*^*^*^*Pitkisten viikko 43*^*^*^*

Kirjoitin viestin viime viikon pinoon, ennen kuin tajusin, mitä teinkään. Siirrän nyt viestini suoraan uuteen pinoon. :)



Huomaa, etten ole hetkeen kirjoitellut, kun sormi ihan enterille meni eksymään heti kättelyssä. :)



Olen kirjoitellut eräässä porukassa yahoossa aina toisinaan ja sieltä mulle vinkattiin, että mua oltiinkin huhuiltu Vauvat-puolella. Enpäs ollut huomannut, kun en sielläkään enää kovin usein tule käyneeksi. On varsin touhukasta tämä arki. :) Sydämelliset onnittelut sinulle [color=red]Kristiin@[/color] tuplaonnesta! Raskausaikana huomasi, että kun kertoi ihmisille tuplauutisen, monella selvästi pyöri mielessä, että pitäisiköhän onnitella vai ottaa osaa. :) Itse oon kyllä tosi onnellinen siitä, että meille nämä kaksi termiittiä tuli kerralla, vaikka onhan tupla-arki jonkin verran raskaampaa. No, eipä mulla ole kokemusta yksösarjesta, mutta ainakin mä oon ollut vähän huono liikkumaan pienten kanssa itsekseen. Vasta nyt viimeisten kuukausien aikana oon rohkaistunut liikkumaan lapsosten kanssa oikeastaan missä vaan. Jos sulla on jotain kysyttävää kaksosiin liittyen, niin vastailen mielelläni, jos vain suinkin osaan. :)



Paljon onnea [color=green]Mikaela77[/color] syntymäpäiväsi johdosta!



Paljon tsemppiä teille kaikille hoitoihin, toivottavasti saatte oikein pian plussaa!



Jospa omanapaisesti tässä kertoilen vähän meidän kuulumisiamme (oon sen verran pihalla teidän jutuistanne, etten valitettavasti niitä osaa oikein kommentoidakaan). Lapset ovat pian 11 kuukautta ja tuntuvat jo niin isoilta ihmisiltä. Varsinainen vauva-aika tuntuu menneen hirmuista vauhtia, en olisi uskonut, vaikka kaikki sitä aina toitottavatkin. Molemmat seisovat tanakasti tukea vasten ja erityisesti poika tuntuu harjoittelevan irtipäästämistä. Seisoo ilman tukea jo parikymmentäkin sekuntia, kunnes tajuaa, mitä tapahtuu ja pyllähtää pepulleen. Molemmat konttaavat hirmuista vauhtia ja ovatkin välillä melkoinen näky, kun viipottavat vauhdilla vierekkäin. Huh, kohta nuo kävelevätkin. Poika tapailee sanoja, kuten mopo ja lamppu, neiti hälisee enempi pelkkiä tavuja. Ollaan käytetty vauvaviittomia, mutta kumpikaan ei viito vielä ainakaan niin, että äiti ymmärtäisi. :) Molemmille maistuu ruoka, tosin palat ovat tosi ällöjä, poika oksentaa, jos ruoka on liian karkeaa. Raejuustoa ja maustamatonta jogurttia ollaan maisteltu, mutta masut eivät ihan vielä taida kestää. Neiti taputtaa hienosti ja poika vilkuttaa. On ollut jännä nähdä, miten aikaisin pienet alkavat puolustaa omaansa. Jos toinen yrittää ottaa kädestä kivan lelun, alkaa hurja huitominen ja tavaran puolustaminen. Lapset osaavat myös kääntää toiselle selkänsä ja sillä suojata tavaroitaan. Ja toisen kädessä oleva on aina kaikkein kivoin lelu, meillä on melkoinen harjoittelu siinä, ettei toiselta saa ottaa tavaraa kädestä. Poika tietää kyllä mitä " ei" tarkoittaa, mutta yleensä päättää olla uskomatta. Tyttö hätkähtää kieltoa ja kääntyy pois kielletyn tavaran luota. Lapset leikkivät jo keskenään, suosikkeja ovat kukkuu-leikit ja tutin ryöstö. Saattavat istua vastatusten ja vaihdella tutteja suusta toiseen.



