Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Miksi tämä pitää koko ajan vääntää lapsellisiin henkilökohtaisuuksiin? Ei tässä ole minun lapsistani kyse, vaan siitä että aina on niitä eskari-ikäisiä tai ekaluokkalaisia jotka käy yksin lähipuistossa ja aina tulee olemaan. Ei se täällä kiukuttelemalla ja uhoamalla muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sitä on kolme sosiaalisesti kömpelöä kohdannut. Ap on kuitenkin tilanteessa ainut aikuinen.
Ap:n lapsella olisi oikeus oppia sosiaalisia taitoja äidiltään. Nyt äiti ei oikein näytä osaavan niitä opettaa, vaikka leikkipuistossa olisi siihen hyvä tilaisuus. Ap:n lapsi tarvitsee muiden lasten seuraa myös. Nyt ap:n lapsi oppii lähinnä sen, että sosiaaliset tilanteet vieraiden lasten kanssa on ikäviä, koska silloin häntä ei äiti enää huomaa, kun toinen lapsi tulee paikalle.
Äidin velvollisuus olisi aktiivisesti luoda vuoropuhelua omien ja muiden lasten välille ja huomata omaa lasta, puhua hänestä, saattaa lapset keskusteluun. Se auttaisi kaikkia.Nimenomaan! Ap sanoi, että lapsi ei jotenkin osaa toimia, kun toinen lapsi tulee siihen, vaan menee lukkoon ja lopettaa leikit. Joten ap on ajatellut ratkaista tilanteen niin, että ajaa toisen lapsen pois. Yleisessä leikkipuistossa?! Leikkipuistot on aina ollut niitä paikkoja mistä haetaan sosiaalisia kontakteja. Jos haluaa olla rauhassa voi pysyä kotona. Oli tylsää jos kävi niin, että puistoon ei tullut muita. Niinpä perustimme facebookkiin ryhmän mihin sai ilmoittaa jos oli sinne menossa. Mun lapsista 2/3 oli arkoja ja ujoja pieninä. Sekin on ihan ok, että seuraa vaan sivummalla muiden touhuja. Menee mukaan sitten, kun uskaltaa tai haluaa. Rohkeammat lapset ihan luonnostaan auttavat hiljaisempia jos heille vaan antaa siihen mahdollisuuden ja opettaa heille erilaisuutta ja empatiaa. Vähän isompina kävivät puistossa paljon keskenäänkin ja kaikista kasvoi sosiaalisesti taitavia teinejä/nuoria aikuisia. Ja tutuista lapsista oli "hyötyä" myöhemmin eri tilanteissa. Oli helpompaa aloittaa koulu, kun koulussa oli paljon ennestään tuttuja. Ei vain saman ikäisiä vaan myös ylemmillä luokilla niitä vanhoja tuttuja ja kavereiden isosisaruksia. Ja toisinpäin, kun kasvoivat itse, ottivat hyvin vastaan pienemmät eskarit ja ekaluokkalaiset. Sama ensimmäisissä työpaikoissa, jne.
Ap:lla on kyllä todella huolestuttavan hankala kotitilanne jos ei sen takia kykene hallitsemaan keskustelua kahden pienen lapsen kanssa. Kutsuu vieraan lapsen/lasten (jotka ilmeisesti ei enää ole edes vieraita, kun tämä on toistunut useammin) sosiaalista lähestymistä kiehnäämiseksi. Sääliksi käy sitä 3v:a joka katsoo kiusaantunutta äitiään ja ottaa siitä mallia miten toimitaan toisten kanssa. Toivottavasti lapsi käy päiväkodissa.
Ap kertoi, että he ovat tekemisissä useiden muiden ihmisten kanssa ja silloin asiat sujuvat, koska vuorovaikutus on normaalia. Hän kertoi, että hänen lapsi kokee vaikeaksi juuri tämän kyseisen lapsen tavan olla siinä heihin takertuneena.
No, en lukenut koko ketjua. Mutta sanoisin tuohonkin, että niin se elämässä menee. Niitä höpöttäjiä ja muuten rasittavia ihmisiä tulee vastaan joka paikassa. Ei sitä voi töissäkään mennä lukkoon erilaisuuden edessä. Eikä ole myöskään muiden tehtävä alkaa arvioimaan onko ko. ihminen "normaali" vai "epänormaali".
