Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini olisi halunnut antaa minulle synttärilahjaksi auton.
Ei tietenkään minun valitsemaani autoa (tietystä hintaluokasta), vaan oman vanhan autonsa.
Siitähän olisi päässyt niin kätevästi eroon antamalla sen minulle!
Ah, muistinpa juuri kaverini tapauksen. Isänsä halusi auttaa ensimmäisen auton ostossa. Samalla hän halusi määrätä tietysti millainen auto lapselle sopii. Ei missään nimessä isompi, tehokkaampi tai kalliimpi kuin hänellä itsellään. Oli kyllä silmiä avaavaa nähdä miten vanhempi voi olla omalle lapselleen kateellinen.
Varsinkin kun kaverini myöhemmin osti ihan omin avuin ja omilla rahoituksilla uusia autoja - ja aina parempia kuin isällään ;)
Kylläpäs olikin kateellinen isä kun ei ollut valmis laittamaan lapsensa autoon rutkasti enemmän rahaa kuin omaansa. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu ja isukki laitettiin paikoilleen näyttämällä että nyt on kuules varaa ostella k*kulinjatketta, katso ja kadehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin. Ainakin mummo näyttää tietävän, että laatuun kannattaa panostaa. Parilla tonnilla saa jo vähän laadukkaamman sängyn ja Mielen imurikin on ihan kelpo, ei puhalla pölyjä huoneeseen.
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Toisille jää lapsuudenkotiin oma huone ikuisiksi ajoiksi sen näköiseksi kuin oli kotona asuessa. En ymmärrä tapaa, normaaliperheissä se otetaan muuhun käyttöön eikä museoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikron tietty merkki on paras vitsi.
Ei ole.
Mitä pienempi asunto sitä suurempi merkitys mikron koolla, värillä, merkillä.
Esim meillä oli vanha mikro joka oli 1,5 senttiä liian leveä keittiöömme. Muutenkin laskutilaa ihan liian vähän. Siihen sitten iso mikro niin ei ole yhtään laskutilaa!
Tää! Täällä mitä ilmeisimmin kirjoittelee monia, jotka ei ole pienissä asunnoissa koskaan asuneetkaan.
Ja sellaisia jotka tekevät ongelmia tyhjästä, ei milli tai sentti sinne tai tänne merkitse mitään.
Kyllä muuten merkitsee. Meillä on keittiössä mikrolle tehty kaapistoon keskelle oma syvennys. Se syvennys on tasan 46 senttiä leveä. Hanki mulle 47 senttiä leveä mikro niin sen joutuu sitten laittamaan keskelle ruokapöytää.
Taidat olla hieman tyhmä, kun siirtelet maalitolppia, aiemmin tasotila jäi liian pieneksi 1,5 cm takia. Päätä edes miksi jonkin tietyn merkkinen mikro on väärä, kuten oli kyse.
Eihän tuossa sanottu että tasotila oli 1,5cm liian pieni, vaan että mikro oli 1,5cm liian leveä keittiöön. Eiköhän siinä ole ollut kysymys juuri samasta asiasta eli keittiön mikronmentävä kolo on tietyn kokoinen ja isompi mikro ei sitten mahtunut siihen ja joutui siksi tasolle. Meillä ainakin kävi just niin aikanaan, ja itseasiassa nyt vielä omakotitalon isossa keittiössäkin jouduttiin laittamaan mikro tasolle kun se ei mennyt syvyyssuunnassa siihen lokeroon. Nyt se ei enää sillä lailla haittaa kun tilaa on, mutta ei tullut mieleenkään että mikroissa on niin isoja kokoeroja.
Tajuatko sinä edes, että et sinä voi sitä mikroa välttämättä edes tunkea siihen rakoon vaikka se kokonsa puolesta mahtuisikin. Mikro vaatii tyhjää tilaa ympärilleen, ja se kuinka paljon ja minkä verran mihinkin suuntaan vaihtelee laitteesta toiseen.