Mitäs muuta... Mulla on muuten alkaneet menkat tulla ihan itsekseen, viimeisin kierto oli 30 päivää. Kävin gynelläkin ja hän totesi ultralla, ettei munasarjoissa enää näy pco. Kohdun limakalvo vain oli sen verran paksu, etten välttämättä ainakaan joka kierrossa ovuloi, mutta parempaan ollaan kai menossa. Vauvakuume vaivaa, mutta mun mielestäni alle 2 vuoden ikäero ei ole järkevä, kun esikoisiksi tuli kaksoset.



Hups, nyt täytyykin raahautua nukkumaan, kun meillä herätys on aamulla viimeistään klo 7. Tsemppaan ja pyrin käymään ainakin tämän viikon lukemassa pinoa, josko jotain kommentoitavaa ilmaantuu.



Mia79 ja touhukaksikko pian 11kk

että aloitit uuden pinon! Ja tosi hauskaa kuulla teidänkin arjesta. Hassua miten ne lapset kasvavat!! Oletko vielä pitkään kotona?



Omaan napaan ei kuulu mitään uutta pp10 meneillään eikä oireen oiretta. Viikonloppuna rinnat turposivat ja olivat kipeät, mutta tänään ei mitään. Uskon siis, että ei tartuntaa ole tapahtunut. Olisihan se aika hyvä tuuri, että ensimmäinen ivf tuottaisi tuloksen. Luulen, että mulle käy kuten ensimmäisessä clomikierrossa, että vuoto ei ala vaikka en olekaan raskaana. Meinaa mitään menkkakipuiluakaan ei ole, eikää tuhruvuotoa.



Mitä muille?



Eilen illalla oli yllättävän mukavaa käydä koiran kanssa oikein megalenkki, vaikka satoi kuin saavista kaataen. Ehkäpä juuri siksi. Vesi meni loppulenkistä sadehousuistakin läpi... Mutta tänään sade ei enää tunnu läheskään yhtä kivalta. Loppuis jo, tai vaihtuis lumisateeksi.



ruu.

että aika monella pitkiksellä on tässä kuussa la. Tulkaahan ilmottelemaan kun pikkuisia kuuluu!

Oon eläny palstailussa hiljaiseloa, on vaan ollu kaikkia ikäviä asiota elämässä, et ei oo oikein jaksanu keskittyä yhtikäs mihinkään.



Mul on edelleen maha kipeä, vaik nyt kierto on jo pitkälllä, en jaksa ees laskea. Vuotohan kesti sen ivf:än jäljeen n.7-8 päivää, normaalisti mulla on se 4 päivää. ja vuoto ei koskaan ollu runsasta, vaan ihme tiputtelua parin ekan " kunnon" vuotopäivän jälkeen. Huomenna meen kinikalle suunnittelemaan sitä alkioiden siirtoa, aijon kyllä valittaa näistä kivuista, sit ihan kun tänään olis tullu vähän tuhrua??? siis nyt on varmaan joku kp13?? Mun elimistö on TÄYSIN sekasin..toivottavasti sinne ei oo jääny mitään kystaa sun muuta...ja rinnat on vieläkin ajoittain kipeet..

kertoilen huomen lisää..



Ruu: PLUSSATUULIA!!!!! Oon seurannu sun kuulumisia tuolla lapsettomuuspuolella!! oikeen jännittää sun puolesta!!!



Kivaa kuulla Mia79 kuulumisia, ihanaa et lapsoset on jo noin vanhoja, että aika rientää nopeesti. Kristiinahan saa sulta hyviä vinkkejä!!!



Mitäs muut??



-maya-

Tänään on pp12 ja malttamattomana ihmisenä tein Aconin 10 testin, ja plussahan sieltä tuli. Tosin testiviiva on kontrolliviivaa haaleampi tai oikeastaan kapeampi, mutta ei kai se mitään?



