Näen aivan hirvittäviä painajaisia JOKA yö. Mistä se kertoo?
En ole mitenkään erityisen masentunut mielestäni. Ihan sellainen perinteinen melankolia ja tyhjyys aina välillä vaivaa.
Olen nähnyt jo pitkän aikaa painajaisia.
Ne liittyvät yleensä johonkin pahuuteen, sen läsnäoloon.
Ahdistaa, pelottaa ja olen jossain raunioiden keskellä, sodassa, vanhassa ajassa, varikset muuttuvat ihmisiksi, paha henki on joka puolella, ihmisen kokoiset ja näköiset nuket puhuvat minulle yms.
Viime yönä minua tönittiin hereille, heräsin ja pelkäsin. Sitten talossa jossa nyt yövyin, niin jokin pelokas alaston lapsi olento (ei ihminen) juoksi ympäriinsä ja näin outoja muutenkin. Näin, että heräsin sohvalta sänkyyn nukkumaan koska pelotti niin paljon.
Olin siis oikeasti sohvalla nukkumassa kun en saanut unta sängyssä.
Sitten heräsinkin oikeasti taas tönimiseen ja sitten nousin oikeasti pelonsekaisin tunnelmin sänkyyn nukkumaan.
Joka yö unissa tapahtuu valtavasti kaikenlaista outoa ja pelottavaa. Ihan mieletön seikkailu ja pakokauhu alkaa kun vaivun uneen.
Voi vee. Saisi edes yöt olla jossain paratiisissa tai rauhassa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ptsd?
Psyykkisestä stressistä painajaiset nyt joka tapauksessa kertovat.
No, en minä enää osaa sanoa oikeastaan sairastanko psyykkisesti.
On ollut kaikenlaista. On masennusta mutta selviän kyllä, kai.
Olen menettänyt tunneyhteyden itseeni jollain tasolla. Kaikki on samantekevää loppuen lopuksi. Elän vain mutta en oikeasti "elä".
En enää tiedä mistään mitään, olen kai sekoamassa.
Ulkopäin olen normaali ja hoidan työni mutta oikeasti olen ihan pihalla.
Unohtelen sanoja, en osaa muodostaa lauseita yhtä spontaanisti enää, ajatus takkuaa, muisti on huono ollut muutenkin. Päässä tuntuu oudolta ja väsyttää. Sössötän vaan menemään.
Yhtäkkiä kaikki henkinen kiinnostaa. Koen erilaisia tiloja, joskus jopa näen energiaa.
Olen jotenkin vain oudossa tilanteessa, aivan kuin olisi jossain välitilassa.Stressaa ja toisaalta mikään ei stressaa. Lähinnä vain vituttaa. Tai sitten ei tunnu miltään. Tai sitten koen outoja rauhan ja läsnäolon hetkiä, outoja asioita tapahtuu ja sitten vielä painajaiset päälle.
Raivostuttaa. Pitäisi jaksaa suorittaa opinnotkin loppuun, tehdä töitä, suorittaa monia asioita mutta olen ihan kadoksissa, kuin vain leijuisin ja katselisin maailmaa välillä ihan oudosta näkökulmasta.Tiedän, sekavaa.
Ap
Kuulostaa kyllä dissosiatiiviselta, depersonalisaatio-derealisaatio ehkä. En tiedä, mulla c-ptsd ja kuulostaa vaan kovin samanlaiselta :(. Tsemppiä!
Painajainen kertoo traumasta tai jostain muusta ikävästä kokemusta, josta et ole parantunut. Itse asiassa painajainen on hyvä merkki, koska se kertoo että olet valmis käsittelemään tuota traumaa. Ala pitämään unipäiväkirjaa, ja sitten hereillä ollessasi kunnolla käsittelet näitä asioita joita unissa kävi esille. Suosittelen Charlie Morleyn kirjaa Wake Up to Sleep: 5 Powerful Practices to Transform Stress and Trauma for Peaceful Sleep and Mindful Dreams, jossa kerrotaan miten painajaisista voi päästä eroon ja miten niiden avulla voit itseasiassa parantua traumoista. Kirjailija on työssään auttanut mm. sotaveteraaneja, jotka kärsivät PTSD- oireista ja niiden aiheuttamista painajaisista (Uudehko kirja, ei taida vielä löytyä suomennettuna).
