Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Se 18-vuotias ei ole holhouksessa, hän on vastuussa itsestään ja hänellä on lakisääteinen oikeus tehdä omia päätöksiä, vaikka ne olisivat virheitä jonkun muun mielestä.
Maksaja saa päättää mitä lystää. Saajana kiittäisin kauniisti ja veisin ne mööpelit roskakatoksen viereen saa ottaa lapulla. Siitä ne saa ensimmäinen joka arvostaa, ja kertoisin maksajalle heti, että ovat päätyneet ihmisille jotka arvostaa normaalia ja kestävää laatua.
Jos haluaisin pitää välit (päästäkseni saamaan hänen lempitavaroita ja ohjeita joita en noudata?), sanoisin etukäteen että kaikki mistä en tykkää myyn jollekin joka tarvitsee ja ostan rahalla mieleiset.
Oikeesti, mitä ajattelee sellainen, joka holhoaa aikuista ihmistä? Voi kertoa mielipiteensä ja perustella koska on maksaja. Ei voi tunkea väkisin toiselle sitä mitä toinen ei halua. 18-vuotias saa ostaa vaikka tapetointipöydän sängykseen ja tyynyn sohvakseen jos haluaa.
Maksaja voisi mieluummin avata sijoitustilin, jonka rahat nuori saa itselleen sitten kun on maksajan mielestä tarpeeksi viisas arvostaakseen laatua, mikä se ikä olisi? 55 vuotta? Tarviihan senkin ikäinen rahaa. Haluaa esimerkiksi lahjoittaa nuorelleen sellaiset huonekalut joita saaja arvostaa. Lahja = saaja tarvitsee ja ilahtuu. Rasite = saada väkisin ilmaiseksi jotain, mistä maksaja tykkää.
Eikö lahjan antaja saa se verran olla itsekäs, että saa edes antaa sellaisen lahjan joka kestää ja muisto säilyy pidempään. Ikea romun tyttö pystyy varmaan hankkimaan itsekin.
Jos se lahja menee jonkun muun käyttöön ja on valtava, niin ei. Siis oikeastiko lahjan antaja haluaa toisen kodin täyteen muistomerkkejä itsestään, verhoaa ne "avuksi"?
Jos nyt on niin kauhean kiva kaluste, niin se pitää sit ostaa ja raahata omaan kotiin. Ei lapsen tai lapsenlapsen riesaksi.
Valtava? Olen samaa mieltä tuon yhden kanssa siitä, ettet ole terve, kun pyrit keksimään ongelmia joita ei ole. Jääkaappi, sohva, sänky, pesukone, mikro ja ties mikä muukin on aina valtavia tai ainaski liian suuria. Mikään ei käy, taidat olla ketjun aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Sinä neuvoit valehtelemaan.
Kunhan vaan mummo saa vaalia tunteitaan. Muista viis.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä löytyisi Suomesta valtava määrä nuoria ja heidän vanhempiaan, jotka olisivat erittäin kiitollisia, jos löytyisi noin varakas ja antelias mummo. Toiset kieltäytyy parin tonnin sängystä, kun ei ole oman maun mukainen ja toiset yrittää jostain nettipalstalta löytää ilmaiseksi edes patjan opiskelemaan muuttavan nuoren lattialle. Harja ja rikkalapio on se normaali siivousväline opiskelijakämpässä. Ja uudesta Mielen imurista voi vain haaveilla, koska sen hinta on kevyesti yli kuukauden opintoraha.
Jos mummon lahjat kelpaa, niin ostakaa itse. Eihän tuossa mitään sen kummempaa ole. Oliko tuo valitus joko provo, jää kysymykseksi.
