Lue keskustelun säännöt.
Mistä motivaatiota elämään jos ei kiinnosta perhe, lapset eikä ura
10.08.2022 |
Yliopistot on jo käyty ja nyt tässä mietitään, että minkä takia täällä edes ollaan. Mitä varten teen töitä ja ansaitsen rahaa? Mitä hyödyn siitä? Miksi edes jaksaa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tuolla on vaikka kuinka paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä, auta niitä minkä voit (=vapaaehtoistyö) niin loppuu tuo angstaaminen.
Lisään vielä, kun ärsyttää niin, kun tätä aina tarjotaan ratkaisuksi. Ei noita vapaaehtoishommia niin vain ole tarjolla. Eläinsuojeluhommaankin piti jonottaa ja sitten pian piti antaa se homma jo seuraavalle. Ilmaistöitä muille olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Olen tuntenut itseni lopulta vain typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Ei kiitos enää yhtään sitä lajia! Mene itse vain jos kerran onnelliseksi tulet, oletkos jo ollut?
Kyllä todellakin on tarjolla, älä puhu soopaa. Jos siis kelpaa ihmiset autettavaksi, eikä vain eläimet. Esim SPR:llä on enemmän tehtäviä kuin tekijöitä etenkin nyt Ukrainan sodan vuoksi, ne ottaa kaikki halukkaat auttamaan, sinne vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita tupakointi. Niin minä tein. Tupakoinnilla voi jaksottaa elämää.
Jos olet tuossa pisteessä niin ammattiapu voisi olla tarpeen. Käänny työterveyshuollon puoleen. Saatat pian olla masentunut.
Ensinnäkin pitää päästä siitä ajatuksesta, että elämä olisi muka joku tarkoitus. Voin sanoa: Ei ole, elämällä ei ole mitään absoluuttista ja yhtä ainoaa tarkoitusta.
Ja sitten tietenkin pitää nauttia niista asioista mistä tykkää, minuakaan ei parisuhde kiinnosta, lapsia en halua ja uraa ei ole olemassakaan (ei mahdollisuutta mitenkään edetä uralla), joten tässä vain elelen, päivät lipuu melkolailla samanlaisina ohitse ja nautin pienistä asioista. Tosin mulla on neurologinen poikkeavuus, joka tekee sellaisen, että tykkään siitä kun asiat menee tietyllä tavalla, enkä kaipaa ainakaan mitenkään jatkuvasti uusia asioita elämääni (uudet asiat ahdistaa, vaikka olisivat pieniäkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tuolla on vaikka kuinka paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä, auta niitä minkä voit (=vapaaehtoistyö) niin loppuu tuo angstaaminen.
Lisään vielä, kun ärsyttää niin, kun tätä aina tarjotaan ratkaisuksi. Ei noita vapaaehtoishommia niin vain ole tarjolla. Eläinsuojeluhommaankin piti jonottaa ja sitten pian piti antaa se homma jo seuraavalle. Ilmaistöitä muille olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Olen tuntenut itseni lopulta vain typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Ei kiitos enää yhtään sitä lajia! Mene itse vain jos kerran onnelliseksi tulet, oletkos jo ollut?
Se on vähän niinkun se juttu siinä vapaaehtoistyössä, että siitä ei makseta, se on ilmaistyötä. Ikävää, jos se tuli sinulle yllätyksenä.
Olen joo ollut vapaaehtoistyössä paljonkin, ja kyllä vaan, kyllä se tekee minusta onnellisen. On mukava pystyä tekemään hyvää. Pidän ihmisten auttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suosittelen elämään hetkessä. Jos ei kiinnosta tulevaisuuden suunnitelmat, ei niitä kannata tehdä. Vaan elää päivä kerrallaan. Pienistä asioista voi nauttia sen sijaan että haikailee koko ajan, mitä ei halua. Itsellä on kyllä lapsia, mutta uraa en ole koskaan halunnut, haluan olla harmaa hiirulainen konttorin nurkassa ja suunnittelijana tämä onnistuu.
