Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset vanhemmat
10.08.2022 |
Ovat erittäin tiukkoja säännöistä ja ovat ylihuolehtivia, mutta vähättelevät lastensa ongelmia koska ennen sellaisia ei ollut ja ne ovat keksittyjä. Olen menossa adhd tutkimuksii mutta vanhempani ovat sitä mieltä että miksi pitää keksiä tekosyitä laiskuudelle. He eivät myöskään usko mt ongelmiin ja vähättelevät niitä. Valittavat vain kuinka taas piti tehdä elämästä vaikeampaa mitä se todlelisuudessa on. Vertaavat itseään muihin ja kun itsellä ei ole ollut tuollaista ei muillakaan voi olla ja jos itseä ei joku ole sattunut niin ei muitakaan voi. Ärsyttää koska miten saisi tälläiselle vanhemmalle sinne pääkoppaan taottua että adhd on oikea ongelma. Varsinkin ku sitä aletaan toisen asteen aloittavalla tutkimaan. Ja ei kyse ei ole siitä etteivät ole tietoisia, koska lähipiirissä paljolti adhd ja sisaruksella montakymmentävuotta sitten todettu add. Olen päättänyt kuitnekin lähteä selvittämään asiaa vaikka vastaus on aika ilmiselvä niinkuin erityisopettajatkin ivat sanoneet sillä tehty jo lukitesti jossa ei havaittu lukivaikeuteen viittaavia piirteitä. Toisin kuin adhd kartoittavassa testissä näkyi selvästi kuulemma haasteita sekä matikan kartoittavassa testissä.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ikäsi oli?
No se nyt ei sen enempää kuulu teille mitä tuohon kirjoitin(:
Tai no mitä sitä salaamaan eli oon parivuotta alaikäinen.
Kuullostaa kurjalta, että et saa vanhemmiltasi tukea tuossa tilanteessa. Hyvä että tutkimukset kuitenkin tulossa, siitä voi olla sulle itsellesi apua tulevaisuuteen.
Voisin kuvitella, että vanhempasi ova sitä ikäluokkaa, jossa tuollainen diagnoosi on ollut selkeästi este monissa asioissa elämässä ja on ihan oikeasti ollut parempi luoda selviytymiskeinot arkeen muuten ja olla ilman diagnoosia. Joten eivät ehkä osaa ajatella, että diagnoosista olisi jotain hyvää seurauksena, vaan näkevät sen rajoittamassa mahdollisuuksiasi. Toivottavasti muuten välittävät ja ovat mukavia kuitenkin.
Itse olin tyytyväinen, kun diagnoosi löytyi. Tämän jälkeen voi tarvittaessa saada apua myös koululta. Tilanne ei parane sillä, että ongelma ns. lakaistaan maton alle ja teeskennekllään ettei sitä ole. Teiniä ei saa jättää yksin selviytymään.
Joskus diagnoosi voi olla myös jommalla kummalla vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin semisti kiinnostaa, että aloittaako toisen asteen opintoja aikuiskoulutuksessa vai ihan peruskoulun perään? Kyllähän se vähän kertoo ihmisestä jos on tuollainen teini-iässä tai jos on tuollainen vielä aikuisena...
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kurjalta, että et saa vanhemmiltasi tukea tuossa tilanteessa. Hyvä että tutkimukset kuitenkin tulossa, siitä voi olla sulle itsellesi apua tulevaisuuteen.
Voisin kuvitella, että vanhempasi ova sitä ikäluokkaa, jossa tuollainen diagnoosi on ollut selkeästi este monissa asioissa elämässä ja on ihan oikeasti ollut parempi luoda selviytymiskeinot arkeen muuten ja olla ilman diagnoosia. Joten eivät ehkä osaa ajatella, että diagnoosista olisi jotain hyvää seurauksena, vaan näkevät sen rajoittamassa mahdollisuuksiasi. Toivottavasti muuten välittävät ja ovat mukavia kuitenkin.
Tottakai välittävät mutta tukea en usko sieltä saavani. Oma ov tosiaan sattuu olemaan erityisopettaja ja on huomannut ongelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kurjalta, että et saa vanhemmiltasi tukea tuossa tilanteessa. Hyvä että tutkimukset kuitenkin tulossa, siitä voi olla sulle itsellesi apua tulevaisuuteen.