Luepa uudestaan. Ap ja lapsensa tekevät juuri niin kun nokkelasti muka neuvoit. He ostavat itse. Mummo valittaa siitäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitää heti hommata opiskelija asuntoon kalliit uudet kalusteet ja kodinkoneet. Käytettynä saa hyviä ja nuoren elämäntilanteen muuttuessa ei oo riesana ylimääräiset tavarat. Esim
Ulkomaille lähtö, kumppanin kanssa yhteen muutto ym on tilanteita missä tavaroista vielä halutaan eroon. Itselläni oli kalustettu opiskelijakömppä mikä oli just passeli ratkaisu kun lähdin ulkomaille töihin opintojen jälkeen. Mummo voisi nyt ennemminkin antaa ihan vaan rahalahjoituksen, jolla hommata vaikka kunnon läppäri ja kirjoja ja nauttia opiskelijariennoista.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Miksi ylipäätään tarjoutua maksamaan niitä huonekaluja, kun ei ole aikomustakaan kuunnella tyttärentyttären toiveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Näissä imureissa akut on kuolleita alle vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Lisäksi Miele on todella laatumerkki, joka on hyvä käytössä. Eikä se montaa senttiä tilaa vie enempää kuin varsi-imuri
No on niitä muitakin hyviämerkkejä. Toisekseen, jos toinen välttämättä haluaa varsi-imurin, niin miksi siinä pitää alkaa räpättämään, kuinka tämä on nyt niiiin parempi, vaikka omakohtaista tuskin on. Jos ei ole ostamaan sellaista imuria nuorelle kuin tämä kokee tarvitsevansa, niin miksi tarjoutua ostamaan imuri?
Minulla on omakohtaista kokemusta, ja tiedän ettei johdottomalla varsi-imurilla tee juuri mitään. Eikä ne edes kestä vuosia.
Minulla on omakohtaista kokemusta että tekee ja kestää vuosia. Onko jommankumman kokemus enemmän oikea vai olisikohan kiinni myös käyttäjän mieltymyksistä? Meidän imuri ei edes ole kallis Dyson, ei toki ihan se kaikkein halvin rimpulakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikron tietty merkki on paras vitsi.
Ei ole.
Mitä pienempi asunto sitä suurempi merkitys mikron koolla, värillä, merkillä.
Esim meillä oli vanha mikro joka oli 1,5 senttiä liian leveä keittiöömme. Muutenkin laskutilaa ihan liian vähän. Siihen sitten iso mikro niin ei ole yhtään laskutilaa!
Tää! Täällä mitä ilmeisimmin kirjoittelee monia, jotka ei ole pienissä asunnoissa koskaan asuneetkaan.
Ja sellaisia jotka tekevät ongelmia tyhjästä, ei milli tai sentti sinne tai tänne merkitse mitään.
Kyllä muuten merkitsee. Meillä on keittiössä mikrolle tehty kaapistoon keskelle oma syvennys. Se syvennys on tasan 46 senttiä leveä. Hanki mulle 47 senttiä leveä mikro niin sen joutuu sitten laittamaan keskelle ruokapöytää.
Taidat olla hieman tyhmä, kun siirtelet maalitolppia, aiemmin tasotila jäi liian pieneksi 1,5 cm takia. Päätä edes miksi jonkin tietyn merkkinen mikro on väärä, kuten oli kyse.
Eihän tuossa sanottu että tasotila oli 1,5cm liian pieni, vaan että mikro oli 1,5cm liian leveä keittiöön. Eiköhän siinä ole ollut kysymys juuri samasta asiasta eli keittiön mikronmentävä kolo on tietyn kokoinen ja isompi mikro ei sitten mahtunut siihen ja joutui siksi tasolle. Meillä ainakin kävi just niin aikanaan, ja itseasiassa nyt vielä omakotitalon isossa keittiössäkin jouduttiin laittamaan mikro tasolle kun se ei mennyt syvyyssuunnassa siihen lokeroon. Nyt se ei enää sillä lailla haittaa kun tilaa on, mutta ei tullut mieleenkään että mikroissa on niin isoja kokoeroja.
Tajuatko sinä edes, että et sinä voi sitä mikroa välttämättä edes tunkea siihen rakoon vaikka se kokonsa puolesta mahtuisikin. Mikro vaatii tyhjää tilaa ympärilleen, ja se kuinka paljon ja minkä verran mihinkin suuntaan vaihtelee laitteesta toiseen.
