Hoitajana toivon että suuri osa potilaistani pääsisi jo pois

Onpahan sullakin töitä valittaja Ap

Mitä elämää se sellainen on, että makaa vaipoissa dementoituneena?

Vierailija kirjoitti:

"Miedän riesanamme."

Kuvaa hyvin koko vuodatustasi.

Hän varmasti tarkoitti koko yhteiskuntaa ja veronmaksajia. Onhan tuo järjetöntä, kun hoitajien resursseja tarvittaisiin muuallakin. Mutta hankala asia, mihin se raja vedettäisiin, ketä hoidetaan ja ketä ei

Ihmiselämän tekohengittäminen elämän ehtoo puolella ja usein jopa vuosikausia, ei palvele kuin lääketeollisuuden etuja, inhimillisesti tai kansantaloudellisesti katsottuna siinä ei ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikaan näin kirjoituksen jossa hoitaja toivoi koronaa hoitolaitokseen jossa työskenteli. Pääsisivät mummot pois .

Piikit hoitivat homman.

Työnnä nyt jo se piikki, sanonko minne. Vai ovatko muistisairaiden palvelukodit jo tyhjillään asukkaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajan tehtävä ei ole määrittää toisten elämän arvoa.

Hyvä hoito lisää elämänhalua, jos potilas vaipan laiton sijasta esim.viedään vessaan.

Mitenkä ajattelit viedä vessaan muistisairaan vanhuksen, joka on jäykistynyt sikiöasentoon, eikä pysty lainkaan varaamaan jaloilleen? Näistä tässä ketjussa nyt puhutaan. Heitä on paljon hoivakodeissa.

Vanhus nostetaan nosturilla alapää paljaana ja molemmin puolin pidetään väkisin pystyssä kun kallistuu pytyllä istuessa. Tämä pitäisi tehdä monta kertaa päivässä. Kuulostaako kovin ihmisarvoiselta tai elämänhalua lisäävältä? Kaikille mukavampaa tässä tilanteessa hoitaa vuoteessa. Tähän ei myöskään millään nykyiset resurssit riitä.

Jep. Tuo kirjoittaja ei ole koskaan käynyt osastolla jossa hoidetaan pitkään vuodepotilaina olleita vanhuksia.

Tutkittiin huonokuntoisia ja heidän elämänhalunsa yllätti tutkijat.

Hävytöntä kokea vanhukset taakkana.

Tosiasia on se, että meillä on tuhansia, pääosin hyvin vanhoja potilaita, jotka vain makaavat 24h/365vrk vuodessa sängyssä zombieina. He eivät enää kommunikoi tai ole henkisesti läsnä, heitä syötetään/letkuruokitaan jne. Käytännössä he ovat jo henkisellä tasolla kuolleita, vaikka elintoiminnot vielä pelaavatkin (kalliin hoidon ja lääkityksen avulla).

Voiko tuo enää olla ihmisarvoista tai järkevää elämää millään mittarilla? Tai mitenkään järkevää veronmaksajienkaan kannalta, hoito kun maksaa satoja euroja per päivä ja lääkkeet päälle.

En ole asiantuntija, mutta tällainen ajatus tuli mieleeni kärsimyksestä ja ihmisarvoisesta elämästä: Elääkö vastasyntynyt vauva ihmisarvoista elämää? Makaa vaipoissa, ei pysty tekemään mitään, ei pysty kommunikoimaan muutoin kuin huutamalla, josta ympärillä olevat yrittävät arvailla mikä lienee pielessä. Refleksinomaisesti imee, kun tissi työnnetään suuhun. Eutanasia vauvoille siis?

Toki tiedän tähän vastauksen: vauva ei jää pysyvästi vauvaksi, vaan kehittyy siitä eteenpäin. Mutta määrittyykö vauvan ihmisarvo siis sen kautta, että tilanne tulee tulevaisuudessa muuttumaan? Kärsiikö vauva siitä, että on vauva? Eihän vauva itse sitä tiedä, että joskus oppii liikkumaan ja puhumaan, eikä voi siitä saada motivaatiota jatkaa elämäänsä.

