Miksi minusta ei pidetä?

Juuri tuota tarkoitan mitä sanoit, edellinen kirjoittaja!

Ihan kuin aurani olisi jotenkin niin vastenmielinen ja herättäisin ihmisissä jonkun selittämättömän inhotuksen.

Tätä on ollut lapsesta asti.

Toisaalta olen tehnyt työtä vanhusten parissa ja monet ovat sanoneet, että minusta säteilee Jumalan hyvyyttä ja rakkautta.

En ole itse kovin uskonnollinen ihminen, mutta välillä olen miettinyt säteilenkö jotain negatiivista energiaa ympärilleni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään tietää yhdeltä harrastusporukan jäseneltä, että suurin osa on eronnut minun takiani.

Ärsytän kuulemma niin paljon.

En tiedä mikä minussa ärsyttää enkä oikein keksi mitä se edes voisi olla, olen mielestäni niin tavallinen ja neutraali kuin voi olla.

Ap

Oletko koskaan kysynyt keneltäkään suoraan?

Olen melko hiljainen tyyppi enkä tosiaan puhu "ylimääräisiä", vain asiaa.

Tietysti normaalisti kysyn kuulumiset ja hoidan muut kohteliaisuudet alta pois.

Ap

Olet liian luonteva ja mukava kateellisten savolaispaskojen maailmaan, ne on kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko hiljainen tyyppi enkä tosiaan puhu "ylimääräisiä", vain asiaa.

Tietysti normaalisti kysyn kuulumiset ja hoidan muut kohteliaisuudet alta pois.

Ap

Ajat on vielä kovat kaltaisillesi, mutta se tulee muuttumaan. Nöyryyttä ei arvosteta tällä hetkellä.

Pyysin kavereita kertomaan mikä minussa ärsyttää ja lupasin etten loukkaantuisi, sanoivat mitä tahansa.

Kukaan ei keksinyt mitään syytä.

Minulla ei tule nyt yhtään mitään muuta mieleen kuin se, että joku olemuksessani herättää alkukantaista vihaa muissa.

Ap

Olen siis mielestäni sosiaalisesti lahjakas, pärjään hyvin ihmisten kanssa ja siksi nyt tuntuukin niin oudolta, että herätän tällaista inhoa, koska olen mielestäni todella pliisu tyyppi jonka ei pitäisi erottua millään tavalla massasta.

Ihmettelen siis miksi tällainen seinäruusu herättää vihaa muissa.

Ap

Minä tunnen erään ihmisen, joka ajattelee olevansa hymyilevä ja kaikille mukava ja reilu. Hänellä ei ole juurikaan ystäviä ja ihmettelee miksi. Minä olen eräs heistä, jonka olisi halunnut ystäväksi ja joka väisti. Miksikö? Tämä ihminen on oikeasti hyvin itsekeskeinen. Ei itsekäs vaan itsekeskeinen. Häneltä puuttuu kyky nähdä asioita muiden näkökulmasta. Jos hän esim. pitää asiasta x, hän luulee, että kaikki muutkin pitävät asiasta x eikä näin ollen ole tarpeen edes kysyä muilta mistä he pitäisivät. Hän ei myöskään itse tajua huomioida muita. Huomioi kyllä, jos huomauttaa, mutta sellainen itse hoksaaminen puuttuu kokonaan. Pikkujuttuja, jotka eivät yksittäisinä haittaisi, mutta kun niitä on paljon niin ei vaan jaksa. Sosiaalista kömpelyyttä. Epäilen, että ko. henkilöllä on asperger tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muilla paikkakunnilla ja ulkomailla on täysin sama ongelma.

Nuoremmat tuntuvat enemmän vihaavan, aikuiset suhtautuvat yleensä aika neutraalisti.

Kuvittelisin, että minusta nimenomaan on helppo pitää, koska en ole millään tavalla uhka ainakaan muille naisille.

Olen lihava ja ruma ketjupolttaja ja kausittainen alkoholisti.

Lisäksi minä olen tämän harrasteporukan johtaja enkä koskaan ole saanut minkäänlaisia kehuja toiminnastani.

Ap

Ruma haiseva läski, joka ajattelee olevansa harrastusporukan reilu johtaja.

 Mikä voi mennä pieleen :D

Päästä nyt ainakin ihan heti alkuun kaikista johtajafetisseistäsi irti.

Ei minulla mitään fetissiä ole, toimin siis itse tämän yhdistyksen puheenjohtajana eikä siellä sen kummemmin muita "johtohenkilöitä" ole, joiden suosiossa voisin olla, kuten joku täällä ehdotti ja epäili sen vuoksi kateutta.

Mistään sellaisesta ei siis voi olla kyse.

En pidä itseäni mitenkään muita parempana, otin PJ:n paikan koska muita halukkaita ei ollut ja halusin päästä kokouksesta nopeasti pois.