Mieti kuinka paljon laitteita asennetaan väärin. Pyykkikoneissakin pitäisi olla ties kuinka iso väli seiniin. Meidänkin kylppärissä pyykkikone olisi osittain oven edessä jos jätettäisiin niin iso väli kuin ohjeessa sanotaan. Taisi olla joku vähintään puoli metriä. Jääkaapissa on sama, jääkaapin ohjeessa lukee että takana pitäisi olla puolisen metriä tyhjää tilaa.
Meillä mikron paikka on sillain hullu, että syvyyttä on riittävästi vaikka kahdelle mikrolle. Leveys ja korkeus on melkein yhtä suuret. Aina jää siitä leveydestä kiinni.
Höpö, höpö. Pyykkikone ei vaadi tilaa ympärilleen. Eikä jääkaappikaan mitään puolen metrin tiloja taakseen tarvitse, vaan joitakin senttejä, omassa oli vaatimuksena vähintään 5cm, mielellään 10cm. Joissakin on myös päälle jätettävä tilaa, yleensä noin 10cm.
Aivan!
Arvasin noiden mikron koko ongelmien olevan keksittyjä, nuo puolen metrin tilavaateet ovat aivan älyttömiä. Kaapiston syvyyshän on 50 - 60cm, jolloin kaapistoon asennettava kylmälaite pitäisikin sijoittaa kokonaan tyhjän kaapin eteen. Kannattaisi noissa provoviesteissä edes jokin järki säilyttää, tätä mikrosta jankkaajaa ei usko kukaan.
Mene huvikseen googlaamaan eri mikrojen mittoja ja mieti miten mikäkin sopii esim ihan tavanomaiseen 50cm leveään kaapistoon laitettuun mikrohyllyyn. Voit ihan itse todeta faktat. Osa sopii, osa ei. Sitten voit miettiä millainen kannattaa pieneen asuntoon hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Lisäksi Miele on todella laatumerkki, joka on hyvä käytössä. Eikä se montaa senttiä tilaa vie enempää kuin varsi-imuri
No on niitä muitakin hyviämerkkejä. Toisekseen, jos toinen välttämättä haluaa varsi-imurin, niin miksi siinä pitää alkaa räpättämään, kuinka tämä on nyt niiiin parempi, vaikka omakohtaista tuskin on. Jos ei ole ostamaan sellaista imuria nuorelle kuin tämä kokee tarvitsevansa, niin miksi tarjoutua ostamaan imuri?
Minulla on omakohtaista kokemusta, ja tiedän ettei johdottomalla varsi-imurilla tee juuri mitään. Eikä ne edes kestä vuosia.
Minulla on omakohtaista kokemusta että tekee ja kestää vuosia. Onko jommankumman kokemus enemmän oikea vai olisikohan kiinni myös käyttäjän mieltymyksistä? Meidän imuri ei edes ole kallis Dyson, ei toki ihan se kaikkein halvin rimpulakaan.
Dysoneja on monen hintaisia myös, oma on tosin kalleinta mallia, hintaluokka oli jossain tonnin paikkeilla. Tarkkaa hintaa en tiedä, kun se oli lahja. Kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun kokemuksia siitä. Tällä hetkellä se toimii vain minuutin, ennen kuin lataa uudelleen. Tuossa edellä oli jonkun muun kokemus varsi-imurista, merkkiä ei mainittu.
Mikä sinun imurisi malli on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikron tietty merkki on paras vitsi.
Ei ole.
Mitä pienempi asunto sitä suurempi merkitys mikron koolla, värillä, merkillä.
Esim meillä oli vanha mikro joka oli 1,5 senttiä liian leveä keittiöömme. Muutenkin laskutilaa ihan liian vähän. Siihen sitten iso mikro niin ei ole yhtään laskutilaa!
Tää! Täällä mitä ilmeisimmin kirjoittelee monia, jotka ei ole pienissä asunnoissa koskaan asuneetkaan.
Ja sellaisia jotka tekevät ongelmia tyhjästä, ei milli tai sentti sinne tai tänne merkitse mitään.
Kyllä muuten merkitsee. Meillä on keittiössä mikrolle tehty kaapistoon keskelle oma syvennys. Se syvennys on tasan 46 senttiä leveä. Hanki mulle 47 senttiä leveä mikro niin sen joutuu sitten laittamaan keskelle ruokapöytää.
