Miksi minusta ei pidetä?

Ei kukaan toisen hajun takia lopettaisi harrastusta ihan varmasti :D

Ehkä heitä hävettää että on röökimuija puheenjohtajana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muilla paikkakunnilla ja ulkomailla on täysin sama ongelma.

Nuoremmat tuntuvat enemmän vihaavan, aikuiset suhtautuvat yleensä aika neutraalisti.

Kuvittelisin, että minusta nimenomaan on helppo pitää, koska en ole millään tavalla uhka ainakaan muille naisille.

Olen lihava ja ruma ketjupolttaja ja kausittainen alkoholisti.

Lisäksi minä olen tämän harrasteporukan johtaja enkä koskaan ole saanut minkäänlaisia kehuja toiminnastani.

Ap

Ruma haiseva läski, joka ajattelee olevansa harrastusporukan reilu johtaja.

 Mikä voi mennä pieleen :D

Päästä nyt ainakin ihan heti alkuun kaikista johtajafetisseistäsi irti.

Ei minulla mitään fetissiä ole, toimin siis itse tämän yhdistyksen puheenjohtajana eikä siellä sen kummemmin muita "johtohenkilöitä" ole, joiden suosiossa voisin olla, kuten joku täällä ehdotti ja epäili sen vuoksi kateutta.

Mistään sellaisesta ei siis voi olla kyse.

En pidä itseäni mitenkään muita parempana, otin PJ:n paikan koska muita halukkaita ei ollut ja halusin päästä kokouksesta nopeasti pois.

Ap

Varmaan kannattaa jättää se puheenjohajan homma. Anna jonkun toisen hoitaa se,  jos ihmiset kerran ovat noin tyytymättömiä sinuun! Jos yhdistyksessä on joku, jonka kanssa olet puheväleissä, voit kysyä häneltä kahden kesken oletko hänen mielestään tehnyt jotain hullusti. Sano, että haluaisit tietää mikä ihmisten kanssa menee pieleen. Oletko mahdollisesti hieman vakavampi kuin muut? Onko vaikeaa naureskella ja höpöttää toisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olen varma että tieto pitää paikkansa.

Luulen että tämä haukkuja kavereineen olisi itse halunnut puheenjohtajaksi mutta ei uskaltanut haastaa.

PS. En haise pahalle, käyn suihkussa päivittäin ja huolehdin tarkkaan hygieniastani enkä ole niin lihava että läskipoimuja tai hikoilua olisi.

Kokouksia ennen välttelen tupakan polttoa ja käytän nikotiinipurkkaa sen sijaan.

Olemme yleensä Teamsissa kuten kerroin, en siis todellakaan usko että hajuni olisi syynä vaikka jonkun nokkaan haisisinkin.

Ap

No sehän se vasta ihan ekaluokkalaismeininkiä on, jos muut on, että "Hyi, toi haisee, se ei saa olla pomo D:"

Miksi minun tupakoimiseni olisi muiden häpeä?

Itsehän minä seuraksista vastaan enkä kannusta missään nimessä muita näin typerää harrastusta aloittamaan ja onneksi kukaan muu porukasta ei poltakaan.

Samalla logiikalla voisi toki jättää koulutkin kesken, varmasti luokalla ainakin joku tupakoitsija tai nuuskaaja on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska ne muutkin on naisia ja naiset nyt vaan on sellaisia.

Ei ne monet suomimiehetkään niin avoimia ja suvaitsevaisia ole. Menet vaikkapa ulkopaikkakuntalaisena tai vähänkin joukosta poikkeavan näköisenä miehenä johonkin pikkukuppilaan, niin ne karjalalippiksiset vakiasiakkaat nurkkapöydästään luovat sinuun pitkiä, paheksuvia silmäyksiä. Todennäköisesti saat myös jotain h**o-huutelua ja pahimmassa tapauksessa turpaan.

"Olen lihava ja ruma ketjupolttaja ja kausittainen alkoholisti."

Ehkä osa siitä "vihasta" on kuvitelmaasi koska itse et arvosta itseäsi, niin näet neutraalinkin katseen vihamielisenä.

Mutta toisaalta, jos ne suoraan on sanonut että olet ärsyttävä, niin kai nyt kysyit, että millä tavalla ärsyttävä. Ei nyt vaan voi sanoa että olet ärsyttävä, ja sitten keskustelu on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne muutkin on naisia ja naiset nyt vaan on sellaisia.