Kiitos miljoonasti teille kannustuksesta!!! Nyt peukut pystyyn, että pikkuinen pysyy mukana. Jotenkin ainainen pessimisti minussa ei usko tätä todeksi ja pelkään että kun seuraavan kerran testaan on viiva hävinnyt...



Maya, tosi kurjaa, että olet allapäin. Voihan se olla, että hoitotauolla saat luomuplussan! Eihän sitä tiedä, ja näinhän on tapahtunut.



melko onnellinen,

ruu.

Onnea onnea onnea onnea Ruu!!! Todella ihana uutinen tähän harmaaseen aamuun!! :) :) Olipa hieno juttu, että eka ivf todellakin tuotti tulosta! Ei se plussaviiva siitä testistä minnekään häviä, usko vaan pois, että raskaana sinä olet!! Ihanaa masunkasvatusta siis sinulle ja turvallista masumatkaa pikkuiselle! Pidähän meidät ajantasalla jookos? Mua ainakin kiinnostaa kyllä raskauden kaikki vaiheet ja käänteet, eli joka ultra ja lääkäri pitää tulla ainakin kertomaan eikös juu? :)



Maya: tsemppiä sinulle noiden kiertojen kanssa! Tulehan kertomaan mitä klinikalla sanottiin, jookos? Me kyllä täällä kuunnellaan ja tsempataan sua niin hyvin kuin vain osataan. ((HALI))



Mia79: Kiva kuulla sinusta ja teidän tupla-arjesta. Varmasti touhua riitää, ja peräänkatsomista kun ovat noin kovasti jo menossa molemmat. Koskas sinä olet töihin palaamassa? Entä koska luulisit että olisi teille hyvä ajankohta yrittää kolmatta lasta? Muistanko väärin vai oliko sulla paha raskausmyrkytys silloin tuplista? Anteeksi jos muistan väärin, mutta jotenkin mulle on jäänyt sellainen mieleen. Ja että seuraavaa raskautta tosiaan ei suositeltu heti perään? Hienostihan sulla on kierrot lähteneet käyntiin, ja pco:kin hävinnyt? Sehän on aikamoinen uutinen, koska mulle ainakin gyne sanoi, että jos pco on, se on sitten aina. Tuo antaa kyllä uskoa, että ehkä ne rakkulat sieltä tosiaankin lähtevät joskus pois. Ja kierrotkin voisivat normalisoitua.. Imetätkö sä muuten vielä?



Mitäs muille kuuluu? Tänne ei ihmeitä. E-pillereitä nyt popsin ja välillä käy kyllä vauvajutut mielessä.. Jotenkin vain pelottaa kolmas raskaus.. pelkään niin, että vauva ei olisikaan terve.. Että jaksaisiko sitä sitten kolmen pienen kanssa.. Jotenkin tuntuu, että sitä leikkii kohtalon kanssa, kun on saanut jo kaksi ihanaa, tervettä ja kilttiä lasta, niin voiko sama onni enää jatkua? Tietysti meille on tervetullut sairaskin lapsi, mutta ymmärtänette mitä ajan takaa.





Näine mietteineni menen leikkimään tuonne lattialle..



Mikaela

Olipa aivan ihana uutinen!! Onnea aivan hirmuisesti! Haaleakin plussaviiva on plussa ; ) Nyt vain turvallista matkaa pikkuiselle ja kaikkea hyvää alkaneeseen raskauteen!



Mayalle voimia! Tulethan kertomaan miten tänään klinikalla meni.