Taidat olla hieman tyhmä, kun siirtelet maalitolppia, aiemmin tasotila jäi liian pieneksi 1,5 cm takia. Päätä edes miksi jonkin tietyn merkkinen mikro on väärä, kuten oli kyse.
Eihän tuossa sanottu että tasotila oli 1,5cm liian pieni, vaan että mikro oli 1,5cm liian leveä keittiöön. Eiköhän siinä ole ollut kysymys juuri samasta asiasta eli keittiön mikronmentävä kolo on tietyn kokoinen ja isompi mikro ei sitten mahtunut siihen ja joutui siksi tasolle. Meillä ainakin kävi just niin aikanaan, ja itseasiassa nyt vielä omakotitalon isossa keittiössäkin jouduttiin laittamaan mikro tasolle kun se ei mennyt syvyyssuunnassa siihen lokeroon. Nyt se ei enää sillä lailla haittaa kun tilaa on, mutta ei tullut mieleenkään että mikroissa on niin isoja kokoeroja.
Tajuatko sinä edes, että et sinä voi sitä mikroa välttämättä edes tunkea siihen rakoon vaikka se kokonsa puolesta mahtuisikin. Mikro vaatii tyhjää tilaa ympärilleen, ja se kuinka paljon ja minkä verran mihinkin suuntaan vaihtelee laitteesta toiseen.
Mieti kuinka paljon laitteita asennetaan väärin. Pyykkikoneissakin pitäisi olla ties kuinka iso väli seiniin. Meidänkin kylppärissä pyykkikone olisi osittain oven edessä jos jätettäisiin niin iso väli kuin ohjeessa sanotaan. Taisi olla joku vähintään puoli metriä. Jääkaapissa on sama, jääkaapin ohjeessa lukee että takana pitäisi olla puolisen metriä tyhjää tilaa.
Meillä mikron paikka on sillain hullu, että syvyyttä on riittävästi vaikka kahdelle mikrolle. Leveys ja korkeus on melkein yhtä suuret. Aina jää siitä leveydestä kiinni.
Höpö, höpö. Pyykkikone ei vaadi tilaa ympärilleen. Eikä jääkaappikaan mitään puolen metrin tiloja taakseen tarvitse, vaan joitakin senttejä, omassa oli vaatimuksena vähintään 5cm, mielellään 10cm. Joissakin on myös päälle jätettävä tilaa, yleensä noin 10cm.
Aivan!
Arvasin noiden mikron koko ongelmien olevan keksittyjä, nuo puolen metrin tilavaateet ovat aivan älyttömiä. Kaapiston syvyyshän on 50 - 60cm, jolloin kaapistoon asennettava kylmälaite pitäisikin sijoittaa kokonaan tyhjän kaapin eteen. Kannattaisi noissa provoviesteissä edes jokin järki säilyttää, tätä mikrosta jankkaajaa ei usko kukaan.
Mene huvikseen googlaamaan eri mikrojen mittoja ja mieti miten mikäkin sopii esim ihan tavanomaiseen 50cm leveään kaapistoon laitettuun mikrohyllyyn. Voit ihan itse todeta faktat. Osa sopii, osa ei. Sitten voit miettiä millainen kannattaa pieneen asuntoon hankkia.
Ihme jankkaaja, ei noita sinun järjettömiä puolen metrin ilmarakovaatimuksia usko kukaan. Ei vaikka nyt yritätkin harhauttaa puhumalla mikrosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Sinä neuvoit valehtelemaan.
Kunhan vaan mummo saa vaalia tunteitaan. Muista viis.
Siinä lukee, että esimerkiksi. Jos tämä esimerkki ei päde kyseiseen lapsenlapseen niin silloin ei tietenkään pidä niin sanoa. Tarkoitin siis että lapsenlapsi voisi sanoa miksi hän ei halua loppuelämän kalusteita.
Mummon tunteista en sanonut mitään. Molemmilla on oikeus olla omaa mieltään, sekä olla ostamatta/vastaanottamatta mitä eivät halua. Molemmilla on myös rajaton oikeus loukkaantua ja olla katkeria vaikka maailman tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Se 18-vuotias ei ole holhouksessa, hän on vastuussa itsestään ja hänellä on lakisääteinen oikeus tehdä omia päätöksiä, vaikka ne olisivat virheitä jonkun muun mielestä.