Kyllä suomalaiset miehetkin on herkkiä kaikille sanomisille ja kovin tarkkoja seurastaan.

Kun porukkaan kuulumaton kävelee TB parlamentin ohi niin päät kääntyy mukana...vtuttaa mennä kahville tai mitään ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aspergerin vastakohta psykologin mukaan, olen käynyt tutkimuksissa.

Olen sosiaalisesti siis hyvin lahjakas, huomioonottava ja kaikin puolin fiksu ihminen ja sanon tämän täysin puolueettomasti.

Teen ihmisläheistä työtä ja työssäni pärjään hyvin.

Ap

Sinä kuvailet itseäsi kyllä todella ristiriitaisesti, täysin vastakohtaisesti, ensin olet vähäpuheinen seinäruusu, mutta kuitenkin sosiaalisesti  hyvin lahjakas, juttelet mukavai ja kaikinpuolin huomioonottava jne. Ei seinäruusut, pliisut ja hyvin vähäpuheiset ole tunnettuja sosiaalisesta lahjakkuudestaan, koska kukaan ei tiedä mitä ajattelet jos olet hiljaa ja olet pliisu ja vetäytyvä.

Eli koita nyt päättää kumpaa olet. Muakin alkaa jo vähän ärsyttää vaikka en edes tiedä sinusta mitään muuta kuin mitä olet kuvaillut.

Mitä annat itsestäsi? Kun tulet paikalle, mitä paikalle oikeasti tulee?

Oletko aidosti oma itsesi? Oletko rehellinen ja reilu? Uskallatko mokata ja kertoa siitä? Uskallatko näyttää heikkoutesi? Onko sinulla huumorintajua? Tilannekomiikantajua?

Minulla on toki kavereitakin tuossa yhdistyksessä, suunnilleen puolet lähti ja puolet jäi.

Kavereiden mukaan olen toiminut fiksusti ja ollut mukava kaikille, hommat etenee ja minä olen verkostoitunut hyvin kaikkien eduksi ja rahaakin on säästynyt mukavasti.

En tiedä näistä eronneista tyypeistä hirveästi, mutta ehkä meillä on jotain arvoristiriitaa josta minulla ei ole tietoa.

Ap

Samaa veikkaisin kuin muutama muukin jo aiemmin, eli että olisiko kuitenkin jotain autismin kirjoa? Vaikka yksi psykologi olisikin sanonut muuta. 

Porukassa tyhmyys tiivistyy. Siellä on yksi kiusaaja, jonka vanavedessä muut valuvat.

Sä olet sivuuttanut autismiehdotuksen mutta kehotan silti asiaa miettimään. Etenkin jos sun on vaikea vastata aiempiin kysymyksiin, että oletko tilanteessa paikalla oma itsesi tai mitä annat itsestäsi. Tuntuuko katsekontakti vaikealta?

T. Autisti. Myös aikanaan nuorisopolitiikassa toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Monesti varsinkin naiset vihaavat sellaista ihmistä, joka ei pelaa mitään sosiaalisia pelejä. Ja ihmiset yleisesti haluavat sorsia ja alistaa hyviä ihmisiä. Kyllähän sellainen pahansuopuus tälläkin palstalla oletusarvoisesti on, että yleensä aloittaja haukutaan ja hänen sanojaan vääristellään. Ihmisillä on vain jokin kummallinen taipumus kaivata dramatiikkaa ja konflikteja, ja sinä et niitä tarjoa. Olet pienisieluisuuden yläpuolella ja se vituttaa.

Usein autisminkirjolaiset sanovat, etteivät pelaa sosiaalisia pelejä. Se vaan, kun kyse ei ole useimmiten peleistä vaan kasvaessa opitusta sosiaalisesta koodistosta, jolla saadaan kaikkien elämä hieman mukavammaksi. Juuri sellaista aktiivista kiltteyttä/mukavuutta, jota joku kuvasi. Toisten huomioon ottamista ilmein, elein, pienin teoin. Esim. kursailu. Vaikka se onkin sinänsä hassu tapa, ajatus on huomioida haluaako joku muukin tätä, ehkäpä enemmän kuin minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen parikymppinen, melko pieni paikkakunta.

