukaan enää kaupoilla ravaa, edes nuoret.
Tämän päivän nuoret osaavat ja tahtovat tehdä ostoksensa itse, useimmiten verkossa. Myös kierrätystä suositaan ja Tori on ahkerassa käytössä.Aloituksesta huomaa, että ei ole tätä päivää, eli sepitetty stoori saadakseen mustamaalata eläkeläisiä. Se on kupletin juoni. Säälittävä ihminen hän.
Tilisiirroista menee vero.
Minä tunnistan tuon mummotyypin koska meilläkin on tuollainen.
Hän vaan kantaa käsitöitä mun lapsille jotka jo teinejä. Jos edes kerran oikeasti etukäteen kysyisi, mitä teinit käyttäisi, mistä he tykkää, mitä heillä on jo.
Mutta ei. Kun pitää itse saada suunnitella ja päättää.
Ja se mikä ehkä vielä meni läpi 1- ja 3-vuotiailla, ei vaan enää toimi 16- ja 18-vuotiailla. Ei ole toiminut vuosiin.
Ei nämä halua samanlaisia glitter-takkeja tai korvsläpällisiä hattuja tms
En voi enkä halua pakottaa käyttämään ja sitten kuuntelemme kitinää kiittämättömyydestä ja tietenkin olen muös huono kasvattaja jne.
Miksi ei voi kysyä???? Ja kuunnella.
Tilisiirrosta vero? Höpö höpö. 🤣
Otapa selvää asioista.
Tuo on kyllä huippua, tilisiirrosta vero !!!! 😂
Pienessä asunnossa voisi kätevämmin pyyhkiä lattiat jollain lastalla. Ei tilaa vievällä imurilla.