Ihan uskomattomia kommentteja saa kyllä täällä lukea, arvailuja 6v (!!!) kotioloista ja muuta. Vaikka olisikin niin, että lapsi ei saa kotona tarpeeksi huomiota niin sekö antaa syyn kurjistaa tilannetta ja kiusata pientä lasta yleisessä leikkipuistossa?
Omille lapsilleni olen painottanut aina, että ketään ei jätetä yksin. Ei puistoon mennä ja todeta yhdelle, että meillä on nyt tässä omat leikit kesken. EI koskaan, ei kenellekään! Enkä hyväksy sitä aikuiseltakaan, en yhtään millään selittelyllä.
Ja itse olet sisällä viettämässä omaa aikaa ja syyllistät muita siitä, että eivät jaksa kuunnella lapsesi jorinoita. Mitäs jos menisit ihan itse sinne puistoon niitä lapsesi jorinoita ja kiukutteluja kuuntelemaan.
Tuollaista on sattunut aina, omat lapseni ovat jo nelissäkymmenissä ja heidän kanssaan leikkikentillä ollessa joskus tuli juuri tuollainen isompi lapsi norkoilemaan.
Ja nyt lapsenlapsen kanssa sama toistuu.
En ole viitsinyt poiskaan ajaa, mutta vähitellen on vaan lähdetty pois vaikka omalle pihalle ellei ole jo sisäänmenoaika.
Ehkä ne kaipaavat leikkiseuraa, eikä sellaista omasta takaa löydy, eikä omat vanhemmat järjestä jostain syystä tekemistä. Hankala tilanne toisaalta.
Vierailija kirjoitti:
Osa päästää myös pieniä lapsia vanhemman kanssa leikkipuistoon eikä se vanhempi lapsi välttämättä vahdi.
Muilla aikuisilla ei ole vastuuta ventovieraasta 4 - vuotiaasta, jos se loukkaa. Lapsen vanhemmilla on vastuu.
En ole ilmainen lastenhoitaja enkä vahdi muiden lapsia, jos olen oman lapsen kanssa puistossa. Jos 4 - vuotias kiipeää ja tippuu niin voi voi tai jos tulee vanhempia lapsia, jotka pyörittävät karusellia lujaa tai käskevät pienemmän keinusta pois. Se on voi voi.
Kuule ihan samalla tavalla ne voi tippua vaikka olisi vieressä. Minun lapseni putosi leikkitelineeltä, kun imetin parin metrin päässä pikkusiskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.
Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.
On siitä oikeus rasittua. Jos menet vaikka ratikkaan ja joku outo tyyppi alkaa siellä tingata sulta vastauksia ihme kysymyksiin, sulla on ihan oikeus rasittua siitä. Ei sulla ole mitään vastuuta alkaa kouluttamaan tai viihdyttämään sitä ihmistä.
Siinäpä rasitut, sillä ihmisellä on silti täysi oikeus olla siellä ratikassa, jos haluat omaa rauhaa, niin hanki oma auto ja kulje sillä. Sittenkin tosin saat rasittua kun muut törttöilee liikenteessä ja käyttäytyy kummallisesti kun just sulla olis kiire.
Kaikenkaikkiaan ihmiset ovat rasittavia ja ymmärrän sen täysin, ihan normaalitkin ihmiset voivat olla rasittavia, kun itse olen väsynyt ja haluan omaa rauhaa. Ero on vain siinä, että jos on tuollainen fiilis, niin en hakeudu minnekkään ratikoihin tai leikkipuistoihin silloin, vaan hakeudun paikkoihin, missä ei ole ihmisiä, tämä toki voi olla hankalaa, jos asuu jossain miljoonakaupungissa, mutta sellaisessa paikassa asuminenkin on kuitenkin valinta eikä sitä valinnan mukanaan tuomaa epämukavuutta oikein voi purkaa leikkipuistossa liian puheliaisiin lapsiin.