Mikaela. Taidan tietää mitä ajat takaa, vaikka itselläni ei vielä sitä ensimmäistäkään ole sylissä. Nuo tunteet ovat varmasti hyvin yleisiä äideille, ja etenkin niille, joilla lapsia on jo ennestään. Itse ajattelen niin, että jokainen vauva on lahja ja jokainen raskaus on aina hyppäys tuntemattomaan, oli sitten ensimmäinen tai kolmas raskaus kyseessä.



myttö

Olen samaa mieltä, että on aina hyppy tuntemattomaan. Mä en vain tiedä, miten asia on nyt alkanut niin pelottamaan.. Koska kyllähän voi vieläkin käydä joku onnettomuus ja lapsi vammautua. Tai terve lapsi kohdussa voi vammautua synnytyksessä jne, joten ei sitä terveyttä pysty millään takaamaan. Tai meidänkin lapsille tulla joku adhd, oppimisvaikeutta, jälkeenjääneisyyttä jne, sitä ei koskaan tiedä.



Mä ainakin huomasin, että esikoista odottaessa loppumetreillä se vanha fraasi " ihan sama kumpi tulee kunhan on terve" ei enää tuntunut oikealta eikä paikkaansa pitävältä. Muistan vain kun mietin, ettei sekään ole tärkeää, onko lapsi terve, koska se on silti meidän oma rakas lapsemme, juuri sellaisena kuin on. Mutta nyt sitten pelottaa jo tässä vaiheessa että mitenhän käy.. Kai sitä on katsonut liikaa asiaa käsitteleviä ohjelmia ja kauhukseen huomannut, miten mm. vaikeasti vammaisten lasten äidit ovat sanoneet että jos olisivat tämän kaiken tienneet (siis mitä se on lapselle ja vanhemmille), olisivat päätyneet toiseen ratkaisuun. Se on hirveää, ja kuulostaa tosi julmalta, koska äidit kuitenkin lapsiaan rakastavat. Kauhean vaikeita asioita. Eikä auttanut kyllä yhtään kun katsoin sen kakkosen dokumentin eilen illalla.. Kai sitä pitäisi vain luottaa siihen, ettei ihmiselle anneta kannettavaksi enempää kuin se kestää. Nämä on monimutkaisia ja monipiippusia asioita, mitä ei ehkä kannattaisi liikaa miettiä. Vähän sama juttu kun sen kanssa, ettei uskalla matkustaa lentokoneessa jos se tippuu, eikä junassa jos se suistuu raiteilta. Mutta toisaalta kotiinkaan ei voi jäädä, koska siellä sattuu kaikista eniten onnettomuuksia! Liika miettiminenkään ei siis ole hyvästä eikä ylivarovaisuus, koska pian huomaa että elämä menee ohitse.



Mutta nyt iloisempiin aiheisiin, eli kertokaahan kuulumisianne! :)

Paljon onnea RUU!!!!!!!!!!! AIVAN MIELETÖNTÄ!!!!! Ihanaa et onnistuitte ekasta ivf:stä!!!!



Negatiivista omaa napaa... Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua et en kuulu tänne puolelle enää ollenkaan, kun ei näytä millään onnistuvan tää raskautuminen. taidan olla meistä pitkiksistä pisimpään yrittänyt ja vieläkään ei oo plussasta tietoakaan. Ja en halua olla katkera teille muille...En ees tiiä mitä enää puhun...



Tänään klinikalla lääärin ekat sanat oli mulle, et mitä ihmettä sä täällä teet??? Sunhan pitäs olla raskaana!!!!! Se oli niiiiiin pettyny mun tilanteesta ja oli kuulemma ollu sata varma et olis tärpänny. Ja sitä pettymystä se jakso hokea ja mulla meni täysin hermot. Ja se on huolissaan et jos joudutaan tehä toinen ivf, et mitä ihmettä mun kanssa tehdäään. Kun mulle ei sovi mitkään lääkkeet ku munasarjat villiintyy, Mul tosiaan oli minimilääkkeet ja silti 55 munasolua otettiin pois. Se ei ooo kuulemma vuosiin tällästä tilannetta nähny..Et en hirveen hyvällä mielellä oo..