Itse saan elämään sisältöä käymällä satunnaisesti apulaisena eläinsuojassa. Mihinkään aktiivitoimintaan en ole halunnut, se sitoo liikaa ja haluan pysyä pois kaikista konflikteista. Mutta kun käy joskus leikittämässä kisuleita, se on kivaa. Käyn syömässä ihan yksin, ei siihen muuta tarivtse. Opiskella voi aina lisää, ihan vaan huvikseen. Kun ottaa tavoitteeksi oppia jonkun uuden kielen oikein kunnolla, siihen saa aikaa menemään. Itsellä on myös eräs vähän harvinaisempi urheilulaji, minkä kisoja kuljen katsomassa.
Maailma on harrastuksia täynnä ja jos ei ole rahasta kiinni, niin niihihn saa aikansa kulumaan. Jos on käsityöihminen, käsitöitä voi tehdä hyväntekeväisyyteen siinä vaiheessa kun itse ei enää tarvitse mitään. Tai tavoitteeksi voi laittaa vaikka virkata itselle joku sängynpeitto, siinäpä sitä aikaa kuluukin mukavasti. Itse olen ajatellut joskus kiertää kaikki Suomen maantiekirkot ja kylämuseot. Tai kirjoita kirja. Mun pitää nyt mennä, mutta vielä muutama ehdotus. martat, kokeile laatia sanaristikoita, aloita aikuisluistelu, lähde mummokaveritoimintaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tuolla on vaikka kuinka paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä, auta niitä minkä voit (=vapaaehtoistyö) niin loppuu tuo angstaaminen.
Lisään vielä, kun ärsyttää niin, kun tätä aina tarjotaan ratkaisuksi. Ei noita vapaaehtoishommia niin vain ole tarjolla. Eläinsuojeluhommaankin piti jonottaa ja sitten pian piti antaa se homma jo seuraavalle. Ilmaistöitä muille olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Olen tuntenut itseni lopulta vain typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Ei kiitos enää yhtään sitä lajia! Mene itse vain jos kerran onnelliseksi tulet, oletkos jo ollut?
Mulla myös samaa kokemusta vapaaehtoistyötä. Hyväksikäyttöä ja aliarviointia vain.
Eri eri
Tähän sama vastaus, jonka annoin jo edellä.
Vapaaehtoistyö on todellakin palkatonta työtä, joten jos katsot sen hyväksikäytöksi, niin sitähän se sitten on. Itse olen kuitenkin saanut siitä enemmän kuin antanut.
Aliarviointiin en pysty ottamaan kantaa, jos et kerro tarkemmin, mitä on tapahtunut. Ihmisiä ne muutkin siellä on, ja jotkut käyttäytyy hyvin, jotkut huonosti, ja loput siltä väliltä. Ihan kuin muuallakin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo tunnetilat on käytä läpi, olen KTM.
Mielestäni, nauttikaa tästä hetkestä.
Opetelkaa arvostamaan tervettä elämää !
Esim. käyt mustikassa, saat ämpärin täyteen. Perkaat, kuivaat, sekin on saavutus.
Saat ongella kaloja, teet fileet, se on käsillä tekemistä. Saavutus.
Tulee masennus, lähdet lenkille, teet 10 km lenkin, sekin on saavutus.
Kaikenkaikkiaan elämä, ollakseen mielekästä, vaatii ponnisteluja.
Liike on lääke, älä jää sohvalle nyhjöttämään työpäivän jälkeen. Television ja netin katsominen ei ole harrastus.
Kaikenkaikkiaan hyvä elämä rakentuu monipuolisesta tekemisestä ja että vaalii sitä vitaalisuuden liekkiä.
No hohhoijjaa, ärsyttävä neuvo tällainen, missä tuputetaan jotakin omia mielekkäitä tekemisiä toisille ja sitten vielä väheksytään ettei television katsominen tai netin selaaminen olisi mikään harrastus. Entä jos ihminen ei nauti siitä, että altistaa kalan teräville koukuille, vaan mieluummin vaikka pelaa pleikkarilla tai katsoo hyvää netflix-sarjaa? Ja kaikki ei siitä liikkestäkään välttämättä nauti, vaikka sinä nautit (oikeasti on tutkittu, ettei kaikilla ihmisillä esim. liikunta lisää endorfiinin tuotantoa).
