Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Ehkä halutaan leveämpi sänky. Joillakin myös se oma huone säilyy käytössä vielä opiskeluajan tai pidempäänkin, jotkut taas tekevät niistä vierashuoneita tai työhuoneita, mihin vanha kalustus sopii hyvin.
Tai kapeampi. Mun esikoinen muutti 70-luvun yksiöön ja se oma 120-senttinen sänky oli siihen kökön iso. Nyt on 90-senttinen, joka jää kivasti verhon taa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
Paljon on mummeleita joille myydään ylihintaista moskaa ns laatuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
Paljon on mummeleita joille myydään ylihintaista moskaa ns laatuna.
Kyllä ne varmasti ovat laadukkaampia, mutta jos et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
No esimerkiksi se Maskun lastulevy on ihan yhtä paskaa kuin Ikean lastulevy. "Laatu"-uskovaisilta on vaan helppo nyhtää enemmän rahaa samasta tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
No esimerkiksi se Maskun lastulevy on ihan yhtä paskaa kuin Ikean lastulevy. "Laatu"-uskovaisilta on vaan helppo nyhtää enemmän rahaa samasta tavarasta.
Lastulevy ja laatu eivät kuulu samaan lauseeseen. Ei kukaan laatutietoinen suuntaa Maskuun lastuostoksille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
Paljon on mummeleita joille myydään ylihintaista moskaa ns laatuna.
Kyllä ne varmasti ovat laadukkaampia, mutta jos et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Niin varmasti.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Meillä jokaisella on oikeus asua kodissa, minkä huonekalut ja muut tarvikkeet koemme omiksemme, mitkä viehättävät juuri meitä, mitkä koemme käyttöön sopiviksi. Nuori saattaa kohta lähteä vaihtoon, ulkomaille töihin, muuttaa yhteen poikakaverin kanssa (jolloin niitä sohvia jne. onkin ehkä tuplat).
Jos tekee hankinnoissaan virheitä, se vaan opettaa.
Ja mummolla on oikeus ihan itse valita, mihin rahansa käyttää, mitä niillä ostaa ja mitä kenelle lahjoittaa. Jotkut mummot eivät vaan halua antaa lahjaksi jotain sellaista, jotka lahjansaaja joutuu muutaman vuoden päästä heittämään roskiin, kun ne ei kestä.
No, lapsenlapsi voi jäädä odottelemaan perintöä. Sinne kai ne mummon rahat säästyy, ja niillä perintörahoilla voi sitten mennä Ikeaan ostamaan pahvista tehtyjä huonekaluja ja vaihtaa aina uusiin parin vuoden välein.
Ei se lapsenlapsi peri mummoa, jos hänen vanhempansa on elossa ja näinhän aloituksen tapauksessa on. Minua naurattaa hirveästi ihmiset, jotka jostain suuttuneena yrittävät käyttää tulevaa perintöä kiristyskeinona. Yleensä kyseiseen tapahtumaan menee kymmeniä vuosia aikaa, joten mummo ehtii ostaa itselleen uudet rokokoomööpelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
Ap suree törkeän sukulaisensa käytöstä. Todennäköisesti tuollaista jyräämistä ja rajattomuutta ja vallankäyttöä on joutunut katselemaan vuosia.
Se tuntuu todella pahalta kun se kohdistuu nyt omaan lapseen. Minä panin vastaavassa vaiheessa välit heti poikki.
Perunkirjoituksessa on sitten kiva mennä taas lämmittelemään välejä vainajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
No jos se ei vaikka mahdu minnekään? Boomereiden avarissa töölöläisasunnoissaan on vähän vaikea ymmärtää, että _nuoren_ihmisen_kotona_ei_ole_tilaa. Tosi kiva omistaa iso sänky, jos sitten ei omista kykyä edes kääntyä ympäri.
Omat vanhempani ovat hankkineet elämänsä varrella tätä "laatutavaraa", joka kestää. No kyllä todellakin kestää, nyt elämänsä ehtoolla roudaavat sen kaiken tänne. Kyllähän minä pidän kirjoista, mutta kun kirjahyllyjä pitää viritellä jo ovien yläpuolelle, ja nurkissa on kirjalaatikkoja, niin on tultu siihen pisteeseen että tästä lähin kirjoja hankitaan vain kuvallisina taaperolle, muuten kirjasto on päivän sana. En edes aloita laadukkaista vaatteista, jotka myös päätyvät kotini kautta kierrätyskeskukseen.
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo. Nykyisin on ammattijärjestäjiä ja konmaritus on trendi, koska tavaraa on aivan liikaa. Rakkaat vanhat ihmiset: jos jotain esinettä ei nuoripari ole erikseen ilmaissut toivovansa, sitä ei toivota, se on rasite.
