Mies myönsi pettäneensä minua 15 vuotta sitten. Avioliitolta pohja pois
Olimme silloin seurusteluvaiheessa ja tosissamme ja mies sanoi nyt, että olen ollut viimeiset 14 vuotta hänen ainoa seksikumppani. Kysyin että miten voi olla kun olemme olleet yhdessä 15+ vuotta. Myönsi sitten että harrasti seksiä seurusteluaikanamme. Tuntuu kuin tikarila lyötäisiin sydämeen. Voisitteko jatkaa liittoa
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi seurustella niin tyhmän miehen kanssa, joka menisi myöntämään tuollaista 15 vuoden takaa. Mitä helvettiä?
Kas kun ei mene poliisiasemalle sanomaan, ettei pysähtynyt 2011 Keravalla stop-merkin kohdalla.
Fiksu kun myönsi edes nyt. Tottakai pitää olla rehellinen.
Eihän ole, vaan idiootti. Olisi ollut rehellinen silloin tai pitänyt suunsa kiinni nyt. Tuo aiheuttaa vaan epävarmuutta ja kärsimystä AP:lle, vaikka tilanteesta on jo 15 vuotta. Järjellä ajateltuna tuon ei pitäisi vaikuttaa mitään, jos sen jälkeen on ollut uskollinen ja hyvä liitto. Mut tunnetasolla tuo voi olla hirveää.
Tunteet ja järki ei kommunikoi keskenään kovin hyvin. Mun mielestä rehellisyys ei ole mikään absoluuttinen hyve (mieti esim valkoisia valheita). Mitä hyvää siinä on, että nyt tuo tuollaista tuskaa kaivelemalla vanhoja mitkä ei oikeasti ole mitenkään enää relevantteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta on jättänyt kertomatta?!? Kyllä minulta olisi loppunut luottamus tuohon hetkeen! Ja miksi hän juuri nyt paljasti tämän asian?
Tää on tää perusreaktio naisilta mikä on myös sinänsä yksi peruste olla kertomatta asioita: haa, mistä muusta on valehdellut??
Vaikka olisi vain yksi epärehellinen teko ja sen myöntää, niin silloin se rehellisyys kostautuu. Melkoinen dilemma.
Nojaa. Ei kai kaikki reagoi noin. Tästähän tulee vaikutelma että mies on hyvinkin rehellinen, jopa tyhmyyteen asti. Myöntää vanhan erheensä vaikka ei tarvitsisi, eikä ole tehnyt 14 vuoden aikana uusia.
Ei pidä niputtaa naisia eikä miehiä.
No ei pidä sillä tavalla niputtaa, että ajattelisi kaikkien olevan samanlaisia, mut kyllähän tietynlainen yleistys kuuluu normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, niin hyvässä kuin pahassa. Ja tuo on varsin yleinen reaktio naisilta.
Sun kannattaa varmaan vähän laajentaa tuota naispuolista tuttavapiiriäsi. Niputat jälleen. Toi oli yksi kommentti muiden joukossa.
Mutta onhan se loogista että jos sellainen ihminen johon on täysin luottanut, osoittautuukin perustavalla tavalla epäluotettavaksi, niin tulee mieleen ajatus että "jos olet toiminut noin k***päisesti, mitä muuta tuhoa olet saanut aikaan?" Se on suuri pettymys.
Jatko riippuisi mielestäni siitä, että kuinka hyviä vuodet tuon jälkeen olivat, kuinka hyvää yhteinen elämä on ollut lähiaikoina sekä siitä millaisessa tilanteessa tuo aikoinaan tapahtui.
Jos on onnellista ja ei esimerkiksi oltu silloin aikoinaan vielä kovin sitoutuneita, katsoisin läpi sormien ja unohtaisin asian parhaani mukaan. Vastaavasti, jos yhteinen elämä ei oikein olisi toiminut, esim. olisi ollut tunne toisen tyytymisestä, ei rakkaudesta, jo pidempään tai peräti alusta asti ja pettäminen olisi tapahtunut esimerkiksi kohdassa, jossa muutetaan yhteen ja on kerrottu, että rakastetaan, tunnelmat olisivat toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi seurustella niin tyhmän miehen kanssa, joka menisi myöntämään tuollaista 15 vuoden takaa. Mitä helvettiä?