Pitää kannustaa tekemään asioita mitkä juuri itsestä on mielekkäitä, eikä jostakin random eräjormasta ja suorituskeskeistä keski-ikäisestä tai ehkä jo eläkkeellä olevasta vanhuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Masennus? Terapia?
Terapia terapia terapia terapia. Nykyihmisen ensimmäinen sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoistyö? Miksi ihmeessä haluaisin auttaa tuntemattomia ihmisiä? Ihmiset on lähes kaikki m*lkk*ja, ei niitä kannata auttaa. Eipä ole itseäkään kukaan auttanut. Ainoa vapaaehtoistyö joka itselle sopisi voisi olla aborttiklinikka tai ihmisten auttaminen abortin piiriin (koska päämääränä olisi ihmisten vähentäminen), mutta ei tällaiselle ole suomessa tarvetta.
Aloittaja ei ole heti masentunut, jos pohtii elämän tarkoitusta. Ei se ole jotain hiivatin masennusta heti. Oikea masennus on sairaus joka vaikuttaa elämän joka osa-alueeseen, josta ei helposti pyristellä irti. Kuka tahansa saa masennustestistä lievän masennuksen pisteet, jos tekee sen ns huonona päivänä.
Paljon on ehdotuksia jo tullutkin. Kaiva elämällesi se mielekkyys jostain, kukaan muu ei voi tietää mikä on se juttu sinulle. Mikä sinulle antaa merkityksellisyyttä. Itselle se on ollut harrastus (jota lapsesta asti halusin tehdä mutta ei ollut mahdollisuutta) ja vapaaehtoistyö. Jotain itselle missä voi kehittyä ja tavoitella eteenpäin, ja jotain sellaista että tuntee elämässä olevan joku merkitys.
Vapaaehtoistyötä voi tehdä vaikka millä aloilla. Ihmiset, eläimet, luonto, poliittinen vaikuttaminen, uskonto. Minkä tuntee tärkeäksi ja omaa sydäntä lähellä, niin sinne vaan.
SPR on ollut itselle helppo tapa vapaaehtoistyöhön. Eri juttuihin koulutetaan useimmiten verkkokurssien kautta, joten on helppo osallistua ihan kotona. Ja sitten vain ilmoittautuu mukaan, kun tulee omiin aikatauluihin sopivia hommia tarjolle. Siellä ei ole tullut hyväksikäytetty olo, vaan aina avosylin ja kiitellen otettu vastaan. Ihan aina. Se on ilmeisesti järjestön työntekijöiden ohjeistuksessa, että vapaaehtoisia kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. (Järjestöhän perustuu vapaaehtoisiin.)
Samaa en voi sanoa Amnestystä, jonka kokouksessa kävin joskus nuorena. Tai eläinsuojeluyhdistyksistä, täynnä kuppikuntia.
On toki paljon muitakin toimijoita. Lastensuojelussa on vapaaehtoisia, vanhainkodeissa käy vapaaehtoisia, on vaikka mitä.
Merkityksellisyys kyllä tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Monet ajattelee että jos voi tehdä maailmaa paremmaksi paikaksi elää. Tai voi auttaa jotakuta, tai eläimiä. Mutta on niitäkin, jotka näkee merkityksellisenä oman henkilökohtaisen menestyksen. Mikäs siinä. Sitä sitten tavoittelemaan. Jos se tuntuu siltä että siitä tulee aidosti hyvä olo ja onnellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus? Terapia?
Terapia terapia terapia terapia. Nykyihmisen ensimmäinen sana.
Se on ihan varteenotettava vaihtoehto silloin, kun elämänhalua ei ole ja olo on toivoton. Terapiasta alkoi omakin matkani aikoinaan. Tai no, siitä hetkestä, kun tajusin tarvitsevani muutoksen. Terapia tuli mahdolliseksi vasta puolitoista vuotta myöhemmin, kun olin saanut elämäni järjestettyä sen ehdoilla.
Eikä täällä tietenkään voi kukaan jakaa kuin omat kokemuksensa. Kuten aiempi kommentoi, ihmisiä tulee kannustaa siinä, mikä heitä itseään aidosti kiinnostaa, ja nämä vastaukset voi ottaa inspiraationa, että noin toiset ovat toimineet, mikä vastaavasti toimisi juuri minulla. Ja jos ei mikään tunnu miltään, mikä auttaisi juuri minua. Jollekin se on ollut terapia, mitä se olisi minulle.
