Mistä motivaatiota elämään jos ei kiinnosta perhe, lapset eikä ura

Elämä on lavaste helvetistä

Etsi kiinnostuksen kohteita ajan myötä tai syvällisyyttä. Kirjoita paperille hyvät ja huonot ruksi. Etene sen mukaan tai ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tuossa pisteessä niin ammattiapu voisi olla tarpeen. Käänny työterveyshuollon puoleen. Saatat pian olla masentunut.

Ne "ohjelmoivat" silloin sen ihmisen uudelleen "ammattiavulla" johonkin firmaan, ei niitä aina kiinnosta ihmisten hyvinvointi ensin. On ihan normaalia että joskus nuoruudessa tulee ihmisille kysymyksiä ja miettii mitä haluaa tehdä.

En tiedä, olen 40.

Ala parisuhteeseen ja petä. Se on elämän suola.

Hanki& valmista itse ruokasi mahdollisimman alusta alkaen. Siinä sitä merkitystä ja tekemistä.

Lue kirjoja tai katso elokuvia. Saat elää muiden kautta.

Toteuta potentiaaliasi.

Suosittelen kirkastamaan itsellesi omat arvosi. Sitten alat tekemään valintoja, jotka ovat arvojesi mukaisia ja sanot kaikelle muulle ei, joka on ristiriidassa arvomaailmasi kanssa. Kun saat synkkaan oman arvomaailmasi, toimintasi ja ajatuksesi, saatat löytää merkityksen.

Kirjoita kirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lopputili niinkuin minä ja opettele elää.

Otin jo.

-eri

Tämä on ap:n aloittama ketju hyvästä aiheesta ja täällä on tullut monta oivallista vinkkiä mistä repiä motivaatiota elämään. Kaikella kunnioituksella: Sinun ei ole pakko inttää joka ehdotukseen vastaan. Ne voi jollekin olla hyviä neuvoja, eikä tähän ankeuteen tarvitse lisää perusnegatiivisuutta, kun tarkoitus olisi keksiä jotain mikä motivoi jaksamaan.

Vähän sama tilanne, tosin olen työtön. Rahaa on vielä kuitenkin jäljellä jonkin verran edellisestä työpätkästä.

Välillä mietin, että pitäisi varmaan jotain tehdä. Mutta en erityisemmin halua. Ei tosiaankaan kiinnosta perhe tai työelämä, en halua omaisuutta eikä kiinnosta rikastuminen. Riittää että rahaa on vähän, sanoisin että n. 1200 euroa käteen niin pärjään mukavasti.

Iloa elämään saan liikunnasta, mutta olen nirso sen suhteen, pitää olla mielenkiintoinen laji. En käy salilla enkä lenkkeile, inhoan niitä. Lisäksi iloa tuo lemmikki, pidän eläimistä muutenkin. Lukeminen saa aivot toimimaan. Pelit ja elokuvat/sarjat viihdyttävät. Pyytäisin huomioimaan että puhun ilosta, en onnesta. Ilo on helpompi saavutta.

Joskus kavereiden kanssa jutellessa inhottaa, kun "kaikki muut" elävät sitä peruskaavan mukaista elämää. Opinnot, työt, asuntolainat, lapset jne. Alan pudota kauemmas ja kauemmas siitä elämänmenosta, kun itseäni ei kiinnosta pihan laittelu tai päiväkotien vertailut tai työpaikan ongelmat. Mutta on onneksi muutama ystävä, joiden kanssa voi jutella muistakin aiheista. Netistä myös välillä löydän juttuseuraa.

No jaa, siis ei minulla mitään ratkaisua ole. Filosofisia teoksia, myös kaunokirjallisia ja ihan täyttä fiktiotakin, suosittelen lukemaan. Minussa herää tunteita, kun luen siitä, miten muutkin kautta aikojen ja kansojen ovat pohtineet elämäntarkoitusta, yleensä sitä löytämättä edes. Sellaista kai ihmisenä oleminen on.

Vierailija kirjoitti:

Auta muita.

Hyvä! Kaksi sanaa ja ehdottomasti paras vastaus! Jos toisten auttamisesta ei saa elämälleen sisältöä niin mistäs sitten?