Viikon päästä pistän jarrupiikin, mikä pysäyttää oman hormoonituotannon. Sit vaan oottelen vuotoa ja rupeen syömään estrogeeniä, mikä kasvattaa limakalvon. Sit kun se on tarpeeks hyvä, voidaan alkion siirto tehä, mikäli hengissä pysyy.



Anteeks mun valitus, en vaan tiedä kannattaako mun tänne puolelle enää kirjotella. Voimia kaikillle! ja kiitos tuesta!!!!

-maya-

No eipä ollut kovinkaan kannustava tai lohduttava tuo sinun lääkäri.. Kyllä sitä luulisi, ettei nyt ihan noin suoraan puhuisi että " mitä me sinun kanssasi oikein tehdään" jne, koska sehän on niiden työtä auttaa sinua saamaan se lapsi. NIIDEN SE PITÄÄ TIETÄÄ, että mitä sinun kanssa tehdään ja löytää ne keinot auttaa sinua. Hitto, kylläpä pisti oikein vihaksi sun puolesta. Lääkärin kuuluisi olla kannustava eikä lannistava!



Toivottavasti sinua pian jo onnistaisi ja saisit kaikkien lapsettomuushoitojen jälkeen kasvatella masua ja miettiä tulevaisuutta. Kyllä olisit sen jo ansainnut. Ja kirjoittele vain tänne meille, näiden samojen ongelmien kanssahan täällä painitaan, vaikka välillä eri sarjoissa. AINA ollaan valmiita sinua kuuntelemaan ja kannustamaan, niin hyvin kuin pystytään.



Halein, Mikaela

Ihmeellistä puhetta lääkäriltäsi, vaikka hän olisiki tarkoittanut puolivitsinä tuon asian niin ei tuollaisia saisi lapsettomuusklinikalla päästää suustaan! On se kumma, kyllähän jokainen lapsettomuudesta kärsivä jo itsekin mietiskelee että mikä vikana. Jos lääkäri sellaista suustaan päästää, kuulostaa se turhan tuomitsevalta. Tosi harmillista maya! Toivottavasti tämä ko. lääkäri kuitenkin keksii oikean hoitomuodon!! Ja ainahan luomukin voi onnistua!?



Omaa napaa: Ensinnäkin kiitos miljoonasti kannustuksesta teille kaikille! Testasin taas tänään, mutta viiva ei juurikan ollut vahvistunut. Ehkä hiukan. Toivottavasti ei tarkoita mitään pahaa. Kävin aamulla verikokeessa ja tunnin päästä saan soittaa tulokset.



Palailen sitten asiaan.



jännittynyt,

ruu.

Kiitos Mikaela ja Ruu lohtusanoista!!!! Ehkä mä jatkan tässä pinossa kirjottelemista, kun en kerta osaa olla pois pysymättä:)



Toivottavasti verikoetulos Ruu on plussaa!!! Peukut täällä pysytyssä!!



Oon miettiny paljon noita lääkärin sanoja. Voishan meillä asiat olla paljon huonommin, ainakin me pystytään saada top-luokan alkioita, kuhan saadaan mun lääkitys vaan kohalleen. Lääkäri lupas kirjottaa mulle seuraavan ivf:ään reseptit valmiiks jo ens kuussa( vaik välttämättä en tartte, jos alkion siirto onnistuu), et saan hyödynnettyä lääkekaton!!! Se sano et voidaan nyt käyttää lääkkeitä niin paljon ku sielu sietää ja ehkä nyt saan sit oiket tropit. Säästyy n.tuhat euroa!!!! ja se on aika paljon..



Mä lähen nyt valmistumaan ruokamessuille, pääsee maistelee kaikkea ihanaa!!!



-maya, joka vielä joskus saa oman käärön......-

Tulehan kertomaan verikokeen vastaukset sitten a.s.a.p, joohan? Täällä jännätään sun puolesta ja pidellään peukkuja! Se, ettei viiva ollut paljoa vahvistunut, ei ole huono asia. Raskaushormonihan tuplaantuu joka toinen päivä, eli varmasti jo parin päivän päästä on vähän tummempi. Hormonia on vielä varmasti vain niin vähän erittynyt.