Kas kun ei mene poliisiasemalle sanomaan, ettei pysähtynyt 2011 Keravalla stop-merkin kohdalla.
Fiksu kun myönsi edes nyt. Tottakai pitää olla rehellinen.
Eihän ole, vaan idiootti. Olisi ollut rehellinen silloin tai pitänyt suunsa kiinni nyt. Tuo aiheuttaa vaan epävarmuutta ja kärsimystä AP:lle, vaikka tilanteesta on jo 15 vuotta. Järjellä ajateltuna tuon ei pitäisi vaikuttaa mitään, jos sen jälkeen on ollut uskollinen ja hyvä liitto. Mut tunnetasolla tuo voi olla hirveää.
Tunteet ja järki ei kommunikoi keskenään kovin hyvin. Mun mielestä rehellisyys ei ole mikään absoluuttinen hyve (mieti esim valkoisia valheita). Mitä hyvää siinä on, että nyt tuo tuollaista tuskaa kaivelemalla vanhoja mitkä ei oikeasti ole mitenkään enää relevantteja?
Olen osittain samaa mieltä, mutta vähän riippuu myös siitä miten asiaa sitten käsitellään. Mies voi yrittää kertoa mitä siihen aikaan päässä pyöri ja miksi sitten päätyi olemaan uskollinen, vakuuttavat 14 vuotta. Kyllä pitkässä avioliitossa täytyy vähän opetella keskustelemaan.
Alkuaikoina nimenomaan on usein muitakin tuttavuuksia, suhteita ja seksisuhteita meneillään, kun tavataan se joka jääkin pysyväksi kumppaniksi. Sekä mulla että miehellä oli jo suhde olemassa, mutta puoli vuotta kesti että todettiin että halutaan parisuhde juuri meille kahdelle. Sen puolen vuoden aikana hänellä oli 2 muutakin suhdetta, mulla 1, jotka jäivät sitten pois. Ei voisi vähempää häiritä. Mutta ehkä siksi että tiesin siitä eikä tullut yllätyksenä.
No petät vaikka itse niin tapaus on kuitattu. Kerro sitten miehellesi että sait parhaan kaverinsa isoa kullia.
Eli te joiden mielestä miehen olisi pitänyt olla hiljaa vaan tai naisen jatkaa suhdetta normaalisti siitä huolimatta, olette siis sitä mieltä, että pettäminen on ok kunhan siitä pysyy hiljaa tai pysyy ainakin tarpeeksi pitkään hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä alkuunkaan miksi vasta petoksesta kuulleelle petos olisi merkityksettömämpi jos petos on tapahtunut vuosia sitten? Mitä se muuttaa? Mielestäni pahentaa vain tilannetta koska petoksen lisäksi petturi on varastanut vuosia elämästäni kaiken päälle.
Tämä. Pettäminen on voinut olla yksi päätös, mutta se että ei aio kertoa vaan salata, niin sen päätöksen toinen on tehnyt joka ikinen aamu herätessään tai kumppanin nähdessään.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kertoi "salaisuuden" koska hän haluaa sinusta eroon. Hänellä on jo uusi nuorempi nainen kiikarissa.
On kyllä taas sellaista lietsoamista ja olettamista.
Kannattaa kokeilla myös asettua toisen osapuolen asemaan. Mies seurusteluaikoina (huom. SEURUSTELU) saattanut idioottimaisuuttaan pettää, sen jälkeen ei ole asiaa kehdannut/halunnut myöntää. Tai kenties oli tuossa iässä niin hölmö ettei ajatellut edes tehneensä mitään kauhean väärää. Mutta siinä eletään ja kypsytään. Sitten tuleekin tällainen tilanne vuosikausia myöhemmin, jossa asian voisi tunnustaa... no nyt hän päättää olla rehellinen, koska voi olla että asia on oikeasti häntä vaivannut ja ajattelee nyt olevansa sellaisessa tilanteessa (teillä vissiin ollut 15 vuoden onnellinen suhde eikä ole pettänyt sinä aikana kun olette olleet aviossa), että voi ne menneisyyden synnitkin tunnustaa.