Terveisin nimimerkki inhotti viedä häälahjani kierrätyskeskukseen, vein silti, kun olimme nimenomaan sanoneet ettemme toivo lahjoja, ei ole tilaa!
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Kuka hälisemässä?
Minä sain opiskelukämppääni mummolasta valita sängyn, pöydän, tuoleja 2kpl, pienen sohvan, ikkunaverhot, matot, liinavaatteet, astiat. Nyt on kaikki, enempää en tarvitse, yht. 0 euroa ja mieleisiä ovat. Lisäksi sain mummolta ja papalta tilisiirtona kivan summan rahaa.
T.Kiitollinen ope-opiskelijaToivottavasti ope-opiskelijalle opetetaan luetun ymmärtämistä. Tämä on ihan eri asia kuin aloittajan tilanne.
Täällä luetun ymmärtäminen tarkoittaa näemmä ilkeilyä. Kaikki ok, paitsi ystävällinen kommentti. Ilmankos ihmiset voivat niin huonosti.
Kiitolliselle ope-opiskelijalle kaikkea hyvää!
P.S.Meillä mennään samoilla linjoilla, kämppään tarvittavat mummolasta ja spr:n kirppikseltä.
Tekulaisen äiti vm.-81
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
No jos se ei vaikka mahdu minnekään? Boomereiden avarissa töölöläisasunnoissaan on vähän vaikea ymmärtää, että _nuoren_ihmisen_kotona_ei_ole_tilaa. Tosi kiva omistaa iso sänky, jos sitten ei omista kykyä edes kääntyä ympäri.
Omat vanhempani ovat hankkineet elämänsä varrella tätä "laatutavaraa", joka kestää. No kyllä todellakin kestää, nyt elämänsä ehtoolla roudaavat sen kaiken tänne. Kyllähän minä pidän kirjoista, mutta kun kirjahyllyjä pitää viritellä jo ovien yläpuolelle, ja nurkissa on kirjalaatikkoja, niin on tultu siihen pisteeseen että tästä lähin kirjoja hankitaan vain kuvallisina taaperolle, muuten kirjasto on päivän sana. En edes aloita laadukkaista vaatteista, jotka myös päätyvät kotini kautta kierrätyskeskukseen.
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo. Nykyisin on ammattijärjestäjiä ja konmaritus on trendi, koska tavaraa on aivan liikaa. Rakkaat vanhat ihmiset: jos jotain esinettä ei nuoripari ole erikseen ilmaissut toivovansa, sitä ei toivota, se on rasite.
Terveisin nimimerkki inhotti viedä häälahjani kierrätyskeskukseen, vein silti, kun olimme nimenomaan sanoneet ettemme toivo lahjoja, ei ole tilaa!
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Kuka hälisemässä?
Minä sain opiskelukämppääni mummolasta valita sängyn, pöydän, tuoleja 2kpl, pienen sohvan, ikkunaverhot, matot, liinavaatteet, astiat. Nyt on kaikki, enempää en tarvitse, yht. 0 euroa ja mieleisiä ovat. Lisäksi sain mummolta ja papalta tilisiirtona kivan summan rahaa.
T.Kiitollinen ope-opiskelijaToivottavasti ope-opiskelijalle opetetaan luetun ymmärtämistä. Tämä on ihan eri asia kuin aloittajan tilanne.
Täällä luetun ymmärtäminen tarkoittaa näemmä ilkeilyä. Kaikki ok, paitsi ystävällinen kommentti. Ilmankos ihmiset voivat niin huonosti.
Kiitolliselle ope-opiskelijalle kaikkea hyvää!P.S.Meillä mennään samoilla linjoilla, kämppään tarvittavat mummolasta ja spr:n kirppikseltä.
Tekulaisen äiti vm.-81
Niin. Sinultakin uupuu se lukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
Ap suree törkeän sukulaisensa käytöstä. Todennäköisesti tuollaista jyräämistä ja rajattomuutta ja vallankäyttöä on joutunut katselemaan vuosia.
Se tuntuu todella pahalta kun se kohdistuu nyt omaan lapseen. Minä panin vastaavassa vaiheessa välit heti poikki.
Perunkirjoituksessa on sitten kiva mennä taas lämmittelemään välejä vainajan kanssa.
Miksi, jos hänestä on vain haittaa ollut eläessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mrillä on varsi-imuri ja se on surkea.
Sänkykin kannattaa ostaa kerralla hyvä.