Mieti kuinka paljon laitteita asennetaan väärin. Pyykkikoneissakin pitäisi olla ties kuinka iso väli seiniin. Meidänkin kylppärissä pyykkikone olisi osittain oven edessä jos jätettäisiin niin iso väli kuin ohjeessa sanotaan. Taisi olla joku vähintään puoli metriä. Jääkaapissa on sama, jääkaapin ohjeessa lukee että takana pitäisi olla puolisen metriä tyhjää tilaa.
Meillä mikron paikka on sillain hullu, että syvyyttä on riittävästi vaikka kahdelle mikrolle. Leveys ja korkeus on melkein yhtä suuret. Aina jää siitä leveydestä kiinni.
Höpö, höpö. Pyykkikone ei vaadi tilaa ympärilleen. Eikä jääkaappikaan mitään puolen metrin tiloja taakseen tarvitse, vaan joitakin senttejä, omassa oli vaatimuksena vähintään 5cm, mielellään 10cm. Joissakin on myös päälle jätettävä tilaa, yleensä noin 10cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini olisi halunnut antaa minulle synttärilahjaksi auton.
Ei tietenkään minun valitsemaani autoa (tietystä hintaluokasta), vaan oman vanhan autonsa.
Siitähän olisi päässyt niin kätevästi eroon antamalla sen minulle!
Tietty hintaluokka taisi olla aika paljon korkeampi kuin lahja-auton hinta? Ei tainnut äidillä olla varaa moiseen ja siitäkös loukkaannutaan. Noh, itsepä on lellinyt pilalle, siitä saa nyt sitten kärsii nahoissaan.
Jos olisi ollut samaa hintaluokkaa, olisit varmaankin voinut ottaa auton vastaan ja vaihtaa sen mieleiseen?
Minä en ollut pyytänyt minkäänlaista autoa.
En ottanut tuotakaan vastaan. Ainoa motiivihan siinä oli, että äiti pääsisi autostaan eroon, kun oli itse ostamassa uutta.
t. alkuperäinen autonsaaja
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Teinillä ja aikuisella on yleensä erilaiset sängyt niin ulkonäön kuin koon suhteen, eikä noi nykyajan lastulevykalusteet kestä vuosia ja useita muuttoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt näitä viimeisimpiä kommentteja lukiessa ymmärrän sen raivon, kimpaantumisen ja solvaamisen tarpeen mitä nämä keskustelut ovat joissain herättäneet.
Mitä se haittaa jos joku on saanut ekaksi kämpäkseen Ullanlinnasta asunnon, jossa kelpaa asua yhä?
Mitä se haittaa, jos jollekin vanhempi ostaa auton?
Mitä se haittaa, että jollekin joku sukulainen ostaa jotain?
Kaikilla ei ole niin hyvin asiat. Joillain vanhemmat ostavat ruokakassin, sekin on hienoa. On myös sellaisia perheitä, missä lapsi lykätään maailmalle heti ja lapsen huoneesta tehdään välittömästi jokin muu huone. Toisissa perheissä lapset käyvät kotonaan "kuin kotonaan" ja elelevät niissä vanhoissa huoneissaan.
Se, ettei itsellä ole kaikkea sitä mitä muilla on vaan sattumaa ja elämää. Ei siitä tarvitse suuttua ja alkaa solvata kaikkia muita kermapyllyiksi, jos joku saa äidiltään ruokakassin/auton/asunnon/huonekaluja/mitä vaan. Varsinkaan kun aloitus ei koskenut perheiden eriarvoisuutta, vaan määräilevää mummelia.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini olisi halunnut antaa minulle synttärilahjaksi auton.
Ei tietenkään minun valitsemaani autoa (tietystä hintaluokasta), vaan oman vanhan autonsa.
Siitähän olisi päässyt niin kätevästi eroon antamalla sen minulle!