Ei siinä taustalla tarvitse olla mitään pahailkeisyyttä. Jos haluat esimerkin sellaisesta niin voisin kertoa sukulaiseni tarinan. Toisin sanoen äijä petti aviossa ja hänellä oli jo yhteen mennessä vähän sellainen kuvio, että ei todella rakastanut, mutta "piti vain joku ottaa ettei jää yksin". Ei välttämättä lapsiakaan olisi halunnut eikä ryhtyä pyörittämään vaimonsa kanssa yritystä. SILTI sanoi joka asiaan OK (ps. monen varmistuskerran jälkeen). Valehteli ja teeskenteli kokoajan. Oli sukulainen kyllä todella murtunut kun tuli petämisen kautta kaikki tämä ilmi. Miehelle tarjottiin MONIA tilaisuuksia olla rehellinen, mutta ei koskaan niihin tarttunut.
Mitäpä tuosta? Hirveä kohu jostakin eritteiden vaihdosta ja vartin ähinästä. Pitäiskö sen takia heittää 14 vuotta viemäriin? So what!
Vierailija kirjoitti:
Eli te joiden mielestä miehen olisi pitänyt olla hiljaa vaan tai naisen jatkaa suhdetta normaalisti siitä huolimatta, olette siis sitä mieltä, että pettäminen on ok kunhan siitä pysyy hiljaa tai pysyy ainakin tarpeeksi pitkään hiljaa?
Kuka niin on sanonut?
Eiköhän ketjun konsensus taida olla, että tietenkään miehen ei olisi pitänyt pettää, ja jos petti, siitä olisi pitänyt olla rehellinen.
Mutta jos ja kun mies ei sitä neljäntoista vuoden aikana myöntänyt, niin nyt siitä ei olisi pitänyt kertoa. Jos halusi olla rehellinen, olisi tehnyt sen yli kymmenen vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi seurustella niin tyhmän miehen kanssa, joka menisi myöntämään tuollaista 15 vuoden takaa. Mitä helvettiä?
Kas kun ei mene poliisiasemalle sanomaan, ettei pysähtynyt 2011 Keravalla stop-merkin kohdalla.
Fiksu kun myönsi edes nyt. Tottakai pitää olla rehellinen.
Eihän ole, vaan idiootti. Olisi ollut rehellinen silloin tai pitänyt suunsa kiinni nyt. Tuo aiheuttaa vaan epävarmuutta ja kärsimystä AP:lle, vaikka tilanteesta on jo 15 vuotta. Järjellä ajateltuna tuon ei pitäisi vaikuttaa mitään, jos sen jälkeen on ollut uskollinen ja hyvä liitto. Mut tunnetasolla tuo voi olla hirveää.
Tunteet ja järki ei kommunikoi keskenään kovin hyvin. Mun mielestä rehellisyys ei ole mikään absoluuttinen hyve (mieti esim valkoisia valheita). Mitä hyvää siinä on, että nyt tuo tuollaista tuskaa kaivelemalla vanhoja mitkä ei oikeasti ole mitenkään enää relevantteja?
Tämä. En osannut itse pukea sanoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli te joiden mielestä miehen olisi pitänyt olla hiljaa vaan tai naisen jatkaa suhdetta normaalisti siitä huolimatta, olette siis sitä mieltä, että pettäminen on ok kunhan siitä pysyy hiljaa tai pysyy ainakin tarpeeksi pitkään hiljaa?
Joku jo puuttuikin ilmiselvää ajatusvirheeseen sen osalta onko kaikkien mielestä pettäminen ok... Mutta tohon että "naisen pitäisi jatkaa suhdetta" niin anteeksi vaan - jos joku ajattelee, että naisen kannattaa jatkaa suhdetta jos kumppani on pettänyt, niin miten helvetissä se tarkoittaa että pettäminen on ok??
