Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi ärsyttää
11.08.2022 |
Muita joilla sama tilanne? Miten oppia pitämään tai edes sietämään toisen lasta?
Lapsi on vielä pieni muutaman päivän päälle 2v. Isänsä on lapsen kanssa ihan hysteerinen ja niin on kyllä äitinsäkin sekä miehen vanhemmat. Kaikki kielteiset tunteet on kiellettyjä tuoda esiin ja lapsen kuullen on puhuttavakin tietyllä äänensävyllä ja jos erehtyy vähääkään parahtamaan vaikka varpaan lyönnin takia lapsi alkaa itkeä. Lapsen kanssa on mahdotonta tehdä mitään kun kitisee ja ei esimerkiksi kestä yhtään jos käsissä on pienikin lika tms vaan huutaa kädet ojossa kunnes joku syöksyy lässyttäen putsaamaan kädet. On myös todella huomionkipeä. Lasta pitää vähintään tuijottaa kokoajan tai muuten alkaa huuto. Paljon on tuollaisia pieniä asioita jotka kaikki yhdessä saavat mut raivon partaalle. En ymmärrä miksi lasta hyysätään noin eikä maalaisjärjellä voi edes ajatella mitään.
Miehen kanssa haluaisin kuitenkin jatkaa ja ainakin yrittää oppia elämään lapsenkin kanssa.
Itselläni ei ole lapsia enkä niitä halua. En kuitenkaan ole mitenkään lapsivastainen eli kyse ei ole siitä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Siskoni höpsähti kun lapsensa syntyi ja kasvatti poikansa täysin kieroon. Poika on nyt 5-vuotias ja pelkää suurinpiirtein omaa varjoaankin eikä kestä lainkaan jos ei ole näköyhteyttä äitiin. Siskoni ei ole enää vuosiin käynyt rauhassa vessassa saati suihkussa vaan oven on oltava auki jotta lapsi näkee. On ihan normaali ei mikään erikoislapsi, mutta kasvatettu juuri noin. Rakastan lapsia ja haluan itsekin, mutta siskoni lapsesta en pidä.
Kuulostaa erään tuttavani perheeltä. Lapset nyt ala-asteella. Kumpikaan ei ole koskaan ollut yökylässä missään. Yritetty on, mutta haettu pois kesken yrityksen kun lapset ovat osoittaneet mielipahaa asiasta niin kovasti.
Äiti on kaikki kaikessa, isänsä kanssa suostuvat kaupassa juuri ja juuri käymään, mutta mitään matkoja on turha suunnitella. Lomamatkalla ovat olleet kotisuomessa kerran.
Millaisia aikuisia tulee lapsista joita suojellaan liikaa ja vanhemmat pyrkivät silottelemaan kaikki mielipahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni höpsähti kun lapsensa syntyi ja kasvatti poikansa täysin kieroon. Poika on nyt 5-vuotias ja pelkää suurinpiirtein omaa varjoaankin eikä kestä lainkaan jos ei ole näköyhteyttä äitiin. Siskoni ei ole enää vuosiin käynyt rauhassa vessassa saati suihkussa vaan oven on oltava auki jotta lapsi näkee. On ihan normaali ei mikään erikoislapsi, mutta kasvatettu juuri noin. Rakastan lapsia ja haluan itsekin, mutta siskoni lapsesta en pidä.
Kuulostaa erään tuttavani perheeltä. Lapset nyt ala-asteella. Kumpikaan ei ole koskaan ollut yökylässä missään. Yritetty on, mutta haettu pois kesken yrityksen kun lapset ovat osoittaneet mielipahaa asiasta niin kovasti.
Äiti on kaikki kaikessa, isänsä kanssa suostuvat kaupassa juuri ja juuri käymään, mutta mitään matkoja on turha suunnitella. Lomamatkalla ovat olleet kotisuomessa kerran.
Millaisia aikuisia tulee lapsista joita suojellaan liikaa ja vanhemmat pyrkivät silottelemaan kaikki mielipahat?
Muistutan, että ap kirjoittaa alle kaksivuotiaasta. Sen ikäiset eivät osaa yleensä juuri edes puhua. He tarvitsevat paljon huomiota, itkevät ja kiukuttelevat. Se on normaalia eikä epänormaalia.
Ei aikuiset saa olla omassa rauhassaan 2-vuotiaiden kanssa.