Yleensäkkin pääsee elämässä PAAAALJON helpommalla, kun sisäistää sen asian, että vain omaa käytöstä voi muuttaa, ainakin tuollaisissa ohimenevissä tilanteissa, sen sisäistämällä pääsee stressistä: Tuo nyt on tuollainen ärsyttävä syystä x, voi yrittää tehdä asian y ja jos se ei toimi, vaihdan maisemaa.Kuten totesit ratikassa olevast ihmisestäkin: Et sinä häntäkään ala siellä ratikassa kouluttamaan, nielet kiukkusi ja jatkat elämääsi. Myös aloittaja voi aivan hyvin toimia samoin.
Eli millai ap:n pitäisi toimia sitten? Niellä kiukkunsa kuten tekee, tai poistua kuten tekee? Itsekin myönnät että tunkeileva omituinen käytös on rasittavaa. Miten se sitten on ap:n vika että tämä liimautuva lapsi on ärsyttävä?
No miten aloittaja tekee muiden häntä ärsyttävien asioiden suhteen? Jääkö vatvomaan jokaista ärsyttävästi toimivaa ihmistä päiväkausiksi ja itkee itsensä uneen iltaisin? Vai soittaako poliisit aina kun joku ärsyttää? Alkaa karjumaan muille kun ärsyttää?
Tämä yhteisöllinen elämä nyt vain on sellaista, että jokaisessa on piirteitä jotka ärsyttävät jotakin ihmistä + ihan normaalitkin asiat saattaa toisia ärsyttää, autoliikenne on yksi tajuttoman hyvä esimerkki tähän: Osaa ihmisistä jopa ärsyttää jos joku noudattaa lakia, ärsyttää niin että hirveä tieraivot täällä otetaan kamalia riskejä siinä ärsytyksessä.
Totuus kuitenkin on, että puhuminen ei ole laitonta, eikä ole myöskään laissa määritelty, että kuinka lähellä toista ihmistä saa olla, uskoisin myöskin, että jos lähdettäisiin valittamaan jonnekkin tuomiostuimeen siitä, että leikkipuistossa on lapsi, joka puhuu liikaa ja tulee liian lähelle, niin taitaisi jäädä oikeudenkäyntikulut valittajan maksettavaksi.
Joskus pitää vain kehittää paksumpi nahka ja sietää sitä ärsytystä tai jos on henkisesti sellaisessa tilassa ettei siihen kykene, niin silloin ei auta kuin vältellä tilanteitä missä saattaa kohdata muita ihmisiä. Ei tuohon nyt vain mitään kovin järkevää vaihtoehtoa ole: Tarpeeksi kun ärsyttää niin mikä tahansa neuvokin ohitetaan toimimattomana ja ei sitä voi kokeilla, tämä on niin tuhat kertaa nähty nettikeskustelussa: Ärsyttävää, mutta ei auta kuin niellä, kun itseppä tänne keskustelemaan tulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Miksi tämä pitää koko ajan vääntää lapsellisiin henkilökohtaisuuksiin? Ei tässä ole minun lapsistani kyse, vaan siitä että aina on niitä eskari-ikäisiä tai ekaluokkalaisia jotka käy yksin lähipuistossa ja aina tulee olemaan. Ei se täällä kiukuttelemalla ja uhoamalla muutu.
Ei muutukaan. Se on jokaisen oma asia, jos päästää eskari ikäisen yksin puistoon. Jos lapselle tulee traumoja, kun häntä kiusataan niin äiti vie sitten lapsen psykologille.
Ei se eskarilainen ole muiden vanhempien vastuulla ja jos se loukkaa niin vanhempi se on sairaalassa joka selittelee ja joka saa haukut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sitä on kolme sosiaalisesti kömpelöä kohdannut. Ap on kuitenkin tilanteessa ainut aikuinen.
Ap:n lapsella olisi oikeus oppia sosiaalisia taitoja äidiltään. Nyt äiti ei oikein näytä osaavan niitä opettaa, vaikka leikkipuistossa olisi siihen hyvä tilaisuus. Ap:n lapsi tarvitsee muiden lasten seuraa myös. Nyt ap:n lapsi oppii lähinnä sen, että sosiaaliset tilanteet vieraiden lasten kanssa on ikäviä, koska silloin häntä ei äiti enää huomaa, kun toinen lapsi tulee paikalle.
