Viikko viikko systeemistä lasten hoidossa...
Meillä mieheni kanssa päättyy ensikuussa avioeron harkinta-aika ensikuussa..valitettavasti näyttää jo 100% varmalta, että se lopullinen ero tulee :( Itse olen asian suhteen tullut katuma päälle, mutta miehellä jo uusi.
No asiaan. Me ollaan asuttu jo erossa viime keväästä asti..kesällä tein vuorotyötä ja lapset oli isällään vähän minun töiden mukaan, pompotteluahan se oli. Onneksi sain päivätyön..Ollaan kokeiltu myös niin, että pojat on isällään pidennetyn viikonlopun ja viikko viikko systeemiä. Nyt ollaan taas päädytty viikko viikko systeemiin..Itse olen aina vastustanut sitä, koska se tuntuu kauhealle,että lapset joutuvat vaihtamaan kotiaan niin usein ja isä on asunut tähän asti kerrostalo yksiössä, muuttaa kyllä lähiaikoina huomattavasti isompaan ja lähelle minun kotia 1 km päähän. Pojat ovat hyvin kiintyineitä isäänsä ja menevät sinne aina mielellään. Isompi poika on sanonut, että viikko viikko on hyvä...tiedä sitte puhuuko isän suulla, koska isä nimenomaan haluaa viikko viikkoa. olen myös kokenut aika raskaaksi sen, jos pojat ovat minulla pidempään, koska minulla ei juuri tuliverkostoa. ja olen niin itkuinen ja pahantuulinen välillä erosta johtuen, lapset sanookin, että taasko se äiti itkee...!ja huomaa, että niitäkin ahdistaa minun suru, en vaan voi pidätellä sitä aina.Lasten isällä taas asuu äiti ja sisarukset samalla kylällä ja ovat paljon tekemisissä toisinaan..Mutta on tämä kauheaa olla aina viikko lapsista erossa...säälittää ne lapsiraukat, kun eivät saa tavallista perhe elämää viettää :( millaisia kokemuksia muilla on asiasta?Niin minun pojat ovat 3 ja 5 vuotiaat.
Kommentit (8)
Me erosimme aikanaan kun pojat olivat suunnilleen sinun lapsesi ikäisiä. Siitä on aikaa jo 6-7 vuotta. Vanhempi menee ensi vuonna yläasteelle ja nuorempi 4 luokalle. Me lähdimme erotessamme siitä, että lapsilla olisi mahdollisuus olla mahdollisimman paljon molempien vanhempien kanssa, joten molemmat kodit sijaitsevat samalla paikkakunnalla ja tätä nykyä yhtä kaukana koulusta, joten ystävät ovat myös samat niin äidillä asuessa, kuin isällä. (tahdoimme mahdollisimman vähän muutoksia, koska ero sinällänsä on jo iso muutos)
Palaanpa ajassa taaksepäin...muistan kuinka ikävä oli poikia kun he olivat isällänsä (meillä puolet ja puolet systeemi) Eräänki kerran itku tuli kun viikon päästä hain nuorimaisen hoidosta ja näin hänet ja pääsin halaamaan ja välistä tuntui, ettei tätä kestä...
No kaikkeen tottuu ja tavallaan opin nauttimaan myös siitä omasta ajasta. Sen huomasin, että vaihtopäivä oli rankka..kun lapset tulivat kotiin ja itse olit niitä odottanut, kuin kuuta nousevaa alkoi armoton kiukuttelu...uskon heidän purkaneen ikäväänsä.
No kaikki lutviutuu, niin kuin sanotaan ja tänä päivänä en voi muuta kuin todeta, että teimme oikein. Poikamme ovat usein sanoneet että olisipa hirveää jos he eivät saisi nähdä kuin joka toinen viikonloppu isäänsä, niin kuin kaverinsa xxxx. Kun he ovat isällänsä ovat he kotona, ja kun ovat minun luona ovat he kotona. Mitään tavaroita ei roudata ja siirrellä, jos pienenä halusivat tiettyjä leluja mukaan, niin ne otettiin, samoten nyt murkkuikää lähestyvä raahaa tiettyjä farkkuja mukana, mutta kaikki tarpeellinen löytyy molemmista kotoa.