Ap ei tajua perusasioitakaan pienistä lapsista. Kannattaisi etsiä lapseton mies jos ei kestä tämän lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ärsyttää aina välillä. Kaikki lapset. JA aikuisetkin. Olisiko aplla kyse siitä että hän ei itse voi puuttua lapsen käytökseen niin kuin haluaisi. Meillä se on ainakin ollut se suurin syy miksi ärsyynnyn.
Miehen lapsi on laiska ja tekee vain pienimmän vähän mitä voi. Imuroi keskilattian vain ja siitä pitää sanoa hänelle joka kerta. Ihan joka kerta. hän imuroi mieluummin kolminkertaisen ajan, hakee imurin kolmekin kertaa, kuin imuroisi kunnolla sen yhden kerran, joka veisi 5 minuuttia. Tähän showhun siis kuuluu se että huone pitää imuroida. Sitten lapsi menee tekemään sitä, raahaa imurin huoneeseensa, huudattaa sitä pari minuuttia, vie imurin paikalleen ja muina tyyppeinä on lähdössä kaverille tms.
Sitten häneltä kysytään että imuroitko kunnolla, johon hän käsikirjoituksen mukaan vastaa että joo. Sitten kysytään että pitääkö minun mennä katsomaan onko huone imuroitu hyvin, ja lapsi alkaa vääntekemään käsiään. se on que siihen että täytyy mennä tarkistamaan. Sitten mennään yhdessä tarkistamaan huone. Heti nähdään jo ovelta että ei ole imuroitu kuin keskilattia. Noh, lapsi raahaa imurin takaisin ja alkaa imuroida paremmin. Vie imurin taas pois, ja on lähdössä, ja sitten toistetaan viimeisin näytös, jolloin huomataan että sängyn alle on tungettu kaikki mikä on ollut lattialla, ja taas imuria raahataan takaisin huoneeseen.
Tällainen pelleily saa sappeni kiehumaan. Minä sanoisin että se on nyt semmoienn homma, että jos et saa tehtyä näin yksinkertaista asiaa kunnolla kerrasta, vaikka olet jo 5 vuotta sitä harjoitellut, niin olet niin vammainen että harrastukset loppuvat tähän, ja puhelin otetaan pois, koska etä varmasti osaa niitäkään kun et kykene edes tähän, ja sitten näin toimittaisiin. Viikko kerrallaan.
Mitä tekee mies? Paapoo ja maanittelee ja suostuttelee.
Voi olla osittain tätäkin. Tuo loppu varsinkin kuulostaa tutulta. Jos lapsi vaikka pyllähtää mies nostaa heti syliin ja hyssyttelee ja hytkyttelee jolloin lapsen huuto vain jatkuu ja jatkuu. Itse nostan lapsen pystyyn tokaisen ehkä jotain ja jatkan kuin ei olisi tapahtunutkaan jolloin lapsikin unohtaa koko jutun siihen ja meno jatkuu.
No tuo nyt sinänsä ei kerro yhtään mitään. Sä olet sille lapselle kuitenkin VIERAS. Et oma äiti tai isä. On ihan normaalia, että lapsi pidättelee tunteitaan ja reaktioitaan vieraan kanssa. Itse olen päiväkodissa ollut töissä 10 vuotta, osa lapsista on sellaisia että vaikka kuinka sattuis, ovat niinkuin ei oliskaan, koska eivät halua vieraalta lohdutusta.
Erolapsi myös keskimäärin kaipaa vanhemmalta enemmän huomiota, syliä ja turvaa kuin ydinperheessä elävä. Se kotien vaihto ja toisesta vanhemmasta erossaolo on lapselle rankkaa. Se voi näkyä sitten juuri ripustautumisena, dramaattisuutena, kiukutteluna jne. Etenkin pienellä, koska pieni lapsi ei osaa tuntemuksiaan vielä sanoittaa. Vanhemmat tekevät ihan oikein kun ovat tässä suhteessa kärsivällisiä ja antavat lapselle paljon huomiota ja turvaa, vaikka se voisi ulkopuolisesta tuntua liioittelulta. Todennäköisesti lapsen huomion tarvekin vähenee, kun erosta kuluu aikaa ja lapsi kasvaa, ja hän huomaa että vanhemmat on silti edelleen hänen saatavillaan ja turvana.
