Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tulee mieleen entinen anoppini. Muutimme 18-vuotiaana silloisen poikakaverini kanssa pikkukylästä kaupunkiin opiskelemaan ja muutimme tietenkin samalla myös yhteen. Hankintalistalla oli sohva ja minun mielessäni oli tuolloin moderni ja tumma divaanisohva, joita sai ihan kohtuuhinnalla ikeasta hankittua. Olisimme sen ihan hyvin voineet poikakaverin kanssa omilla rahoilla ostaa.
Noh, anoppi alkoi sitten puhumaan, että hänen kaverinsa tyhjentää omaa taloaan ja on myymässä huonekaluja pois. Siellä oli kuulemma hyvä sohva meille. Kävimme katsomassa sohvaa ja se oli aivan hirveä rumilus - vanha, epämukava puusohva jossa oli räikeä, ruutukuvioinen kangas. Anoppi alkoi sitä meille kauppaamaan, kun "on niin hyvä ja maksaakin vain viisikymppiä ja kyllähän se opiskelijoille nyt käy ja ostakaahan se hänen kaveriltaan pois niin ei tarvi hänen kaupata sitä enempää.".
Poikakaverini ei sanonut mitään vaan myötäili vaan voimakastahtoista äitiään. Itsekään en noin nuorena vielä kehdannut sanoa suoraan "ei kiitos, etsimme toisenlaista kotiimme". Sohva lähti siis mukaamme ja jouduin sitä vuositolkulla katsomaan omassa kodissani ja miettimään, että miksi en kehdannut sanoa mitään ja miksi poikakaverinikin oli sellainen nysverö.
Tää on tää ihmeellinen ajatusmalli, että lapsiperheille ja opiskelijoille kuuluu kelvata muiden ihmisten jämät.
Vaikka heillä just pitäisi olla kaunis omantuntuinen koti, koska ovat kotona paljon ja muuten elämä on stressaavaa.
Miten niin "pitäisi olla". Minä olin opiskelijana todella kiitollinen kaikista huonekaluista, koska muuten ei olisi ollut niihin varaa. Ei mulla ollut varaa sisustaa kaunista omalaatuista kotia, olisiko muiden pitänyt sellainen minulle kustantaa?
Miksi sinusta se kaunis koti olisi kallis?
Miksi opiskelijan kuuluu ottaa muiden rumat romut?
Miten tahdoton vässykkä pitää olla, jos uhrautuu siitä, että joku tarjoaa ja itse ottaa vapaaehtoisesti tarjouksen vastaan? Ei opiskelijan KUULU ottaa mitään, hänellä on oikeus kieltäytyä jos tarjous ei ole mieleinen. Mutta aika moni opiskelija on kiitollinen niistä ilmaisista huonekaluista.
Mitä sinä riehut ja solvaat?
Ikävää, jos tosiasiat joskus satuttavat. Jos et osaa kieltäytyä tarjouksesta heittäytymättä marttyyriksi, olet tahdoton vässykkä. Silloin muiden syyttely ei auta.
Mistä ihmeestä sinä puhut? En ole puhunut itsestäni yhtikäs mitään vaan keskustellut yleisellä tasolla.
Opettele käyttäytymään hyvä ihminen!
Käytin sanaa "jos", en "kun". Miksi sinulla on tarve vastuuttaa muut ihmisen omista valinnoista? Onko tavaran tarjoaminen opiskelijalle mielestäsi vääryys?
Opettele käyttäytymään ja lukemaan! Ja tee jotain tuolle vihalle.
Itsehän et ole vastannut yhteenkään kysymykseen.
Ottakaa nyt hyvät ilmiset huone. Kemiaa on niin että huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Jos haluaa riippumaton ja keinuhevosen, niin sekin on ok. Oma tupa, oma lupa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Meillä jokaisella on oikeus asua kodissa, minkä huonekalut ja muut tarvikkeet koemme omiksemme, mitkä viehättävät juuri meitä, mitkä koemme käyttöön sopiviksi. Nuori saattaa kohta lähteä vaihtoon, ulkomaille töihin, muuttaa yhteen poikakaverin kanssa (jolloin niitä sohvia jne. onkin ehkä tuplat).