Voisin kuvitella, että vanhempasi ova sitä ikäluokkaa, jossa tuollainen diagnoosi on ollut selkeästi este monissa asioissa elämässä ja on ihan oikeasti ollut parempi luoda selviytymiskeinot arkeen muuten ja olla ilman diagnoosia. Joten eivät ehkä osaa ajatella, että diagnoosista olisi jotain hyvää seurauksena, vaan näkevät sen rajoittamassa mahdollisuuksiasi. Toivottavasti muuten välittävät ja ovat mukavia kuitenkin.
Niin ja jännittää se vertaako vanhempani minua sisarukseeni jolla oli todella paha adhd. Vertaavat muutnekin minua toisiin sisaruksiini kuinka hyviä he ovat ja miksi minä olen näin huono. En ota sitä itseeni koska tiedän ettei asia ole niin mutta saa se harmittaa. En yllättyisi että ensimmäisenä kuuluisi että ethän sä ole yhtään samanlainen ku toi et vertaa vaikka ite. Ja sit just et ollaan tosi pettyneitä suhun yms.
Monet vanhemmat ei halua, että lapsillaan on diagnoosia mistään sellaisesta. Kun sitä ei ole, voi teeskennellä että vaivaakaan ei ole. Tekevät sillä karhunpalveluksen lapselleen.
Oma tytär kävi nuorisopsykiatrian polilla monta vuotta ja jatkaa nyt aikuispuolella, luulen että hänellä on ADD mutta mitään testejä ei ole tehty. Itselleni oli tärkeintä, että saa apua pahaan oloonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhemmat ei halua, että lapsillaan on diagnoosia mistään sellaisesta. Kun sitä ei ole, voi teeskennellä että vaivaakaan ei ole. Tekevät sillä karhunpalveluksen lapselleen.
Oma tytär kävi nuorisopsykiatrian polilla monta vuotta ja jatkaa nyt aikuispuolella, luulen että hänellä on ADD mutta mitään testejä ei ole tehty. Itselleni oli tärkeintä, että saa apua pahaan oloonsa.
En aiemmin viitsinyt mennä juttelemaan asioista kun ajattelin vain sitä kuinka vanhempani eivät tykkäisi siitä, koska tiesin että aikovat lakaista asian vain matonalle. Nyt kuitenkin olen tajunnut, että elän vain kerran niin miksi ei helpottaa omaa elämää?
Puolilla suomen adhd diagnoosin saaneista ei ole adhd.ta. se lääke mitä siihen määrätään aiheuttaa tavan henkilölle aivan älytöntä energisyyttä ja päihtymystilaa. Sehän on siis käytännössä amfetamiinia.
Tästä syystä epäilen useamman tuttavapiirissäni näitä lääkkeitä käyttävän diagnoosien todenperäisyyttä.
Aikaisemmin kovin rauhalliset ja jopa laiskat henkilöt jotka eivät jaksaneet käydä töissä ovatkin nyt "helpottuneita kun vihdoin löytyi syy" vetämättömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolilla suomen adhd diagnoosin saaneista ei ole adhd.ta. se lääke mitä siihen määrätään aiheuttaa tavan henkilölle aivan älytöntä energisyyttä ja päihtymystilaa. Sehän on siis käytännössä amfetamiinia.
Tästä syystä epäilen useamman tuttavapiirissäni näitä lääkkeitä käyttävän diagnoosien todenperäisyyttä.
Aikaisemmin kovin rauhalliset ja jopa laiskat henkilöt jotka eivät jaksaneet käydä töissä ovatkin nyt "helpottuneita kun vihdoin löytyi syy" vetämättömyyteen.
Joo olen absolutisti enkä ole ksokaan juonut/polttanut mitään. En oo kokenu tarpeelliseksi niin miks alottaisin jollai lääkkeillä sitte kokeilun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolilla suomen adhd diagnoosin saaneista ei ole adhd.ta. se lääke mitä siihen määrätään aiheuttaa tavan henkilölle aivan älytöntä energisyyttä ja päihtymystilaa. Sehän on siis käytännössä amfetamiinia.
