Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon apu on ehdollista. Jos oikein ymmärsin,
mummo oli kuitenkin itse tarjoutunut ostamaan tarvittavia tavaroita ja huonekaluja.Ikävää nuoren kannalta, että tarjoukseen oli koira haudattuna, eikä setullut vilpittömästi hyvää hyvyyttä. Vaikka toisaalta, ehkä osasitte odottaa että näin kävisi?
Ikävä tapaus, onneksi harvinaista.
Mulla ainakin on mukava mummo, samoin ystävilläni. Todella monia opiskelukavereitani ovat isovanhemmat autelleet ja ihan ehdoitta. En ole kuullut, että kukaan olisi tullut kaupoille mukaan. ;)Juu, ei mummut ja papat kuleksi nuorten mukana ostoksilla. Keksitty stoori ap:lla.
Mummot ja papat nimenomaan kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Onpa helppoa joillain, saada kaikki uutena ja valmiina. Voi vaan valkata mikä kelpaisi.
Ei ole luettu aloitusta kunnolla.
1940- ja 1950-luvuilla syntyneet ovat yleenaä surkeita vanhempia ja isovanhempia. Heissä on paljon omia lapsiaan laimnlyöneitä ja kaltoinkohdelleita vanhempia.
"Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja. Sukulaiset ovat olleet päätoimisia lastenhoitajia. Vanhemmat ovat ulkoistanet lastenhoidon ja olleet töissä, lomamatkoilla, kotona, lomalla, kesämökillä ja ties missä.
Lasten kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja jopa fyysinen kuritusväkivalta on ollut 1960- ja 1970-luvuilla "kasvatusmenetelminä" monessa perheessä. Lasten ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.
Nyt nämä äiteinä ja isinä surkeasti epäonnistuneet 1940-ja 1950-luvulla syntyneet ikäluokat ovat isovanhempia. He yrittävät korjata omaa epäonnistunutta vanhemmuuttaan raivokkaasti. Se tapahtuu rajattomuudella, ylikävelyllä ja raivostuttavalla puuttumisella aikuisten lasten ja lastenlasten asioihin.
Lopettakaa - juna meni jo! Antakaa aikuisten lastenne ja lastenne perheiden elää omaa elämäänsä. Kunnioittakaa omien lastenne ja heidän perheidensä kotirauhaa. Lopettakaa jatkuva pommittaminen puhelinsoitoilla ja viesteillä. Emme halua puhelinsoittoja ja yllätyskyläilyjä kello 8 sunnuntaiaamuna.
Hankkikaa oma elämä! Jos pidätte luonnossa liikkumisesta, niin nyt on hyvä aika käydä marjametsällä ja sienestämässä. Liittykää eläkeläisjärjestöihin tai pankin eläkeläiskerhoon. Heillä on kerhoja ja ryhmämatkoja. Jos olette hyväkuntoisia eläkeläisiä, niin hakeutukaa keikkatöihin. Suomessa on nyt paha työvoimapula monella alalla. Hakeutukaa esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin tai kotiseurakunnan vapaaehtoistyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Nämä 1940-luvulla syntyneet, rajattomat narsistit ovat pahimpia traumojen siirtäjiä. He sekaantuvat aikuisten lastensa asioihin ja rikkovat kotirauhaa. Moni on joutunut laittamaan rajattomuuden takia välit poikki omiin vanhempiinsa tai appivanhempiinsa. Vasta sitten on saanut olla rauhassa omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin omat huonekaluni käytettynä opintolainalla (sänky, tuoli, pöytä ja hylly). Nykyään nuorilla on ilmeisesti helpompaa.
M42
No harva on noin köyhä
Minä en saanut kotoa lähtiessäni mukaani kuin vaatteeni. Eikä ollut kysymyksessä köyhyys, vaan äitini periaate, jonka mukaan hänkään ei ollut mitään kotoa muuttaessaan saanut. Vanhempani olivat sangen hyvin toimeentulevia.
Ihmiset tosiaan siirtävät traumojaan eteenpäin, seuraavalle sukupolvelle kannettavaksi. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon apu on ehdollista. Jos oikein ymmärsin,
mummo oli kuitenkin itse tarjoutunut ostamaan tarvittavia tavaroita ja huonekaluja.Ikävää nuoren kannalta, että tarjoukseen oli koira haudattuna, eikä setullut vilpittömästi hyvää hyvyyttä. Vaikka toisaalta, ehkä osasitte odottaa että näin kävisi?
Ikävä tapaus, onneksi harvinaista.
