Pelottaako teitä vanheneminen

Sairaudet pelottavat.

Elä tässä ja nyt!

Joka päivälle riittää omat murheensa.

Terv n 53 vee

Ei. Olen ollut asian suhteen sellaisessa välinpitämättömässä zen-tilassa viimeiset 10 vuotta

40v

jaa joo lahjoittakaa sens.org/donate

Aina kun alkaa ahdistaa, ajattelen että vielä "vähän" aikaa sitten keski-ikä oli jotain 30 v., eli näin kuusikymppisenä sitä historian näkökulmasta on jo ihan voittajafiilis. Selvisinpäs!

Vierailija kirjoitti:

Hermostuttaa. Täytin tänä vuonna 30.

Ahdistaa että näin paljon on jo mennyt ja oikein mitään ei ole saanut aikaan.

Sitten masentaa vanhempien vanheneminen. Ja isovanhempien vanheneminen vasta ahdistaakin (mulla on siis 3 yhä elossa).

Vähän ahdistaa sekin että lapset alkaa olla isoja. Vanhin on 7v mutta silti joskus miettii että koskahan on viimeinen kerta kun se tulee viereen yöllä koska pelottaa tai tekee muita pikkulasten juttuja. Toiset 7v niin se on teini.

Kun täytti 30v niin jotenkin konkretisoitui se miten lyhyt aika vuosi lopulta on ja miten vähän vuosia oikeastaan on aika moneen asiaan.

Valtaosa ihmisistä ei saa elämässään aikaan mitään kovin merkittävää. Sinulla on kuitenkin lapset, ja koska olet saanut heidät nuorena, sinulla on hyvin aikaa "saada jotain aikaiseksi" heidän lähdettyään kotoa.

51v. Ei pelota. Enemmänkin sitä miettii, millainen terveys tulee olemaan esim.huonon selän takia, mutta se ei nyt liity ikääntymiseen varsinaisesti, selkä kun on oireillut jo parikymppisenä.

Olen huomannut, että harvemmin tämän ikäiset ikäänsä murehtii, enemmän tuntuu olevan ongelmia kolmikymppisillä asian suhteen. Tämän ikäisenä osaa olla jo jollakin tapaa itselleen armollinen ja toisaalta alkaa osaamaan myös pitämään puolensa eikä ota kaikkea paskaa niskaansa.

Kyllä. Alkoi pelottamaan, kun näki, millaisiksi omat vanhemmat muuttuivat 80-vuotiaina.

Ei pelota. Toivon että olisin jo 70-80 ikäinen.

Elän nykyhetkessä eikä ole syytä pelätä tulevaa. Ruusuilla ei ole tanssittu, varsinkaan viimeisinä 17 vuotena.

Se mitä tulee, otetaan vastaan kuten tähänkin asti tehty ja vielä pärjätään ihan ok.

Olen 72 v. enkä osaa pelätä oikein mitään.

Enemmän pelottaa se, että kuolen ennen aikojani. Vanheneminenkin on kyllä vähän alkanut pelottaa, kun on vanhojen vanhempien kohdalla nähnyt, miten vaikeaksi elämä voi mennä, kun alkaa terveys pettää. Sehän nyt toisaalta voi pettää nuorenakin.

Siinä mielessä joo, että kun alkaa tulla sairauksia, ei Suomessa saa enää hoitoa. Lopulta joutuu kitumaan vaikka kuinka kauan.

Ahdistaa ja harmittaa. Olen 35, enkä saanut koskaan koskea kaunista nuorta naista elämäni aikana. Mutta toisaalta kuoleman jälkeen tuska ja onni häviää, olipa elämä ollut millainen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa ja harmittaa. Olen 35, enkä saanut koskaan koskea kaunista nuorta naista elämäni aikana. Mutta toisaalta kuoleman jälkeen tuska ja onni häviää, olipa elämä ollut millainen tahansa.

Jos elämässä ainoa arvokas asia on kauniit ja nuoret naiset, eikä muilla ihmisillä ole arvoa, niin mitäs elämää se edes on.

Ei yhtään!

Kyllähän tuo on alkanut pelottaa viimeistään nyt kun kävin juuri katsomassa 71-vuotiasta entistä työkaveriani sairaalassa. Makaa kuin halvaantunut sängyssä kun ei jalat enää toimi. Pskat housussa kun ei vessaan edes pääse. Hirvittää oma vanheneminen, kaverilla sentään mies joka käy katsomassa päivittäin ja hoitaa muut asiat. Minulla ei olisi ketään kun ei miestäkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo on alkanut pelottaa viimeistään nyt kun kävin juuri katsomassa 71-vuotiasta entistä työkaveriani sairaalassa. Makaa kuin halvaantunut sängyssä kun ei jalat enää toimi. Pskat housussa kun ei vessaan edes pääse. Hirvittää oma vanheneminen, kaverilla sentään mies joka käy katsomassa päivittäin ja hoitaa muut asiat. Minulla ei olisi ketään kun ei miestäkään ole.

Ihan varmasti kaikki pääsevät hautaan, joten pelko pois.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti vanheneminen pelottaa. Olen nelikymppinen ja tk eläkkeellä ollut jo pitkään. Olen huomannut, että minusta alkaa tulla vanha ja pelokas. En ole ikätasollani. Näen itseni hauraana ja ajattelen etten voi esimerkiksi muuttaa koska sitten minulla ei ole lapsistani turvaa. Minulle tärkein paikkakunnassa on terveyskeskus ja palvelut. Mietin mitäs sitten kun täytän 50, miten niin vanhana selviän itsekseni?

Itse taas ajattelen toisin päin, en voi muuttaa koska minusta ei ole sitten aikuiselle lapselleni turvaa. Oletko ajatellut minkälaisen taakan laitat lapsillesi?

T. Toinen nelikymppinen

Pelottaahan se. Äitini oli sen verran höperö ja pahansisuinen, ettei mua kiinnostaisi elää kovin vanhaksi. Tosin hän eli yksin viimeiset vuotensa; leskenä 30v ja lapset lähtivät. Mulla nyt vielä on puoliso ja pidän meidän elämästämme.