Minua on aina vihattu joka paikassa, en oikein tiedä miksi.

Ei ole ystäviä juurikaan, tätä on tosiaan kestänyt koko elämän ajan.

Ap

Itse olen sinua tuplasti vanhempi ja tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Ja tähän ikään sitä on ollut jo aikaa miettiäkin mikä voi olla syynä, kun tuntuu että jokin minussa saa tosi monilla ns. karvat pystyyn ja esiin sen asenteen, että hyökkäys on paras puolustus jos ei suorilteen pääse luistelemaan paikalta.

Enkä ole keksinyt mikä se on. Sen kyllä huomaa selvästi, että tosi monille tulee jotenkin hirmu vaivaantuneen ja hankalan näköinen olo ihan jo pelkästä läsnäolostani eli ei johdu ainakaan siitä että töksäyttäisin sanoa jotain hölmöä tai tökeröä. Sen sijaan useammankin kerran on käynyt niin, että suuhuni on laitettu sanoja (joista on sitten loukkaannuttu/tehty johtopäätöksiä kuinka olen sellainen ja tällainen) vaikka tosiaan en moista ole sanonut enkä oikeasti edes voisi sanoa, koska en ajattelekaan asiasta niin. Ja sitten kun tätä yrittää oikaista niin onkin epärehellinen ja mlkku joka ei seiso sanojensa takana vaan yrittää syyttää muita..

En ole pätkääkään hengellinen ihminen, mutta joskus olen miettinyt sitäkin että noinkohan minusta huokuu jokin negatiivinen chakra vaikka en kyllä ole mitenkään erityisen negatiivinenkaan ihminen.

Kurjaa tämä on ja on vienyt aika tehokkaasti kiinnostuksen ja halun tutustuakaan ihmisiin tai edes olla muiden seurassa.

Ja mikä erikoisinta, ne suuhun laitetut sanat ym ei ikinä ole mitään hyvää tai positiivista vaan just jotain sellaista josta on kiva supattaa selän takana ja/tai katsoa mrhaavasti.

Ja lopulta sitten muiden todeta, että et sä nyt oikein ole sopiva esim tähän meidän työporukkaan, koska ajattelet niin eri tavalla asiasta x ja siksi myös taatusti asioista y ja z. Siinä sitten saa olla ihan ihmeissään, että mistä nämä muut nyt oikein puhuu kun jo mielipide tuosta yhdestä jutusta kuulostaa todella erilaiselta kuin omat ajatukset kyseiseen asiaan liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti varsinkin naiset vihaavat sellaista ihmistä, joka ei pelaa mitään sosiaalisia pelejä. Ja ihmiset yleisesti haluavat sorsia ja alistaa hyviä ihmisiä. Kyllähän sellainen pahansuopuus tälläkin palstalla oletusarvoisesti on, että yleensä aloittaja haukutaan ja hänen sanojaan vääristellään. Ihmisillä on vain jokin kummallinen taipumus kaivata dramatiikkaa ja konflikteja, ja sinä et niitä tarjoa. Olet pienisieluisuuden yläpuolella ja se vituttaa.

Usein autisminkirjolaiset sanovat, etteivät pelaa sosiaalisia pelejä. Se vaan, kun kyse ei ole useimmiten peleistä vaan kasvaessa opitusta sosiaalisesta koodistosta, jolla saadaan kaikkien elämä hieman mukavammaksi. Juuri sellaista aktiivista kiltteyttä/mukavuutta, jota joku kuvasi. Toisten huomioon ottamista ilmein, elein, pienin teoin. Esim. kursailu. Vaikka se onkin sinänsä hassu tapa, ajatus on huomioida haluaako joku muukin tätä, ehkäpä enemmän kuin minä itse.

Peleillä ei yleensä tarkoiteta käytöstapoja, vaan pelejä. Miksi täällä jauhetaan jostain autisminkirjosta? Ei keskustelu liity mitenkään autismiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti varsinkin naiset vihaavat sellaista ihmistä, joka ei pelaa mitään sosiaalisia pelejä. Ja ihmiset yleisesti haluavat sorsia ja alistaa hyviä ihmisiä. Kyllähän sellainen pahansuopuus tälläkin palstalla oletusarvoisesti on, että yleensä aloittaja haukutaan ja hänen sanojaan vääristellään. Ihmisillä on vain jokin kummallinen taipumus kaivata dramatiikkaa ja konflikteja, ja sinä et niitä tarjoa. Olet pienisieluisuuden yläpuolella ja se vituttaa.