En minä ainakaan ollut yhtään pahoillani kun sain äitini vanhan auton omaan käyttööni. Tietenkin jos itsellä on rahaa ostaa hienompi ja kalliimpi niin sitten vaan kieltäytyy kauniisti ja ostaa mieluisen ja se siitä, mutta mitä pahaa siinä on jos tarjoaa? Yleensä ajokelpoisella autolla on kuitenkin arvoa vähintään joitain satasia eli ei mistään arvottomasta lahjasta olisi silti kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa miten jotkut kutsuu aloittajaa ja tytärtään kiittämättömiksi.
Minä en kehtaisi kenellekään luvata rahaa johonkin hankintaan ja sitten alkaa määräillä mitä ostetaan. Lahjan tarkoitus on miellyttää lahjan saajaa, ei minua. Jos minulla olisi valtava tarve määrätä mitä ostetaan niin sitten olisi peiliin katsomisen paikka, koska eihän kyseessä silloin ole oikea lahja. Ei määräilijä osta lahjaa vaan lasta auttaakseen vaan jonkun oman tarpeen täyttämiseen. Kaikki eivät vain ilmeisesti kykene myöntämään omia syitään. Halutaan vaan pitää kiinni omasta fantasiasta, jossa ollaan tosi hyvä tyyppi.
Mummo tässä tapauksessa on törkeä, jos ensin lupaa avustaa ja sitten ostopäivinä tuleekin määräämään mitä saisi olla. Mummo tuskin alunperin kertoi, että "minä voin ostaa sinulle huonekalut, kunhan saan päättää mitä ne ovat". Eri asia olisi, jos lahjan saaja vaatisi kalliimpaa kuin mitä on luvattu. Mutta näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini olisi halunnut antaa minulle synttärilahjaksi auton.
Ei tietenkään minun valitsemaani autoa (tietystä hintaluokasta), vaan oman vanhan autonsa.
Siitähän olisi päässyt niin kätevästi eroon antamalla sen minulle!
Tietty hintaluokka taisi olla aika paljon korkeampi kuin lahja-auton hinta? Ei tainnut äidillä olla varaa moiseen ja siitäkös loukkaannutaan. Noh, itsepä on lellinyt pilalle, siitä saa nyt sitten kärsii nahoissaan.
Jos olisi ollut samaa hintaluokkaa, olisit varmaankin voinut ottaa auton vastaan ja vaihtaa sen mieleiseen?
Minä en ollut pyytänyt minkäänlaista autoa.
En ottanut tuotakaan vastaan. Ainoa motiivihan siinä oli, että äiti pääsisi autostaan eroon, kun oli itse ostamassa uutta.
t. alkuperäinen autonsaaja
Oli kuitenkin mielessä joku hintaluokka millainen auto olisi kelvannut, vaikka et autoa ollut hankkimassa? Ja kyllähän vanhan auton saa vaihdossa annettua autoliikkeelle uutta ostaessa. Jopa halvan rotiskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla menee vähän höpöksi tuo sisustaminen ja vaatimukset vaikka rahaa ei ole. Ei ymmärretä että kyseessä on vasta ensimmäinen kämppä ja kaikki kannattaa ottaa tuossa elämäntilanteessa mitä lahjaksi saa. Varsinkin jos on uutta. Sun pitäisi puhua tytölle järkeä, eikä lietsoa tyytymättömyyttä.
Entä jos nuori pitää "ensimmäisestä kämpästään" niin paljon, että jatkaa siinä asumista? Vuokraa esim. vaihtarivuoden ajaksi kun on itse ulkomailla. Ehkä pääsee samalla paikkakunnalla töihin, tai tekee etähommia ja matkustelee paljon. Ehkä ostaa toisen asunnon, jättää tämän sijoituskämpäksi vuokralle? Nykyaikana elämä ei mene niin yksioikoisesti kuin ennen:
- eka opiskelukämppä - isompi kämppä kahdelle ihmiselle, parisuhde - vauva syntyy, sitten toinen ja kolmas ja otetaan koira - rivari - lapset kasvaa - omakotitalo - lapset muuttaa pois, takaisin kerrostaloon...
