Tunnetteko pariskuntia, joista vain toinen tupakoi ja toinen ei?
Kysymys otsikossa.
Itse siis en ole koskaan tupakoinut enkä voi sietää tupakansavua/-hajua. Esim. Vaikka pitkän matkan junassa on tosi etovaa, jos vieressä istuva henkilö ramppaa röökillä joka pysäkillä. Siksi En voi kuvitellakaan itseäni parisuhteeseen, jossa kumppani tupakoi. Sitä paitsi, en usko, että minulla olisi kovin paljon yhteistä tupakoitsijan kanssa, kun yleensä röökaajilla on muutenkin epäterveelliset elämäntavat. Mietin vaan, että ajattelevatko muutkin ihmiset samoin kuin minä?
Mä tunnen pari sellaista pariskuntaa, joissa molemmat ovat aikoinaan tupakoineet, mutta nainen lopettanut tupakoinnin tultuaan raskaaksi eikä ole enää aloittanut uudelleen, mitta mies on jatkanut röökaamista koko ajan. Sitten mulla on myös miesserkku, joka ei ole koskaan tupakoinut ja hän on naimisissa tupakoivan naisen kanssa.
Samalla tavoin voisi myös kysyä, että tunnetteko pariskuntia, joista toinen on alkoholisti/alkoholin suurkuluttaja ja toinen on lähes täysin raitis?
Mulla on miesserkku, joka ryyppää 24/7 viikon ajan kuukaudessa, sitten hän on kolme viikkoa selvin päin. Ja hänen nykyinen vaimo sekä entinen pitkäaikainen naisystävä ovat täysin raittiita ja uskovaisia. Kuitenkaan näitä naisia ei ole häirinnyt se, että avomies ryyppää. En minä ainakaan raittiina ihmisenä alkaisi katsella kun samassa asunnossa asuva tyyppi makaa humalassa sohvalla 24/7. Tosin tämän ensimmäisen avovaimon oma isä oli alkoholisti ja useinhan se tuppaa menemään niin, että alkoholisti-isän tytär hankkii itselleen alkoholistipuolison aikuisena.
Lisäksi mun täti aikoinaan asui muutaman vuoden avoliitossa miehen kanssa, joka ryyppäsi kaikki viikonloput. Ja tätini taasen ei voinut sairautensa takia käyttää runsaasti alkoholia, vaikka hän joskus pari siideriä ottikin. Mutta tätini, joka on jo kuollut, ehkä oli luonteeltaan sellainen, että hän ajatteli, ettei kelpaa kenellekään kunnolliselle miehelle.
Kommentit (24)
Minä ja mieheni, samoin työkaverini ja hänen miehensä. Me naiset poltamme, miehemme ei.
Tuttavapiirissäni on muutama pariskunta, missä mies polttaa vaimo ei. Yhdessä ovat olleet vuosikausia.
Poltan vain crackiä, vaimoa ei haittaa. Hän käyttää suonensisäisesti.
Meillä. Mies tupakoi, minä en.
Meillä menee hyvin, on mennyt kohta 20 vuotta, mutta ollaanhan me tosi erilaisia elämäntavoilta ja muutenkin. Kyllähän se välillä tuo kitkaa ja ärsytystä, mutta tähän asti selvitty :D
Eilen juuri nauroin itsekseni, kun satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos, ja näin mieheni korjaamassa tyttäremme mopoa. Miehellä lippis päässä, tupakka huulessa, tauski-tyyliset vaatteet, tatuoidut käsivarret, ja ajoi pienellä pv:llä pihalla ympyrää.
Minä kuuntelin klassista musiikkia ja pelasin shakkia tietokonetta vastaan.
En tunne. En itse tupakoi,en käytä alkohollia.Sen mukaan valitsin miesystäväni .Joka ei myöskään ei tupakoinut,juonnut alkoholia.Suhteemme päätyi hänen kuoleman. Suvussani kukaan ei tupakoi. Valitsen ystävikseni sellaiset ihmiset jotka eivät tupakoi ja kapakoi. Ei kulu muiden ihmisten tupakointi tai juomiset minulle. Valitsen vain seurani tarkasti, se oikeus kai jokaisella ihmisellä on?
En voisi ikinä elää tupakoivan kumppanin kanssa. Sama kuin katsoisi rakkansa hidasta itsemurhaa. Myöskään lapsille tupakoiva koti on kauhistus. Oppivat normalisoimaan ko. myrkyn ja tutkitustikin suurempi riski, että alkavat itse tupakoimaan.
Eivät kaikki halua mennä oman klooninsa kanssa naimisiin.
Olen aina inhonnut tupakkaa. Niin vain kävi, että rakastuin tupakoitsijamieheen. Hajusta en pidä edelleenkään. Miestä rakastan.
Vaimo tupakoi ja käyttää alkoholia, minä en. Meillä on pitkä liitto takana ja olen tosiaan niin kyllästynyt odottelemaan kun aina pitää vetää vielä yksi nortti niin sitten mennään / jatketaan matkaa, että emme liiku enää yhdessä.
Olin pari vuotta parisuhteessa jossa mies oli ketjupolttaja ja itse en polttanut koskaan. Elintavoissa ei muuten ollut eroja. Kyllähän se hengen haju ällötti.
Ei siitä ole kuin nelisenkymmentä vuotta, kun kaikki tupakoi ja kaikkialla. Sisällä asunnoissa, työpaikoilla, autoissa. Mitenhän ap olisi silloin selvinnyt?
Mies polttaa, minä en. Enkä tykkää katsella, kun polttaa. Tuntuu, että imee pois meidän tulevia yhteisiä vuosia. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei lopettaminen ole helppoa. Mutta voi sen eteen vähän kärsiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina inhonnut tupakkaa. Niin vain kävi, että rakastuin tupakoitsijamieheen. Hajusta en pidä edelleenkään. Miestä rakastan.
Joo kyllä minäkin voisin joustaa jos oikein hyvännäköinen tupakkinainen tulisi näykkimään korvasta.
Vaihtakkee piippuun. Tuoksukin on hyvä.
Mies polttaa tupakkaa, minä en. Vähentänyt on paljon tupakointia nykyisin, että ei todellakaan ramppaa kokoajan röökillä. Mies taas ei sitten puolestaan juo yhtään alkoholia, minä juon joskus. 😁
Me kans poltetaan siskoni kanssa kummankaan miehet ei. Tein heti alissa sekväksi ,että lopetan sitten ,kun tulee oma halu lopettamiseen en muiden painostuksesta. Hyvin on mennyt .
?