Ap

Tuossa saattoi käydä niin, että astuit kuitenkin muiden varpaille koska muut oli vielä siinä kursailuvaiheessa tässä omituisessa sosiaalisessa teatterissa mitä etenkin naiset harrastaa.

Sama kun on useamman naisen porukalla syömässä ja kaikki on jo syöneet jälkkärinsäkin ja alkaa se ääneen pohdinta kuinka pitäisi varmaan jo lähteä ja kellokin on jo vaikka mitä jadajadajada, mutta silti kukaan ei tee elettäkään lähdön eteen. Ja auta armias kun tuota hetken aikaa kuunnelleena toteaa, että kivaa oli ja nähdään taas eli nousee pöydästä lähteäkseen niin muilla alkaa sellainen omituinen mutina ja toisiensa vilkuilu että jaa, nytkö sitä sitten ollaankin lähdössä..

Minä olen aspergerin vastakohta psykologin mukaan, olen käynyt tutkimuksissa.

Olen sosiaalisesti siis hyvin lahjakas, huomioonottava ja kaikin puolin fiksu ihminen ja sanon tämän täysin puolueettomasti.

Teen ihmisläheistä työtä ja työssäni pärjään hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen siis mielestäni sosiaalisesti lahjakas, pärjään hyvin ihmisten kanssa ja siksi nyt tuntuukin niin oudolta, että herätän tällaista inhoa, koska olen mielestäni todella pliisu tyyppi jonka ei pitäisi erottua millään tavalla massasta.

Ihmettelen siis miksi tällainen seinäruusu herättää vihaa muissa.

Ap

Ne on kateellisia. Pitävät sinua ehkä ylimielisenä jos olet hiljaisempi. Siellä on ehkä yksi joka mustamaalaa sua muille ja käännyttää muita sua vastaan, juorut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa. Riippuu myös millaisissa piireissä liikkuu. Suomessa kestetään erilaisuutta huonosti eli jos vähänkin eroaa muista voi johtua silmätikuksi.

Huomaa kyllä jos on vähän parempi, on harrastuksia jne niin aletaan puhua. Itselleni on käynyt näin, mutta kateellisten puhetta.

- Nainen

Huomannut,että naisporukassa joitakin ärsyttää,jos joku tietää asioista tai on vaan parempi jossain..sitten jos sattuu toinen fiksu,niin sitä ei ärsytä..eli joitakin ärsyttää,jos toinen tietää paremmin....itseä tälläinen ei ärsytä,jos joku on mua viisaampi,koska katson sen vain niin,että voin oppia tältä jotain....ja jotkut naiset on kateellisia..se on harmillista...pitää vaan löytää samankaltaisia ihmisiä ystäväkseen....

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään tietää yhdeltä harrastusporukan jäseneltä, että suurin osa on eronnut minun takiani.

Ärsytän kuulemma niin paljon.

En tiedä mikä minussa ärsyttää enkä oikein keksi mitä se edes voisi olla, olen mielestäni niin tavallinen ja neutraali kuin voi olla.

Ap

Toi on silkkaa kiusaamista, muka erotaan sun takia, ja paskat. Ne eroaa koska ei huvita jatkaa eikä se ole enää ehkä sama juorukerho jossa haukutaan kylän muut naiset ja kodit.

Älä välitä, ala houkutella uusia harrastajia, ehkä sinne tulee nyt niitä jotka ei pidä niistä eroajista ja saatte paljon mukavamman kerhon.

Siinäpähän lähtevät. Hyvä, että pääsit pässeistä eroon.

Oletko varma, että muut vihaavat sinua vai onko se vain omaa tulkintaasi? Mistä tiedät?

Olet kertonut esimerkkinä yhdestä harrastusporukasta. Oletko puhunut näiden lopettaneiden ihmisten kanssa vai kuulitko vain siis yhdeltä ihmiseltä, että lopettivat sinun takiasi? Oletko varma, että tämä yksi ihminen puhuu totta? Voi ollakin totta, mutta ei välttämättä. Ehkä hän vain haluaa valtaa tai manipuloi muita.

En itsekään ystävysty helposti, mutta en luule, että muut vihaavat minua. Olen vähän erilainen ja moni jotenkin vähän pelkää minua. Olen myös itse valikoiva ystävieni suhteen. Tulen toimeen lähes kaikkien kanssa ja tutustun helposti, mutta en päästä lähelle monia. En vain jaksa useimpia ihmisiä kuin hetken kerrallaan ja silti kaipaan ystäviä. Huomaan myös, että todella monet kivoimmista uusista ihmisistä ovat hirveän epäluuloisia ja heihin on vaikea tutustua syvemmin. Siinä tulee sitten itsekin epäluuloiseksi.