Se vaatii todella paljon kypsää aikuisuutta, ryhtyä uusperheeseen. Sopii aika harvalle. Moni aikuinenkin on kuitenkin loppupeleissä todella itsekeskeinen, ja voi taantua ihan samalle tasolle kuin ne lapset siinä; huomionkaipuussaan ja kateuksissaan. Siksi minä itse en ole vielä ketään tuonut lasteni elämään, koska tiedän että se vaatii kys. mieheltä paljon, vaikka miehille yhtälö ehkä onkin keskimäärin helpompi kuin naiselle.
Pahenee vain vuosien mittaan. Suosittelen että lähdet. Tai sitten sellainen aikuisten suhde, jossa kummallakin on omat kodit ja omat elämät ja tapaatte silloin tällöin kahden kesken esim ravintolassa, juoksulenkillä tms. Sellaisissa mihin hän ei voi tuoda lasta mukaan.
Tossa syy miksi en muuta naiseni kanssa yhteen. Nähdään, kun lapsi on isällään viikko vuoroin. En ala leikkii isää ja kuuntelee kitinää mikä ei kiinnosta yhtään. Homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvo kaikille lapsettomille naisille: ei kannata sekaantua perheellisiin miehiin, heistä ja lapsistaan ei ole kuin harmia ja vaivaa. Noudatan itsekin tätä ohjetta, en halua vaikeuksia elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ärsyttää aina välillä. Kaikki lapset. JA aikuisetkin. Olisiko aplla kyse siitä että hän ei itse voi puuttua lapsen käytökseen niin kuin haluaisi. Meillä se on ainakin ollut se suurin syy miksi ärsyynnyn.
Miehen lapsi on laiska ja tekee vain pienimmän vähän mitä voi. Imuroi keskilattian vain ja siitä pitää sanoa hänelle joka kerta. Ihan joka kerta. hän imuroi mieluummin kolminkertaisen ajan, hakee imurin kolmekin kertaa, kuin imuroisi kunnolla sen yhden kerran, joka veisi 5 minuuttia. Tähän showhun siis kuuluu se että huone pitää imuroida. Sitten lapsi menee tekemään sitä, raahaa imurin huoneeseensa, huudattaa sitä pari minuuttia, vie imurin paikalleen ja muina tyyppeinä on lähdössä kaverille tms.
Sitten häneltä kysytään että imuroitko kunnolla, johon hän käsikirjoituksen mukaan vastaa että joo. Sitten kysytään että pitääkö minun mennä katsomaan onko huone imuroitu hyvin, ja lapsi alkaa vääntekemään käsiään. se on que siihen että täytyy mennä tarkistamaan. Sitten mennään yhdessä tarkistamaan huone. Heti nähdään jo ovelta että ei ole imuroitu kuin keskilattia. Noh, lapsi raahaa imurin takaisin ja alkaa imuroida paremmin. Vie imurin taas pois, ja on lähdössä, ja sitten toistetaan viimeisin näytös, jolloin huomataan että sängyn alle on tungettu kaikki mikä on ollut lattialla, ja taas imuria raahataan takaisin huoneeseen.
Tällainen pelleily saa sappeni kiehumaan. Minä sanoisin että se on nyt semmoienn homma, että jos et saa tehtyä näin yksinkertaista asiaa kunnolla kerrasta, vaikka olet jo 5 vuotta sitä harjoitellut, niin olet niin vammainen että harrastukset loppuvat tähän, ja puhelin otetaan pois, koska etä varmasti osaa niitäkään kun et kykene edes tähän, ja sitten näin toimittaisiin. Viikko kerrallaan.
Mitä tekee mies? Paapoo ja maanittelee ja suostuttelee.
Voi olla osittain tätäkin. Tuo loppu varsinkin kuulostaa tutulta. Jos lapsi vaikka pyllähtää mies nostaa heti syliin ja hyssyttelee ja hytkyttelee jolloin lapsen huuto vain jatkuu ja jatkuu. Itse nostan lapsen pystyyn tokaisen ehkä jotain ja jatkan kuin ei olisi tapahtunutkaan jolloin lapsikin unohtaa koko jutun siihen ja meno jatkuu.
No tuo nyt sinänsä ei kerro yhtään mitään. Sä olet sille lapselle kuitenkin VIERAS. Et oma äiti tai isä. On ihan normaalia, että lapsi pidättelee tunteitaan ja reaktioitaan vieraan kanssa. Itse olen päiväkodissa ollut töissä 10 vuotta, osa lapsista on sellaisia että vaikka kuinka sattuis, ovat niinkuin ei oliskaan, koska eivät halua vieraalta lohdutusta.
