Harri, 63, on kirjannut kaikki menonsa exel-taulukkoon jo 30 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Miten se raskii maksaa vuositilauksen Exelistä? Ei sekään ole ilmainen. 

Mulla ainakin on Office-paketti kotikoneella luvallisesti työpaikan lisenssillä. Ollut jo viime vuosisadan puolelta, versioita päivitellen. Outlookia tarvitsen joka tapauksessa sähköpostiin, ja sitten tosiaan Exceliä talouden seurantaan hieman kuten Harri ym. ja joskus Wordiä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni isä oli juuri sellainen, että kaikessa piti mennä säästäminen edellä. Säästäminen on hyvä homma tiettyyn pisteeseen asti, mutta jo lapsen vauvaiästä lähtien tämä valitti päivittäin, miten paljon rahaa lapseen menee. Joskus osti lapselle jotain kaikista halvimpia vaippoja ja sitten ihmetteli, miten ne ei pidäkään yhtään niin hyvin kuin ne hinta-laatusuhteeltaan paremmat, mitkä oli vähän kalliimmat, mutta mistä ei tullut ekat pissat läpi. Todellisuudessa ne halvimmat vaipat ei säästäneet, koska niitä piti vaihtaa tiuhempaan, ja lisäksi syntyi pyykkiä vaippojen huonouden vuoksi.

Sitten isompana lapselle olisi pitänyt aina etsiä ne kaikista halvimmat vaatteet ja tarvikkeet, koska "eihän sillä nyt mitään väliä ole mitä sillä on yllä". Hän kieltäytyi uskomasta, että tuotteissa on sekä hinnan että laadun suhteen. Sitten ihmetteli, miten ne halvimmat lenkkarit ratkeili saumoista ja ohuet pohjat oli puhki jo ekan kesän jälkeen. Mutta se hänen asenne oli kaikista raskain. Ihan kuin hän olisi aina yrittänyt syyllistää muita siitä, että elämässä nyt vaan sattuu tarvitsemaan vaatteita ja tavaroita, lapsi vielä useammin. Ehdotti joskus ihan pokkana, että kai niitä uusien kenkien ostoa voi lykätä, eihän noi vanhat vielä kovin pienet ole.

Ja mikä "parasta", tämän vuoksi suurin vastuu lapsen hankinnoista jäi minulle. Pakkohan ne uudet kengät oli hankkia, jos en halunnut lapsen kulkevat varpaat solmussa koko syksyä, tai se uusi takki, koska vanha oli pari kokoa liian pieni. Toki lapsen isä syyllisti myös tästä, että olin "tuhlannut" rahaa mm. laadukkaampaan takkiin, joka pitää vähän jopa vesisadetta, enkä ollut hankkinut sitä kaikista halvinta vaihtoehtoa.

Kuinka päädyit juuri hänen kanssa lapsen hankkimaan?

Vainrpersaukisena elämä on elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni isä oli juuri sellainen, että kaikessa piti mennä säästäminen edellä. Säästäminen on hyvä homma tiettyyn pisteeseen asti, mutta jo lapsen vauvaiästä lähtien tämä valitti päivittäin, miten paljon rahaa lapseen menee. Joskus osti lapselle jotain kaikista halvimpia vaippoja ja sitten ihmetteli, miten ne ei pidäkään yhtään niin hyvin kuin ne hinta-laatusuhteeltaan paremmat, mitkä oli vähän kalliimmat, mutta mistä ei tullut ekat pissat läpi. Todellisuudessa ne halvimmat vaipat ei säästäneet, koska niitä piti vaihtaa tiuhempaan, ja lisäksi syntyi pyykkiä vaippojen huonouden vuoksi.

