Yksinäinen vanhemmuus pariskuntana
Tänään jotenkin hittasi todella kovaa meidän tilanne.
Olemme pariskunta ja meillä on kaksi lasta. Olemme hoitaneet lapsemme omin voimin aina. Kun tulevat kipeäksi, toinen jää kotiin. Lomat vietetään yhdessä koska viihdytään perheenä ja on oikeasti kiva touhuta lasten kanssa. Vuosien varrella on ollut muutamia kertoja kun olisi haluttu tehdä pariskuntana jotain. Käydä elokuvissa, syömässä ja vastaavaa mitä pariskunnat saattaisivat tehdä. Kuitenkin läheisillä on ollut jotain menoa tai töitä silloin kun olisi ollut tarvetta. Kuitenkaan omakaan menohalu meillä pariskuntana ei ole ollut niin kova, että olisi otettu ulkopuolinen hoitaja. Kertojakin yhteisten vuosien varrella on ollut yhden käden laskettavissa kun on tullut ajatus että pariskuntana mentäisiin, joten ollaan pistetty sattumankin piikkiin, ettei hoitoapuja ole löytynyt läheltä. Meillä ei oikeastaan lähipiiriä/turvaverkkoa ole paljoa, joten sattumat olisi mahdollisia.
Vuosien varrella on kuitenkin tapahtunut kaikennäköistä. Lasten syntymäpäiville ei ole ehtinut kuin oma veljeni perheensä kanssa. Muilla samat jutut kuin lapsen hoidonkin kanssa. On jo jotain menoa tai töitä. Nuorempana ensimmäisen lapsen kanssa ajattelin että aloitan järjestelyt jo aiemmin tieedustelut sopivalle synttärien juhlimis päivälle niin, ettei töitä tai muuta menoa olisi. Aina silti niitä joko tuli yllättäen (joku töistä sairastui) tai sitten jotkut muut paremmat viikonloppubileet yllätti.
Silloin jo ajattellut että olisiko tunti ihan mahdoton mahduttaa niihin päiviin että ilahduttaisi lasta. No näistä on selvitty ja pidetty kaverisynttärit ja oman veljen porukalla kivat synttärit, enkä ole jaksanut asiaa murehtia kuitenkaan enempää. Vuosien varrella on kuitenkin tapahtunut paljon jossa ollaan autettu näitä ihmisiä joilta ei aikaa meille löydy. Mm. anoppia ja puolison siskoa kun appiukkio menehtyi äkillisesti (ei ollut mieheni biologinen isä). Kaikissa asiaan liittyvissä viranomaisasioissa ja muissa mitkä liittyi hautajaisiin, jälkipuintiin ja jopa ehdotettiin, että anoppi muuttaisi meille kunnes tuntuu että pystyy olemaan itsellään. Anoppi ei muuttanut mutta päivittäin kävi aluksi ja soittikin vuoden verran joka päivä miehelleni. Sitten löytyi uusi ihminen hänen elämään ja anoppi on nähnyt uusinta lasten lastaan viimeisen kahden vuoden aikana 4:sen kertaa, jolloin hänellä on aina ollut jotain omaa asiaa toimitettavana. Joko veroilmoituksen täyttöä tai muuta asiaa jota ei saa itse hoidettua.
No asiaan joka hittasi. Meillä olisi ollut pyöreiden kymmenien hääpäivä hetki sitten ja olisimme menneet sitä kahden juhlistamaan, normaalista poiketen. Emme saaneet ketään hoitamaan lapsia, eikä ketään ehdottanut vaikka jotain toista ajankohtaa jolloin voisimme mennä jolloin heille sopisi. Olen jotenkin surullinen lastenkin puolesta tästä tilanteesta. Lapsissamme ei ole vikaa, ei ole ylivilkkaita, ihan tavan lapsia. Omaakin peilikuvaa yrittänyt katsoa mutta en tiedä mikä siinä olisi niin pielessä.
Tiedän että on pakko olla muitakin samassa tilassa olevia perheitä tai yksinhuoltajia joilla ei ole ketään, vaikka itse toisia auttavat. Kuitenkaan itse ei haluaisi katkeroitua ja näitä samoja ihmisiä tulee autettua jatkossakin jos apua tarvitsevat, eihän sitä itse tarvi samanlainen olla mutta miksi maailma on mennyt tällaiseksi että antajat antaa ja ottajat ottaa, ei niin että jos saa, myös antaa?