Jos tekee hankinnoissaan virheitä, se vaan opettaa.
Ja mummolla on oikeus ihan itse valita, mihin rahansa käyttää, mitä niillä ostaa ja mitä kenelle lahjoittaa. Jotkut mummot eivät vaan halua antaa lahjaksi jotain sellaista, jotka lahjansaaja joutuu muutaman vuoden päästä heittämään roskiin, kun ne ei kestä.
No, lapsenlapsi voi jäädä odottelemaan perintöä. Sinne kai ne mummon rahat säästyy, ja niillä perintörahoilla voi sitten mennä Ikeaan ostamaan pahvista tehtyjä huonekaluja ja vaihtaa aina uusiin parin vuoden välein.
Mummu tosiaan ostakoon mitä haluaa, mutta muilla ei ole mitään velvollisuutta varastoida mummon ostoksia. Mihin mummu aarteena tykkää, kun kaikki sanoo ei?
Sano mummolle ystävällisesti ettet halua jotain tai sano että jos haluaa sponsoroida niin antaa lahjakotin ko liikkeeseen jotta voit valita mieleisen.
Jos pakottaa, ota vastaan ja myy eteenäin.
Älä alistu tuohon.
Mummosi taitaa elää sinun elämääsi (harmillista hänelle) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
En tunne yhtään vanhempaa, joka on katkera, kun hommaa tarpeellista oman lapsen muuttaessa pois kotoa. Saa olla melko erikoinen persoona, joka tuosta katkeroituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
Ap suree törkeän sukulaisensa käytöstä. Todennäköisesti tuollaista jyräämistä ja rajattomuutta ja vallankäyttöä on joutunut katselemaan vuosia.
Se tuntuu todella pahalta kun se kohdistuu nyt omaan lapseen. Minä panin vastaavassa vaiheessa välit heti poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
Ap suree törkeän sukulaisensa käytöstä. Todennäköisesti tuollaista jyräämistä ja rajattomuutta ja vallankäyttöä on joutunut katselemaan vuosia.
Se tuntuu todella pahalta kun se kohdistuu nyt omaan lapseen. Minä panin vastaavassa vaiheessa välit heti poikki.
Näinhän se menee. Minä olin syntynyt sellaiseen, ei sitä lapsena osannut kyseenalaistaa, vaikka minusta aina tuntui, että kavereilla on kivemmat äidit kuin itselläni, mutta en osannut nähdä mistä se johtuu.
Tyttärenikään ei vielä leikki-ikäisenä sitä tajunnut, silloin pitää vielä mennä tekemisissä ja muissa jutuissa lapsen ehdoilla. Pian sen jälkeen, jo alle 10-vuotiaana, hän tajusi miten jyräävä tyyppi hänen toinen isoäitinsä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Ei ole mummun pakko ostaa yhtään mitään. Mutta on mitätöivää julistaa, että nämä minä ostan ja niiden on kelvattava, muuten saat olla ilman. Yhtään neuvotteluvaraa ei ilmeisesti ole ollut.
Ap ja tytär tekivät ihan oikein. Mummo laskee rahojaan, ja tyttö sai aloittaa itselleen mieluisasti sisustetussa asunnossa opintonsa. Win win. Eikö?
No, tytär on ehkä nyt tyytyväinen, mutta Ap taitaa olla katkera, kun omilla rahoillaan joutui tyttärensä ostokset kustantamaan. Ei kai Ap olisi muuten tänne tuota alkuperäistä valitusviestiä kirjoittanutkaan.
En saanut tuota käsitystä ap:n kirjoituksesta. Mielestäni häntä eniten harmitti tyttärensä puolesta, kun mummu oli luvannut kalusteet, mutta suostuu ostamaan vain omaan silmään sopivaa, tyttären toiveista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Eli mummolle kelpaavan laatuhuonekalun ja jonkun muovitetun pahvipöydän väliin ei mahdu mitään?