Sitten isompana lapselle olisi pitänyt aina etsiä ne kaikista halvimmat vaatteet ja tarvikkeet, koska "eihän sillä nyt mitään väliä ole mitä sillä on yllä". Hän kieltäytyi uskomasta, että tuotteissa on sekä hinnan että laadun suhteen. Sitten ihmetteli, miten ne halvimmat lenkkarit ratkeili saumoista ja ohuet pohjat oli puhki jo ekan kesän jälkeen. Mutta se hänen asenne oli kaikista raskain. Ihan kuin hän olisi aina yrittänyt syyllistää muita siitä, että elämässä nyt vaan sattuu tarvitsemaan vaatteita ja tavaroita, lapsi vielä useammin. Ehdotti joskus ihan pokkana, että kai niitä uusien kenkien ostoa voi lykätä, eihän noi vanhat vielä kovin pienet ole.

Ja mikä "parasta", tämän vuoksi suurin vastuu lapsen hankinnoista jäi minulle. Pakkohan ne uudet kengät oli hankkia, jos en halunnut lapsen kulkevat varpaat solmussa koko syksyä, tai se uusi takki, koska vanha oli pari kokoa liian pieni. Toki lapsen isä syyllisti myös tästä, että olin "tuhlannut" rahaa mm. laadukkaampaan takkiin, joka pitää vähän jopa vesisadetta, enkä ollut hankkinut sitä kaikista halvinta vaihtoehtoa.

Kuinka päädyit juuri hänen kanssa lapsen hankkimaan?

Ei tuohon saa koskaan vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlaista olisi elämä Harrin kanssa?

Mennäänkö illalla pelaamaan sulkista, jos on vapaita vuoroja? Ei, käydään kävelyllä, se ei maksa mitään. Vuokrataanko viikonlopuksi mökki jostain, kun on luvattu hienoja ilmoja? Ei, liian kallista.

Käydäänkö (jos sinne mökkireissulle kuitenkin lähdettäisiin) tuolla kahvilla? Ei, meillä on kotona keitetyt kahvit termarissa ja voileivät kylmälaukussa.

Tuolla olisi kiinnostava näyttely/museo! Mennäänkö sinne? Ei, netistäkin löytyy kuvia.

(Mökiltä palatessa) Tilataanko illaksi pizzaa vai haetaanko matkalla nepalilaista? Ei, kotona on perunoita ja makkaraa, tehdään makkarakastiketta.

Katsotaanko Netflixistä joku leffa (su-iltana)? Ei, minun pitää kirjata viikonlopun kulut Exceliin eikä sitä paitsi ole mitään järkeä maksaa elokuvien katsomisesta.

Onnea on mies, joka nauttii samanlaisista asioista kuin minä ja jonka kanssa kaikki nuo asiat toteutuvat tulevana viikonloppuna. Ja huom. maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne molemmat tallettivat tässäkin kuussa saman summan.

Olen naispuolinen Harri, mutta ei minun elämäni ole tuollaista, vaikka tarkasti tiedänkin tulot ja menot. Juu, jo vähän yli 35 vuotta sinikantista vihkoa ja nyt exceliä. Eikä se taida Harrinkaan elämä olla kituuttamista, on auto ja asunto ja varaa maksaa samantien pois taloyhtiön remontit velanoton sijaan.

Sinun elämäsi on sinun elämäsi, et kertonut, teetkö töitä vai et. Jos nautit pizzasta ja noutoruuasta, niin hieno juttu. Minä nautin lähiruuasta, jossa ei ole säilöntäaineita. Ostan sitä ja merkitsen menopuolelle kulut samantien, ei se omien menojen seuraaminen rakettitiedettä ole. Vuoden lopussa voin katsoa, mihin rahani kuluivat enkä joudu ihmettelemään, että rahat eivät koskaan riitä, vaikka en niitä käytä. Paitsi aamulatteen, palkkapäivän pieniin ylellisyyksiin, lainojen korkoihin...

