Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Onkohan siinä jotain sellaista, että vanhemmat haluaisivat että heidän lapsensa eläisivät suht/ just samanlaista elämää, kuin hekin?
Kaikki arvot, mielipiteet ja jopa makuasiat olisivat heidän mukaisiaan.
Toki jopa yhteiskuntakin yrittää ahtaa kaikkia samanlaiseen muottiin, mikä kulloinkin on vallallaan.
Mikä ei kuitenkaan ikinä täysin ( toivottavasti) tule toteutumaan.
Helpointa toki aina on niillä, jotka tavallaan sopeutuvat.
Enkä nyt tarkoita mitään rikollista, enemmänkin sellaista että osaa ajatella hieman laajemmin ja uskaltaa elää hieman enemmän itsensä näköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan siinä jotain sellaista, että vanhemmat haluaisivat että heidän lapsensa eläisivät suht/ just samanlaista elämää, kuin hekin?
Kaikki arvot, mielipiteet ja jopa makuasiat olisivat heidän mukaisiaan.
Toki jopa yhteiskuntakin yrittää ahtaa kaikkia samanlaiseen muottiin, mikä kulloinkin on vallallaan.
Mikä ei kuitenkaan ikinä täysin ( toivottavasti) tule toteutumaan.
Helpointa toki aina on niillä, jotka tavallaan sopeutuvat.
Enkä nyt tarkoita mitään rikollista, enemmänkin sellaista että osaa ajatella hieman laajemmin ja uskaltaa elää hieman enemmän itsensä näköisesti.
Vallanhalua ja rajattomuutta se on.
No, itsehän sisustin ekat kämppäni lähes täysin vanhempien (ja toisen kämpän poikaystävän vanhempien) nurkista löytyneillä kamoilla. Ekassa solukämpässä oli vain sänky, hylly ja kirjoituspöytä ja joku matto, poikaystävän kanssa kaksiossa oli alkuun semmoinen aivan järkyttävän ruma kirjava ysärihirvitys-sohva ja saman aikakauden sohvapöytä, ainoastaan ruokapöytä ja jotain pientä, esim. verhot ostettiin uutena. Eikä tästä edes ole aikaa kuin reilu kymmenen vuotta. Ei minulle tullut pieneen mieleenkään ostaa/ostattaa kaupasta mitään uusia hienoja kalusteita, sen verran kierrätyshenkisesti minut on kasvatettu... Nykyään meillä on kyllä oikein kiva sisustus, mutta toivon mukaan onnistun kasvattamaan omatkin lapseni niin ettei kaiken aina tarvitse olla vimpan päälle.
Niin, olen melkein 50v. ja edelleen ahdistaa omien vanhempien vierailut asunnossani.
Äiti yrittää usein "ehdottaa", että mihin joku tavara "sopisi".
Tai sitten just jotain, "kyllä kannattaisi sunkin ostaa semmonen mikro tai muu hökötin", milloin mitäkin.
Ovat itse aina ostelleet juurikin melkein kaikki muotivempeleet, mikä tätä ajatellessa tuntuu jopa kummalliselta.
Toinen kun on niin tarkka rahoista, ettei tosikaan.
Saapa nähdä, mihin nekin aikanaan päätyvät.
Sisaruksilla on omansa, mulle ei mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Nuoren pitää joskus aikuistua. Omaan asuntoon muutto on siihen oikein oivallinen ajankohta! Omat vanhemmat voivat tukea lapsensa aikuistumista.
Siispä lapsi sisustaa nyt ensimmäisen oman kotinsa mieleisekseen ja sillä selvä. Ostakoon mummo itse itselleen kalliit imurit ja sängyt.
Vaan olisko tämäkin taas yksi provo aiheesta Köyhät vs. rikkaat? Ei nimittäin mikroissa ole niin suuria eroja, että kannattaisi kiistellä muusta kuin väristä.
Mikroissa on semmoisia eroja, että jotkut on ulkomitoiltaan isompia kuin toiset. Yleensä ne halppikset on myös kompaktimpia, kalliimmat ja hienommat eri ominaisuuksilla on ulkomitoiltaan isompia eikä välttämättä mahdu opiskelijakämpän mikrolle tarkoitettuun hyllyyn (joo, testattu on ja kyllä v*tutti se hieno mikro joka vei sitten muutenkin tiukoilla olevaa pöytätilaa ihan turhaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä toinen versio on se, että kontrolloivat vanhemmat syytävät omat diskatut huonekalunsa jälkeläiselleen pakolla, ja tämä on sitten naimisissa niiden kanssa kymmeniä vuosia.