PEUKKUJA!!



Ja Maya: hyvä että saat kaiken mahdollisen avun nyt kiertoihisi ja saatte maksukatonkin täyteen, niin ei tarvitse sitä asiaa murehtia enää.

kun meni puhelimessa niin kauan. Ja oon vielä töissä...



Verikoe oli plussaa! Hcg-arvo oli 157. Osaako joku sanoa että mitä tämä tarkoittaa? Hoitaja vain sanoi, että on juuri sen verran kuin pitääkin olla tässä vaiheessa.



Tärisen ihan,



ruu.

Maya. Minäkin täällä ihmettelen lapsettomuuslääkärisi kommentteja. Olikohan hän sitten oikeasti niin ihmeissään, jos oli ajatellut niin hyvillä alkioilla onnistuvan... ? Mutta täytyy myöntää, että sanavalinta oli väärä tuossa tilanteessa. Lähetän täältä kaiken mahdollisen toivon ja tsemppauksen seuraavaan alkion siirtoon! Ja ehkä tosiaan Maya, se käärö on kohta totta! Sitä hirmuisesti teille toivon. Ja minä ainakin haluan, että sinä jatkat täällä meidän kanssa, jos vain itse haluat ja jaksat. Vaikka kaikki ollaan vähän eri tilanteissa menossa, niin meillä kaikilla on omat toivon ja valitettavasti myös epätoivon hetket. Eli olkapäitä täältä kyllä löytyy...



Ruu. Onnea verikokeen tuloksesta! Nyt masua kasvattelemaan ; ) Mulla tuli vahva plussa vasta viikon päästä ensimmäisestä testistä, ensimmäisinä testikertoina oli ihan hailakka.



myttö, kovasti teidän kanssa myötäeläen

Onnea verikokeenkin plussasta! Mä en yhtään tiedä noita arvoja, mutta netistä varmaan löytyy tietoa. Mutta luota vain siihen, että kaikki on kunnossa.



Ja mullakin tosiaan tuli Acon 10:n haamusta vasta viikon päästä Predictorilla vahva pallukka.

Tuo on kyllä niin mieltäylentävää aina kun joku meistä pitkiksistä plussaa! :) antaa toivoa itsellekin, ..että jonain päivänä, toivottavasti, myös itse pääsisi plussaamaan. Todella upeeta ruu!



Maya, tosi törkeä se sun lääkäri! Ihmiset vois kyllä vähän joskus miettiä mitä suustaan päästää! Sen nyt ymmärtäis jos joku muu kun lääkäri tuollaisen kommentis suustaan päästäis, mutta että lapsettomuuslääkäri! Nää kun on tosi herkkiä aiheita, ja raskaita itselle ihan ilman muitten kommenttejakin. Mutta yritä unohtaa tuo tyhmä lausahdus...häntä pystyyn ja kuono eteenpäin! :) halit sinulle! Niin ja jos vaan itse haluat tänne kirjoitella niin tietysti kirjoittelet, höpsö :) niin kuin joku tässä jo osuvasti sanoi, niin eri sarjoissa ollaan mutta samoissa kehissä pyöritään.



Omaan napaan ei kuulu yhtään mitään, joten ei siitä sen enempää. ovisaikoja odotellen, mutta sekään ei ole vielä lähimain. hiljaiseloa täällä siis.

Ihan kauhea kiire, ei ehdi täällä käydä. Toisaalta yritän edelleen pysytellä vähän takavasemmalla, varsinkin huonompina hetkinä. Tämä viikko onkin ollut aika huono, mielala vallan maassa. Loppukiertoa ja parempaa oloa odottelen..



Ruulle piti tulla onnittelut toivottamaan! Aivan uskomattoman hienoa. Toivon koko sydämestäni että pikkuinen pysyy matkassa! Eli tarrasukkaamukaan odotuspuolelle!!