Minä rakastan rahaa ja sitä, mitä sillä voi tehdä! Siksi on ihanaa, että tiedän sekä kulutukseni että tuloni ja voin halutessani ostaa mitä haluan katsomatta hintaa. Ja tämä vain siksi, että olen koko ajan tietoinen siitä, mihin raha kuluu vai kuluuko sitä lainkaan vaikka tatuointeihin ja ripsiin.

Älä halveksi maailman Harreja, me olemme usein niitä, joiden ansiosta sinä voit elää huolettomasti.

Olen kohta viisikymppinen ja olen siitä lähtien kirjannut menot ylös paperivihkoon (kyllä, edelleen) kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Muistan, että joskus niihin aikoihin tuli jonkin naistenlehden (Kotivinkki?) mukana vihkonen, jossa oli valmiit sarakkeet. Siihen maailman aikaan ei sitten ollut ilmeisesti niin perverssiä haluta tietää mihin rahansa käyttää. Siitä vihkosta löytää lisäksi aika nopeasti tiedon, milloin kävi viimeksi kampaajalla, mitä maksoi viime kerralla hammastarkastus ym. 

Täytyyhän sitä miehellä olla jotain tekemistä kun ilmeisesti naiset ja seksi ei kiinnosta.

Voi olla vanha kaappihomo.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, nämä Harrit voisi kyllä laskea jonkin hinnan tuolle käytetylle ajalle, eli rajansa kaikelle, se ei ole säästöä jos teet iltaisin kirjanpitoa useita tunteja ilman palkkaa.

Jos käy kaupassa kahdesti viikossa, niin miten ihmeessä noin 60 ostoksen kirjaaminen vie useita tunteja?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, nämä Harrit voisi kyllä laskea jonkin hinnan tuolle käytetylle ajalle, eli rajansa kaikelle, se ei ole säästöä jos teet iltaisin kirjanpitoa useita tunteja ilman palkkaa.

Nyt sain hirveän naurukohtauksen, melkein repesin. Vai iltaisin useita tunteja ja vielä ilman palkkaa. Kuule, ne oman talouden menot on kirjattu muutamassa minuutissa ja kuukaudessa voi kulua varttikin jos on hitaamman puoleinen. Maksaako sulle muka kotonasi siivouksesta ja ruoanlaitosta tai pyykinpesusta jotain palkkaa, täh? 

Elän säästeliäästi että pystyn toteuttaa tietyt jutut elämässä.

Suksisauvaanko se on taulukon tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni isä oli juuri sellainen, että kaikessa piti mennä säästäminen edellä. Säästäminen on hyvä homma tiettyyn pisteeseen asti, mutta jo lapsen vauvaiästä lähtien tämä valitti päivittäin, miten paljon rahaa lapseen menee. Joskus osti lapselle jotain kaikista halvimpia vaippoja ja sitten ihmetteli, miten ne ei pidäkään yhtään niin hyvin kuin ne hinta-laatusuhteeltaan paremmat, mitkä oli vähän kalliimmat, mutta mistä ei tullut ekat pissat läpi. Todellisuudessa ne halvimmat vaipat ei säästäneet, koska niitä piti vaihtaa tiuhempaan, ja lisäksi syntyi pyykkiä vaippojen huonouden vuoksi.

Sitten isompana lapselle olisi pitänyt aina etsiä ne kaikista halvimmat vaatteet ja tarvikkeet, koska "eihän sillä nyt mitään väliä ole mitä sillä on yllä". Hän kieltäytyi uskomasta, että tuotteissa on sekä hinnan että laadun suhteen. Sitten ihmetteli, miten ne halvimmat lenkkarit ratkeili saumoista ja ohuet pohjat oli puhki jo ekan kesän jälkeen. Mutta se hänen asenne oli kaikista raskain. Ihan kuin hän olisi aina yrittänyt syyllistää muita siitä, että elämässä nyt vaan sattuu tarvitsemaan vaatteita ja tavaroita, lapsi vielä useammin. Ehdotti joskus ihan pokkana, että kai niitä uusien kenkien ostoa voi lykätä, eihän noi vanhat vielä kovin pienet ole.