Kommentit (53)
Yksinhuoltajana jolla ei ole juuri tukiverkkoa en oikein jaksa eläytyä tragediaanne. Sori siitä.
Sitä kutsutaan elämäksi. Joillakin vaan asiat menee noin. Lapset tehdään aina omista itsekkäistä syistä. Ei se ole kuin hetki, kun he ovat itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä ja huomaat olevasi yksin.
Oli niin lyhyt ja ytimekäs kirjoitus, että lukematta jäi.
Kuule moni käy töissä. Ei isovanhempia ei siskoja,kummeja hoitaa lapsia.Ei mennä mihinkään yksin tai kaksin niin kauan aikaa, kun lapset 18v.Ei ole autoja ei kesä mökkejä,Kun ei perintö rahojakaan.Onnellisia ero vanhemmat.Lapsi , lapset viikoksi toiselle vanhemmalle ja saa vietä sinkku elämä 1 vikko keralla kun, joutuu omalla vuorolla leiki kotia ja olla lastensa kanssa.Sitäkin valittavat ei raha, sillä viikolla juuri.Ei pääse minnekään kun joutuu ole kokonaisen viikon lapsen tai lasten kanssa.
Jos haluatte mennä, niin varmaankin voitte siitä myös maksaa, eli kaivakaahan kuvettanne vain.
Oikeasti en jaksa tuollaista valitusvirttä. Ei teidän lapsia tarvitse kenenkään hoitaa, ei pakolla eikä vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Oli niin lyhyt ja ytimekäs kirjoitus, että lukematta jäi.
Jep, 2/3 olisi saanut pois nopeasti ja asia olisi ollut heti huomattavasti selkeämpi. Nyt tarina meni jaaritteluksi.
Sinä teit ne lapset ihan omista itsekkäistä syistä tyydyttämään omia itsekkäitä tarpeitasi. Pidä kivaa!
Maksullisia lastenhoitopalveluita löytyy ja niitä kannattaa käyttää, erityisesti jos hääpäivää juhlistatte.
Eikä ikinä kannata heittäytyä muiden varaan ja olettaa että joku tulee automaattisesti apuun.
Meillä varmasti mummo ja yksi kummeista saattaisi halutakin lapsia hoitaa, mutta parempi olla riippumaton ja hoitaa itsenäisesti nämä hoitojärjestelyt. Ei tule turhia kiitollisuudenvelkoja.
Jos olet livenäkin tuollainen pitkäpiimäinen valittaja, niin en yhtään ihmettele, että hoitajaa ei ilmoittautunut.
Niin se vanhemmuus on jotain ihan muuta, kuin ne lapsuuden nukkeleikit ja teinivuosien vinttihuoneen haaveet. Lasta ei voi laittaa hyllylle odottama, kun tekisi mieli tehdä jotain kivaa.
Kenelläkään sukulaisensa ei ole mitään velvollisuutta auttaa teitä lasten hoidossa. Sori. Näin se vaan on. Teidän kohdalle ei ole sattunut isovanhempia/setiä/tätejä, joita vastavuoroisesti kiinnostaisi olla mukana teidän lasten elämässä. Tukiverkot ei ole itsestäänselvyys. Jokainen joka lapsia tekee, on vastuussa itse niistä lapsista. Kaikki muu on ylimääräistä "bonusta".
Ja juu, meilläkin on pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia, lapset kotihoidossa olleet 3v ikään saakka ja viihdytään perheenä, harrastetaan ja tehdään yhdessä kaikkea. Isovanhemmat ja isoisovanhemmatkin (mun puolelta) ovat yhä elossa ja vireessä, mutta ainoastaan mun isä ja hänen vaimonsa ovat olleet kiinnostuneita ottamaan lapset edes yhdeksi yöksi yökylään vuodessa!
En ole tästä katkera, elämä nyt vain on mennyt näin. Jos halutaan lähteä esim viikonlopuksi miehen kanssa kaksin jonnekin, pitää palkata lastenhoitaja. Yksinkertaista. Tehkää tekin niin?
No nythän on täydellinen tilaisuus palkata ensimmäistä kertaa lastenhoitaja. Pitäkäähän hauskaa!
Ihmisten elämä ja asenteet ovat muuttuneet sellaisiksi, että elämään ei mahdu kuin minä itse ja yhtään ei viitsitä ajatella toisia ja sitä voisiko heitä ilahduttaa tai vähän auttaa.
Emme tosin itsekään saaneet kovin kummoista apua, kun lapsemme olivat pieniä kaksikymmentä vuotta sitten.
