Älkää kysykö lapselta
Älkää kysykö lapselta, että jännittääkö koulun alku. Kysykää, että olet innoissasi. Asiantuntija sanoi lehdess, ettei jännitystä kannata korostaa kysymällä siitä. Esim muissa kielissä tuo sama asia kysytään nimenomaan innoissaan-sanan kautta.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa jännittää ja miksi jännitys olisi negatiivinen tunne?
Alkaa jännittämään, kun kaikkea opetetaan jännittämään. Terapoidaan sitten myöhemmin.
Samoin älkää puhuko siitä miten vaikeaa teillle oli matematiikka/liikunta whatever. Ymmärtäkää ja auttakaa lasta mutta älkää opettako kielteisiä asenteita teille aikoinaan vaikeita asioita kohtaan. Ekaluokkalaisen tarvii innostua niistä 1+1-laskuista eikä mennä asenteella "matikkanon koulun vaikein aine".
Se ON pienelle epämiellyttävä tunne kun on aivan uuden edessä.
Juurikin näin. Mua peloteltiin lapsena käärmeillä ja venäläisillä. Toista pelkään ja toista vihaan, molempia osittain turhaan. Ennakkoasenteet opitaan lapsena.
MUTTA lapsen pitää oppia pettymään, muuten seuraava yhteiskunta on vellihousuja. Nytkin jo lähes.
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa jännittää ja miksi jännitys olisi negatiivinen tunne?
Sitä pidetään monessa yhteydessä negatiivisena asiana.
No mä en ole koskaan pitänyt jännittämistä huonona asiana. Kun siitä puhuu ja kertoo miten normaali tunne se on, on mahdollista oppia sitä myös itse lievittämään ja jollain tapaa hallitsemaan.
Muistan ton omasta lapsuudesta. Pelotti, jännitti koulun alku, mutta sitten kun joku kysyy että jännittääkö, se jännitys oikein räjähtää. Tulee sellainen tunne, että Okei.. nämä vanhemmat tietää että koulu on jotain sellaista mitä pitää jännittää. Mitä kauheaa siellä voi olla ?
Mun lapsi on kova jännittämään. Olen muutaman kerran tehnyt jännittävissä tilanteissa sen virheen, että kysyin jännittääkö. Esim. kisoissa lapsi meni tämän jälkeen ihan lukkoon eikä osannut enää mitään mitä oli edellisenä päivänä osannut. Toisessa tilanteessa valvoi koko yön, kun menin kysymään jännittääkö. No, opin sitten olemaan kysymättä. Itseasiassa jätetään aika vähälle huomiolle kaikki jännittävistä asioista puhuminen.
Ei.
Älkää kysykö jännittääkö.
Älkää kysykö oletko innoissasi.
Vaan antakaa sen lapsen itse kertoa miltä hänestä tuntuu. Älkää laittako sanoja hänen suuhunsa.
Kysykää miltä sinusta tuntuu asia x
Minä olin innoissani jos jotakin. Ei kaikki ole muutoksia pelkääviä.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin. Mua peloteltiin lapsena käärmeillä ja venäläisillä. Toista pelkään ja toista vihaan, molempia osittain turhaan. Ennakkoasenteet opitaan lapsena.
MUTTA lapsen pitää oppia pettymään, muuten seuraava yhteiskunta on vellihousuja. Nytkin jo lähes.
Loistava kommentti ja niin osuva nykyajan paapomiskulttuuriin. Kun lapsi nostetaan jalustalle ja pidetään pumpulissa, piilossa pahalta maailmalta, hän tulee aikanaan kohtaamaan elämän raadollisuuden, viimeistään koulussa.
Ja sitten vielä ihmetellään, kun ihmisen sielu on hajalla ja tarvitsee lääkitystä.
Vanhemman pitäisi toimia valmentajana lapselle, että hän voisi terveeltä pohjalta kohdata maailman.
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa jännittää ja miksi jännitys olisi negatiivinen tunne?
Jännitys on sama asia fyysisesti kuin innostus
Miten keskustelet niistä asioista, jotka jännittää kysymättä, että jännittääkö? Se ei kumoa sitä, että on myös innoissaan. Itse kysyin illalla nimenomaan, että jännittääkö. Kun vastaus oli, että joo, niin saatoin kysyä että mikä siinä jännittää. Lapsi sai kertoa ne asiat, mitkä jännitti (saako kavereita, mitä jos ei löydä luokkaan, mitä jos joskus unohtaa kynät kotiin). Aamulla ei jännittänyt yhtään niin paljon, kun illalla puhuttiin niistä asioita, mitkä jännitti ja keksittiin esim. kynähuoleen ratkaisuksi, että laita yks kynä ja kumi pulpettiin niin ne on siellä aina varalta.
Vierailija kirjoitti:
Miten keskustelet niistä asioista, jotka jännittää kysymättä, että jännittääkö? Se ei kumoa sitä, että on myös innoissaan. Itse kysyin illalla nimenomaan, että jännittääkö. Kun vastaus oli, että joo, niin saatoin kysyä että mikä siinä jännittää. Lapsi sai kertoa ne asiat, mitkä jännitti (saako kavereita, mitä jos ei löydä luokkaan, mitä jos joskus unohtaa kynät kotiin). Aamulla ei jännittänyt yhtään niin paljon, kun illalla puhuttiin niistä asioita, mitkä jännitti ja keksittiin esim. kynähuoleen ratkaisuksi, että laita yks kynä ja kumi pulpettiin niin ne on siellä aina varalta.
Vaikkapa vaan kysymällä että miltä tuntuu.
Suurinta osaa jännittää ja miksi jännitys olisi negatiivinen tunne?