En sano tätä sillä, että kannattaisin huonokuntoisten vanhusten elämän pitkittämistä hinnalla millä hyvänsä, mutta en ole ihan vakuuttunut tästä ihmisarvoisen elämän argumentista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä, olet väärässä ammatissa.

Lähes jokainen vanhuksia hoitava miettii näitä asioita joskus, minäkin. Monessa asiassa on paljon ylihoitamista. En itsekään näe mitään järkeä siinä, että 100-vuotiaalle dementoituneelle vuodepotilaalle syötetään sydän- ja verenpainelääkkeitä, vaikka nieleminenkin on vaikeaa.

Ja usein kärrätään teholle milloin minkäkin komplikaation takia. Samalla sitten joku auton alle jäänyt lapsi joutuu odottamaan leikkausvuoroaan.

Christiiina kirjoitti:

Mitä elämää se sellainen on, että makaa vaipoissa dementoituneena?

"Arvokasta ja ylevää" saat varmaan noilta vastaukseksi, koska jokainen ihmiselämä on arvokas.

Vierailija kirjoitti:

En ole asiantuntija, mutta tällainen ajatus tuli mieleeni kärsimyksestä ja ihmisarvoisesta elämästä: Elääkö vastasyntynyt vauva ihmisarvoista elämää? Makaa vaipoissa, ei pysty tekemään mitään, ei pysty kommunikoimaan muutoin kuin huutamalla, josta ympärillä olevat yrittävät arvailla mikä lienee pielessä. Refleksinomaisesti imee, kun tissi työnnetään suuhun. Eutanasia vauvoille siis?

Toki tiedän tähän vastauksen: vauva ei jää pysyvästi vauvaksi, vaan kehittyy siitä eteenpäin. Mutta määrittyykö vauvan ihmisarvo siis sen kautta, että tilanne tulee tulevaisuudessa muuttumaan? Kärsiikö vauva siitä, että on vauva? Eihän vauva itse sitä tiedä, että joskus oppii liikkumaan ja puhumaan, eikä voi siitä saada motivaatiota jatkaa elämäänsä.

En sano tätä sillä, että kannattaisin huonokuntoisten vanhusten elämän pitkittämistä hinnalla millä hyvänsä, mutta en ole ihan vakuuttunut tästä ihmisarvoisen elämän argumentista.

Et taida viettää hoivakodissa säännöllisesti aikaa? Kuten sanoit vauvassa ja vanhuksessa on aikamoinen ero.

Kysymyksesi voi kääntää toisinpäin; mitä se muistisairas vanhus saa erittäin huonokuntoisena elämästä? Jokainen tietää, että kunto vain huononee. Lisäksi ei tiedetä vaikka sikiöasennossa makaava vanhus kärsisi todella paljon. Ehkä hoitomme onkin kidutusta, mistäpä sitä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän todellisuudessa nämä vuodepotilaat ole palliatiivisessa hoidossa eli ei aktiivisesti hoideta kuin jotain oiretta, joka ilmestyy.

Ei enää kalliita lääkkeitä eikä napapiikkejä. Napapiikkejä pitkäaikaisessa käytössä ei käytetä, käytetään korvaavia tabletteja. Napapiikit ovat leikkauksen tms jälkeen.

( Napapiikit tarkoittaa verenohennusta).

Aloittaja ei oo hoitaja.

Kyllä muuten käytetään. Itse olen vasta nyt tutustunut vanhusten hoitoon. Ja suuresti ihmetellyt toimintaa. Vanhuksia ylihoidetaan ja elämänlaatu ei siinä kyllä kohene.

Mistä sä luulet tietäväsi onko omaisia käynyt, et sä siellä 24/7 ole paikalla kyttäämässä.

Vanhuksia ei edes hoideta oikein, ei tarkisteta saako rautaa, hivenaineita, vitamiineja tarpeeksi. Ei ruokita parhaalla ravinnolla, vaan peruna-kastikelinjalla ja muulla sellaisella perusmätöllä.

Ei kuntouteta, eikä liikuteta tarpeeksi, ei tietenkään kellään ole aikaa sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä, olet väärässä ammatissa.