Anoppi tuli kerran lapsiamme hoitamaan ja sovittiin, että saamme sitten mieheni kanssa lähteä elokuviin ja syömään. Hyvillä mielin lähdettiin.
Elokuva kesti alle kaksi tuntia ja syömässä olimme noin tunnin. Kun tulimme kotiin, oli anoppi sillä välin heittäytynyt marttyyriksi. Myrtynein ilmein hän ihmetteli, miksi ihmeessä meillä meni niin kauan ja hän on jo niin väsynyt näiden lasten kanssa. Olisi varmaan pitänyt lähteä kesken kaiken elokuvista tai jättää ruokailu sikseen, niin ei olisi kulunut kuin kaksi tuntia, kolmen sijaan.
Kiitimme anoppia, lähetimme hänet kotiin ja päätimme, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun anoppi pyydetään lapsia hoitamaan. Ja näin myös tapahtui.
Lastenhoitajan hankimme sen jälkeen maksullisen, mutta edullisen lastenhoitopalvelun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan elämäksi. Joillakin vaan asiat menee noin. Lapset tehdään aina omista itsekkäistä syistä. Ei se ole kuin hetki, kun he ovat itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä ja huomaat olevasi yksin.
Niin, kun se mieskin lähti nuoremman matkaan.
Kiitos kommenteista ne kyllä avaavat paljon sitä maailmaa miksi tilanteemme on näin. Ikävää että kirjoitin jaaritellen mutta kahdenkymmenen vuoden aikana olisimme tarvinneet hoitoapua yhden käden sormilla laskien. Ja toki sitä ajattelee, että kun itse auttaa niin joskus saisi takaisin. Mutta niinhän se on ettei kukaan ole sitä meille velkaa ja ehkä siksi itsekin kaikesta huolimatta aina auttaa toiseen suuntaan, kun ei olla niitä velkoina ajateltukaan. Mutta ilmeisen tavallista on myös se, ettei lastenlasten ym. läheisten synttäreihinkään aikaa ole ja sekin ilmeisesti velka-ajattelua minun puoleltani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten elämä ja asenteet ovat muuttuneet sellaisiksi, että elämään ei mahdu kuin minä itse ja yhtään ei viitsitä ajatella toisia ja sitä voisiko heitä ilahduttaa tai vähän auttaa.
Emme tosin itsekään saaneet kovin kummoista apua, kun lapsemme olivat pieniä kaksikymmentä vuotta sitten.
Anoppi tuli kerran lapsiamme hoitamaan ja sovittiin, että saamme sitten mieheni kanssa lähteä elokuviin ja syömään. Hyvillä mielin lähdettiin.
Elokuva kesti alle kaksi tuntia ja syömässä olimme noin tunnin. Kun tulimme kotiin, oli anoppi sillä välin heittäytynyt marttyyriksi. Myrtynein ilmein hän ihmetteli, miksi ihmeessä meillä meni niin kauan ja hän on jo niin väsynyt näiden lasten kanssa. Olisi varmaan pitänyt lähteä kesken kaiken elokuvista tai jättää ruokailu sikseen, niin ei olisi kulunut kuin kaksi tuntia, kolmen sijaan.Kiitimme anoppia, lähetimme hänet kotiin ja päätimme, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun anoppi pyydetään lapsia hoitamaan. Ja näin myös tapahtui.
Lastenhoitajan hankimme sen jälkeen maksullisen, mutta edullisen lastenhoitopalvelun kautta.
Minulla ei ole voimavaroja elää kuin omaa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Maksullisia lastenhoitopalveluita löytyy ja niitä kannattaa käyttää, erityisesti jos hääpäivää juhlistatte.
Eikä ikinä kannata heittäytyä muiden varaan ja olettaa että joku tulee automaattisesti apuun.Meillä varmasti mummo ja yksi kummeista saattaisi halutakin lapsia hoitaa, mutta parempi olla riippumaton ja hoitaa itsenäisesti nämä hoitojärjestelyt. Ei tule turhia kiitollisuudenvelkoja.
Ehdottomasti. Myös lapsen cognitiiviselle taidolla hyväksi jos lapsi ei vietä aikaa isin tai äidin kanssa. Toivon tekeväni lastenhoidosta pakollisen laissa.
Tänne varmaan lapsettomat ilkkujat lähettää kärkeviä kommenttejaan.
TLDR + joillakin on oikeitakin ongelmia