Mun kämppä on tämä versio "Ei me osteta sulle uusia. Sä voit ottaa tuolta varastosta tuon vuodesohvan ja me ollaan säästetty sulle nää astiat. Isän työpaikka vaihtaa toimistokalusteita ja isän pomo lupasi yhen poistettavan työpöydän sulle." Nyt 15 vuotta myöhemmin koitan vähitellen vaihtaa sisustusta mieleiseksi.
Tarkalleen tämä.
Mulla sama, mutta ei siinä kyllä kovin montaa vuotta mennyt vaihtaa sisustusta mieleiseksi, aina sitä mukaa kun oli rahaa ja löytyi sopiva edullisesti, ja toisaalta muuttojen myötä myös. Ei eka asunnon tavaroista taida olla jäljellä enää kuin aterimia.
No tytär menee töihin ja maksaa itse ostoksensa, ongelma ratkaistu. Näin meillä. Ei ole mikään vässykkä työtön suvun rahoilla makaava teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tälläistakin täällä ulista ap? Ostakaa itse rojunne ja varsi- imurit ymt. ja antakaa mummon pitää rahansa. Ahneita, kiittämättömiä olette.
Ap ei ole ulissut.
Ap ja hänen tyttärensä ovat itse ostaneet "rojunsa".
Mummo on saanut pitää rahansa.
Ap ei ole ahne, eikä kiittämätön.
No kyllä vain ihan ekan viestin perusteella ap ulisee. He käyttävät mummon rahoja, ja ulisee. Miksei vaan osta itse ja anna mummon käyttää rahat itseensä? Ap ON ahne JA kiittämätön, samoin ipanansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus AP:n viimeiseen lauseeseen. Ei tämä ole 40-luvulla syntyneiden mummojen ongelma, vaan tasan 50-luvulla syntyneiden. Siitä on oikein tehty tutkimusta. Kalliita mööpeleitä ostavat lapsenlapsille ja pakottavat vastaanottamaan. Ja jos ei vastaanoteta, niin jättävät pihalle. Ihan hävettää, että mitä naapuritkin sanoo.
Kenellä aikuisella on 50-luvulla syntyneitä isovanhempia? Minun kaveriporukassa ollaan kaikki vähän päälle 30 ja vanhempamme ovat syntyneet 50- ja 60-luvuilla.
Mun miehen isä on syntynyt -57. Mies on 40v. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Helposti meillä voisi olla parikin aikuista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne tavarat ostetaan VASTA siellä uudesta paikasta, kun tietää mitä mahtuu tai tarvii. Ei kukaan ole niin tollo että lisää muuttokuormaa , hinnat on tonneja rekalla!! Plus kanto kerostaloon, kantomiehet ym.
Tyhmä provo!!!Pöljä. Ihmisillä on ihan ikiomia pakettiautoja ja peräkärryjä, ja niitä saa jopa vuokrattua. Kaverit tai perhe kantavat ilmaiseksi.
Todella harvalla on omaa pakettiautoa. Kavereilla on parempaakin tekemistä kuin matkata 400 kilometrin päähän kantamaan sohvaa.
Aika useammalla kuin todella harvalla on pakettiauto.
Oman taloyhtiöni ja viereisen taloyhtiön parkkipaikalla en näe yhtään pakettiautoa.
No johan siinä onkin valtaisa otanta Suomen autokannasta.
Ohis mutta minulla on 78 neliön kolmioon vain varsi-imuri ja en voisi tyytyväisempi olla! Toki maksoin siitä 650€ mutta imurointi aikaa on 55 minuuttia joka riittää todella hyvin sohvien sekä lattioiden imuroimiseen. Eikä tarvitse raahata raskasta ja joka kulmaan kiinni jäävää imuria enää perässä eikä tarvitse joka kulmaan töpseliin johtoa kyykkiä ja vittuuntua kun johto ei riitäkkään huoneen perimmäiseen nurkkaan. Eli kannattaa hankkia vähän kalliimpi niin on toimiva. Akulle ja moottorille oli myös luvattu 5 vuiden takuu. Pari vuotta olen viikoittain käyttänyt ja yhtään hiipumisen merkkejä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus AP:n viimeiseen lauseeseen. Ei tämä ole 40-luvulla syntyneiden mummojen ongelma, vaan tasan 50-luvulla syntyneiden. Siitä on oikein tehty tutkimusta. Kalliita mööpeleitä ostavat lapsenlapsille ja pakottavat vastaanottamaan. Ja jos ei vastaanoteta, niin jättävät pihalle. Ihan hävettää, että mitä naapuritkin sanoo.