Äidin velvollisuus olisi aktiivisesti luoda vuoropuhelua omien ja muiden lasten välille ja huomata omaa lasta, puhua hänestä, saattaa lapset keskusteluun. Se auttaisi kaikkia.Nimenomaan! Ap sanoi, että lapsi ei jotenkin osaa toimia, kun toinen lapsi tulee siihen, vaan menee lukkoon ja lopettaa leikit. Joten ap on ajatellut ratkaista tilanteen niin, että ajaa toisen lapsen pois. Yleisessä leikkipuistossa?! Leikkipuistot on aina ollut niitä paikkoja mistä haetaan sosiaalisia kontakteja. Jos haluaa olla rauhassa voi pysyä kotona. Oli tylsää jos kävi niin, että puistoon ei tullut muita. Niinpä perustimme facebookkiin ryhmän mihin sai ilmoittaa jos oli sinne menossa. Mun lapsista 2/3 oli arkoja ja ujoja pieninä. Sekin on ihan ok, että seuraa vaan sivummalla muiden touhuja. Menee mukaan sitten, kun uskaltaa tai haluaa. Rohkeammat lapset ihan luonnostaan auttavat hiljaisempia jos heille vaan antaa siihen mahdollisuuden ja opettaa heille erilaisuutta ja empatiaa. Vähän isompina kävivät puistossa paljon keskenäänkin ja kaikista kasvoi sosiaalisesti taitavia teinejä/nuoria aikuisia. Ja tutuista lapsista oli "hyötyä" myöhemmin eri tilanteissa. Oli helpompaa aloittaa koulu, kun koulussa oli paljon ennestään tuttuja. Ei vain saman ikäisiä vaan myös ylemmillä luokilla niitä vanhoja tuttuja ja kavereiden isosisaruksia. Ja toisinpäin, kun kasvoivat itse, ottivat hyvin vastaan pienemmät eskarit ja ekaluokkalaiset. Sama ensimmäisissä työpaikoissa, jne.
Ap:lla on kyllä todella huolestuttavan hankala kotitilanne jos ei sen takia kykene hallitsemaan keskustelua kahden pienen lapsen kanssa. Kutsuu vieraan lapsen/lasten (jotka ilmeisesti ei enää ole edes vieraita, kun tämä on toistunut useammin) sosiaalista lähestymistä kiehnäämiseksi. Sääliksi käy sitä 3v:a joka katsoo kiusaantunutta äitiään ja ottaa siitä mallia miten toimitaan toisten kanssa. Toivottavasti lapsi käy päiväkodissa.
Ap kertoi, että he ovat tekemisissä useiden muiden ihmisten kanssa ja silloin asiat sujuvat, koska vuorovaikutus on normaalia. Hän kertoi, että hänen lapsi kokee vaikeaksi juuri tämän kyseisen lapsen tavan olla siinä heihin takertuneena.
No, en lukenut koko ketjua. Mutta sanoisin tuohonkin, että niin se elämässä menee. Niitä höpöttäjiä ja muuten rasittavia ihmisiä tulee vastaan joka paikassa. Ei sitä voi töissäkään mennä lukkoon erilaisuuden edessä. Eikä ole myöskään muiden tehtävä alkaa arvioimaan onko ko. ihminen "normaali" vai "epänormaali".
Ihan uskomattomia kommentteja saa kyllä täällä lukea, arvailuja 6v (!!!) kotioloista ja muuta. Vaikka olisikin niin, että lapsi ei saa kotona tarpeeksi huomiota niin sekö antaa syyn kurjistaa tilannetta ja kiusata pientä lasta yleisessä leikkipuistossa?
Omille lapsilleni olen painottanut aina, että ketään ei jätetä yksin. Ei puistoon mennä ja todeta yhdelle, että meillä on nyt tässä omat leikit kesken. EI koskaan, ei kenellekään! Enkä hyväksy sitä aikuiseltakaan, en yhtään millään selittelyllä.
Ei ole muiden vanhempien vastuulla, jos eskari ikäistä lastasi kiusataan leikkipuistossa. Mene itse sinne puistoon vahtimaan omaa lastasi senkin lusmu.