Erolapsi myös keskimäärin kaipaa vanhemmalta enemmän huomiota, syliä ja turvaa kuin ydinperheessä elävä. Se kotien vaihto ja toisesta vanhemmasta erossaolo on lapselle rankkaa. Se voi näkyä sitten juuri ripustautumisena, dramaattisuutena, kiukutteluna jne. Etenkin pienellä, koska pieni lapsi ei osaa tuntemuksiaan vielä sanoittaa. Vanhemmat tekevät ihan oikein kun ovat tässä suhteessa kärsivällisiä ja antavat lapselle paljon huomiota ja turvaa, vaikka se voisi ulkopuolisesta tuntua liioittelulta. Todennäköisesti lapsen huomion tarvekin vähenee, kun erosta kuluu aikaa ja lapsi kasvaa, ja hän huomaa että vanhemmat on silti edelleen hänen saatavillaan ja turvana.
Se vaatii todella paljon kypsää aikuisuutta, ryhtyä uusperheeseen. Sopii aika harvalle. Moni aikuinenkin on kuitenkin loppupeleissä todella itsekeskeinen, ja voi taantua ihan samalle tasolle kuin ne lapset siinä; huomionkaipuussaan ja kateuksissaan. Siksi minä itse en ole vielä ketään tuonut lasteni elämään, koska tiedän että se vaatii kys. mieheltä paljon, vaikka miehille yhtälö ehkä onkin keskimäärin helpompi kuin naiselle.
Aamen! Tämä kirjoitus on täyttä asiaa.
Uusperhe-elämä vaatii aikuisilta kypsyyttä, jota ei aloittajan tekstissä valitettavasti näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on todella pieni vielä. Uhmaikä tulossa tai meneillään. Et ap itse ilmeisesti tiedä/ymmärrä lapsista yhtään mitään, asenteesi on myös todella negatiivinen. Aivan kuin kateellinen teini kadehtimassa uusperheen vauvaa, kun itse saa vähemmän huomiota. Teinille ymmärrettävää käytöstä, koska perheen teini tarvitsee itsekin vielä tukea kasvaessaan aikuiseksi, mutta sinä et ole tämän perheen teini.
Sinä et ymmärrä lapsen kasvatuksesta mitään. Mielestäsi aloituksen lapsen käytös on ihan ok?
Sääli sinun lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on todella pieni vielä. Uhmaikä tulossa tai meneillään. Et ap itse ilmeisesti tiedä/ymmärrä lapsista yhtään mitään, asenteesi on myös todella negatiivinen. Aivan kuin kateellinen teini kadehtimassa uusperheen vauvaa, kun itse saa vähemmän huomiota. Teinille ymmärrettävää käytöstä, koska perheen teini tarvitsee itsekin vielä tukea kasvaessaan aikuiseksi, mutta sinä et ole tämän perheen teini.
Sinä et ymmärrä lapsen kasvatuksesta mitään. Mielestäsi aloituksen lapsen käytös on ihan ok?
Sääli sinun lapsiasi.
Hyvä juttu, ettei sinulla ole lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti välillä miehen lapsi mutta niin kyllä omatkin. Ja tuskinpa itsekään kaikkien mielestä aina niin ihana olen. Se on elämää, eikö? 2v on todella, todella pieni vielä.
Mielestäni on outoa, että on yleisesti hyväksyttyä sanoa omien lasten käyvän välillä hermoille ja se on ok ja ymmärrettävää mutta heti katsotaan pahalla jos sanoo puolison lapsen ärsyttävän. Miksi omat saa ärsyttää mutta muiden ei?
Tätä samaa ongelmaa pohdin isäpuolena/bonusvanhempana. Tuntuu etten saa sanoa mitään edes hivenen poikkipuolista puolison lapsesta, koska se menee hänellä heti tunteisiin. On vaikea muutenkin tasapainotella siinä yhtälössä, eikä tuollainen herkkähipiäisyys sitä ainakaan helpota.
Miksi sun pitäisi haukkua puolison lasta? Miten itse suhtautuisit jos joku haukkuisi omaa lastasi? Tai sitä, miten kasvatat häntä?
