En voi katsoa Pojat elokuvaa, koska se äitinsä perään juokseminen raastaa liikaa sydäntä

Kyllä se nainen oli unan ja suklaan perään. Se olisi eri, jos lapsilleen ruoka hankkii nahkalompsalla.

Yksi hienoin juttu koko jutussa on miten Vesku myi ittensä ohjaajalle, kun piti koekuvauksissa näytellä sitä kohtausta. Miksi sanot hiljaa äiti lopuksi. Koska ei se usko enää, että äiti kuulee jne jne. .Rooli on sinun Vesa-Matti

Ärsyttävä se kohtaus on, jätkä on iso ja itkee kuin vauva.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nainen oli unan ja suklaan perään. Se olisi eri, jos lapsilleen ruoka hankkii nahkalompsalla.

No onhan se väärin, ettei uhraa koko elämää ison pojan vuoksi. Elettiin sellaista aikaa että teinit elätti jo itsensä työllä, tämä halusi vaan mamman syliin. Läheisriippuvainen poika, ällö kohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se, että leffassa äiti lähtee ja jättää lapsen. Harvinaista kuitenkin tuo, ollut myös sota-aikaan. Kyllä se useimmiten on isä joka lähtee nostelemaan eikä kiinnosta pätkän vertaa tavata lasta.

Koska ei vaan huvita. Niistäkin vois tehdä leffan kuinka moni lapsi kysyy milloin isi tulee käymään ja äiti saa keksiä jotakin tekosyitä ettei lapsi tajua kun vasta aikuisena ettei isää vaan kiinnostanut yhtään olla läsnä.

Olisiko kuitenkin ihan oma ketju paikallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nainen oli unan ja suklaan perään. Se olisi eri, jos lapsilleen ruoka hankkii nahkalompsalla.

No onhan se väärin, ettei uhraa koko elämää ison pojan vuoksi. Elettiin sellaista aikaa että teinit elätti jo itsensä työllä, tämä halusi vaan mamman syliin. Läheisriippuvainen poika, ällö kohtaus.

Moni toki teki töitä, mutta oli se tuohonkin aikaan poikkeuksellinen kuvio, ettei 14-vuotias kelpaa isän eikä äidin perheenjäseneksi. Ja saa siinä kyyneleen tirauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nainen oli unan ja suklaan perään. Se olisi eri, jos lapsilleen ruoka hankkii nahkalompsalla.

No onhan se väärin, ettei uhraa koko elämää ison pojan vuoksi. Elettiin sellaista aikaa että teinit elätti jo itsensä työllä, tämä halusi vaan mamman syliin. Läheisriippuvainen poika, ällö kohtaus.

Moni toki teki töitä, mutta oli se tuohonkin aikaan poikkeuksellinen kuvio, ettei 14-vuotias kelpaa isän eikä äidin perheenjäseneksi. Ja saa siinä kyyneleen tirauttaa.

Minua se kohtaus ärsyttää. Poika on niin ylivaativa ettei mitään rajaa. Ja äiti se pahis, kun ei loputtomiin jaksanut mammanpoikaa.

Tuona aikana lapset itsenäistyi varhain, ja on se nykyaikanakin aika perkelettä jos äidillä ei saa olla mitään elämää, muuta kun se iso poika. Tyhmästi kärjistetty koko juttu, lapsellista mustavalkoisuutta ja pohjimmiltaan tätä suomalaisesta elokuvasta tuttua naisten vihaamista.

Että äiti kehtaakin yrittää jotakin uutta elämää, sen sijaan että marttyyrina vaan uhraisi koko elämän pojan vuoksi, joka vuoden-parin päästä viimeistään alkaa elää omaa elämää ja äiti unohtuu. Loiri pilaa kaiken missä se on, ylinäyttelee ja on yli-imelä.

Leffa loppui vähän vaiheeseen sen Jaken mutsin osalta. Tarina elävästä elämästä tietää kertoa, että kaikki näistä saksalaisten mukaan lähteneistä daameista ei päätyneet Saksaan asti, vaan Itämereen ja osa keskitysleireille. Osa käännytettiin Suomeen, jossa joutuivat internointileireille. Kuulustelut ja kohtelu ei ollut mitään silkkihansikas touhua ja daamit saivat kuulla romansseistaan koko ikänsä, samoinkuin syntynyt jälkikasvu. Edes oma suku ei välttämättä enää hyväksynyt. Kai muutama happy endikin oli. Kenties.

Vierailija kirjoitti:

Olen tainnut nähdä leffan ehkä nelisen kertaa. En muista minkä ikäinen olin ekalla kerralla. Noh, nyt kun avasin telkun, niin ensimmäisenä näkyi se nainen ja sakemanni jostain ryteiköstä lähdössä. Melkein oksettaa ja pistää vihaksi, että jätti lapsensa tänne. Ei ole ihminenkään sellainen nainen!

Jaken äiti ei ole tuossa kohtauksessa, vaan pojat vakoilivat jotakin satunnaista pariskuntaa jonka bongasivat lähtevän kahvilasta.

No katso Veskua vuosi ennen kuolemaa ja runkkaa. Vieläkö panettaa?

Vierailija kirjoitti:

En näköjään osannut lainata oikein. Mutta Jaken äiti ei ole tuossa kohtauksessa, vaan jokin satunnainen pariskunta jota pojat vakoilevat Oulun Hupisaarten pusikossa.

Olen tainnut nähdä leffan ehkä nelisen kertaa. En muista minkä ikäinen olin ekalla kerralla. Noh, nyt kun avasin telkun, niin ensimmäisenä näkyi se nainen ja sakemanni jostain ryteiköstä lähdössä. Melkein oksettaa ja pistää vihaksi, että jätti lapsensa tänne. Ei ole ihminenkään sellainen nainen!

Mua ei siinä kohtauksessa raasta muu, kuin se järjetön ylinäytteleminen.

Minä en ymmärtänyt pojat elokuvassa sitä kohtaa kun Vesku oliko se roolinimi nyt Jake? Kun äiti oli vissiin jo muuttanut sen sakemannin luo. Niitten kotiin tuli se joku tympeä nainen ja pikkupoika syömään keksit. Ketä ne oikein oli? Talon uudet asukkaat vai?

Hauska leffa. Samoilla kulmilla pyörinyt, eri aikaan, mutta kuitenkin.