Maksaja saa päättää mitä lystää. Saajana kiittäisin kauniisti ja veisin ne mööpelit roskakatoksen viereen saa ottaa lapulla. Siitä ne saa ensimmäinen joka arvostaa, ja kertoisin maksajalle heti, että ovat päätyneet ihmisille jotka arvostaa normaalia ja kestävää laatua.
Jos haluaisin pitää välit (päästäkseni saamaan hänen lempitavaroita ja ohjeita joita en noudata?), sanoisin etukäteen että kaikki mistä en tykkää myyn jollekin joka tarvitsee ja ostan rahalla mieleiset.
Oikeesti, mitä ajattelee sellainen, joka holhoaa aikuista ihmistä? Voi kertoa mielipiteensä ja perustella koska on maksaja. Ei voi tunkea väkisin toiselle sitä mitä toinen ei halua. 18-vuotias saa ostaa vaikka tapetointipöydän sängykseen ja tyynyn sohvakseen jos haluaa.
Maksaja voisi mieluummin avata sijoitustilin, jonka rahat nuori saa itselleen sitten kun on maksajan mielestä tarpeeksi viisas arvostaakseen laatua, mikä se ikä olisi? 55 vuotta? Tarviihan senkin ikäinen rahaa. Haluaa esimerkiksi lahjoittaa nuorelleen sellaiset huonekalut joita saaja arvostaa. Lahja = saaja tarvitsee ja ilahtuu. Rasite = saada väkisin ilmaiseksi jotain, mistä maksaja tykkää.
Eikö lahjan antaja saa se verran olla itsekäs, että saa edes antaa sellaisen lahjan joka kestää ja muisto säilyy pidempään. Ikea romun tyttö pystyy varmaan hankkimaan itsekin.
Saa tietysti, muisto se on huonokin ja joillakin ne huonot muistot säilyy loppuelämän. Itse tykkäisin, että lahjan saaja ilahtuisi ja muistelisi minua hyvällä.
Ihan ilman huonoa omaatuntoa suosittelisin kaikkia ottamaan kalliit epämieluisat lahjat vastaan vaan hymyillen ja kiittäen kauniisti. Mukavan muiston saa myymällä ne jossain ja ostamalla jotain tarpeellista sillä rahalla. Ei lahjan antajaa ole pakko päästää sisään katsomaan onko tavaransa tallessa vai hukattu. Kaikki on tyytyväisiä ja saa naureskella itsekseen.
Meillä poika muuttaa omilleen ja ostaa kaiken itse. On sanonut, että vanhatkin käy. Kirpparilta.
Tekee nyt remonttia.
Osti omistusasunnon.
Ikää 21 v.
Minä kävin maksamassa tapetit ja pappansa ostaa mikron pojan mieleisen. He menevät yhdessä ostamaan sen. Poikani valitsee ja pappa maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
En ymmärrä alkuperäisen ongelmaa. Miksi tulla tänne valittamaan mummosta, joka ei heille krääsää osta vaan haluaa ostaa laatua. Jos ei kelpaa, niin mikään pakko ei ole ottaa vastaan.
Jos minun pitäisi lapsen lapselle jotain hankkia, niin arvostan itse raskaalla työllä ansaitsemiani eurojani sen verran, että en minäkään haluaisi omaa rahaani käyttää siihen, että lapsen lapselleni ostaisin mitään kertakäyttö krääsää, joka kestää muutaman vuoden ja sen jälkeen pitää heittää roskiin. Kyllä huonekaluissa ja kodinkoneissa yrittäisin hankkia laatua. Huonekaluissa sellaista, jolla on arvoa vielä kun itsestäni aika jättää eli ne pysyisi muistona minusta.
Nykynuoret ei ymmärrä, ennen ostettiin sellaista, joka kestää ja säilyttää arvonsa ja nykyisin joka muutossa haetaan uudet kertakäyttö krääsät Ikeasta tms. Mummo ei halua tukea kertakäyttöistä ja ne on hänen rahansa, joten ei hänen ole mikään pakko muuta ostaa.