Tätä just tarkoitin. Ihan uskomatonta ajatuksenkulkua toisilta. Mun lapset on jo isoja, kuten mainitsin, mutta totta kai olin heidän mukanaan puistossa, kun olivat pieniä. Ei meistä kukaan kiusaannu ja mene lukkoon vieraista ihmisistä, päinvastoin. Ja mä kyllä koen, että on kaikkien vierestä seuraavien vastuulla jos yhtä kiusataan ja puutun siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.
Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.
On siitä oikeus rasittua. Jos menet vaikka ratikkaan ja joku outo tyyppi alkaa siellä tingata sulta vastauksia ihme kysymyksiin, sulla on ihan oikeus rasittua siitä. Ei sulla ole mitään vastuuta alkaa kouluttamaan tai viihdyttämään sitä ihmistä.
Siinäpä rasitut, sillä ihmisellä on silti täysi oikeus olla siellä ratikassa, jos haluat omaa rauhaa, niin hanki oma auto ja kulje sillä. Sittenkin tosin saat rasittua kun muut törttöilee liikenteessä ja käyttäytyy kummallisesti kun just sulla olis kiire.
Kaikenkaikkiaan ihmiset ovat rasittavia ja ymmärrän sen täysin, ihan normaalitkin ihmiset voivat olla rasittavia, kun itse olen väsynyt ja haluan omaa rauhaa. Ero on vain siinä, että jos on tuollainen fiilis, niin en hakeudu minnekkään ratikoihin tai leikkipuistoihin silloin, vaan hakeudun paikkoihin, missä ei ole ihmisiä, tämä toki voi olla hankalaa, jos asuu jossain miljoonakaupungissa, mutta sellaisessa paikassa asuminenkin on kuitenkin valinta eikä sitä valinnan mukanaan tuomaa epämukavuutta oikein voi purkaa leikkipuistossa liian puheliaisiin lapsiin.
Yleensäkkin pääsee elämässä PAAAALJON helpommalla, kun sisäistää sen asian, että vain omaa käytöstä voi muuttaa, ainakin tuollaisissa ohimenevissä tilanteissa, sen sisäistämällä pääsee stressistä: Tuo nyt on tuollainen ärsyttävä syystä x, voi yrittää tehdä asian y ja jos se ei toimi, vaihdan maisemaa.Kuten totesit ratikassa olevast ihmisestäkin: Et sinä häntäkään ala siellä ratikassa kouluttamaan, nielet kiukkusi ja jatkat elämääsi. Myös aloittaja voi aivan hyvin toimia samoin.
Eli millai ap:n pitäisi toimia sitten? Niellä kiukkunsa kuten tekee, tai poistua kuten tekee? Itsekin myönnät että tunkeileva omituinen käytös on rasittavaa. Miten se sitten on ap:n vika että tämä liimautuva lapsi on ärsyttävä?
No miten aloittaja tekee muiden häntä ärsyttävien asioiden suhteen? Jääkö vatvomaan jokaista ärsyttävästi toimivaa ihmistä päiväkausiksi ja itkee itsensä uneen iltaisin? Vai soittaako poliisit aina kun joku ärsyttää? Alkaa karjumaan muille kun ärsyttää?
Tämä yhteisöllinen elämä nyt vain on sellaista, että jokaisessa on piirteitä jotka ärsyttävät jotakin ihmistä + ihan normaalitkin asiat saattaa toisia ärsyttää, autoliikenne on yksi tajuttoman hyvä esimerkki tähän: Osaa ihmisistä jopa ärsyttää jos joku noudattaa lakia, ärsyttää niin että hirveä tieraivot täällä otetaan kamalia riskejä siinä ärsytyksessä.Totuus kuitenkin on, että puhuminen ei ole laitonta, eikä ole myöskään laissa määritelty, että kuinka lähellä toista ihmistä saa olla, uskoisin myöskin, että jos lähdettäisiin valittamaan jonnekkin tuomiostuimeen siitä, että leikkipuistossa on lapsi, joka puhuu liikaa ja tulee liian lähelle, niin taitaisi jäädä oikeudenkäyntikulut valittajan maksettavaksi.