Ja mikä "parasta", tämän vuoksi suurin vastuu lapsen hankinnoista jäi minulle. Pakkohan ne uudet kengät oli hankkia, jos en halunnut lapsen kulkevat varpaat solmussa koko syksyä, tai se uusi takki, koska vanha oli pari kokoa liian pieni. Toki lapsen isä syyllisti myös tästä, että olin "tuhlannut" rahaa mm. laadukkaampaan takkiin, joka pitää vähän jopa vesisadetta, enkä ollut hankkinut sitä kaikista halvinta vaihtoehtoa.

Kuinka päädyit juuri hänen kanssa lapsen hankkimaan?

Kuinkahan usein ihmiset alkaa lasta tehdessään keskustella läpi lapsen vaippojen ja vaatteiden hintalaatusuhdetta ja sumplimaan sopimuksia siitä, minkälaista tavaraa pikkupiltille aiotaan aikanaan hankkia?

Yksi excelöijä täällä hei!

Tässä vastauksia muutamiin ketjun varrella tulleisiin pohdintoihin.

Excelöinti ei tarkoita sitä, että kaikessa pitäisi yrittää päästä halvimmalla. Minä vain haluan olla perillä siitä, mihin rahat menevät. Kaikkeen mahdolliseen ne eivät riitä, joten haluaisin, että ne riittäisivät ensinnäkin pakollisiin asioihin ja niiden lisäksi niihin asioihin, jotka tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä ja mielekkäimmiltä (minun kohdallani osa niistä on kalliihkoja ja järjellä ajateltuna täysin turhia).

Excelöinti ei vie kaikkea aikaani, ainoastaan muutaman minuutin viikossa.

Meidän perheessämme on yhteinen tili, jonne molemmat laittavat sovitun summan rahaa. Pidän kirjaa yhteisistä rahoista tehdyistä ostoksista. Kuitteja ei tarvitse keräillä, kaikki näkyy tiliotteesta. Mies ei itse jaksaisi excelöidä, mutta on moneen kertaan kertonut olevansa minulle kiitollinen siitä, että minä jaksan, koska seurannan ja suunnittelun avulla olemme pystyneet viilaamaan yhteiselle tilille menevää rahamäärää pienemmäksi. Näin hänelle (ja myös minulle) jää enemmän omaa rahaa vapaasti käytettäväksi.

Olemme sopineet yhdessä, mitkä menot maksetaan yhteiseltä tililtä ja mitkä jäävät omilla rahoilla maksettavaksi. Olemme suunnilleen samoilla linjoilla yhteisistä hankinnoista - pääosin valitsemme esimerkiksi ruokakaupasta tuotteet sieltä edullisemmasta päästä, mutta kalliimmankaan tuotteen ostaminen ei ole ongelma, jos se on syystä tai toisesta parempi ratkaisu. Parikymmentä vuotta ollaan oltu yhdessä, enkä kyllä muista, että koskaan olisi tullut rahasta riitaa, koska asioista on sovittu keskustellen.

Harri on alfa!

Vierailija kirjoitti:

Suksisauvaanko se on taulukon tehnyt?

exel on suksisauva, excel ohjelma

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta viisikymppinen ja olen siitä lähtien kirjannut menot ylös paperivihkoon (kyllä, edelleen) kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Muistan, että joskus niihin aikoihin tuli jonkin naistenlehden (Kotivinkki?) mukana vihkonen, jossa oli valmiit sarakkeet. Siihen maailman aikaan ei sitten ollut ilmeisesti niin perverssiä haluta tietää mihin rahansa käyttää. Siitä vihkosta löytää lisäksi aika nopeasti tiedon, milloin kävi viimeksi kampaajalla, mitä maksoi viime kerralla hammastarkastus ym. 