Tulet huomaamaan, että kun poikasi kasvavat ja alkavat harrastamaan on siitä suuri apu, kun voitte vuoroviikon järjestää kuskaukset. Sen verran on lipsuttu, että pojat kulkevat päivittäin isänsä ja minun luona. Menevät monesti koulusta suoraan isälle, kun olen töissä ja iskä sattuu olemaan kotona ja tulevat sitten kotiin läksyt tehtyinä, kun minä tulen töistä..matkat taituu pyörällä. Aina tietävät missä ollaan yöt ja eivät voi " vedättää" meitä vanhempia, kun kommunikoimme asiallisesti isän kanssa ja tiedämme aina missä mennään lasten suhteen. Säännöt on samat molemmissa kodeissa. Koulu menee loistavasti, kun molemmat tukevat ja kannustavat, eikä mene energiaa meidän kahden aikuisen (isän ja äidin) tappelujen kuunteluun. On se jännä juttu, että saman katon alle ei mahduttu, mutta " ystäviä" pystymme olemaan.
Molemmilla meillä on uudet aviopuolisot, jotka ovat ottaneet lapsemme todella hyvin vastaan ja voin todellakin sanoa, että mieheni uusi vaimo on kymppi, aivan ihana ihminen...(monesti ihmetellytkin, että miten tuollainen mies on voinut löytää tällaisia ihania naisia elämäänsä;)..)
Totta kait alussa oli pientä mustasukkaisuutta varsinkin iskän puolelta, mutta kun tajusimme, että pojille isä on isä ja äiti on äiti kaikista rakkaimmat, niin sekin hävisi ja pystyimme ruveta rakentamaan tällaista uusioperhesymbioosia, missä kaikki liittyy jotenkin kaikkeen ja jossa joudutaan neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja...
Jos sinulla on jotain kysyttävää vastaan mielelläni...
Voimia ja jaksamisia!
terveisin Santtu
Santulta olisin vielä halunnut kysyä, että miten teitte elatusavun kanssa?jompikumpihan on aina lähivanhempi, meidän tapauksessa minä. mutta jos molemmat hoitavat lasta yhtäpaljon niin onko oikein ottaa elatusta ja miten paljon. tietenkin lähivanhemmalla on päiväkoti maksut jne. ja onhan isompia hankintoja silloin tällöin ,vaatetta saa ostaa jne. mieheni ehdotti, että jos tehdään hankinnat yhdessä ja hän ei maksa elatusta. minun mieheni on todella rikas, mutta on melko pihi tälläisissä asioissa ja tarkka, etten käytä vain hyväksi...joskus vielä väittää, että olen rahan takia ollutkin hänen kanssa ja en varmasti. sitä paisti hän jätti minut.
entäs sitten lomat?oliko teillä esim. kesäloman aikaa pitemmän yhtäjaksoisen ajan toisella?entä joulut?tuntuu kärsimykseltä jos joutuu olemaan joulun erossa lapsista :( ja haluaisin, että heillä olisi aina samanlaiset perinteikkäät joulut..
kyllä on ollut tänään taas vaikeaa..rinnasta kivistää kun on niin ikävä lapsia..varsinkin pienempää joka on niin äidin peräänkin..minulla myös meinaa itku tulla kun viikon eron jälkeen haen ne päiväkodista, ei vaan viitsi hoitajien nähden itkeä..
haluaisin soittaa heille, mutta en voi, koska exällä on se uusi nainen siellä ja he eivät tykkää jos soitan. lisäksi en kestä kuunnella sen naisen ääniä siellä.
kiitos paljon santtu jos viitsit vielä vastata.
Zenin ehdotus myös erinomainen, mutta mieheni ei taida siihen suostua. olen vastaava tarjonnut.
niin, että vuorovuosina lapset ovat aina jommankumman luona. Usein kesäloma puolitetaan.
Lapset eivät pe-su ajassa ehdi millään kotiutua, heidän arkeensa ei pääse sisälle. Sitten esim su lapset palaavat takaisin lähin luokse, palatakseen taas yhdeksi yöksi vaikkapa keskiviikkona. Torstaina taas takaisin lähin luo :/
Toisaaltahan siinäkin joka toisesta viikosta tulee risainen, vain aika torstaista keskiviikkoon on sitten rauhaisaa, jos on " lähiviikko" , mutta jos etäviikonloppu tulee väliin, se on yhtä pomppimista... (tai siltä se vaikuttaa näin vierestä katsottuna)
Huomenta Plori,
Elatusmaksuista pääsimme yhteisymmärrykseen siten, että aikanaan ne määrättiin siten että ex-puolisoni määrättiin maksamaan 1000 mk/lapsi eli noin 168 ¿, me sitten puolitimme summan niin että hän maksaa kummastakin yhteensä sen 168 ¿ (ex:llä huomattavasti paremmat tulot kuin minulla) Tämä elari menee ihan eri tilille, kuin perheemme muut rahat ja laitan itse tälle samalle tilille myös 100-200 ¿ kuussa, siitä sitten makselen kaikki lapsemme kulut (silmälasit, sairaalakäynnit, vaatteet, harrastusmenoja, pyörät jne.) Ex-tietää että kaikki hänen maksamat elarit menee todellakin vain lapsille..