Eikös tuo ole unelmatilanne?
Voit keskittyä vain omiin juttuihin!
Tietty henkisen hyvinvoinnin kannalta joku vapaaehtoistyö ja muiden auttaminen välillä voisi tulla kyseeseen, harvalla on hyvä olo jos vain itseensä keskittyy.
En tosin tiedä mitä teet työksesi, että tuleeko siellä jo tätä puolta hoidettua eli oltua jotain muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on masentunut. Mars terveydenhuoltoon.
Höpö höpö. Omien kiinnostusten ja elämän suunnan etsiminen kuuluu ihmisen elämään, eikä tällaiset ajatukset ole mitään masennusta vaan osa sitä prosessia. Toki niillä joiden kiinnostukset menee samaan suuntaan kuin enemmistön (se perhe, lapset, ura) ei tarvitse näitä niin paljon miettiä, mutta kyllä meidän erilaisten teiden kulkijoiden yleensä tarvitsee. Kamalinta mitä voisi tehdä on tukahduttaa tällainen pohdinta vetämällä masennuslääkettä naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo tunnetilat on käytä läpi, olen KTM.
Mielestäni, nauttikaa tästä hetkestä.
Opetelkaa arvostamaan tervettä elämää !
Esim. käyt mustikassa, saat ämpärin täyteen. Perkaat, kuivaat, sekin on saavutus.
Saat ongella kaloja, teet fileet, se on käsillä tekemistä. Saavutus.
Tulee masennus, lähdet lenkille, teet 10 km lenkin, sekin on saavutus.
Kaikenkaikkiaan elämä, ollakseen mielekästä, vaatii ponnisteluja.
Liike on lääke, älä jää sohvalle nyhjöttämään työpäivän jälkeen. Television ja netin katsominen ei ole harrastus.
Kaikenkaikkiaan hyvä elämä rakentuu monipuolisesta tekemisestä ja että vaalii sitä vitaalisuuden liekkiä.
No hohhoijjaa, ärsyttävä neuvo tällainen, missä tuputetaan jotakin omia mielekkäitä tekemisiä toisille ja sitten vielä väheksytään ettei television katsominen tai netin selaaminen olisi mikään harrastus. Entä jos ihminen ei nauti siitä, että altistaa kalan teräville koukuille, vaan mieluummin vaikka pelaa pleikkarilla tai katsoo hyvää netflix-sarjaa? Ja kaikki ei siitä liikkestäkään välttämättä nauti, vaikka sinä nautit (oikeasti on tutkittu, ettei kaikilla ihmisillä esim. liikunta lisää endorfiinin tuotantoa).
Pitää kannustaa tekemään asioita mitkä juuri itsestä on mielekkäitä, eikä jostakin random eräjormasta ja suorituskeskeistä keski-ikäisestä tai ehkä jo eläkkeellä olevasta vanhuksesta.
Lainaamasi ei tuputtanut mitään, vaan kertoi, mikä hänen mielestään on hyvä lähestymistapa elämään ja antoi esimerkkejä, mitä voisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin aina, että ihminen olisi enemmän kuin eläin, joka vain lisääntyy. Valitettavasti näin ei taida olla. Suurimmalla osalla elämänsisältö näkyy muodostuvan parittelusta ja jälkeläisten hoidosta.
Itse löydän maailmasta lukemattomia mielenkiintoisia asioita opittavaksi ja kokeiltavaksi. Olen opetellut remontoimaan taloa, korjaamaan autoa ja moottoripyörää. Yritän opetella soittamaan musiikkia. Pelaan pelejä. Nautin luonnosta. Köyn punttisalilla.
Tekeminen ja aktiivisuus tekee elämästä mielekkään. Elämä on oppimista ja kokemuksia.
Sinäkin olet syntynyt ihmiseläimestä eikä ihmiseläimiä muusta voi syntyäkään.
Aika harvan elämänsisältö muodotuu VAIN parittelusta ja jälkeläisten hoidosta. Vie aika pienen palasen elämästä jos elinajanodote on lähempänä 90 vuotta. Suurin osa tosiaan pystyy sen ohellakin remppaamaan taloa, pelaamaan pelejä ja osa osaa oikeastikin soittaa musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin aina, että ihminen olisi enemmän kuin eläin, joka vain lisääntyy. Valitettavasti näin ei taida olla. Suurimmalla osalla elämänsisältö näkyy muodostuvan parittelusta ja jälkeläisten hoidosta.