Ne kertakäyttökrääsät voi sieltä Ikeasta käydä lapsen lapsi oman äitinsä kanssa hakemassa sitten omalla rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika muuttaa omilleen ja ostaa kaiken itse. On sanonut, että vanhatkin käy. Kirpparilta.
Tekee nyt remonttia.
Osti omistusasunnon.
Ikää 21 v.
Minä kävin maksamassa tapetit ja pappansa ostaa mikron pojan mieleisen. He menevät yhdessä ostamaan sen. Poikani valitsee ja pappa maksaa.
Juuri näin. Tälle nuorelle jää hyviä muistoja. Häntä ei jyrätä uusavuttomaksi ja lapselliseksi. Ehkä hän kuuntelee mahdollisia elämänkokemukseen perustuvia neuvoja, koska kaikki ymmärtävät, että lopullinen päätös on hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa häiritsee se, että hän ja hänen opiskelemaan lähtevä lapsensa eivät saa mummua toimimaan mielensä mukaan, ja sen vuoksi mummun sponsorirahat menevät sivu suun. Lahjahevosta on ikävä katsoa suuhun, ja se kismittää.
Ymmärrän mummua. Ei hänellä ole velvollisuutta käyttää rahojaan sellaisiin asioihin joihin ei halua.
Lapsenlapsi voisi esimerkiksi kertoa mummulle että hän saattaa muuttaa ulkomaille eikä siksi halua investoida tässä vaiheessa loppuelämän kalusteisiin. Keskusteluyhteyttä kehittämällä tästäkin ongelmasta selvittäisiin.
Eli neuvot valehtelemaan ja kiemurtelemaan äärimmäisyyksiin asti koska mummon tunteet?
En lainkaan. Aloituksen mukaan mummu, joka on toisenlaisen ajan kasvatti, haluaa ostaa hintavia ja laadukkaita kalusteita, epäilemättä sillä ajatuksella että ne kulkevat mukana ja kestävät loppuelämän. Lapsenlapsi haluaa edullisempia ja sellaisia jotka miellyttävät häntä juuri nyt. Hän varmaankin ajattelee ostavansa myöhemmin tarvittaessa uudet, tai ei ajattele tulevaisuutta lainkaan kalusteiden kannalta.
Jotenkin nämä kaksi ajatustapaa pitäisi saada synkkaan että mummu saisi antaa lahjansa ja opiskelija ei olisi hänen elämäänsä puuttumisesta suolainen. Jotta ihmiset ymmärtäisivät toisiaan, keskustelu on aika hyvä tapa edetä. En usko että se lopulta olisi tässä tapauksessa kovin vaikeaa. Mummu selvästi haluaa hyvää lapsenlapselle, ja lapsenlapsikin selvästi haluaa hyvää itselleen.
Ei tuollaisten jyrien kanssa keskustella, koska eivät nuo erehtymättömät ole ikinä väärässä. Eivät myöskään kykene kompromissiin. Tehdään joko kuten mummu sanoo tai sitten ei ollenkaan.
No sitten ei mikään muutu. Aloittaja on valinnut kolmannen tien, eli ei tee kuten mummu haluaa vaan ostaa itse mitä lapsi haluaa. Ihan hyvä vaihtoehto sekin.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä löytyisi Suomesta valtava määrä nuoria ja heidän vanhempiaan, jotka olisivat erittäin kiitollisia, jos löytyisi noin varakas ja antelias mummo. Toiset kieltäytyy parin tonnin sängystä, kun ei ole oman maun mukainen ja toiset yrittää jostain nettipalstalta löytää ilmaiseksi edes patjan opiskelemaan muuttavan nuoren lattialle. Harja ja rikkalapio on se normaali siivousväline opiskelijakämpässä. Ja uudesta Mielen imurista voi vain haaveilla, koska sen hinta on kevyesti yli kuukauden opintoraha.
Jos mummon lahjat kelpaa, niin ostakaa itse. Eihän tuossa mitään sen kummempaa ole. Oliko tuo valitus joko provo, jää kysymykseksi.