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuon tyyppiset unet tuli kun alitajuntajuntani yritti varoittaa että minulle läheinen ihminen on paha ja tahtoo minulle pahaa. Tietoinen minäni on sokea, mutta pistän merkille asioita huomaamattani. Olen oppinut lukemaan uniani sen jälkeen ja oikeassa ne ovat.
Sama juttu. Näin traumaattisten tapahtumien jälkeen samaa varoittavaa unta tästä henkilöstä 18 vuotta. Uni vaivaa silloin tällöin yhä, mutta trauman aiheuttanut henkilö on siitä onneksi jo kadonnut.
Voisi olla kyse elimistön reagoinnista liian suolaiseen, rasvaiseen tai maustettuun ruokaan tai makuuhuoneen/ asunnon lämpötilaan.
Itse olen yöt puukkohippasilla tai vainottuna jos olen syönyt suolaista tai mulla on yöllä hiki. Tukala olo aiheuttaa painajaisia. Saatan herätä armottomaan janoon tai kramppeihin.
Käytätkö jotain unilääkettä esim. Mirtazapinia pienellä annoksella?Minulla ainakin sen kanssa oli melko levottomia unia
Melatoniini aiheuttaa minulle painajaisia ja värikkäitä unia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuon tyyppiset unet tuli kun alitajuntajuntani yritti varoittaa että minulle läheinen ihminen on paha ja tahtoo minulle pahaa. Tietoinen minäni on sokea, mutta pistän merkille asioita huomaamattani. Olen oppinut lukemaan uniani sen jälkeen ja oikeassa ne ovat.
Sama juttu. Näin traumaattisten tapahtumien jälkeen samaa varoittavaa unta tästä henkilöstä 18 vuotta. Uni vaivaa silloin tällöin yhä, mutta trauman aiheuttanut henkilö on siitä onneksi jo kadonnut.
Minä aloin nähdä niitä unia heti kun olin hänet tavannut ensimmäisen kerran ja sen jälkeen sama uni toistui ja toistui. Ne alkoi jo ennen tapahtumia, ei jälkeen.
Täälä väkivaltaisessa suhteessa vuosikausia elänyt ja muitakin todella rankkoja peruuttamattomasti psyykettäni vaurioittaneita asioita läpikäynyt ihminen. PTSDltä kyllä kuullostaa-minkä verran aloittaja on mahtanut käydä traumakokemuksiaan läpi, ihan oikeasti traumoihin erikoistuneiden terapeuttien kanssa? Kallista on, joten monikaan ei tarvitsemaansa apua koskaan saa. Kannattaa ottaa selvää mitä PTSD on ja mita ei ole, mutta nuo epätodellisuuden tunteet ovat erittäin tuttuja, kuten myös toistuvat painajaiset. Joidenkin on vain opittava elämään tilansa kanssa ja monia. mm tietoisuustaidot, hengellisyys ja erityisesti kaikki, mikä on hyvää, rakkaudellista, positiivista ja elämänhalua vahvistavaa, tuo apua. Suoraan sanottuna, kuulostaa siltä, että jokin pimeä voima tekee aloittajalle oikeasti kiusaa, vaikka mielipiteeni saakin alapeukkuja. Tiedän myös henkilökohtaisesti, mitä on kun yöllä tönitään hereille, tai raajat nytkähtelevät hallitsemattomasti, näkee omituisia unia, tuntee kummallisia energioita ja todellisuudentaju alkaa ajoittain kadota eikä hirvittävästä väsymyksestään huolimatta saa unta. Siitä on mahdollista päästä selvemmille vesille, mutta ei yksin ole helppoa. Hae ap riittävän ammattitaitoista terapia-apua(ei siis näitä puolivillaisia psyk.sair.hoitajien höpinöitä, vaan oikea laillistettu traumapsyk.terapeutti), oikeasti, edes muutaman käyntikerran verran omasta pussista, jos Kela ei tue millään lailla.
Kiitos paljon vastauksista.
Psykiatrille on lähete, ehkä saan ajan tässä lähikuukausien aikana. Yritän päästä traumoihin erikoistuneelle terapeutille, se prosessi tulee kuitenkin kestämään vielä.
Ehkä ne rauhan olotilatkin on jotain sellaisia hetkellisiä pakopaikkoja, joita olen kokenut.
Olen kuitenkin mielestäni irrottautunut sellaisesta traumapersoonasta, en ole edes jaksanut ajatella enää. Yritän elää nykyajassa mutta ehkei ne asiat vain korjaannu täysin niinkään.