Kesällä on yksi elareista vapaa kuukausi, jolloin ei maksua suoriteta ja jos hän ostaa jotain lasille esim. kengät tai jotain muuta, vähentää hän sen summan sitten suoraan elareista. Meillä toiminut tämä systeemi todella hyvin ja tottakai hän ostaa sitten välistä jotain pientä, mitä ei vähennä. Kaikista tärkeistä asioista keskustelemme esim. että kumpi ottaa lapselle tapaturmavakuutukset jne.
Minä soitan lapsille joka päivä tai viimeistään illalla hyvänyönsoiton ja niin tekee isänsäkin. Siis soittelen ihan vapaasti kuten useimmat äidit lapsillensa soittelee. Siksi hommasinkin vanhemmalle puhelimen jo heti pienennä ja sitä hän sitten kuskasi mukana. Nyt on jo molemmilla omat puhelimet ja kyllä siihen saa ja voi soittoo molemmat vanhemmat, molemmat mummut ja papat jne.
Jouluna pojat on yleensä aaton minulla joulupukin käyntiin asti, jonka jälkeen isänsä hakee heidät sinne yöksi noin klo 18-20.00 riippuu tilanteesta. (Ei ole kummallakaan yksinäistä joulua ja lapsilla on ihanaa, kun näkevät molempia tärkeänä päivänä) Yleensä tulevat sitten takaisin 26.12 ja uusivuosi menee vuoroperään joko minulla tai isällä.
Muistan todellakin kuinka suuri ikävä se aina oli ja varsinkin jos lapset oli sairaana, olisin voinut mennä ja siepata heidät kotiinsa ja halia ja hoitaa heidät terveeksi, mutta ymmärsin myös että heillä on hyvä isä ja hän voi tehdä sen myös. Ikävä on suuri, mutta siihen tottuu, se ei enään ole samanlaista kuin alussa. Nykyään sitä hymyssä suin ajatteelee heitä aina välistä ja onhan se niinkin, että kun lapset ovat jo isoja, niin monesti he viettävät melkein enemmän aikaa ystäviensä ja harrastusten parissa, kuin meidän vanhempien.
Pidän myös tärkeänä sitä, että lapsillani on todella hyvä ja kiinteä suhde isäänsä ja nyt kun tuo murrosikä vanhemmalla painaa päälle voin tukeutua hänen isäänsä vaikeissa asioissa, kun on tietyt säännöt ja ne säännöt on molemmilla samat. (eli tietyt kellonajat, mitä saa tehdä ja missä käydä)
On myös hyvä että lapset elävät arkea molemmissa perheissä, ettei jää harhakuvaa että etävanhemman luona elämä oli yhtä juhlaa ja siellä jossa asuttiin jatkuvasti oli ikävät säännöt ja piti tehdä myös niitä kotitöitä. He kun joutuvat siivoamaan, syömään tavallista ruokaa, saavat makeaa vain karkkipäivänä (sekin kieltämättä alkanut lipsumaan, kun itse sitä koulun jälkeen lähikaupasta hakevat;) molemmissa kodeissa ja lisäksi isällä on ollut enemmän aikaa opettaa esim. mopon korjausta ja ns." miesten juttuja" , kun lapset viettävät arkea myös siellä...
Toivottavasti sait selvää sepustuksesta ja ymmärsit mitä yritän sanoa.