Toki noita voi mielenkiinnon vuoksi seurata, muttei niillä taida olla käytännön merkitystä. Ethän sinä voi  kuitenkaan päättää, mitä hammaslääkärikäynti maksaa. Et voi sanoa siellä tiskillä, että viime vuonna maksoin 100 euroa, enkä aio maksaa yhtään enempää nytkään. Hiuksiakin kai leikataan/värjätään sitten kun tarve on, eikä siksi, että nyt juuri on mennyt kaksi kuukautta viime kerrasta. Kai sen itsekin huomaa tarvitseeko kampaajaa, katsomatta vihkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlaista olisi elämä Harrin kanssa?

Mennäänkö illalla pelaamaan sulkista, jos on vapaita vuoroja? Ei, käydään kävelyllä, se ei maksa mitään. Vuokrataanko viikonlopuksi mökki jostain, kun on luvattu hienoja ilmoja? Ei, liian kallista.

Käydäänkö (jos sinne mökkireissulle kuitenkin lähdettäisiin) tuolla kahvilla? Ei, meillä on kotona keitetyt kahvit termarissa ja voileivät kylmälaukussa.

Tuolla olisi kiinnostava näyttely/museo! Mennäänkö sinne? Ei, netistäkin löytyy kuvia.

(Mökiltä palatessa) Tilataanko illaksi pizzaa vai haetaanko matkalla nepalilaista? Ei, kotona on perunoita ja makkaraa, tehdään makkarakastiketta.

Katsotaanko Netflixistä joku leffa (su-iltana)? Ei, minun pitää kirjata viikonlopun kulut Exceliin eikä sitä paitsi ole mitään järkeä maksaa elokuvien katsomisesta.

Onnea on mies, joka nauttii samanlaisista asioista kuin minä ja jonka kanssa kaikki nuo asiat toteutuvat tulevana viikonloppuna. Ja huom. maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne molemmat tallettivat tässäkin kuussa saman summan.

Olen naispuolinen Harri, mutta ei minun elämäni ole tuollaista, vaikka tarkasti tiedänkin tulot ja menot. Juu, jo vähän yli 35 vuotta sinikantista vihkoa ja nyt exceliä. Eikä se taida Harrinkaan elämä olla kituuttamista, on auto ja asunto ja varaa maksaa samantien pois taloyhtiön remontit velanoton sijaan.

Sinun elämäsi on sinun elämäsi, et kertonut, teetkö töitä vai et. Jos nautit pizzasta ja noutoruuasta, niin hieno juttu. Minä nautin lähiruuasta, jossa ei ole säilöntäaineita. Ostan sitä ja merkitsen menopuolelle kulut samantien, ei se omien menojen seuraaminen rakettitiedettä ole. Vuoden lopussa voin katsoa, mihin rahani kuluivat enkä joudu ihmettelemään, että rahat eivät koskaan riitä, vaikka en niitä käytä. Paitsi aamulatteen, palkkapäivän pieniin ylellisyyksiin, lainojen korkoihin...

Minä rakastan rahaa ja sitä, mitä sillä voi tehdä! Siksi on ihanaa, että tiedän sekä kulutukseni että tuloni ja voin halutessani ostaa mitä haluan katsomatta hintaa. Ja tämä vain siksi, että olen koko ajan tietoinen siitä, mihin raha kuluu vai kuluuko sitä lainkaan vaikka tatuointeihin ja ripsiin.

Älä halveksi maailman Harreja, me olemme usein niitä, joiden ansiosta sinä voit elää huolettomasti.

Puhut itsesi ristiin. Sinähän katsot hintoja koko ajan. Ainakin katsot sen siinä vaiheessa, kun kirjaat summan taulukkoon. Eikä mikään excelöinti sinällään tarkoita, että voi ostaa kaiken minkä haluaa. Siihen vaikuttaa paljonko rahaa tulee tilille. Jos ei tule kuin tonni kuussa, niin mikään taulukointi ei muuta sitä rahaa kolmeksi tonniksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo tiskausjuttu: "Muutaman päivän tiskasin käsin, vaikka minulla jo oli rahat kasassa uutta konetta varten." 