Kenellä aikuisella on 50-luvulla syntyneitä isovanhempia? Minun kaveriporukassa ollaan kaikki vähän päälle 30 ja vanhempamme ovat syntyneet 50- ja 60-luvuilla.
Mun miehen isä on syntynyt -57. Mies on 40v. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Helposti meillä voisi olla parikin aikuista lasta.
Piti kyllä hetki miettiä kuinka typerä kommentti tuo oli. 50-vuonna syntynyt on voinut saada ihan täysikäisenä lapsen v.-68. Hänen lapsi saanut lapsen -86 ja hän 2004. Tämä -04 on nyt 18v ja voinut saada lapsen. Eli, 50-luvulla syntynyt voi olla tämän päivän aikuiselle iso iso iso mummo. :D Ja nämä kaikki laskettu sen mukaan, että äiti on ollut täysikäinen! Moni saa lapsen jo esim. 16v, ja moni myöhemmin, mutta olkoot tämä keskiarvo tähän esimerkkiin.
Laittaisin rajattoman äidin ja isoäidin kokonaan ulos kuviosta! Rajaton äiti, isä, anoppi ja appiukko pilaa parisuhteen, lastenkasvatuksen ja perhe-elämän.
Riittävä välimatka auttaa väleihin. Vähintään 500 kilometriä on aina hyvä. Yksi keino on vähentää nyt yhteydenpitoa isoäitiin. Kieltäydytte kaikesta rahallisesta avusta, teette ja maksatte nuoren hankinnat itse ja mummoa ei oteta mukaan ostoskäynneille.
Esimerkiksi Torista saa ilmaiseksi ja edullisesti tavaroita kotiin: Huonekaluja, astioita, kodinkoneita ja kodintekstiilejä. Vaatteita, kenkiä ja harrastusvälineitä. Patjat ja sängyt kannattaa kuitenkin hankkia uutena, koska makuuhuoneen kalusteissa on ludevaara.
Käytettynä ostetut vaatteet ja tavarat pitää pestä tai käsitellä, jotta mukana ei kulkeudu kotiin koiperhosen toukkia, luteita tai muita tuhohyönteisiä. Pakkanen ja lämpö ovat tehokkaat tavat torjua tuholaisia.
Vaatteet ja tekstiilit pestään 60 asteessa. Vaatteet ja tekstiilit voi myös pakastaa. Asteita pitää olla yli -18 ja pakastuksen tulee kestää vähintään 72 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän, että joitain kiukuttaa jonkun sisustus "vaatimukset".
Mutta;
Jos on varaa ja mahdollisuuksia sisustaa tai tehdä muutakin, niin pitäisikö silloinkin kärvistellä ja tyytyä koska niin vain "kuuluu" tehdä?
Ei helkkari ( anteeksi nyt vaan)!
Jos itse perisin tai voittaisin mukavan summan, en taatusti asuisi päivääkään nykyisessä asunnossani.
Siinä ei ole mitään vikaa, on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa ja jopa mukavat naapurit.
Sijainti on oikeastaan suurin syy, miksi en viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus AP:n viimeiseen lauseeseen. Ei tämä ole 40-luvulla syntyneiden mummojen ongelma, vaan tasan 50-luvulla syntyneiden. Siitä on oikein tehty tutkimusta. Kalliita mööpeleitä ostavat lapsenlapsille ja pakottavat vastaanottamaan. Ja jos ei vastaanoteta, niin jättävät pihalle. Ihan hävettää, että mitä naapuritkin sanoo.
Kenellä aikuisella on 50-luvulla syntyneitä isovanhempia? Minun kaveriporukassa ollaan kaikki vähän päälle 30 ja vanhempamme ovat syntyneet 50- ja 60-luvuilla.
Mun miehen isä on syntynyt -57. Mies on 40v. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Helposti meillä voisi olla parikin aikuista lasta.
Lisäksi jos on "päälle 30v" niin kannattaa ottaa huomioon että nää omilleen muuttavat on jo liki 15v nuorempia. Eli heidän vanhemmat on syntyneet jo melko todennäköisesti 70-luvulla ja 70-luvulla syntyneen vanhemmat voi aivan hyvin olla syntyneet 50-luvulla.