Joskus pitää vain kehittää paksumpi nahka ja sietää sitä ärsytystä tai jos on henkisesti sellaisessa tilassa ettei siihen kykene, niin silloin ei auta kuin vältellä tilanteitä missä saattaa kohdata muita ihmisiä. Ei tuohon nyt vain mitään kovin järkevää vaihtoehtoa ole: Tarpeeksi kun ärsyttää niin mikä tahansa neuvokin ohitetaan toimimattomana ja ei sitä voi kokeilla, tämä on niin tuhat kertaa nähty nettikeskustelussa: Ärsyttävää, mutta ei auta kuin niellä, kun itseppä tänne keskustelemaan tulen.
Kyllä, muut lapset voi sanoa, että onpas lihava eskarilainen, kun hänen äiti ei ole puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Miksi tämä pitää koko ajan vääntää lapsellisiin henkilökohtaisuuksiin? Ei tässä ole minun lapsistani kyse, vaan siitä että aina on niitä eskari-ikäisiä tai ekaluokkalaisia jotka käy yksin lähipuistossa ja aina tulee olemaan. Ei se täällä kiukuttelemalla ja uhoamalla muutu.
Ei muutukaan. Se on jokaisen oma asia, jos päästää eskari ikäisen yksin puistoon. Jos lapselle tulee traumoja, kun häntä kiusataan niin äiti vie sitten lapsen psykologille.
Ei se eskarilainen ole muiden vanhempien vastuulla ja jos se loukkaa niin vanhempi se on sairaalassa joka selittelee ja joka saa haukut.
Ei voi oikein sanoa sairaalassa, että toisen lapsen äiti ei vahtinut 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, että ne jotka tietävät omien lastensa olevan tuollaisia vähän turhan rohkeita, ottaisivat asian puheeksi lasten kanssa. Että kaikki aikuiset eivät ole luotettavia ja että jonkinlainen raja on oltava. Vanhempi voi itse sanoittaa lapsen tasoisesti, mikä se raja on. Kun tässäkin ketjussa on moni kertonut vieraan lapsen tulleen ottamaan kädestä kiinni, istuneen ihan väkisin syliin tai jopa työntyneen autoon istumaan, niin nämä eivät ainakaan ole normaalia käytöstä. Ei mielestäni ole missään nimessä turvallista, että lapsi noin luottaa täysin tuntemattomaan.
Minustakin on hyvä opettaa lapselle, että kuka tahansa leikkipuistossa oman lapsensa kanssa istuva ihminen voi olla pedofiili tai väkivaltainen mielisairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.
Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.
On siitä oikeus rasittua. Jos menet vaikka ratikkaan ja joku outo tyyppi alkaa siellä tingata sulta vastauksia ihme kysymyksiin, sulla on ihan oikeus rasittua siitä. Ei sulla ole mitään vastuuta alkaa kouluttamaan tai viihdyttämään sitä ihmistä.
Siinäpä rasitut, sillä ihmisellä on silti täysi oikeus olla siellä ratikassa, jos haluat omaa rauhaa, niin hanki oma auto ja kulje sillä. Sittenkin tosin saat rasittua kun muut törttöilee liikenteessä ja käyttäytyy kummallisesti kun just sulla olis kiire.
Kaikenkaikkiaan ihmiset ovat rasittavia ja ymmärrän sen täysin, ihan normaalitkin ihmiset voivat olla rasittavia, kun itse olen väsynyt ja haluan omaa rauhaa. Ero on vain siinä, että jos on tuollainen fiilis, niin en hakeudu minnekkään ratikoihin tai leikkipuistoihin silloin, vaan hakeudun paikkoihin, missä ei ole ihmisiä, tämä toki voi olla hankalaa, jos asuu jossain miljoonakaupungissa, mutta sellaisessa paikassa asuminenkin on kuitenkin valinta eikä sitä valinnan mukanaan tuomaa epämukavuutta oikein voi purkaa leikkipuistossa liian puheliaisiin lapsiin.
Yleensäkkin pääsee elämässä PAAAALJON helpommalla, kun sisäistää sen asian, että vain omaa käytöstä voi muuttaa, ainakin tuollaisissa ohimenevissä tilanteissa, sen sisäistämällä pääsee stressistä: Tuo nyt on tuollainen ärsyttävä syystä x, voi yrittää tehdä asian y ja jos se ei toimi, vaihdan maisemaa.Kuten totesit ratikassa olevast ihmisestäkin: Et sinä häntäkään ala siellä ratikassa kouluttamaan, nielet kiukkusi ja jatkat elämääsi. Myös aloittaja voi aivan hyvin toimia samoin.