Vaikuttaa provolta tai sitten mummolla ei suhteellisuustajua. Onneksi mulla on vain poika ja hänen isovanhemmat ei ole ostamassa kamoja hänen opiskelijakämppään vaan minä ja hän yhdessä päätämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa provolta tai sitten mummolla ei suhteellisuustajua. Onneksi mulla on vain poika ja hänen isovanhemmat ei ole ostamassa kamoja hänen opiskelijakämppään vaan minä ja hän yhdessä päätämme.
Kyllä olen, mutta mihinkään romuun en rahojani tuhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Mistä sinä olet saanut päähäsi että tässä joku tai nuoret ylimalkaan haluaisi huonoja risoja kertakäyttöisiä uusia tavaroita?
Suurin osa lapsi- ja teiniperheistä tuskailee sitä, että nimenomaan ne isovanhemmat kantaa turhaa halpaa moskaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Mistä sinä olet saanut päähäsi että tässä joku tai nuoret ylimalkaan haluaisi huonoja risoja kertakäyttöisiä uusia tavaroita?
Suurin osa lapsi- ja teiniperheistä tuskailee sitä, että nimenomaan ne isovanhemmat kantaa turhaa halpaa moskaa koko ajan.
Tämä. Tuhat kertaa tämä! Se turha heppoinen krääsävirta ei lopu millään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Mistä sinä olet saanut päähäsi että tässä joku tai nuoret ylimalkaan haluaisi huonoja risoja kertakäyttöisiä uusia tavaroita?
Suurin osa lapsi- ja teiniperheistä tuskailee sitä, että nimenomaan ne isovanhemmat kantaa turhaa halpaa moskaa koko ajan.
Vaikken olekaan hän, jolle kysymyksen osoitit. Niin tässä ketjussa tyttö on halunnut tätä halpis moskaa, mummo oli halunnut satsata laatuun. Tästä syystä käsitykset ei kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä
mollataan nuorta tyttöä ihan turhaan, eikä luoteta hänen arvostelukykyynsä. Ihan kuin hän olisi ostamassa sängyn tilalle riippumaton, sohvaksi pinkin ja pörröisen keinuhevosen sekä lidlin alekorista rikkaimurin.
Kyllä minäkin olen joskus ollut nuori, ostamassa ensimmäisiä huonekalujani. Osa oli otettu kotoa mukaan. Osa kirppikseltä, loput kaupasta. Osan maksoin itse, loput mun vanhemmat. Ei ollut painostusta ostaa ikuisesti kestävää, vaan siihen hetkeen sopivaa. Kaikille jäi hyvä mieli.
Miksi tämän mummon täytyisi ehkä aatteensa vastaisesti ostaa kertakäyttöroinaa, sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä ja lisätä maailman resurssien tuhlaamista. Muutenkin ylikulutus kaikkine pikamuoteineen ja muine kertakäyttötuotteineen, kuten Ikean ja muut vastaavat kalusteet suuri on suuri ongelma.
Mistä sinä olet saanut päähäsi että tässä joku tai nuoret ylimalkaan haluaisi huonoja risoja kertakäyttöisiä uusia tavaroita?
Suurin osa lapsi- ja teiniperheistä tuskailee sitä, että nimenomaan ne isovanhemmat kantaa turhaa halpaa moskaa koko ajan.
Tämä. Tuhat kertaa tämä! Se turha heppoinen krääsävirta ei lopu millään!
Meillä loppui, kun katkottiin välit. Oli todella vapauttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Ehkä halutaan leveämpi sänky. Joillakin myös se oma huone säilyy käytössä vielä opiskeluajan tai pidempäänkin, jotkut taas tekevät niistä vierashuoneita tai työhuoneita, mihin vanha kalustus sopii hyvin.
Mun opiskelemaan lähtevä lapsi osti juuri omilla rahoillaan uuden Mielen imurin. Oli hyvässä tarjouksessa, mutta toki silti yli kk opintorahan. Mutta katsos, hän on tehnyt kovasti töitä melkein koko kesän ihan sillä ajatuksella, että saa sitten ostaa uuteen kotiin asioita ja jää talvella ylimääräistä.