Lue keskustelun säännöt.
Mistä motivaatiota elämään jos ei kiinnosta perhe, lapset eikä ura
10.08.2022 |
Yliopistot on jo käyty ja nyt tässä mietitään, että minkä takia täällä edes ollaan. Mitä varten teen töitä ja ansaitsen rahaa? Mitä hyödyn siitä? Miksi edes jaksaa?
Kommentit (93)
Jos sulla ois joku harrastus, josta pidät, niin sitten työntekosi/raha mahdollistaa kaikki sen kustannukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tietenkään aina ei päädy sinne, minne toivoisi/oli kuvitellut. Sen olen opetellut hyväksymään ja päästämään irti. Kaikki, mitä teen, kuitenkin antaa jotain ja vie tavalla tai toisella eteenpäin. Luotan, että kun vain otan aina seuraavan oikealta tuntuvan askeleen, päädyn sinne, missä mun on tarkoitus olla. Tämäkin saa innostuneeksi elämän suhteen, kun sen ei enää tarvitse olla ennalta taputeltua, vaan voin hapuilla eteenpäin, todeta mikä toimii ja mikä ei, ottaa harha-askelia, peruuttaa, tehdä uusia valintoja... Jännittävää, mihin sitä vielä päätyykään!
- Eri, myös taidepolkua seuraamaan lähtenyt – mulle jokainen taiteen parissa viettämäni sekunti on arvokas, vaikkei se lopulta "johtaisikaan" sen kummempaan... Johonkin se kuitenkin johtaa!
Millä maksat laskut?
Ota lopputili niinkuin minä ja opettele elää.
Vierailija kirjoitti:
Millaisen standup-komediaesityksen tekisit? Minne uskaltaisit mennä esiintymään? Millaisen pakinan kirjoittaisit opiskelukokemuksistasi tai työpaikoistasi?
Siis miksi minun pitäisi kirjoittaa pakina opiskelukokemuksistani tai työpaikoistani? Ketä se kiinnostaisi edes?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Luonto. Osta maata ja hoida sitä monimuotoisesti, kun aika jättää niin muuta se luonnonsuojelualueeksi. Jos kunniaa haluat, niin nimeä se itsesi mukaan.
Olen pyöritellyt tätä ideaa itse jo vuosia päässä.
Ei mulla ole rahaa ostaa mitään maata. En ole kunnian perässä, miksi olisin?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille lämpimään töihin. Uimarantaa, eläimiä, aurinkoa, uutta kulttuuria... Olisinpa pystynyt valmistumaan ja lähtemään jo alle 25-vuotiaana.
En voi yhteishuoltajuuden takia muuttaa ulkomaille. Eikä ole edes ideaa töistä siellä. Olen pitkäaikaistyötön, maisterintutkinto jolla ei tee mitään.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tietenkään aina ei päädy sinne, minne toivoisi/oli kuvitellut. Sen olen opetellut hyväksymään ja päästämään irti. Kaikki, mitä teen, kuitenkin antaa jotain ja vie tavalla tai toisella eteenpäin. Luotan, että kun vain otan aina seuraavan oikealta tuntuvan askeleen, päädyn sinne, missä mun on tarkoitus olla. Tämäkin saa innostuneeksi elämän suhteen, kun sen ei enää tarvitse olla ennalta taputeltua, vaan voin hapuilla eteenpäin, todeta mikä toimii ja mikä ei, ottaa harha-askelia, peruuttaa, tehdä uusia valintoja... Jännittävää, mihin sitä vielä päätyykään!
- Eri, myös taidepolkua seuraamaan lähtenyt – mulle jokainen taiteen parissa viettämäni sekunti on arvokas, vaikkei se lopulta "johtaisikaan" sen kummempaan... Johonkin se kuitenkin johtaa!Toki johtaa: pitkäaikaistyöttömyyteen, elämänpiirin supistumiseen, yksinäisyyteen ja köyhyyteen. Hyviäkin puolia toki on joitakin, kuten vapaus ja kiireettömyys.
-eri
Ei johda, kun pitää realiteetit mielessä ja esim. yhdistää taiteeseen työllistävämpiä elementtejä. Hanttihommilla voi myös pitää itsensä rahoissa samalla, kun seuraa intohimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota lopputili niinkuin minä ja opettele elää.
Otin jo.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei kiinnosta mikään noista, mutta henkiset harjoitukset ja taistelulajien harjoittelu kiinnostavat.
M33
Mulla oli myös henkinen vaihe ja myös taistelulajia jonkin aikaa harrastin. Molemmat vaiheet menivät ohi ja kiinnostukset hiipuivat.
-eri
Mulla myös! Jotenkin se henkistely, harjoittelu eikä taiteiliukaan ei osunut siihen tyhjiöön.
- eri eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tuolla on vaikka kuinka paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä, auta niitä minkä voit (=vapaaehtoistyö) niin loppuu tuo angstaaminen.
Lisään vielä, kun ärsyttää niin, kun tätä aina tarjotaan ratkaisuksi. Ei noita vapaaehtoishommia niin vain ole tarjolla. Eläinsuojeluhommaankin piti jonottaa ja sitten pian piti antaa se homma jo seuraavalle. Ilmaistöitä muille olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Olen tuntenut itseni lopulta vain typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Ei kiitos enää yhtään sitä lajia! Mene itse vain jos kerran onnelliseksi tulet, oletkos jo ollut?
Mulla myös samaa kokemusta vapaaehtoistyötä. Hyväksikäyttöä ja aliarviointia vain.
Eri eri
Eipä oikein mistään.