Eli millai ap:n pitäisi toimia sitten? Niellä kiukkunsa kuten tekee, tai poistua kuten tekee? Itsekin myönnät että tunkeileva omituinen käytös on rasittavaa. Miten se sitten on ap:n vika että tämä liimautuva lapsi on ärsyttävä?
No miten aloittaja tekee muiden häntä ärsyttävien asioiden suhteen? Jääkö vatvomaan jokaista ärsyttävästi toimivaa ihmistä päiväkausiksi ja itkee itsensä uneen iltaisin? Vai soittaako poliisit aina kun joku ärsyttää? Alkaa karjumaan muille kun ärsyttää?
Tämä yhteisöllinen elämä nyt vain on sellaista, että jokaisessa on piirteitä jotka ärsyttävät jotakin ihmistä + ihan normaalitkin asiat saattaa toisia ärsyttää, autoliikenne on yksi tajuttoman hyvä esimerkki tähän: Osaa ihmisistä jopa ärsyttää jos joku noudattaa lakia, ärsyttää niin että hirveä tieraivot täällä otetaan kamalia riskejä siinä ärsytyksessä.Totuus kuitenkin on, että puhuminen ei ole laitonta, eikä ole myöskään laissa määritelty, että kuinka lähellä toista ihmistä saa olla, uskoisin myöskin, että jos lähdettäisiin valittamaan jonnekkin tuomiostuimeen siitä, että leikkipuistossa on lapsi, joka puhuu liikaa ja tulee liian lähelle, niin taitaisi jäädä oikeudenkäyntikulut valittajan maksettavaksi.
Joskus pitää vain kehittää paksumpi nahka ja sietää sitä ärsytystä tai jos on henkisesti sellaisessa tilassa ettei siihen kykene, niin silloin ei auta kuin vältellä tilanteitä missä saattaa kohdata muita ihmisiä. Ei tuohon nyt vain mitään kovin järkevää vaihtoehtoa ole: Tarpeeksi kun ärsyttää niin mikä tahansa neuvokin ohitetaan toimimattomana ja ei sitä voi kokeilla, tämä on niin tuhat kertaa nähty nettikeskustelussa: Ärsyttävää, mutta ei auta kuin niellä, kun itseppä tänne keskustelemaan tulen.
Kyllä, muut lapset voi sanoa, että onpas lihava eskarilainen, kun hänen äiti ei ole puistossa.
Täh? Kyllä ne voi sanoi noin, vaikka äiti olisikin puistossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Voi kauhistus. Kasvata sinä muksusi pumpulissa ja ihmettele sitten miksi on motorisesti niin kömpelö. Mitä kamalaa ajattelet päivystyksessä tapahtuvan jos sanoo, että lapsi putosi kiipeilytelineestä? :D
Mistä sinä sen tiedät, kun et nähnyt. Tai ehkä hyvä, jos toinen lapsi tönäisi pienemmån alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Voi kauhistus. Kasvata sinä muksusi pumpulissa ja ihmettele sitten miksi on motorisesti niin kömpelö. Mitä kamalaa ajattelet päivystyksessä tapahtuvan jos sanoo, että lapsi putosi kiipeilytelineestä? :D
Mistä sinä sen tiedät, kun et nähnyt. Tai ehkä hyvä, jos toinen lapsi tönäisi pienemmån alas.
Miksiköhän eskari ikäiset on tarhassa tarhatätien vahdittavana, kun vanhemmat töissä, eivät saa edes kävellä yksin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vaan todeta: Luojan kiitos mulla ei ole lapsia, vanhemmat vaikuttaa IHAN HULLUILTA :,D "Minun lapsi ja muiden kakarat".
Voin sitten viettää aikaani vaikka erämökillä, eikä tarvitse mennä lasten leikkipuistoon ärsyyntymään lapsista. Ahh, elämä on valintoja ja olen tehnyt oikean valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Voi kauhistus. Kasvata sinä muksusi pumpulissa ja ihmettele sitten miksi on motorisesti niin kömpelö. Mitä kamalaa ajattelet päivystyksessä tapahtuvan jos sanoo, että lapsi putosi kiipeilytelineestä? :D
Mistä sinä sen tiedät, kun et nähnyt. Tai ehkä hyvä, jos toinen lapsi tönäisi pienemmån alas.