MAYA: En oikein tiedä mitä sanoisin. Haluaisin halata oikein lujaa! Meillä ei yritystä ole yhtä pitkään ollut, kuin teillä, mutta silti nuo keskenmenot on lyöneet kasvoille ihan liian lujaa. Mua pelottaa niin helvetisti seuraava yrityskerta. Toivon testiin plussaa, mutta samalla pelkään sitä. En ihan totta tiedä mitä mulle tapahtuu jos vielä se kolmaskin raskaus menee kesken. Sittenhän mulla on leima otsassa: toistuvat keskenmenot. Epätoivo on välillä lamauttava. Pari päivää sitten pääsin juuri ja juuri kotiin enne itkua ja kun oven painoin takanani kiinni, ei kyyneleistä meinannut tulla loppua. Lisäksi huomaan muuttuneeni katkeraksi ja kateelliseksi. Kamalaa! Myönnän omaavani ne kaksi luonteenpiirrettä, joita olen ennen eniten ihmisissä halveksinut (välinpitämättömyys on kyllä edelleen ykkösenä). En tiedä miten kauan voimat riittää...ikäähän minulla vielä on lapsen saamiseen vuosia, mutta mielenterveyden pettämistä pelkään ihan tosissani. Pelkään että tämä asia muuttaa minua niin paljon, että työnnän kaikkein rakkaimmatkin ihmiset läheltäni ja lopulta olen yksin. Tai kaksin koiran kanssa.

Ja joo, mä myönnän että pahalta tuntuu kun muut siirtyy odotuspuolelle, tai pysyy siellä. En totta maar toivo kenenkään sieltä palaavan keskenmenon kokeneena, mutta itseni haluaisin siellä kanssa pysyvän. Uskallan sanoa että olen kateellinen, vaikka se hävettääkin.

Mä haluan uskoa että meillä molemmilla vielä joskus se nyytti tuhisee kainalossa. Ei luovuta toivosta.



Lääkäreistä ja hoitajista: Ei tosiaan aina tiedä mikä on järkevää ja minkä voi jättää sanomatta. Itseltäni ei koskaan pyyhkiydy mielestä pois naistenklinikan sairaanhoitajan kommentti, kun mut sillon toisen keskenmenon aikaan kiidätettiin ampparikyydillä karmeissa kivuissa sairaalaan. " Oota vaan kun koet ne oikeat synnytyskivut" . Nuohan olivat ne rauhoittavat ja lohduttavat sanat, joita silloin pelon ja surun keskellä eniten kaipasin.



Pumpsu

[color=blue]Mia79[/color] Kävin pari kertaa huhuilemassa sinua vauvat-puolella, kun huomasin että olit sinne kirjoitellut! Itse olen huomannut saman reagtion kuin sinä, et kaikki on innoissaan ja onnittelee raskaudesta, mutta kun kerron että on kaksi tulossa, niin sitten on hetken hiljaista.... Mutta pääasiassa kaikki on siitä tokeentunut ja onnitellut tuplasti!

Voi kuule, et Mia tiedäkään kuinka paljon olisi kaikkea kysyttävää... Sitä yli pari vuotta valmistautui ja odotti hetkeä, että testiin tulee se odotettu plussa. Mahdolllisuuden kaksosistakin tiesin, onhan niitä suvussa ja clomeilla myös suuri vaikutus. En kuitenkaan osannut ajatella mitä kaikkea se tieto tuo tullessaan. Alussa ajattelin, että siinä se melkein menee kaksi kuin yksikin, mutta hankinnat on hieman erilaiset, mahdollisesti töistäkin jään aikaisemmin pois, miten ihan oikeasti pärjään kahden kanssa kun miehen pitää palata heidän syntymän jälkeen pian töihin...

Oli todella kiva lueskella kuulumisia pitkästä aikaa! Kyllä teillä sitä vipinäää riittää. Meilläkin sitä on sitten odotettavissa. Aikas jännää tosiaan PCO on lähtenyt pois, mutta parempihan niin jatkoa ajatellen!