Lähes jokainen vanhuksia hoitava miettii näitä asioita joskus, minäkin. Monessa asiassa on paljon ylihoitamista. En itsekään näe mitään järkeä siinä, että 100-vuotiaalle dementoituneelle vuodepotilaalle syötetään sydän- ja verenpainelääkkeitä, vaikka nieleminenkin on vaikeaa.

Sehän ei oo hoitajista kiinni mitä lääkkeitä syötetään, luulis lääkäreitten ymmärtävän ettei 100 vuotiaalle enää kannata määrätä lääkkeitä, jos nekin olis sitä mieltä

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksia ei edes hoideta oikein, ei tarkisteta saako rautaa, hivenaineita, vitamiineja tarpeeksi. Ei ruokita parhaalla ravinnolla, vaan peruna-kastikelinjalla ja muulla sellaisella perusmätöllä.

Ei kuntouteta, eikä liikuteta tarpeeksi, ei tietenkään kellään ole aikaa sellaiseen.

Tähän päälle vielä ne lääkecocktailit mitkä ei auta yhtään ja mitkä ei välttämättä sovi yhtä aikaa edes.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sä luulet tietäväsi onko omaisia käynyt, et sä siellä 24/7 ole paikalla kyttäämässä.

Kyllä todellakin tiedetään. Koronan takia monessa paikkaa on pakolliset seurannat vierailuista ja muutenkin usein vierailut merkitään potilasasiakirjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksia ei edes hoideta oikein, ei tarkisteta saako rautaa, hivenaineita, vitamiineja tarpeeksi. Ei ruokita parhaalla ravinnolla, vaan peruna-kastikelinjalla ja muulla sellaisella perusmätöllä.

Ei kuntouteta, eikä liikuteta tarpeeksi, ei tietenkään kellään ole aikaa sellaiseen.

Kuolema tulee jokaiselle ihan sama kuinka työntäisit vitamiineja yms. Nyt puhutaan monisairaista vanhuksista, joita ei hokkuspokkuksella paranneta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka sanovat ettei näin tapahdu niin kyllä vaan kalliit Madoparit, Ketipinorit ja Risperdonit menee monille vihanneksille meidän hoivakodissa. Ne pitää väkisin tunkea sinne suuhun kun monet ei enää tiedosta edes syömistä.

Ja kalliit vaipat, ette tiedäkkään kuinka paljon rahaa valtiolla menee vihanneksien vaippoihin.

Tämä on täysin totta. Meillä on hoivakodissa täysin munaton lääkäri, joka hyppii omaisten pillin mukaan. 100-vuotiaalle jäykistyneelle sikiöasennossa makaavalle vuodepotilaalle syötetään Marevania omaisten käskystä, ettei vain tule veritulppaa. Samoin esim verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä menee monella loppuun asti.

Samaa mieltä ja oli todella helpotus, kun 96-vuotias muistisairas anoppini kuoli koronaan hoivakodissa.

Lonkkaleikkauksen jälkeen ehti olla siellä vain n. 4 kk, kotiin ei enää päässyt sairaalasta.

Uskon, että aiemman kotihoivan henkilöstö myös huokaisi helpotuksesta.

Muualla maailmassa asuva tytär tuli sitten vaatimaan mummalle ruumiinavausta.

Sanoin, että anna olla ja tilanne ei siitä muuksi muutu. Korona mikä korona, ja aika oli muutenkin lähteä melkeinpä "saappaat jalassa".

Jouduin sitten yksin tyhjentämään kuolinpesän ja siinä oli jo tarpeeksi painajaista kerrakseen.

Lapsia ei muuten väsätä sitä varten, että hoitavat vanhempansa (ehkä vielä 1900-luvulla oli niin), länsimainen kulttuuri on muuttunut aikojen saatossa. 

Minusta olisi kammottavaa, että koko elämäni olisi sidottu vanhempiini ja heidän vanhainhoitajaksi.

´Lapset ovat vain lainaa ja lentävät aikanaan kuin lintuset pesästä´