Tästä syystä epäilen useamman tuttavapiirissäni näitä lääkkeitä käyttävän diagnoosien todenperäisyyttä.
Aikaisemmin kovin rauhalliset ja jopa laiskat henkilöt jotka eivät jaksaneet käydä töissä ovatkin nyt "helpottuneita kun vihdoin löytyi syy" vetämättömyyteen.Joo olen absolutisti enkä ole ksokaan juonut/polttanut mitään. En oo kokenu tarpeelliseksi niin miks alottaisin jollai lääkkeillä sitte kokeilun?
En väittänytkään niin. Mutta saattaa vaikuttaa vanhempiesi asenteeseen se, että eivät halua että lapselleen määrätään huumaavia lääkkeitä.
Aikamoinen yksisarvinen olet jos et KOSKAAN ole juonut tai käyttänyt mitään päihdyttäviä aineita, mutta en tunme sinua, joten en ala väittämään vastaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolilla suomen adhd diagnoosin saaneista ei ole adhd.ta. se lääke mitä siihen määrätään aiheuttaa tavan henkilölle aivan älytöntä energisyyttä ja päihtymystilaa. Sehän on siis käytännössä amfetamiinia.
Tästä syystä epäilen useamman tuttavapiirissäni näitä lääkkeitä käyttävän diagnoosien todenperäisyyttä.
Aikaisemmin kovin rauhalliset ja jopa laiskat henkilöt jotka eivät jaksaneet käydä töissä ovatkin nyt "helpottuneita kun vihdoin löytyi syy" vetämättömyyteen.Joo olen absolutisti enkä ole ksokaan juonut/polttanut mitään. En oo kokenu tarpeelliseksi niin miks alottaisin jollai lääkkeillä sitte kokeilun?
En väittänytkään niin. Mutta saattaa vaikuttaa vanhempiesi asenteeseen se, että eivät halua että lapselleen määrätään huumaavia lääkkeitä.
Aikamoinen yksisarvinen olet jos et KOSKAAN ole juonut tai käyttänyt mitään päihdyttäviä aineita, mutta en tunme sinua, joten en ala väittämään vastaankaan.
Tiukat vanhemmat nii mitä luulet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kurjalta, että et saa vanhemmiltasi tukea tuossa tilanteessa. Hyvä että tutkimukset kuitenkin tulossa, siitä voi olla sulle itsellesi apua tulevaisuuteen.
Voisin kuvitella, että vanhempasi ova sitä ikäluokkaa, jossa tuollainen diagnoosi on ollut selkeästi este monissa asioissa elämässä ja on ihan oikeasti ollut parempi luoda selviytymiskeinot arkeen muuten ja olla ilman diagnoosia. Joten eivät ehkä osaa ajatella, että diagnoosista olisi jotain hyvää seurauksena, vaan näkevät sen rajoittamassa mahdollisuuksiasi. Toivottavasti muuten välittävät ja ovat mukavia kuitenkin.
Niin ja jännittää se vertaako vanhempani minua sisarukseeni jolla oli todella paha adhd. Vertaavat muutnekin minua toisiin sisaruksiini kuinka hyviä he ovat ja miksi minä olen näin huono. En ota sitä itseeni koska tiedän ettei asia ole niin mutta saa se harmittaa. En yllättyisi että ensimmäisenä kuuluisi että ethän sä ole yhtään samanlainen ku toi et vertaa vaikka ite. Ja sit just et ollaan tosi pettyneitä suhun yms.
Jospa sun vanhemmat kokee jotain epäonnistumista ja huolta siitä sisaruksesta jolla on paha adhd ja jos sinä olet ns. normaalimman oloinen, eivät halua myöntää sinun ongelmiasi, koska kokevat yhdenkin lapsen adhd:n jotenkin vaikeaksi asiaksi käsitellä.
Kuullostaa kyllä tosi ikävältä, jos koet että sinua verrataan muihin tuolla tavoin, olet arvokas ja hyvä sellaisena kuin olet eikä toisiin vertaileminen ole vanhemmiltasi reilua tai asiallista. Ja hienoa että elämässäsi on aikuinen opettaja, joka sinua haluaa auttaa.