Itse löydän maailmasta lukemattomia mielenkiintoisia asioita opittavaksi ja kokeiltavaksi. Olen opetellut remontoimaan taloa, korjaamaan autoa ja moottoripyörää. Yritän opetella soittamaan musiikkia. Pelaan pelejä. Nautin luonnosta. Köyn punttisalilla.
Tekeminen ja aktiivisuus tekee elämästä mielekkään. Elämä on oppimista ja kokemuksia.
Mutta nuo luettelemasi asiathan ovat joka toisen perheenisän harrastuksia?
Eli miten parittelu ja jälkeläiset sulkee nuo pois, ei mitenkään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luettelemasi ovat juuri niitä asioita, joita ihmisen "kuuluu haluta". Niitä kohtaan on vielä nykypäivänäkin valtavat ympäristön paineet. Tyttäreni luetteli nuo samat, ja sanoi, että hänen kaveripiirissään kaikki muut haluavat noita asioita. Häntä ei edes pariutuminen kiinnosta. Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, mutta ei hän halua keneenkään sitoutua parisuhdemielessä.
itse tavoittelin noita kaikkia. Sain perheen ja lapset, mutta en uraa. En edes työpaikkaa, vaikka maisterin paperit yliopistosta sainkin.
Vähän alle 50 vuotiaana annoin itselleni luvan olla "luova hullu". Aloin opiskelemaan tavoitteellisesti taiteellista alaa, johon en nuorempana uskonut minulla olevan minkäänlaisia edellytyksiä. Mitään menestystä en ole siitä vielä saanut, mutta sen taiteen parissa kokeminani onnistumisen hetkinä koen vihdoinkin olevani kokonainen ja ehjä.
Noin minäkin tein, mutta se "taideura" ja -innostuskin jo meni, kun ei se mihinkään johtanut. Hetken olin onneni kukkuloilla, kun olin saamassa unelmieni mahdollisuuden, mutta sekin sitten vietiin pois. Olen käynyt tuon jo läpi. Saavuin tyhjyyteen, mitäs nyt?
-eri
-eri
Tuolla on vaikka kuinka paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja eläimiä, auta niitä minkä voit (=vapaaehtoistyö) niin loppuu tuo angstaaminen.
Lisään vielä, kun ärsyttää niin, kun tätä aina tarjotaan ratkaisuksi. Ei noita vapaaehtoishommia niin vain ole tarjolla. Eläinsuojeluhommaankin piti jonottaa ja sitten pian piti antaa se homma jo seuraavalle. Ilmaistöitä muille olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Olen tuntenut itseni lopulta vain typeräksi ja hyväksikäytetyksi. Ei kiitos enää yhtään sitä lajia! Mene itse vain jos kerran onnelliseksi tulet, oletkos jo ollut?
Niin, tuossa se ongelma on, vapaahetoistyö on olemassa vain sinun onnellistamiseksi, siellä ei ole muuta tarkoitusta. Jos on noin itsekeskeinen, sietääkin kärsiä. Kurjuuden määrä on vakio, ne joilla ei ole sitä oikeaa kurjuutta, kehittävät sitä sitten omassa päässään. Yhtenä päivänä sattuu jotakin oikeasti ikävää, ja sitten heräät tajuamaan, miten paljon heitit pois tuolla itsekeskeisyydellä ja itseaiheutetulla angstilla. No omapa on elämäsi, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille lämpimään töihin. Uimarantaa, eläimiä, aurinkoa, uutta kulttuuria... Olisinpa pystynyt valmistumaan ja lähtemään jo alle 25-vuotiaana.
En voi yhteishuoltajuuden takia muuttaa ulkomaille. Eikä ole edes ideaa töistä siellä. Olen pitkäaikaistyötön, maisterintutkinto jolla ei tee mitään.
-eri
Minäkin olen pitkäaikaistyötön ja maisterintutkinto löytyy ns. turhalta alalta!
M33
Käypä kysymässä.