Ottaisitko uros- vai narttukoiran ja miksi?
Meillä on aikaisemmin vuosia sitten ollut uros eikä siinä ollut mitään sen kummempia ongelmia mutta onko ne narttujen juoksut ja valeraskaudet yms hankalia? Kohtuvaivat?
Kommentit (10)
Mun kokemuksen mukaan urokset on suoraviivaisempia kuin nartut. Uros tottelee empimättä käskyä, nartut on mulla aina ensin käyttäneet myös omaa järkeään. Fiksuimmat koirani ovat olleet vanhoja narttuja.
Nartut on joskus liiankin ohjaajaherkkiä esimerkiksi agilityssä. Ne lukevat ihmisen aikomusliikkeitä salamannopeasti ja jos itse tekee pienenkin virheen, koira on jo väärällä esteellä.
Molemmat on hyviä ja yksilölliset erot ovat suuria samankin rodun sisällä.
Rodusta riippuen uros, paitsi jos asutte koiravilkkaalla alueella, missä paljon narttuja, sitten mieluummin narttu. Tässäkin kannattaa myös muistaa, että jos haluatte joskus samaan aikaan toisen koiran, se rodun leikkisyys myös vaikuttaa asiaan, samoin mahdollinen resurssiaggressiivisuus, moni narttu muuttuu vanhemmiten "lyhythermoisemmaksi" tai huumorintajuttomaksi etenkin leikattuna. Jos vain yhdellä koiralla menette, ottaisin sen uroksen. Uros on aina sitä, mitä näette, välillä yli-innokas narttujen perään, mutta tosiaan aina oma itsensä. Narttu taas juoksuaikana voi olla väsynyt, sen ei voi antaa moikata uroksia/ei voi viedä puistoilemaan, ja pari kuukautta juoksujen jälkeen valeraskausaikana voi se narttu kyräillä kaikkia muita koiria aggressiivisestikin teidän sitä syytä tajuamatta ja pedata näkymätöntä pesää, mitä ette edes huomaa, ellei tule vaikka vieraita juuri valeraskauden aikaan kylään tai narttu vuoda nisistä maitoa, mutta suurimmalla osalla nartuista tuohon aikaan käytös on vain vähän erilaista. Uros sitten ei muutu ellei jo nuorena rodusta riippuen rähjää sukupuoliaggressiivisena muille, putkiaivoja ovat, ja jos aikuisena leikkautatte, liian nuorena ei kannata, voi se olla parempi vaihtoehto. Mutta rotukin vaikuttaa, siihen kannattaa ennen kaikkea periytyä. Seurakoirat (FCI9) yleensä yksin ainoina koirina helpoimpia.
Ison uroskoiran tietty. Ne on kovia panemaan.
N-42
Mulla on aina ollut narttuja, steriloitutin nuorena. Nartut ovat helpompia kouluttaa, kuuntelevat ja toimivat paremmin. Urokset enemmän hajun ja viettien perässä, kastroidullakin on himot ja ajatukset harhailee kun parinkaan kilsan päässä on juoksunen narttu. Sterkkaus ja kastrointi pidentävät koiran ikää, ehkäisevät rinta/kohtusyöpää ja eturauhasen ongelmia. Lisäksi koira on tasapainoinen ja hyväturkkinen. Ainoa miinus on ruokahalun kasvu 😁. Koiria olen kouluttanut n 30v ja itselläni ollut koiria 50vuotta.
Uros. Ei veripisaroita. Ja ei kaikkia rotuja. En halua keräillä kovin isoja pökäleitä, joten pieni koira. Isot koirat syö enemmän, mutta toisaalta niille nyr kelpaa mikä vaan.
Riippu käyttötarkoituksesta. Netistä löytyy videoita erilaisiin...tarpeisiin.