Myöhäiset onnittelun [color=purple]Mikaela77[/color] synttäreiden johdosta!



[color=green]RuuPikkuinen[/color] ONNEA plussasta, eikö olekin mahtava tunne! Enpä osaa minäkään sanoa juuri mitään tuosta hgc-arvsta. Nyt sitten masua kasvattelemaan!



[color=red]MAYA79[/color] Minäkin haluan kannustaa sinua jatkaamaan kirjoittelua täällä! Tämä on kuitenkin " tuttupaikka" tulla purkamaan tunteita ja ajatuksia, eikä tarvitse yksin pohtia asioita (oli ne ikäviä tai iloisia) eikä " rasittaa sitä kumppania purkamalla ainoastaan sille omaa tuskaa. Ihan kokemuksesta kerron! Eikä täältä niin vain lähdetä, itse yritin alkaa kirjoittelemaan toisella palstalla, mutta ei siitä mitään tullu, kun en mä niitä tuntenut...



[color=yellow]myttö75[/color] Sinun laskettua-aikaa ei ole näköjään huomattu laittaa tuonne listaamme. Milloin se olikaan? Miten olet voinut? Kerro nyt vähän kuulusia?



[color=brown]töppönen.[/color] Onko sinulla jotain hoitoja käynnissä? Tai suunnnittelilla? Olet niistä varmaan kirjoitellut, mutta nyt ei millään muista.



[color=pink]pumpsu[/color] Voin vain kuvitella millaiset fiilikset sinulla on. Uudet plussat pinossa tuo toivoa ja on iloinen toisten puolesta, mutta sitten on niitä aikoja kun tuntuu, että haluaa kaivautua peiton alle, jäädä sinne ja itkeä itsensä uneen. Onko sinulla ketään kavereita tms. kenelle voit puhua ja purkaa tunteitasi? Säkkikaupalla jaksamista! Minäkin uskon, että se nyytti myös sinunkin kainaloosi ilmestyy!



Sitten vielä omaanapaa: Oltiin alkuviikosta lääkärillä ja todellinen touhu kakisikko on tulossa! Lääkäri sai pitkään " metsästää" kuvaan ja reisiluusta ei meinannut saada mittaa lainkaan kun niin potkittiin ja mentiin lujaa ympäriinsä. Niin ja sekin selvisi, että he ovat identtisiä, joten meille tulee joko tyttöjä tai poikia. Masu todentotta kasvaa, enää ei asia pysyisi salassa ja pakko käyttää jo mammavaatteitakin.

Niin ja töissä kerroin ajoissa asiasta, nyt ne painostavat minua kertomaan milloin mahdan jäädä pois ja kuinka kauan meinaan olla poissa... On kuulemma minusta kiinni milloin sijaista altaan hommaamaan. Asioita joihin en osaa vielä edes vastata!

Parisen viikkoa sitten murehdin sitä miten kerron kolleegoilleni, jotka ovat koskikelleet minua sinne töihin. No nyt he tietävä! Olivat vähän hämillään, mutta onnittelivat ja sanoivat että haluavat edelleen minut! Paikan tullessa auki se olisi minun mikäli sen otan vastaan, mutta sitten mahdollisesti hommataan sijaista, kunnes menisin töihin!

Asuntoasiat ovat kaikki vaiheessa... Ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä voimia selvittää asioita! Olen ollut todella väsynyt. Työpäivän jälkeen joko päikkäreille tai sitten illalla nukahan sohvalle.

Kylläpäs nyt tuli tekstiä. Pitäsi varmaan tsempata ja tulla useammin niin ei tulisi näin paljon tekstiä.



Kristiin@82 & tuplat 15+2

oon sivusta seuraillut ja lueskellut juttujanne ja mitäs huomasinkaan plussatuulet on pyyhkässyt tänne ;)



ONNEA RUUPIKKUINEN plussasta =D



terv.manti kp39/34-40jotain??(menkkoja odotellessa...)