Ei tule välttämättä parisuhdetta, ei vauvaa eikä omakotitalo. Koira saattaa tulla.
En tunne ketään, joka nelikymppisenä asuisi samassa kämpässä kuin opiskeluaikana, vaikka ei perhettä olisikaan ja kaupunkikin pysynyt samana. En nyt sano, että se mahdotonta on, mutta varsin epätodennäköistä.
Minä tunnen vaikka kuinka monta. Opiskelijana asunt on jaettu jonkun kanssa (sisaruksen, kaverin tms) ja töihin mentyä se on otettu kokonaan itselle. Kaverini esimerkiksi on asunut Ullanlinnassa tädiltä perityssä asunnossa koko aikuisen ikänsä. Nuorempana hän jakoi sen siskonsa kanssa, naimisiin mentyään miehensä kanssa, kun tuli lapsi, lapsi sai makkarin ja vanhemmat nukkuivat keittiön päällä olevalla isolla parvella, tuli ero ja mies muutti pois, äiti parvella, lapsi makkarissa.
Nyt lapsi on muuttanut pois ja äiti nukkuu nyt siellä makkarissa ja lapsi siellä parvella lapsuudenkodissaan käydessään.
Mun opiskelijani asuu edelleen lapsuudenkodissaan, mutta nyt ns vierassiivessä, joka on erillinen kaksio. Aiemmin siinä oli meidän toimisto. Hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa me muutamme täältä kokonaan pois, jolloin esikoinen jatkaa tuolla kaksiossa asumista ja tänne meidän puolelle ja kaksi omaa lasta ja yksi huone vuokrataan kaverille.
Ja jossain viaheessa voi olla että remppaavat tämän paritaloksi laajentaen koska rakennusoikeutta on.
Minäkin tunnen yhden, joka osti kämpän jo opiskeluaikana ja asuu siinä edelleen nyt liki nelikymppisenä. Alkuun siinä asui muissa huoneissa hänen sisaruksia ja joitain kurssikavereita vuokralla (ilmeisesti aika montakin tyyppiä pienessä neliössä), sittemmin perusti perheen ja asui siinä perheen kanssa. Nyt on tosin okt valmistumassa, eli ennen nelikymppisiä muuttaa pois. Eikä kyseessä toki ollut hänen ensimmäinen opiskelijakämppänsä. Tuommoiset tilavat Ullanlinnan perintöhuoneistot opiskelijalla eivät ole mikään ihan tavallinen juttu kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Toisille jää lapsuudenkotiin oma huone ikuisiksi ajoiksi sen näköiseksi kuin oli kotona asuessa. En ymmärrä tapaa, normaaliperheissä se otetaan muuhun käyttöön eikä museoida.
No ainakin meillä on molemmilla se huone muutettu ns aikuisen huoneeksi lukioon mennessä.
Ne on sellaisinaan asiallisia vierashuoneita, eikä ole mitään tarvetta muuttaa niitä.
Toisessa käytän työpöytää kun ompelen. Tarvikkeet ei silti siellä ole.
Toisessa käyn kaksi kertaa vuodessa levittelemässä myytävät vaatteet ja tarvikkeet. Mutta nekin säilytetään muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Se 18-vuotias ei ole holhouksessa, hän on vastuussa itsestään ja hänellä on lakisääteinen oikeus tehdä omia päätöksiä, vaikka ne olisivat virheitä jonkun muun mielestä.
Maksaja saa päättää mitä lystää. Saajana kiittäisin kauniisti ja veisin ne mööpelit roskakatoksen viereen saa ottaa lapulla. Siitä ne saa ensimmäinen joka arvostaa, ja kertoisin maksajalle heti, että ovat päätyneet ihmisille jotka arvostaa normaalia ja kestävää laatua.
Jos haluaisin pitää välit (päästäkseni saamaan hänen lempitavaroita ja ohjeita joita en noudata?), sanoisin etukäteen että kaikki mistä en tykkää myyn jollekin joka tarvitsee ja ostan rahalla mieleiset.