Usein autisminkirjolaiset sanovat, etteivät pelaa sosiaalisia pelejä. Se vaan, kun kyse ei ole useimmiten peleistä vaan kasvaessa opitusta sosiaalisesta koodistosta, jolla saadaan kaikkien elämä hieman mukavammaksi. Juuri sellaista aktiivista kiltteyttä/mukavuutta, jota joku kuvasi. Toisten huomioon ottamista ilmein, elein, pienin teoin. Esim. kursailu. Vaikka se onkin sinänsä hassu tapa, ajatus on huomioida haluaako joku muukin tätä, ehkäpä enemmän kuin minä itse.

Peleillä ei yleensä tarkoiteta käytöstapoja, vaan pelejä. Miksi täällä jauhetaan jostain autisminkirjosta? Ei keskustelu liity mitenkään autismiin.

Ne pelit ovat sosiaalista koodistoa. Kuuluu sosiaalisen älykkyyden konseptin alle. Ne eivät ole käytöstapoja, totta, mutta eivät myöskään mitään pahoja pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis mielestäni sosiaalisesti lahjakas, pärjään hyvin ihmisten kanssa ja siksi nyt tuntuukin niin oudolta, että herätän tällaista inhoa, koska olen mielestäni todella pliisu tyyppi jonka ei pitäisi erottua millään tavalla massasta.

Ihmettelen siis miksi tällainen seinäruusu herättää vihaa muissa.

Ap

Sosiaalisesti lahjakas ja pliisu eivät ole yhden ja saman ihmisen ominaisuuksia. Kumpi olet?

Itse olen tavallinen, pyöreä lukutoukkanainen, keski-ikäinen. Tiedostan että monet ihmiset eivät kauheasti minusta pidä tai ainakaan kiinnostu ystävyydestäni. Rockhenkisille olen liian nössö ja tätimäinen, sieville sovinnaisille sisustajille liian hiipparimainen, hipeille liian keskiluokkainen ja tavallinen, uraihmisille liian alisuoriutuja, urheilullisista nyt puhumattakaan. Niin se elämä vaan menee että kaikki ei ole kaikkia varten. Pitää vaan olla ystävällinen kaikille ja yhdistystoiminnassa oikeasti huomioida kaikki eikä pyrkiä sooloilemaan.

Aikoinaan yliopistolla ainejärjestömme puheenjohtajana toimi eräs nykyisistä ministereistämme (ei pääministeri). Minä ja moni muu emme halunneet silloin hänen takiaan mukaan ainejärjestön toimintaan. Kiltahuonekin tyhjeni yleensä tehokkaasti hänen tullessaan paikalle. Hän oli kyllä sinänsä ihan mukava ihminen, mutta tapansa toimia puheenjohtajana oli liian päällekäyvä. Ainejärjestössä toteutettiin vain hänen ja samanmielisten visioita. Jos jollain oli idea, joka ei ollut puheenjohtajan mieleen tai hänen mielestään tärkeä, läpimenon mahdollisuus oli 0%. Kiltahuoneelle hän teki sääntöjä, kun me muut olisimme halunneet ihan vaan chillata siellä. Emme siis halunneet mukaan toimintaan, koska olisimme olleet puheenjohtajan pikku apulaisia ja omat mielipiteet oli yhtä tyhjän kanssa, vaikka kyllä hän ne kuunteli. Laittoi vain toisesta korvasta ulos samantien. Hän myös itse omistautui asioille eikä oikein ymmärtänyt, että muut voisivat myös tehdä jotain, mutta eivät samalla intohimolla. Se sanaton vaatimus omistautumisesta asialle oli luotaantyöntävää. Olin ollut aiemmin kouluaikoina oppilasyhdityksen puheenjohtaja sekä nyt koko aikuisikäni mukana eri yhdistysten ja urheiluseurojen hallituksissa (en puheenjohtajana). Missään ei ole ollut samanlaista puheenjohtajan yksinvaltiutta.

Mutta hän on nyt ministeri, politiikan huipulla. Sinne ei varmasti pääse vain miellyttämällä muita. Pitää olla se oma visio ja määrätietoisuus.