Ehkä sinne yksiöön ei sovi Hästensin parisänkyä. Sehän on laadukas ja kestää pitkään. Kapeamman sängyn voi joutua myymään vuoden kuluttua, jos elämäntilanne muuttuu. Minulla oli vuoden sisään parhaillaan kolme muuttoa ja asunnot oli niin erilaisia, että huonekalujen kanssa tuli ongelmia. Yhdessä sänkyyn pääsi vain sohvan yli kömpimällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
No esimerkiksi se Maskun lastulevy on ihan yhtä paskaa kuin Ikean lastulevy. "Laatu"-uskovaisilta on vaan helppo nyhtää enemmän rahaa samasta tavarasta.
Mistä tuo lastulevyä ilmestyi keskusteluun? Ikean lastulevy on kyllä huonompaa kuin mikään muu, ikealla on oma jättitehdas, joka valmistaa omien tuotteiden käyttöön tarvittavan lastulevyn. Se on tunnetusti erittäin höttöistä ja muita keveämpää.
Mitään Masku lastulevyä ei ole olemassa, lastulevy on sitä mitä kukin valmistaja sattuu käyttämään. Masku eroaa muutenkin ikeasta, kun siellä myydään sekä bulkkituotteita, että merkkituotteita.
Monesti kampanjassa bulkkituotteet ovat jopa Ikeaa halvempia, ja lähes yhtä huonoja. Toki niille on keksitty kalliit lähtöhinnat, joten tarjoukset voivat olla yli 70%.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vinkunaa. Jos kerran mummo haluaa maksaa, niin hänellä on täysi oikeus ostaa ihan mitä haluaa. Ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksella niitä kamoja lapsenlapselleen ja jos ei kelpaa, niin tyttäresi voi niistä kieltäytyä.
Esim. meidän suvussa omassa kodissa tarvittavia tavaroita on tullut ennalta joulu- ja synttärilahjoina odottamaan sitä omaan kotiin muuttoa ja itsekin on osteltu kesätyörahoista tarvittavia ja mieleisiä tavaroita. Sinun tenavasi on valinnut ottaa lahjana jotain rääsää, mitä sillä hetkellä on halunnut, ei ole joko tehnyt kesätöitä ja iltatöitä, tai on humputellut nekin rahat menemään ja nyt sitten kiukuttaa kun ei mummolta saakaan lypsettyä tarkalleen sitä mitä sattuu haluamaan.
Aika paljon mummo tossa auttaa, kun ylipäätään maksaa nuo tavarat ja ihan toimivilta kapineilta kuulostavat. Varmaankin valitsee laatua kun tuntee sinut ja tyttäresi ja tietää että kivat, kalliit glitterit menee käytännöllisyyden ohi. Varsi-imurissakaan ei se akku loputtomiin kestä, johdollinen on huomattavasti pitkäikäisempi. Mummo ei varmaan halua olla ostamassa uutta varsi-imuria ihan joka vuosi.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Tuollaiselle mummolle teettäisin synttärilahjaksi ylisuuren, vesipesua kestämättömän olohuoneen maton Tom of Finland -kuosilla ja odottaisin, miten mummo ottaa sen kiitollisena vastaan. Käyn sitten aina katsomassa, että matto on paikoillaan ja kuuntelen mummon kiitokset. Kallis lahja, kyllähän siitä pitää olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vinkunaa. Jos kerran mummo haluaa maksaa, niin hänellä on täysi oikeus ostaa ihan mitä haluaa. Ei hänellä ole mitään velvollisuutta maksella niitä kamoja lapsenlapselleen ja jos ei kelpaa, niin tyttäresi voi niistä kieltäytyä.
Esim. meidän suvussa omassa kodissa tarvittavia tavaroita on tullut ennalta joulu- ja synttärilahjoina odottamaan sitä omaan kotiin muuttoa ja itsekin on osteltu kesätyörahoista tarvittavia ja mieleisiä tavaroita. Sinun tenavasi on valinnut ottaa lahjana jotain rääsää, mitä sillä hetkellä on halunnut, ei ole joko tehnyt kesätöitä ja iltatöitä, tai on humputellut nekin rahat menemään ja nyt sitten kiukuttaa kun ei mummolta saakaan lypsettyä tarkalleen sitä mitä sattuu haluamaan.
Aika paljon mummo tossa auttaa, kun ylipäätään maksaa nuo tavarat ja ihan toimivilta kapineilta kuulostavat. Varmaankin valitsee laatua kun tuntee sinut ja tyttäresi ja tietää että kivat, kalliit glitterit menee käytännöllisyyden ohi. Varsi-imurissakaan ei se akku loputtomiin kestä, johdollinen on huomattavasti pitkäikäisempi. Mummo ei varmaan halua olla ostamassa uutta varsi-imuria ihan joka vuosi.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Tuollaiselle mummolle teettäisin synttärilahjaksi ylisuuren, vesipesua kestämättömän olohuoneen maton Tom of Finland -kuosilla ja odottaisin, miten mummo ottaa sen kiitollisena vastaan. Käyn sitten aina katsomassa, että matto on paikoillaan ja kuuntelen mummon kiitokset. Kallis lahja, kyllähän siitä pitää olla kiitollinen.