Oikeesti, mitä ajattelee sellainen, joka holhoaa aikuista ihmistä? Voi kertoa mielipiteensä ja perustella koska on maksaja. Ei voi tunkea väkisin toiselle sitä mitä toinen ei halua. 18-vuotias saa ostaa vaikka tapetointipöydän sängykseen ja tyynyn sohvakseen jos haluaa.
Maksaja voisi mieluummin avata sijoitustilin, jonka rahat nuori saa itselleen sitten kun on maksajan mielestä tarpeeksi viisas arvostaakseen laatua, mikä se ikä olisi? 55 vuotta? Tarviihan senkin ikäinen rahaa. Haluaa esimerkiksi lahjoittaa nuorelleen sellaiset huonekalut joita saaja arvostaa. Lahja = saaja tarvitsee ja ilahtuu. Rasite = saada väkisin ilmaiseksi jotain, mistä maksaja tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana olen päättänyt ostaa varsi-imurin :D
t. 50+ tehodysonin omistaja
Kuluttajalehti on testannut varsi-imurit:
"Kuluttajalehden testissä kävi ilmi, että huonoimmilla varsi-imureilla ei tee käytännössä mitään, eikä alle 300 euron varsi-imuria ei kannata välttämättä harkita.
Dysonin imurit pärjäsivät testissä hyvin, mutta Electroluxin kalliit, 450600 euron imurit jäivät ainoastaan keskitasolle.
Lähes kaikissa testatuissa imureissa oli irrotettava rikkaimuri ja niitä pystyi säilyttämään pystyasennossa latausasemassa. Imuroiden imuteho vaihteli 2 ja 70 watin välillä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin perinteisillä imureilla (100200 wattia).
Kuluttaja kertoo, että suurin osa varsi-imureista jätti pölyt lattianrakoihin, mikä puulattian omistajan kannattaa huomioida.
Yllättävää testissä oli se, että esimerkiksi testivoittaja Dyson V8 Absolute ja kaksi Electroluxin 600 euron imuria (Pure F9 Animal ja Pure F9 Allergy) eivät imuroineet lainkaan muruja, joten keittiöön niitä ei kannata ainakaan hankkia.
Kovinkaan suuria tiloja ei testatuilla varsi-imureilla pysty ainakaan täysteholla imuroimaan. Erityisen huono akunkesto oli Dysonilla, jolla pystyi maksimiteholla imuroimaan vain kahdeksan minuuttia. Vain kuuden imurin akku kesti yli 20 minuuttia, joista kymmenen parhaan joukkoon ylsi vain Philips SpeedPro Max."
Tämä vaikuttaa vanhalta testiltä, merkit ovat päivittyneet ja kun vertailin noita dysoneita, niissä pystyi imuroimaan tunnin verran. Joissain on myös irroitettava akku, jolloin voi vaikka heittää toisen akun tilalle.
Itse olen siis dysonin omistaja ja olen lopen kyllästynyt raahaamaan sitä valtavalla äänellä mölisevää painavaa palloa huoneesta toiseen. Ajatukseni on, että varsi-imurilla voisi huitaista vaikka keittiön lattian päivittäin, eikä siihen mene edes sitä 8 minuuttia. Lisäksi se valtava perusimuri vie koko siivouskomeron tilan. Mikäli varsi-imuri toimisi hyvin, voisin heivata koko perusimurin autotalliin miehen iloksi.
Miksi valehtelet, noita samoja laitteita myydään yhä, myös Dysonia. Mitä väliä luvatulla tunnin imurointiajalla on, niinhän ainakin yhdelle testissä olleelle Dysonillekin on luvattu. Tosiasiassa imurointiaika on vain minuutteja, ellei tehoa pienennä. Noilla pitkillä käyntiajoilla vain markkinoidaan tuotteita, ja lisää käyttöaikaa saadaan pienentämällä tehoa.