Miksiköhän eskari ikäiset on tarhassa tarhatätien vahdittavana, kun vanhemmat töissä, eivät saa edes kävellä yksin kotiin.
Edes eskarissa ei opettajat välttämättä huomaa, jos toiset lapset sanoo yhtä läskiksi. Eskarissa kun on enemmän kuin yksi lapsi, eikä yksi eskariopettaja tai lastenhoitaja voi pysytellä 2 metrin säteellä jokaisesta lapsesta isolla päiväkodin pihalla.
Lapsia ei voi lähettää itse kävelemään kotiin, koska vanhemmat syyttävät sitten päiväkotia siitä, jos lapselle matkalla jotain sattuu, on kyse siis enemmänkin työntekijöiden oikeusturvasta kuin mistään muusta. Homma on mennyt hyvin valvotuksi siis juuri tämän takia. Jos loogisesti mietit, niin muutenhan se edellisviikolla päiväkodissa oleva voisi aivan yhtä hyvin kävellä päiväkodista kotiinsa, kuin viikon kuluttua tai jopa parin päivän kuluttua kävelee sinne kouluunkin: Ei tässä olisi yhtään mitään ongelmaa lapsen kannalta.
Jos on epäsiisti lapsi, voit saada täitä tai muita syöpäläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Miksi tämä pitää koko ajan vääntää lapsellisiin henkilökohtaisuuksiin? Ei tässä ole minun lapsistani kyse, vaan siitä että aina on niitä eskari-ikäisiä tai ekaluokkalaisia jotka käy yksin lähipuistossa ja aina tulee olemaan. Ei se täällä kiukuttelemalla ja uhoamalla muutu.
Ei muutukaan. Se on jokaisen oma asia, jos päästää eskari ikäisen yksin puistoon. Jos lapselle tulee traumoja, kun häntä kiusataan niin äiti vie sitten lapsen psykologille.
Ei se eskarilainen ole muiden vanhempien vastuulla ja jos se loukkaa niin vanhempi se on sairaalassa joka selittelee ja joka saa haukut.
Ei voi oikein sanoa sairaalassa, että toisen lapsen äiti ei vahtinut 😂
Hauskaa kieltämättä. Ihan tosi meinaatte, että siellä sairaalassa alkaa joku kuulustelu missä vanhemmat oli, saati haukkuminen?
Jos lapsi on alle vuoden vanha ja murtuu esim. jalka niin päivystyksessä tehdään nykyään lastensuojelu ilmoitus. Ei nyt liity leikkipuistoon, mutta kuitenkin, ajat ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä syyllistävin ketju aikoihin. Jos ap haluaa olla lapsensa kanssa rauhassa edes kerran, mitä se teidän syyllistäjien napaa kaivelee?
Ei se ainakaan minun napaani mitenkään kaivele, mutta se ei nyt vaan ole realistinen odotus, että yleisessä leikkipuistossa saisi olla rauhassa muilta lapsilta. Jos tällaista odottaa niin tulee takuuvarmasti pettymään.
Eikä muut vanhemmat vahdi, kun laitat pienemmän yksin leikkipuistoon. Selvität sitten päivystyksessä miten lapsi loukkasi
Voi kauhistus. Kasvata sinä muksusi pumpulissa ja ihmettele sitten miksi on motorisesti niin kömpelö. Mitä kamalaa ajattelet päivystyksessä tapahtuvan jos sanoo, että lapsi putosi kiipeilytelineestä? :D
Mistä sinä sen tiedät, kun et nähnyt. Tai ehkä hyvä, jos toinen lapsi tönäisi pienemmån alas.
6v yleensä osaa jo puhua.
Voi kauhistus. Kasvata sinä muksusi pumpulissa ja ihmettele sitten miksi on motorisesti niin kömpelö. Mitä kamalaa ajattelet päivystyksessä tapahtuvan jos sanoo, että lapsi putosi kiipeilytelineestä? :D