Maailmakaan ei huomaa jos sinua ei ole maisemissa joten..... Kasvata itsestäsi puu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonto. Osta maata ja hoida sitä monimuotoisesti, kun aika jättää niin muuta se luonnonsuojelualueeksi. Jos kunniaa haluat, niin nimeä se itsesi mukaan.
Olen pyöritellyt tätä ideaa itse jo vuosia päässä.
Ei mulla ole rahaa ostaa mitään maata. En ole kunnian perässä, miksi olisin?
-eri
En sanonut että olisit. Meinasin vaan että jos ura, perhe ym jutut ei kiinnosta niin ehkä kunnia.
Ei maa maksa juuri mitään. Voi kerätä vailka tyhjillä pulloilla muutamassa vuodessa rahat johonkin tonttiin perähikiältä.
Tämä oli vaan ajatus, jota itse olen miettinyt, kun ei itselläkään ole tarkoitus olla työelämässä eläkeikään asti ja lapsia en aio tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tuolla on vaikka kuinka paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä, auta niitä minkä voit (=vapaaehtoistyö) niin loppuu tuo angstaaminen.
Lisään vielä, kun ärsyttää niin, kun tätä aina tarjotaan ratkaisuksi. Ei noita vapaaehtoishommia niin vain ole tarjolla. Eläinsuojeluhommaankin piti jonottaa ja sitten pian piti antaa se homma jo seuraavalle. Ilmaistöitä muille olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Olen tuntenut itseni lopulta vain typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Ei kiitos enää yhtään sitä lajia! Mene itse vain jos kerran onnelliseksi tulet, oletkos jo ollut?
Ei ole muka tarjolla, älä nyt jauha. Ja olen kyllä ollut ja olen tälläkin hetkellä. Jos ei ollut sun juttu eikä mikään muukaan motivoi niin kurja juttu
No listaapa sitten toki tähän alle ne paikat ja työt, jospa joku saa siitä apua. Minä en enää mene, olen osani sillä saralla moneen kertaan jo tehnyt.
Esim. tästä voi aloittaa: https://vapaaehtoistyo.fi/fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin aina, että ihminen olisi enemmän kuin eläin, joka vain lisääntyy. Valitettavasti näin ei taida olla. Suurimmalla osalla elämänsisältö näkyy muodostuvan parittelusta ja jälkeläisten hoidosta.
Itse löydän maailmasta lukemattomia mielenkiintoisia asioita opittavaksi ja kokeiltavaksi. Olen opetellut remontoimaan taloa, korjaamaan autoa ja moottoripyörää. Yritän opetella soittamaan musiikkia. Pelaan pelejä. Nautin luonnosta. Köyn punttisalilla.
Tekeminen ja aktiivisuus tekee elämästä mielekkään. Elämä on oppimista ja kokemuksia.
Itseä kiinnostaa kyllä melkein kaikki, myös tuo perhe, lapset (ja muutekin läheiset suhteet) ja ura opiskeluineen yrittämisen muodossa, isosti taiteen parissa myös. Mikä kiinnostaa näiden lisäksi on matkustelu (perheen ja puolison tai sisarien, vanhempien, kavereiden kanssa) ja hyväntekeväisyys. Useimpien lähipiiriin kuuluu varmaankin vähintään etäisesti ihmisiä, joilla ei mene aina hyvin ja varsinkin lasten auttaminen kiinnostaa. Jos tuntuu itsestä hankalalta olla sillä tavoin tekemisissä niin myös tuntemattomat tietysti tarvitsevat apua, eläimet ja ympäristökin. Että niitä avustuskohteita kyllä varmasti riittää ellei se ole uskontoasi vastaan... harvoin ihmiselämä kai on isommassa mittakaavassa niin arvokas ja merkityksellinen, maailmahan on aivan käsittämättömän iso ja ihmeellinen, mutta hyvä se elämä voi olla ja omassa luokassaan arvokas. Ei se samantekevä minusta ole, ei kannata hukata sitä negailuun.
Ap on masentunut. Mars terveydenhuoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Ap on masentunut. Mars terveydenhuoltoon.
Ja siellä autetaan miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tuolla on vaikka kuinka paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä, auta niitä minkä voit (=vapaaehtoistyö) niin loppuu tuo angstaaminen.
Lisään vielä, kun ärsyttää niin, kun tätä aina tarjotaan ratkaisuksi. Ei noita vapaaehtoishommia niin vain ole tarjolla. Eläinsuojeluhommaankin piti jonottaa ja sitten pian piti antaa se homma jo seuraavalle. Ilmaistöitä muille olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Olen tuntenut itseni lopulta vain typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Ei kiitos enää yhtään sitä lajia! Mene itse vain jos kerran onnelliseksi tulet, oletkos jo ollut?
Ei ole muka tarjolla, älä nyt jauha. Ja olen kyllä ollut ja olen tälläkin hetkellä. Jos ei ollut sun juttu eikä mikään muukaan motivoi niin kurja juttu
No listaapa sitten toki tähän alle ne paikat ja työt, jospa joku saa siitä apua. Minä en enää mene, olen osani sillä saralla moneen kertaan jo tehnyt.
Esim. tästä voi aloittaa: https://vapaaehtoistyo.fi/fi
https://www.punainenristi.fi/vapaaehtoiseksi/
https://www.pelastusarmeija.fi/auta/vapaaehtoistyo-suomessa#
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on masentunut. Mars terveydenhuoltoon.
Ja siellä autetaan miten?
Ryynit naamaan ja töihin. Niin siellä suhtaudutaan psyykkisiin sairauksiin.
Yksityiseltä puolelta saa toki terapiaakin.
No listaapa sitten toki tähän alle ne paikat ja työt, jospa joku saa siitä apua. Minä en enää mene, olen osani sillä saralla moneen kertaan jo tehnyt.