Eihän autollekkaan ilmoiteta käyntiaika tyhjäkäynnillä, jolloin voisi mainostaa auton toimivan yhdellä tankkauksella 200 tuntia.
Minulle tulee kuluttaja, ei tuosta testistä kovin kauaa ole. Minä sain lahjaksi pari vuotta sitten "tunnin" Dysonin, aluksi se pelasi latauksella noin 10 minuuttia. Nyt se on kuitenkin "minuutin" Dyson, akku hiipui aika nopeasti. Muillakin merkillä on sama ongelma, Elektroluksista löytyy paljon kommentteja netistä, kun se taisi olla ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Lisäksi Miele on todella laatumerkki, joka on hyvä käytössä. Eikä se montaa senttiä tilaa vie enempää kuin varsi-imuri
Vierailija kirjoitti:
Mummun kanssa toimitaan niin, että vietetään rattoisa ilta netissä ja annetaan mummun valita sieltä kalleimmat mööpelit ja kodinkoneet, hintavinta kahvikonetta air fryeria unohtamatta. Sitten lasketaan kaikki hinnat yhteen ja ja annetaan mummulle tilinumero. Jos mummu sitten joskus tulee kyläilemään niin ei se enää muista mitään. Tiedäb hyvin miten mummuja tulee käsitellä, me ollaan täynnä metkuja ja aina valmiita pahantekoon.
Ihana mummu kierolla huumorintajulla, saisinko adoptoida sinut (vaikket olisikaan mummu)? En tarvitse välttämätta kalliita mööpeleitä ja kodinkoneita, ja voin olla yli-ikäinen lapsenlapsi, mutta haluaisin jotain hyödyllistä elämääni - vaikka naurua ja metkuja, kun ne pidentää ikää ja estää otsaryppyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen mihin opiskelija tarvitsee sänkyä? Jättääkö hän oman huoneensa kalusteet mausoleumiksi lapsuudenkotiin?
Toisille jää lapsuudenkotiin oma huone ikuisiksi ajoiksi sen näköiseksi kuin oli kotona asuessa. En ymmärrä tapaa, normaaliperheissä se otetaan muuhun käyttöön eikä museoida.
Mun huoneessa on sänky vaihtunut vuosien varrella vuodesohvaan ja telkkari vaihdettu. Edelleen on "mun huone". Onpa asiallinen paikka nukkua, kun käydään vanhempien luona. Äiti siellä käy joskus katsomassa töllöä, kun eivät pääse yhteisymmärrykseen mun isän kanssa kanavasta.
Niin, aloitin opiskelijaelämän 2001.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään nykykakaroiden kiittämättömyys ja kunnioituksen puute. Ei edes ilmaiseksi kelpaa ellei ole juuri sitä oikeaa. Ennnen kun muutettin omilleen, ei ollut vetoisassa vintikamarissa kuin tuoli, pöytä, pesuvati ja laveri olkipatjalla. Sinne joutaisivat kokeilemaan miten ennen pärjättiin!
Unohdit tästä sen litanian miten aina hiihdettiin kouluun vastatuuleen sudet kantapäitä syöden ja niin kauhean kiitollisia oltiin aina kun joku antoi leivänkyrsän ja töitä tehtiin 24/7 jne
Kovat ajat ne koittavat vielä sinunkin sukupolvelle. Huolestuttaa vaan että mitenkä te niistä tulette selviämään
Totta. Älä silti huolehdi niin paljon muiden asioista, se ei oikein hyödytä, pahoitat vaan mielesi.
Alue: Aihe vapaa
Tietty hintaluokka taisi olla aika paljon korkeampi kuin lahja-auton hinta? Ei tainnut äidillä olla varaa moiseen ja siitäkös loukkaannutaan. Noh, itsepä on lellinyt pilalle, siitä saa nyt sitten kärsii nahoissaan.
Jos olisi ollut samaa hintaluokkaa, olisit varmaankin voinut ottaa auton vastaan ja vaihtaa sen mieleiseen?