Nämä 1940-luvulla syntyneet, rajattomat narsistit ovat pahimpia traumojen siirtäjiä. He sekaantuvat aikuisten lastensa asioihin ja rikkovat kotirauhaa. Moni on joutunut laittamaan rajattomuuden takia välit poikki omiin vanhempiinsa tai appivanhempiinsa. Vasta sitten on saanut olla rauhassa omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin omat huonekaluni käytettynä opintolainalla (sänky, tuoli, pöytä ja hylly). Nykyään nuorilla on ilmeisesti helpompaa.
M42
No harva on noin köyhä
Minä en saanut kotoa lähtiessäni mukaani kuin vaatteeni. Eikä ollut kysymyksessä köyhyys, vaan äitini periaate, jonka mukaan hänkään ei ollut mitään kotoa muuttaessaan saanut. Vanhempani olivat sangen hyvin toimeentulevia.
Ihmiset tosiaan siirtävät traumojaan eteenpäin, seuraavalle sukupolvelle kannettavaksi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän, että joitain kiukuttaa jonkun sisustus "vaatimukset".
Mutta;
Jos on varaa ja mahdollisuuksia sisustaa tai tehdä muutakin, niin pitäisikö silloinkin kärvistellä ja tyytyä koska niin vain "kuuluu" tehdä?
Ei helkkari ( anteeksi nyt vaan)!
Jos itse perisin tai voittaisin mukavan summan, en taatusti asuisi päivääkään nykyisessä asunnossani.
Siinä ei ole mitään vikaa, on katto pään päällä, jääkaapissa ruokaa ja jopa mukavat naapurit.
Sijainti on oikeastaan suurin syy, miksi en viihdy.
Tässähän nyt kyse oli opiskelijasta jolla ei ole sitä omaa rahaa. Ja vaikka olisikin niin ennemmin kannattaa säästää ihan opiskeluaikana elämiseen tai oman asunnon käsirahaksi kuin hienoihin mööpeleihin. Toki jos sitä ihan tosi paljon on niin sopiihan sitä sitten laittaa mihin vaan, tai jos vanhemmat taikka se mummo nyt erikseen haluaa maksaa. Ei kukaan ole sanonut että pitää kärvistellä koska "kuuluu" tehdä niin.
No kyllä vain ihan ekan viestin perusteella ap ulisee. He käyttävät mummon rahoja, ja ulisee. Miksei vaan osta itse ja anna mummon käyttää rahat itseensä? Ap ON ahne JA kiittämätön, samoin ipanansa.[/quote]
Ap on ahne????
Mummo on itse tarjoutunut maksamaan, sillä ehdolla että saa valita huonekalut, oman eli tässä mummon maun mukaisesti.
Ja jos käsitin oikein, ne pitää hyväksyä mukisematta koska "mummo tietää".
Rahat ovat mummon, hän saa käyttää ne itseensä tai aivan keneen haluaa.
Saajalla on myös oikeus kieltäytyä rahoista.
Varsinkin, jos niihin liittyy ehtoja joita saaja ei hyväksy.
Kaikkein parasta olisi, jos lahjoittaja antaa itselleen sopivan summan ja lahjan saaja käyttää ne valitsemiinsa tavaroihin ( tässä niihin huonekaluihin).
Lahjakortit ovat muuten mainio keksintö, voi että!
Itse ostan nykyään melkein aina esim. jouluksi lahjakortin, ainakin niille joilla alkaa olla kaikkea.
Yritän myös kysellä, mihin se halutaan.
Enkä mitään suurta summaa, lisäksi voi ostaa jotain pientä vaikkapa suklaata.
Mummo voi ostaa vaikka silitysraudan, jonka voi piilottaa kaappiin. Ja ehkä jonkun sikakalliin läppärin.
Alue: Aihe vapaa
Meidän halppis varsi-imuri on kestänyt kohta 10v. Ei toki ole koskaan ainoana imurina ollut, mutta sen verran pätevä peli etten ostanut enää normi-imuria kun entinen hajosi, robotilla ja varsi-imurilla mennään lapsi- ja koirataloudessakin.
Lisäksi opiskelija voi ostaa uuden imurin sitten kun muuttaa isompaan kämppään ja sille alkaa olla tarvetta, varsi-imuri välttää alkuvuodet vallan hienosti (itsehän pärjäsin alkuun ihan harjalla ja mopilla). Tai tiedä vaikka muuttaa jonkun kanssa yhteen ja toisella onkin jo imuri?