Ehkä sinäkin olet jollain tavalla erilainen kuin suurin osa. Vaikka olisit hyvällä tavalla erilainen, se riittää pelottamaan muita. Oletko poikkeuksellisen älykäs tai luetko muita kuin avointa kirjaa? Millainen ulosantisi on? Annatko itsestäsi mitään tarttumapintaa muille vai oletko liian asiakeskeinen? Oletko voimakkaasti periaatteiden ohjaama (hyvä asia, mutta valtaosa ei ymmärrä mitään periaatteista, koska näkevät vain oman napansa ja korkeintaan naapurin)? Entäpä pimeä puolesi? Onko sinulla sisäistä vihaa tai katkeruutta, jonka muut voisivat vaistota?

Vierailija kirjoitti:

Olen siis mielestäni sosiaalisesti lahjakas, pärjään hyvin ihmisten kanssa ja siksi nyt tuntuukin niin oudolta, että herätän tällaista inhoa, koska olen mielestäni todella pliisu tyyppi jonka ei pitäisi erottua millään tavalla massasta.

Ihmettelen siis miksi tällainen seinäruusu herättää vihaa muissa.

Ap

Oletko ihminen,joka viihtyy hyvin nahkoissaan,eli olet yleensä hyväntuulinen,et kiusaa ketään jne.? Ihminen jolla on paha olla,sen pitää purkaa se kiukku johonkin...ihminen,joka on tasapainossa itsensä kanssa,ei sen tarvi kiusata ketään ja olla pahalla tuulella....ehkä ne muut on siksi kateellisia sulle,että olet perustyytyväinen elämääsi :)

Onpa ikävä kuulla. Älä anna tuollaisen lannistaa.

Minä huomaan myös ärsyttäväni joitain ihmisiä. Omasta mielestäni olen tylsä ja tavallinen, mutta kaverini sai hepulin kun kuuli tämän aatokseni. Kuulemma olen jotenkin hieman erikoinen. Toiset tykkää, toiset ei.

Juuri aloitin uuden harrastuksen ja siellä eräs vahva persoona on selvästi ärsyyntynyt minuun. En kuole, mutta ikävältähän tuo tuntuu kun olen ollut ihan ystävällinen.

Huomaan että minuun ärsyyntyvä ihmistyyppi on yleensä sellaista, joka ujuttaa keskusteluun itsestään vihjeitä statuksesta kuten että löytyy hienoa ammattia, kiehtovat piirit ja kahisevaa. Haluaa olla tilanteen johtaja, taitava sosiaalisesti ja hyvä keskimään hauskaa jutunjuurta ja kertomaan tarinoita . Minä en ole lainkaan kiinnostunut statuksesta, vaikka kenties tavallaan olisi juuri sellaisia asioita joita tällaiset ihmiset arvostavat. Pidän leuhkimista jopa nolona, mutta arvostan sitä että joku osaa kertoa tarinoita kiinnostavasti. Osaan jutella kaikkien kanssa, mutta olen enemmän kuuntelija kuin jutunkertoja.

Olet hyvä TROLLI.

Oletko aktiivisesti kiltti vai passiivisesti kiltti? Se, että et tallaa muiden päälle tai ilkeile tahallisesti on aikalailla se minimivaatimus.

Kysytkö muilta heidän kuulumisiaan ja kuuntelet oikeasti? Selvitätkö mistä he ovat kiinnostuneita ja saat heidät puhumaan näistä aiheista? Näetkö vaivaa ottaaksesi kaikki mukaan porukkaan, myös he jotka meinaavat jäädä ulkopuolelle? Muistatko mitä ihmiset ovat kertoneet viime tapaamisella ja kyselet, että miten asian x kanssa meni? Jos toimit johtajan roolissa näetkö vaivaa ottaaksesi selvää mitä jokainen ryhmän jäsen haluaa ja koetat saada aikaan yhteisen päätöksen sen pohjalta? 

Se virhe jonka monet tekevät koettaessaan ystävystä muiden kanssa on koettaa tehdä vaikutus muihin mm. kertomalla saavutuksistaan, puhumalla itsestään tai ottamalla liian tiukasti ohjat. 

Olen itse aika ujo tavatessani uusia ihmisiä, mutta silti yleensä erittäin pidetty ja usein päädyn johtajan rooliin. Näen vaivaa ollakseni aktiivisesti killti ihmisille ja selvitän mitä he haluavat ja miten heillä menee. Toisaalta viihdyn kyllä suurimman osan ajasta yksinäni.

Jos aina ja kaikkialla käy niin, että koet, etteivät ihmiset pidä sinusta kyseessä voi olla vain oma tulkintasi, tai sitten kyseessä voi olla jokin todella pieni juttu joka etäännyttää ihmiset. Usein sosiaalisissa vuorovaikutuksissa tanssitaan aika ohuella terällä sen suhteen mikä on sopivaa ja missä vaiheessa olet liian tungetteleva. Jos olet sosiaalisesti lahjakas tämä ei tule olemaan ongelma.

Mitä jos haiset pahalta?