Diagnoosi ei auta mitään, se on vain vankila, joka määrittää loppuelämäsi.
Meillä on vain yksi mahdollisuus, yksi elämä. Jos menet ihan itse sen pilaamaan, niin sinua harmittaa myöhemmin valtavasti, kun olet jäänyt 4 kirjaimen vangiksi ja sivuun kaikesta.
miksi pitää saada adhd diagnoosi? parannetaanko se sitten? leikataanko se pois vai tuleeko siihen kipsi vai auttaako fysioterapia vai saatko vain uuden nimen laiskuudellesi?
No mitä mun sitte teidän mielestä pitäs tehä. Oletteko oikeasti myös sitä mieltä että pitäisi vain unohtaa ungelmat joka käy yllättävän nopeasti. Lisäksi pelottaa esimerkiksi otseni liikenteessä. Ea aina tajua että liikenne valot on edessä ja ajan päin punaisia. En huomaa vasemmalta tulevaa autoa ja meinaan ajaa liikenneympyrässä kolarin. Unohdan että kummassa polkimessa on jarru. Kumpaansuuntaan vilkkulaitetaan. Ei se ole vain niin helppoa kun kokoajan tulee vain se eteen missä on haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kurjalta, että et saa vanhemmiltasi tukea tuossa tilanteessa. Hyvä että tutkimukset kuitenkin tulossa, siitä voi olla sulle itsellesi apua tulevaisuuteen.
Voisin kuvitella, että vanhempasi ova sitä ikäluokkaa, jossa tuollainen diagnoosi on ollut selkeästi este monissa asioissa elämässä ja on ihan oikeasti ollut parempi luoda selviytymiskeinot arkeen muuten ja olla ilman diagnoosia. Joten eivät ehkä osaa ajatella, että diagnoosista olisi jotain hyvää seurauksena, vaan näkevät sen rajoittamassa mahdollisuuksiasi. Toivottavasti muuten välittävät ja ovat mukavia kuitenkin.
Niin ja jännittää se vertaako vanhempani minua sisarukseeni jolla oli todella paha adhd. Vertaavat muutnekin minua toisiin sisaruksiini kuinka hyviä he ovat ja miksi minä olen näin huono. En ota sitä itseeni koska tiedän ettei asia ole niin mutta saa se harmittaa. En yllättyisi että ensimmäisenä kuuluisi että ethän sä ole yhtään samanlainen ku toi et vertaa vaikka ite. Ja sit just et ollaan tosi pettyneitä suhun yms.
Jospa sun vanhemmat kokee jotain epäonnistumista ja huolta siitä sisaruksesta jolla on paha adhd ja jos sinä olet ns. normaalimman oloinen, eivät halua myöntää sinun ongelmiasi, koska kokevat yhdenkin lapsen adhd:n jotenkin vaikeaksi asiaksi käsitellä.
Kuullostaa kyllä tosi ikävältä, jos koet että sinua verrataan muihin tuolla tavoin, olet arvokas ja hyvä sellaisena kuin olet eikä toisiin vertaileminen ole vanhemmiltasi reilua tai asiallista. Ja hienoa että elämässäsi on aikuinen opettaja, joka sinua haluaa auttaa.[/quote
En tiedä asunu kymmenisen vuotta jo omillaan. Valittaa kuinka minulla on huono keksiarvo kun sillä adhd sisaruksella oli alle kutosen keskiarvo ja minulla kahdeksan. Osa aineista menee paremmin ja osa huonommin. Osa taas nosti aineitani 7>8 en tiedä miksi. Odotin alle 8 keksiarvoa.
Alue: Aihe vapaa
Todiaan eivät vielä tiedä asiasta enkä usko että ovat koskaan edes ajatelleet asiaa koska luulevat vain minun olevan blondi ja vähän heidän sanojensa mukaan hurlumhei tyyppinen ihminen. Eli naurulla selviää kaikesta. Unohtelen usein asioita jotne he varmaan vain ovat ajatelleet ettei minua kiinnosta. Näin ei kuitnekaan ole.