Haukkua? Joskus on tilanne kun pitää olla jämäkkä ja puhua vähän kovemmalla sävyllä, joskus jopa hieman moittia. Eikö sinusta sellaista saa tehdä, vaikka lapsi käyttäytyisi miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on todella pieni vielä. Uhmaikä tulossa tai meneillään. Et ap itse ilmeisesti tiedä/ymmärrä lapsista yhtään mitään, asenteesi on myös todella negatiivinen. Aivan kuin kateellinen teini kadehtimassa uusperheen vauvaa, kun itse saa vähemmän huomiota. Teinille ymmärrettävää käytöstä, koska perheen teini tarvitsee itsekin vielä tukea kasvaessaan aikuiseksi, mutta sinä et ole tämän perheen teini.
Sinä et ymmärrä lapsen kasvatuksesta mitään. Mielestäsi aloituksen lapsen käytös on ihan ok?
Sääli sinun lapsiasi.
Hyvä juttu, ettei sinulla ole lapsia!
Tuo aloituksen lapsihan on ihan heitteillä. Kyllä rakastavien vanhempien lapsen tunnistaa jo kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti välillä miehen lapsi mutta niin kyllä omatkin. Ja tuskinpa itsekään kaikkien mielestä aina niin ihana olen. Se on elämää, eikö? 2v on todella, todella pieni vielä.
Mielestäni on outoa, että on yleisesti hyväksyttyä sanoa omien lasten käyvän välillä hermoille ja se on ok ja ymmärrettävää mutta heti katsotaan pahalla jos sanoo puolison lapsen ärsyttävän. Miksi omat saa ärsyttää mutta muiden ei?
Tätä samaa ongelmaa pohdin isäpuolena/bonusvanhempana. Tuntuu etten saa sanoa mitään edes hivenen poikkipuolista puolison lapsesta, koska se menee hänellä heti tunteisiin. On vaikea muutenkin tasapainotella siinä yhtälössä, eikä tuollainen herkkähipiäisyys sitä ainakaan helpota.
Kun minun lapseni oli teini, niin miehelläni (ei lapsen isä) oli kaikenlaisia periaatteita ja jämäkkyyksiä, ja poikkipuolisia sanoja. Todellakin puolustin lapstani, ja sanoin että muistahan nämä kun omat lapsesi ovat teinejä. Noh, nyt kun hänen lapsensa ovat teinenjä, niin ei puhettakaan siitä "jämäkkyydestä" millä minun lastani olisi tullut kasvattaa ;)
Sääliksi käy lasta. Aikuisethan näitä sotkuja järjestävät. Uusperheessä ei toimi mikään ja eniten kärsivät lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos asuisitte erillään ja viettäisitte aikaa yhdessä vain silloin, kun lapsi on äidillään? Oma koti, omat säännöt. Lapsi kasvaa ja tulee vaatimaan yhä enemmän miehesi huomiota, tämä tilanne ei ole äkkiä ohi. Nykyään on pareja, jotka ovat tosi rakastuneita ja tulevat hyvin toimeen, mutta asuvat eri osoitteissa.
Entä jos seurustelukumppani on totaali-yh eikä ole käytännössä juurikaan mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä silloin, kun lapsi ei ole kotona?
Mielelläni tapaisin vain silloin kun lapsi ei ole läsnä, mutta silloin yhteistä aikaa olisi niin vähän, että en pidä sellaista minään parisuhteena.
Silloin toki etsitään lapseton kumppani.
On minullakin lapsia, lapset sinänsä eivät ole ongelma. Omat lapseni ovat minulla vuoroviikoin eikä heidän kanssaan ole ongelmia silloin kun seurustelukumppanini käy meillä. Kumppanin lapsi taas on hyvin mustasukkainen vanhemmastaan. Minun hermoilleni taas käy kumppanin lapsen toisinaan todella huono käytös, johon vanhempi ei puutu.
Tilanteeseen ei vain ole näköpiirissä muutosta, vaikka asiasta on monta kertaa puhuttu. Ehkä ero on sitten ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on todella pieni vielä. Uhmaikä tulossa tai meneillään. Et ap itse ilmeisesti tiedä/ymmärrä lapsista yhtään mitään, asenteesi on myös todella negatiivinen. Aivan kuin kateellinen teini kadehtimassa uusperheen vauvaa, kun itse saa vähemmän huomiota. Teinille ymmärrettävää käytöstä, koska perheen teini tarvitsee itsekin vielä tukea kasvaessaan aikuiseksi, mutta sinä et ole tämän perheen teini.