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs mies.
Tuo on niin vanha juttu ettei sillä ole enää mitään merkitystä. Mies keventää itse omaatuntoaan, ja aiheuttaa AP:lle ongelman joka tulee vaivaamaan häntä pitkään, mahdollisesti päättämään suhteen.
Olisi pitänyt turpansa kiinni.
En tule koskaan ymmärtämänn tällaista ajattelutapaa.
Tahdotte siis elää valheessa. Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi seurustella niin tyhmän miehen kanssa, joka menisi myöntämään tuollaista 15 vuoden takaa. Mitä helvettiä?
Kas kun ei mene poliisiasemalle sanomaan, ettei pysähtynyt 2011 Keravalla stop-merkin kohdalla.
Fiksu kun myönsi edes nyt. Tottakai pitää olla rehellinen.
Eihän ole, vaan idiootti. Olisi ollut rehellinen silloin tai pitänyt suunsa kiinni nyt. Tuo aiheuttaa vaan epävarmuutta ja kärsimystä AP:lle, vaikka tilanteesta on jo 15 vuotta. Järjellä ajateltuna tuon ei pitäisi vaikuttaa mitään, jos sen jälkeen on ollut uskollinen ja hyvä liitto. Mut tunnetasolla tuo voi olla hirveää.
Tunteet ja järki ei kommunikoi keskenään kovin hyvin. Mun mielestä rehellisyys ei ole mikään absoluuttinen hyve (mieti esim valkoisia valheita). Mitä hyvää siinä on, että nyt tuo tuollaista tuskaa kaivelemalla vanhoja mitkä ei oikeasti ole mitenkään enää relevantteja?
Tää. Jos ajatellaan vähän syvällisemmin ku tota perus valkoista valhetta, niin ajatellaan näin. Mies ajattelee ensitapaamisella ettet ole kovin viehättävä, ja että suhteenne tulisi varmasti olemaan vain kaverillinen. Myöhemmin mies ihastui ja alkoi nähdä sinut kauniina.
Haluatko välttämättä tietää, että miehen ensireaktio näkemiseesi oli, että pistetäänpäs tämä harppu friend zoneen?
Tietenkin vähän eri asia tuon uskottomuuden kohdalla koska mies ei sinänsä syyllisty mihinkään siinä ettei pidä jotain viehättävänä, mutta silti.
Jos takana 15v onnellinen suhde ja yksi hairahdus tapahtunut yli 14v sitten... Ei hitto. Kyllä mua ketuttais että mies kertoo, et todellakaan haluaisi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs mies.
Tuo on niin vanha juttu ettei sillä ole enää mitään merkitystä. Mies keventää itse omaatuntoaan, ja aiheuttaa AP:lle ongelman joka tulee vaivaamaan häntä pitkään, mahdollisesti päättämään suhteen.
Olisi pitänyt turpansa kiinni.
En tule koskaan ymmärtämänn tällaista ajattelutapaa.
Tahdotte siis elää valheessa. Asia selvä.
Jos mies rakastaa ja on ollut uskollinen ja hyvä kumppani 14 vuotta niin ei se ole mitään valheessa elämistä ettei tiedä yhtä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs mies.
Tuo on niin vanha juttu ettei sillä ole enää mitään merkitystä. Mies keventää itse omaatuntoaan, ja aiheuttaa AP:lle ongelman joka tulee vaivaamaan häntä pitkään, mahdollisesti päättämään suhteen.
Olisi pitänyt turpansa kiinni.
En tule koskaan ymmärtämänn tällaista ajattelutapaa.
Tahdotte siis elää valheessa. Asia selvä.
Se että joku on valehdellut yhdestä asiasta ei tarkoita valheessa elämistä.
Tiesin kyllä jo ennestään omasta puolestani että se on paras tapa toimia, mutta jumalauta, tätä en olisi osannut odottaa: naisetkaan ei halua että kerron jos petän heitä!
Aivan mahtavaa.
Fiksu kun myönsi edes nyt. Tottakai pitää olla rehellinen.