Olen myös ajatellut, että minä nyt vain olen tällainen vähän outo. Haluan eristäytyä, tunnen ulkopuolisuutta seurassa aika usein enkä oikein saa elämääni vietyä mihinkään.
Monenlaista asiaa kyllä tapahtuu ja useampi rauta on tulessa mutta itsestä tuntuu, tahmaiselta, ihan kun mitään ei tapahtuisi itsessäni mutta ympärillä kyllä. Ihan kun eläisi jotain toista ulottuvuutta ja joskus haluaisi vain omaan rauhaan luontoon kaikesta normaalista yhteiskunnallisesta hälinästä pois. Tunnen kuitenkin tyhjyyttä ja yritän tekemällä saada jotain eteenpäin. En kuitenkaan tiedä mitä teen kun ne asiat ovat suoritettu, mitäs sitten? Sama tyhjyyden tunne säilyy ja löydän uusia ideoita, että edes jotenkin olisi elämässä mukana. Tämä ei kuitenkaan tunnu omalta, en tiedä mihin kuuluisin ja mitä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä
Ap
Tsemppiä muuten jokaiselle teille, jotka myös kärsivåt vaikeista elämäntilanteista ja traumoista. Jospa löytäisimme tien niistä ulos ja löytäisi itsensä uudestaan.
Kaikkea hyvää teille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä muuten jokaiselle teille, jotka myös kärsivåt vaikeista elämäntilanteista ja traumoista. Jospa löytäisimme tien niistä ulos ja löytäisi itsensä uudestaan.
Kaikkea hyvää teille.
Ap
Samoin sulle! Ihana kuulla, että sulla on aika psykiatrille, toivottavasti saat ansaitsemaasi hoitoa. Itse kävin noin 10 - 15 vuotta sitten kahdella eri koulupsykologilla, jotka kumpikaan eivät tunnistaneet ptsd vaikka valitinkin jatkuvista painajaisista, ja apua olen saanut vasta viimeisen 5 vuoden aikana ja kertomalla myös omasta historiasta ja voinnista avoimesti. Itse olen pärjännyt aina hyvin työelämässä kunnes tuli romahdus, ja olin todella itkuinen, ahdistunut ja masentunut. Vaikka saisitkin normaaliasioita hoidettua, sä ansaitset myös apua noilla oireilla! Terapiaa on saanut jos se edesauttaa työssä- ja opiskelussa olemista.
Hyvää syksyä ja tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa painajaisia, varsinkin käytön alussa.
Totta. Minulle migreeninestolääke aiheutti hurjat painajaiset.
Infernaalisten kauhu-unieni syyksi paljastui melatoniini.
Minulla oli pari vuosikymmentä jatkuvia painajaisia. Alkoi oikeasti ahdistaa jopa nukkumaanmeno.
Yritin tulkita unia unikirjojen avulla. Sitten menin itseeni ja yritin löytää kipupisteitä elämästäni ja omasta itsestäni ja omasta käytöksestäni jne. Minulla on aika traumaattinen elämä.
Sanotaan että päästin jostakin irti ja muutuin ihmisenä hieman kovemmaksi koska olen kiltti ja herkkä. Tai kasvatin vähän panssaria ja lopetin muiden roskasankona olemisen. Tämä ei ole täysin onnistunut mutta jotenkin aiemmin kannoin myös muiden ihmisten taakkoja harteillani. Lopetin tuon.
Ne unet loppuivat sitten yhtäkkiä. Tosin joskus satunnaisesti näen vielä painajaisia mutta voi olla monta viikkoa etten muista yhtään uniani.
Mieheni kyllä kertoi että yksi yö olin huutanut unissani. Mutta itse en muista tuon yön unta.
Mutta sanotaan että jollakin itsetutkiskelulla pystyin vähentämään painajaisiani. Korostan vielä että myönsin myös omat virheeni ja oman käytökseni typeryydet itselleni.
Ite pikkusena näin todella useasti painajaisia. Opin tekeen niin, että tunnistin olevani unessa ja pystyin pakottaan itteni hereille jos meni liian hurjaksi
Minulle tuon tyyppiset unet tuli kun alitajuntajuntani yritti varoittaa että minulle läheinen ihminen on paha ja tahtoo minulle pahaa. Tietoinen minäni on sokea, mutta pistän merkille asioita huomaamattani. Olen oppinut lukemaan uniani sen jälkeen ja oikeassa ne ovat.