Mulla ainakin on mukava mummo, samoin ystävilläni. Todella monia opiskelukavereitani ovat isovanhemmat autelleet ja ihan ehdoitta. En ole kuullut, että kukaan olisi tullut kaupoille mukaan. ;)Juu, ei mummut ja papat kuleksi nuorten mukana ostoksilla. Keksitty stoori ap:lla.
Mummot ja papat nimenomaan kulkee.
Elämä pyörii rahan ja tavaran ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella kuinka erilainen ketju olisi, jos mummon tilalla lukisi vaari.
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella kuinka erilainen ketju olisi, jos mummon tilalla lukisi vaari.
Ei olisi. Samanlaisia kiristäjiä ovat myös vaarit. Ja rajattomia. Meilläkin meni oman metsurinsa luvatta minun mökilleni tekemään puuinventaariota! Ja juurikin kiristää tavaralla ihan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentti on naulan kantaan ja niin totta joka sana!
Lapset on hoidatettu päivähoidossa. Kouluttamaton ja työtön naapurintäti on ryhtynyt perhepäivähoitajaksi tai lapset on laitettu päiväkotiin eli "lastentarhaan".
Entiset "kotiäidit" ovat hoidattaneet lapsiaan paljon ja pitkiä aikoja mummoloissa. Mikä ihmeen "kotiäiti" se sellainen äiti on, joka ei halua, osaa tai viitsi hoitaa itse lapsiaan? Oikea kotiäiti hoitaa itse lapsensa! Kotiäiti EI kuskaa lapsiaan omille vanhemmilleen, appivanhemmilleen tai sukulaisille hoitoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Sotien jälkeen syntyneet mummot ja vaarit ovat tietysti voimansa tunnossa, kun suurta ikäluokkaa olevina, ovat saaneet aikuisiällään kaiken tarjottimella. On päästy töihin, saatu hyvää palkkaa, ostettu omaisuutta ilman kiertokoulua kummempaa koulutusta. Heidän lapset ovat saaneet kituuttaa maistereina työttöminä tai matalalla palkalla, ottaa syömävelkaa ja vain haaveilla taloudellisesta turvallisuudesta.
Sitten nämä mummot ja vaarit jäätyään viisikymppisinä eläkkeelle, kiristävät lapsiaan rahalla. Heillä kun sitä on ja nuoremmalla sukupolvella ei ole mahdollisuuksia samaan, koska he ovat politiikallaan ne mahdollisuudet riistäneet.
Valta kuitenkin maistuu ja tietysti kuvitellaan että ihan erinomaisuutta on se, että mökit ja omakotitalot löytyy. Köyhiä lapsis ja lapsenlapsia voikin sitten kyykyttää aina kun siltä tuntuu, esimerkiksi juuri aloituksen kaltaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma oli silloin kolme kuukautta, jonka päätyttyä äitini meni töihin. Minua hoitamaan palkattiin kotiin tuttu nuori tyttö, oikein muuta vaihtoehtoa ei päivähoidoksi ollut. Kun olin isompi, olin naapurissa tai muussa tutussa perheessä hoidossa.
En kyllä mitenkään saa aivoihini kuvaa välinpitämättömästä paskasta vanhemmuudesta. Minulla oli todella kiva, onnellinen ja turvallinen lapsuus. Vanhempani välittivät lapsistaan todella kovasti ja tekivät parhaansa.
Lapsuuteni oli taatusti parempi kuin monilla lapsilla nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma oli silloin kolme kuukautta, jonka päätyttyä äitini meni töihin. Minua hoitamaan palkattiin kotiin tuttu nuori tyttö, oikein muuta vaihtoehtoa ei päivähoidoksi ollut. Kun olin isompi, olin naapurissa tai muussa tutussa perheessä hoidossa.
En kyllä mitenkään saa aivoihini kuvaa välinpitämättömästä paskasta vanhemmuudesta. Minulla oli todella kiva, onnellinen ja turvallinen lapsuus. Vanhempani välittivät lapsistaan todella kovasti ja tekivät parhaansa.
Lapsuuteni oli taatusti parempi kuin monilla lapsilla nykypäivänä.
Mitä nyt kiintymyssuhde jäi muodostumatta. Nykyään tuolla tyylillä pääsisi huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Kotiäitiys oli kaikille mahdollista, niinkö? Ja miten samaan aikaan oli mahdollista jäädä kotiäidiksi ja päästä hyviin töihin keskikoulutodistuksella???
Lojui ensin kotona ja meni sitten töihin. Suoraan vakipaikka ilman koulutusta.
Ei tarvinnut samaan aikaan rimpuilla kuten nykyään. 10-15 vuotta kotona ei vaikuttanut mihinkään.