Sinä et ymmärrä lapsen kasvatuksesta mitään. Mielestäsi aloituksen lapsen käytös on ihan ok?
Sääli sinun lapsiasi.
Hyvä juttu, ettei sinulla ole lapsia!
Tuo aloituksen lapsihan on ihan heitteillä. Kyllä rakastavien vanhempien lapsen tunnistaa jo kauas.
Miten käyttäytyy mielestäsi rakastettu 3-vuotias? Ei kitise, ei kaipaa huomiota, vaihtaa sujuvasti asuinpaikkaa kahden kodin välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti välillä miehen lapsi mutta niin kyllä omatkin. Ja tuskinpa itsekään kaikkien mielestä aina niin ihana olen. Se on elämää, eikö? 2v on todella, todella pieni vielä.
Mielestäni on outoa, että on yleisesti hyväksyttyä sanoa omien lasten käyvän välillä hermoille ja se on ok ja ymmärrettävää mutta heti katsotaan pahalla jos sanoo puolison lapsen ärsyttävän. Miksi omat saa ärsyttää mutta muiden ei?
Tätä samaa ongelmaa pohdin isäpuolena/bonusvanhempana. Tuntuu etten saa sanoa mitään edes hivenen poikkipuolista puolison lapsesta, koska se menee hänellä heti tunteisiin. On vaikea muutenkin tasapainotella siinä yhtälössä, eikä tuollainen herkkähipiäisyys sitä ainakaan helpota.
Miksi sun pitäisi haukkua puolison lasta? Miten itse suhtautuisit jos joku haukkuisi omaa lastasi? Tai sitä, miten kasvatat häntä?
Haukkua? Joskus on tilanne kun pitää olla jämäkkä ja puhua vähän kovemmalla sävyllä, joskus jopa hieman moittia. Eikö sinusta sellaista saa tehdä, vaikka lapsi käyttäytyisi miten?
Katsotko, että on äitipuolen tai isäpuolen asia kommentoida negatiivisesti lasta? Siitähän ketjun aiemmassa viestissä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Hae lapsetonta miestä
Juuri näin: etsi lapseton mies, kun itsekään pidä lapsista. Ei tule teidän elämästänne mitään, lapsikin vasta 2-vuotias.
Mahdoton yhtälö, ehdoton NO, NO!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti välillä miehen lapsi mutta niin kyllä omatkin. Ja tuskinpa itsekään kaikkien mielestä aina niin ihana olen. Se on elämää, eikö? 2v on todella, todella pieni vielä.
Mielestäni on outoa, että on yleisesti hyväksyttyä sanoa omien lasten käyvän välillä hermoille ja se on ok ja ymmärrettävää mutta heti katsotaan pahalla jos sanoo puolison lapsen ärsyttävän. Miksi omat saa ärsyttää mutta muiden ei?
Tätä samaa ongelmaa pohdin isäpuolena/bonusvanhempana. Tuntuu etten saa sanoa mitään edes hivenen poikkipuolista puolison lapsesta, koska se menee hänellä heti tunteisiin. On vaikea muutenkin tasapainotella siinä yhtälössä, eikä tuollainen herkkähipiäisyys sitä ainakaan helpota.
Kun minun lapseni oli teini, niin miehelläni (ei lapsen isä) oli kaikenlaisia periaatteita ja jämäkkyyksiä, ja poikkipuolisia sanoja. Todellakin puolustin lapstani, ja sanoin että muistahan nämä kun omat lapsesi ovat teinejä. Noh, nyt kun hänen lapsensa ovat teinenjä, niin ei puhettakaan siitä "jämäkkyydestä" millä minun lastani olisi tullut kasvattaa ;)
Juu, näin se suuressa osin taitaa mennä. Se on niin helppoa olla vierestä täydellinen vanhempi täydellisine kasvatuskeinoineen. Ja sit toisaalta taas siitä puuttuu se tunneside, joka myös muuttaa asiat täysin. Se on helppo olla tunteeton ja jämäkkä kone toisen lapsille- mutta sitten kun ne onkin omat lapset jotka siinä kipuilee elämän karikoita, niin homma on aikalailla eri.
Mies ja lapsi sano niille moro ja näkemiin.
Aika suhteen alkutaipaleella ja nyt jo lapsi ärsyttää. Ei hyvä, erotkaa.
Taidat itse kokea pikkulapsen ja sen huomion mitä hän saa, olevan sinulta pois? Aikuistu.