Toki tiedän, että tämä meidän tilanne on harvinainen ja kuin kirjasta miten sen pitäisi mennä (kuten perheneuvolan psygologi minulle kertoi) Paljon on siihen töitä tehty, että se toimii ja tunteita on pitänyt heittää jonnekin " hevonkuuseen" ja yrittää toitottaa itselle, että ymmärtää ajatella vain poikien parasta, mikä heille on hyväksi..Ja yksin siihen ei pysty, vaan siinä pitää olla kaikkien mukana 100 % niin isän kuin äidin, mutta myös uusien puolisoiden. Ja siihen vaikuttaa myös uusien puolisoiden ex-puolisot. (Sitä kun yritetään välistä järjestää yhteistä aikaa vain kahdelle ja silloin kysellään, että jos lapset esim. isällä ja hänellä sattuisi olemaan vapaata, niin sitten tarkistetaan onko hänen vaimon lapset siellä vai omalla isällä..sekavaa tiedän, mutta vielä on onnistuttu)
Kysy vain lisää jos jokin mieltäsi painaa, mielelläni autan.
Meidän lapsi on kohta 4 v. ja lapsia on vain yksi. Meillä toimii seuraava: joka toinen viikonloppu 3 yötä pe-ma, viikolla 2 yötä toisella ja kaksi toisella ja taas viikonloppu 3 yötä toisella. Mutta asumme ihan lähekkäin, lapsi tottunut olemaan molempien kanssa paljon ja kaipaa jo toista parin yön jälkeen. edetään tilanteen mukaan, varmaan pikkuhiljaa voi olla että luonaoloa pidennetään mutta nyt ainakin tuo viikko on aivan liian pitkä aika meidän lapselle erossa toisesta vanhemmasta. Kouluikäiselle jo sitten toinen tarina.
Vuoroasuminen voi olla ihan hyvä ratkaisu lapsille (vaikka vanhemmat tosin joutuu siinä kärvistelemään ikäväntuskissaan) jos asutte tarpeeksi lähellä, teillä on asialliset välit ja olette kumpikin sitoutuneet tuohon. Muutamia käytännönvinkkejä:
Kommunikaatio
- reissari auttaa paljon varsinkin jos lapset pieniä, jää lapsillekin kivat muistot jos jaksatte kirjoitella mitä lasten arkeen kuuluu, siinä hoituu samalla informoinnit päiväkotijutuista, synttärijuhlista jne
- välillä voi tulla aikoja että keskustelut päätyy riitaan (eron alkuvaiheessa), s-posti/tekstarit voivat silloin olla neutraalimpi väline
Elatus
- vuoroasuminen ei poista kummankaan elatusvelvollisuutta, olette kumpikin velvollisia elättämään lapset kyvynne mukaisesti, hyvätuloisemman pitää siis maksaa isomman osuuden lasten kuluista
- eräs mahdollisuus on siirtää kaikki kulut hyvätuloisemmalle (päivähoitomaksut, harrastukset, vakuutukset, isommat vaateostokset)
- toinen mahdollisuus on avata erillinen pankkitili jonne tallennatte lapsilisät ja laitatte tulojenne suhteessa lisää - tästä tilistä maksetaan sitten kaikki lasten kulut (vaatteet, ph-maksut) paitsi juoksevat kulut
- elatusmaksukin voi olla paikallaan, maksu on pienempi kuin " normaalitilanteessa" , sopikaa silloin että mitkä kulut " kuuluvat" osana elaria, mitkä jää sen ulkopuolelle
Bodil Rosengren
Yksinhuoltajien ja Yhteishuoltajien Liitto
http://www.yyl.fi/
on lähipiirissä, myös tuota viikko/viikkoa ihan pienestä lapsesta asti.
Ymmärrän että viikko tuntuu sekä liian pitkältä että liian lyhyeltä. Käytännössä se lienee kuitenkin sillä tavalla selkein näistä tasajakomalleista, että esim. 5pv/5pv sotkee viikkosykliä melko tehokkaasti ja voi sikäli olla melko hankala, kun taas 2vko/2vko on ainakin ihan pienille pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta.
Jos isä on muuttamassa ihan teidän lähelle niin voisitteko kokeilla jotain sovellusta? Esim. viikko/viikko, mutta niin, että keskellä viikkoa yksi ilta vietetään sen toisen vanhemman kanssa/luona? Näin ei pääsisi tulemaan hillitön ikävä puolin eikä toisin, molemmat saisivat " oman" viikkonsa keskellä yhden " vapaaillan" esim. tunteiden purkamiseen tai johonkin harrastukseen ja lapset näkisivät molempia vanhempiaan kuitenkin melko usein?
Nämä ovat aina hankalia paikkoja, mutta jos yhteisymmärrys tasajaosta on niin kyllä se systeemi siitä eletyn arjen mukana vakiintuu..