Niin, muutama päivä. Onpa äärimmäistä. Näköjään palstalaiset ryntäisivät ostamaan ensimmäisen koneen joka tulee vastaan. 

Mitä tuon ukon horina palstan väestä kertoo, ei yhtään mitään. Mutta kommenttisi kyllä paljastaa, ettet sinä  osaa ajatella loogisesti.

Minullakin hajosi tiskikone. Se oireili pitkään ennen hajoamistaan ja seurailin konetarjontaa ja hintakehitystä. Kun sopiva hetki tuli, hankin uuden. Enkä hitto vie mitään exceliä tarvitse kun näen mobiilipankin tiliotteesta menoni ja tuloni, joka ikisen tapahtuman näen sieltä kun maksan vain kortilla.

Tämä Hartsa ilmeisesti on edunvalvonnassa tai jotain, koska ei osaa lukea omaa tiliotettaan tai maksaa vain käteisellä. Sieluni silmin näen miten hänen yli 90-vuotias huoltajansa antaa hänelle satasen kuussa käteistä taskurahaksi ja neuvoo pitämään kirjaa ostoksista.

Mitä noista taulukoista sitten "saa tietää"?

Toki ne voi olla tarpeen, jos oikeasti kuluttaa rahaa siten, ettei oikeastaan tiedä mihin kaikkeen se raha menee.

Itse kulutan muutenkin sen verran vähän, että tiedän jo, mihin ne rahat oikeasti menee. Ostan vain todelliseen tarpeeseen, ruokahävikkiä meillä ei olekaan, kulutan kohtuudella ja en tuhlaa mitään. Ei silti kiinnosta alkaa laskea esimerkiksi kauppaostoksista sitä, että kuinkas monta litraa maitoa sitä nyt kuukaudessa kuluukaan tai kuinka kauan meillä kestää vessapaperirulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta viisikymppinen ja olen siitä lähtien kirjannut menot ylös paperivihkoon (kyllä, edelleen) kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Muistan, että joskus niihin aikoihin tuli jonkin naistenlehden (Kotivinkki?) mukana vihkonen, jossa oli valmiit sarakkeet. Siihen maailman aikaan ei sitten ollut ilmeisesti niin perverssiä haluta tietää mihin rahansa käyttää. Siitä vihkosta löytää lisäksi aika nopeasti tiedon, milloin kävi viimeksi kampaajalla, mitä maksoi viime kerralla hammastarkastus ym. 

Toki noita voi mielenkiinnon vuoksi seurata, muttei niillä taida olla käytännön merkitystä. Ethän sinä voi  kuitenkaan päättää, mitä hammaslääkärikäynti maksaa. Et voi sanoa siellä tiskillä, että viime vuonna maksoin 100 euroa, enkä aio maksaa yhtään enempää nytkään. Hiuksiakin kai leikataan/värjätään sitten kun tarve on, eikä siksi, että nyt juuri on mennyt kaksi kuukautta viime kerrasta. Kai sen itsekin huomaa tarvitseeko kampaajaa, katsomatta vihkoon?

No en tarkoittanutkaan, että vihko olisi jotenkin elintärkeä olemassa esim. noiden juttujen takia. Olen vain niin outo, että esim. hintojen vertailu on kiinnostavaa, on kiinnostava huomata, että hiukset ovat kasvaneet tavallista nopeammin ym. Pidän myös päiväkirjaa, jossa on helppo katsoa mitä tein tasan vuosi, kaksi jne. sitten, sitä on vain kiva lukea, vaikken niitäkään tietoja mihinkään välttämättä tarvitse. Samaten merkitsen siihen sään noin suurin piirtein, senkin vertailu on mukavaa. En väitä, että läheskään kaikkia tällainen kiinnostaisi, mutta minua nyt vaan kiinnostaa.