Miksi ei senävaatetta, näkyisi paremmin. Mitä sitten että on niin iso että peittää ikkunat? Kallis ja näyttävä, mitä sitä ihminen ikkunoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Meillä jokaisella on oikeus asua kodissa, minkä huonekalut ja muut tarvikkeet koemme omiksemme, mitkä viehättävät juuri meitä, mitkä koemme käyttöön sopiviksi. Nuori saattaa kohta lähteä vaihtoon, ulkomaille töihin, muuttaa yhteen poikakaverin kanssa (jolloin niitä sohvia jne. onkin ehkä tuplat).
Jos tekee hankinnoissaan virheitä, se vaan opettaa.
Ja mummolla on oikeus ihan itse valita, mihin rahansa käyttää, mitä niillä ostaa ja mitä kenelle lahjoittaa. Jotkut mummot eivät vaan halua antaa lahjaksi jotain sellaista, jotka lahjansaaja joutuu muutaman vuoden päästä heittämään roskiin, kun ne ei kestä.
No, lapsenlapsi voi jäädä odottelemaan perintöä. Sinne kai ne mummon rahat säästyy, ja niillä perintörahoilla voi sitten mennä Ikeaan ostamaan pahvista tehtyjä huonekaluja ja vaihtaa aina uusiin parin vuoden välein.
Ei se lapsenlapsi peri mummoa, jos hänen vanhempansa on elossa ja näinhän aloituksen tapauksessa on. Minua naurattaa hirveästi ihmiset, jotka jostain suuttuneena yrittävät käyttää tulevaa perintöä kiristyskeinona. Yleensä kyseiseen tapahtumaan menee kymmeniä vuosia aikaa, joten mummo ehtii ostaa itselleen uudet rokokoomööpelit.
Perimiskeskustelu on todella vastenmielistä.
Itseasiassa koko tämä keskustelu, jossa näyttää olevan mahdotonta ymmärtää molempia osapuolia, vaikka kyse on ihan ymmärrettävästä asiasta.
Mummo haluaa laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita. Se on ihan fiksu, ymmärrettävä ja älykäs ajattelutapa.
Tytön perspektiivi on jo iänkin puolesta lyhyempi.
Turha nälviä kummallekaan. Hyvinhän tässä tapauksessa on selvitty, kun molemmat ovat voineet pitää oman kantansa.
Kummallista kiukuttelua on sitten se, että kun mummo lupasi ostaa jotakin, mutta molempia mielyttävää ei ole löytynyt ja siksi mummon raholla ei olekaan päästy riehumaan. Mitäänhän tyttö ei ole oikeasti menettänyt eikä vanhemmatkaan. Vanhempien tai tytön rahoillahan ne olisi loppujen lopuksi jouduttu ostamaan silloinkin, jos mummo ei olisi koskaan sanonut että voisi ostaa. Pientä rajaa ahneuteen. Mummo päättää itse mihin suostuu antamaan rahaa. Tyttö sitten päättää haluaako sen vai ostaako omillaan jotain muuta.
Ei pidä nähdä ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Ylihän tuosta päästään vaan toteamalla, että nuoret nyt vaan tekevät niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Miksi oletus, että nuoren haluamat tavarat ovat kertakäyttöroinaa? Hinta ei todellakaan kerro aina laadusta.
Täytyy olla täys idiootti, mikäli luulee halvalla saavansa laatua. Näitähän on, jotka luulevat saavansa jopa Ikeasta laatua. Yksikään Ikean huonekalu ei ole laadukas, vaikkei ne parhaat välttämättä ihan paskaa olekaan, mutta aika huonoja nekin ovat. Hauskoja nuo jotka kehuvat jopa Lack-hyllyjä ja pöytiä.
Onpas hauskaa settiä pienen opiskelijaboxin mööbeleistä. Mie kävin hakemassa PeLa:sta, sain kaikki 120 eurolla, ja meni hyvään tarkotukseen tuokii raha. Opintojen jälkeen sisustamme yhteisen kodin ja mietitään vähän jo laatuakin, yms. Koska muutto satojen kilometrien päähän, vanhat kamat menee takas kiertoon.
Missä lukee, että tyttö halusi moskaa? Ehkä häntä myös vierastaa ajatusta, että joku pistää useita tonneja kiinni huonekaluihin, joissa on velvoite, että pysyttävä käytössä kunnes mummosta aika jättää. Sen lisäksi, että oletetavasti 2000-luvulla ja 1940-luvulla mieltymykset eivät kohtaa.