Ai ennen vaan lojuttiin kotona ja nyt rimpuillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma oli silloin kolme kuukautta, jonka päätyttyä äitini meni töihin. Minua hoitamaan palkattiin kotiin tuttu nuori tyttö, oikein muuta vaihtoehtoa ei päivähoidoksi ollut. Kun olin isompi, olin naapurissa tai muussa tutussa perheessä hoidossa.
En kyllä mitenkään saa aivoihini kuvaa välinpitämättömästä paskasta vanhemmuudesta. Minulla oli todella kiva, onnellinen ja turvallinen lapsuus. Vanhempani välittivät lapsistaan todella kovasti ja tekivät parhaansa.
Lapsuuteni oli taatusti parempi kuin monilla lapsilla nykypäivänä.Mitä nyt kiintymyssuhde jäi muodostumatta. Nykyään tuolla tyylillä pääsisi huostaan.
No ei jäänyt todellakaan muodostumatta. Olemme aina olleet äitini kanssa hyvin läheiset ja rakkaat toisillemme. Olemme nykyään suorastaan toistemme parhaat ystävykset.
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta minulla on 78 neliön kolmioon vain varsi-imuri ja en voisi tyytyväisempi olla! Toki maksoin siitä 650€ mutta imurointi aikaa on 55 minuuttia joka riittää todella hyvin sohvien sekä lattioiden imuroimiseen. Eikä tarvitse raahata raskasta ja joka kulmaan kiinni jäävää imuria enää perässä eikä tarvitse joka kulmaan töpseliin johtoa kyykkiä ja vittuuntua kun johto ei riitäkkään huoneen perimmäiseen nurkkaan. Eli kannattaa hankkia vähän kalliimpi niin on toimiva. Akulle ja moottorille oli myös luvattu 5 vuiden takuu. Pari vuotta olen viikoittain käyttänyt ja yhtään hiipumisen merkkejä ei ole.
Ongelma onkin siitä, ettei tuo ole vähän kalliimpi, vaan paljon kalliimpi. Olisi kiva imuri itsellekin, mutta hinnan puolesta jää ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"" Vanhemmuus" on ollut 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erikoista. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan. Pieniä vauvoja on kuskattu jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on hoidatettu sukulaisilla ja mummoloissa pitkiäkin aikoja"
Vau, mistäköhän johtuu? Ettei vain siitä, että äitiysloma kesti vain sen 2-3 kk ja siitä, ettei kunnallista päivähoitoa juuri ollut?
Kotiäitiys oli aina mahdollista koska perheverotus ja pelkällä keskikoulutodistuksella pääsi vielä niihin töihin joista nykyiset ekonomit vain haaveilevat.
Naistenlehdet on jo useamman vuoden olleet täynnä entisten äitien haastatteluja, joussa he iloisina toteavat, että heillä ei ollut aikoinaan omille lapsilleen aikaa, mutta että nyt he ottavat sen takaisin lastenlastensa kanssa. He siis riistävät lapsiaan kahteen kertaan.
Ja se mikä huvittaa eniten on se, että se välinpitämätön paska vanhemmuus on muuttunut muisteloissa superäitiydeksi.
Meillä ei ollut aina edes ruokaa ja nyt äitini kimittää naama sinisenä miten meillä oli kerran noutoruokaa ja miten hän aina kyllä tarjoili päivässä viisi maittavaa ateriaa. En vaan muista millään, vaikka olin muka läsnä.
Olen syntynyt 60-luvulla. Äitiysloma oli silloin kolme kuukautta, jonka päätyttyä äitini meni töihin. Minua hoitamaan palkattiin kotiin tuttu nuori tyttö, oikein muuta vaihtoehtoa ei päivähoidoksi ollut. Kun olin isompi, olin naapurissa tai muussa tutussa perheessä hoidossa.
En kyllä mitenkään saa aivoihini kuvaa välinpitämättömästä paskasta vanhemmuudesta. Minulla oli todella kiva, onnellinen ja turvallinen lapsuus. Vanhempani välittivät lapsistaan todella kovasti ja tekivät parhaansa.
Lapsuuteni oli taatusti parempi kuin monilla lapsilla nykypäivänä.Mitä nyt kiintymyssuhde jäi muodostumatta. Nykyään tuolla tyylillä pääsisi huostaan.
No ei jäänyt todellakaan muodostumatta. Olemme aina olleet äitini kanssa hyvin läheiset ja rakkaat toisillemme. Olemme nykyään suorastaan toistemme parhaat ystävykset.
Pakostakin jäi. Koska vanhempasi dumppasivat sinut.
Ja nyt takerrut liikaa sen seurauksena.
Alue: Aihe vapaa
Juu, ei mummut ja papat kuleksi nuorten mukana ostoksilla. Keksitty stoori ap:lla.