Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun miehelle ei kelpaa mikään perus "kotiruoka".
09.08.2022 |
Itse suosin niitä perinteisiä kotiruokia, jotka ovat edullisia ja kerralla saa tehtyä useammaksi päiväksi suuren satsin. Oma syömiseni siis tulisi halvaksi, mutta miehelle ei kelpaa kuin erikoiset ruoat, sellaiset mihin tulee montaa eri ainesosaa, mieluiten ulkomaalaisia ruokia syö. Kyse ei ole siitä, että ei pitäisi minun tekemästäni ruoasta, hän, kun on yleensä se, joka kokkaa meillä aktiivisemmin, mutta perustelut sille miksei kotiruoka kelpaa on se, että se on hänen hienoille makunystyröilleen liian tylsää ja tavallista. Kismittää, kun ruokaan menee niin paljon rahaa, kun muutenkin kaikki ruoka kallistuu.
Haluaisin itse syödä arkena sitä arkiruokaa ja sitten, vaikka silloin tällöin viikonloppuisin mennä, vaikka ravintolaan syömään, mutta herralla pitää olla kotona ravintolatason sapuskat joka arkipäivä, joten eipä ole varaa käydä koskaan missään. Olen jo harkinnut, että alamme ostamaan omat sapuskamme ja teemme itse omat ruokamme, mutta olisiko siinäkään järkeä :D
Kellään muulla kiistaa suhteessa siitä mitä syödään?
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"missä harrastuksissa tapaa miehiä" keskustelu häviää minuuteissa.
Tämä ja 1000 ketjua jossa haukutaan miehiä jatkaa lentoaan vuodesta toiseen.
Eihän tässä ketjussa haukuta miehiä.
Aivan, sinulle tuo on ihan normaalia.
TÄH??? Oletko edes lukenut yhtään tätä ketjua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makua elämään kirjoitti:
Pippuri on kalliimpaa kuin moni muu mauste. Ja uusi mauste tuntuu pienempänä annoksenakin kun siihen ei vielä tottunut. Voit jopa vähentää suolan määrää. Onhan suola halpaa mutta kovin epäterveellistä. Minä Itse käytän paljon sitruunaa, sipulia ja yrttejä että voisin jättää suolan määrän pieneksi. On muitakin arvoja kuin raha, esim terveys. Kerran täällä vaan eletään
Suolaa pelätään ja kavahdetaan ihan suotta. Jos ei syö eineksiä, niin ei sitä suolaa liikaa saa.
Itse päinvastoin otan ihan suolalisän, merisuolaa suoraan suuhun, kun ei sitä muutoin oikein saa. Ja elimistö kuitenkin tarvitsee suolaa.Tämä ei kyllä pidä millään muotoa paikkaansa. Suurin osa suomalaisista syö liikaa suolaa, mutta ei ne kaikki eineksiä vedä. Suolaa on kuitenkin kaikkialla leivästä juustoihin, ja lisäksi useimpien makuaisti on tottunut melko runsaaseen suolamäärään. Harva myöskään mittaa ruokaan laittamaansa suolaa, jolloin sitä tulee helposti lisättyä liikaa. Useimmat meistä myös syö päivittäin lounaan ravintolassa tai oppilaitoksessa, ja ravintolaruoka on lähes poikkeuksetta hyvin suolaista, joten jo siitä yhdestä ateriasta voi kertyä melko paljon suolaa.
Suolalisää ei tarvitse tai kannata ottaa kenenkään joka syö muutoin monipuolisesti, sillä täysin ilman lisättyä suolaakin valmistetusta ruoasta saa tarvittavat natriumit, sitä kun on ruoassa ihan luontaisestikin. Monet ihmiset eivät käytä suolaa ollenkaan, ja siitä ei kyllä koidu mitään negatiivisia terveysvaikutuksia, kenties joitain poikkeustapauksia lukuunottamatta.
Niinpä. En voi mennä mihinkään lounasmestoihin enää syömään, koska niissä ruoka on niin suolaista että en saa sitä alas. Me emme mieheni kanssa käytä suolaa moneenkaan asiaan johon muut käyttävät, esimerkkinä nyt paistetut kananmunat/keitetyt munat, munakas/kokkeli, kaurapuuro, pastan ja perunan keitinvesi.
Miehen laset taas syövät suolaa aivan älyttömästi. Suolapurkki otetaan pöytään ja ripasistaan ruuan päälle jo ennen maistamista, ja aamupala leipä on leipä(jossa suolaa), margariini/voi(jossa suolaa), juusto(jossa suolaa), keitetty kananmuna(jonka päälle suolaa), ja 8 viipaletta suolaista maustekurkkua.
Samaa mieltä, että ravintolaruoka on usein ylisuolattua, mutta ei se sitä tarkoita että ruoka on parempaa kokonaan ilman. Puuro, munakas, pastan ja perunoiden keitinvesi kaipaavat kyllä suolaa.
Kyllä varmasti sinun mielestäsi. Moni muu ei pidä suolasta niin paljon kuin sinä, joten he eivät noihin suolaa kaipaa. Suola tulee päällisistä, kastikkeista, voista jne. Ei ole syytä lisätä suolan määrää suolaamalla vielä muutakin.
Perunoiden keitinvedessä suola on osmoosin vuoksi. Kukaan tuskin haluaa vetisiä perunoita. -eri
Myös pastan keitinvedessä se vaikuttaa pastan rakenteeseen.
Myöskään pastan keittämisessä ei ole vaikuttanut suola mitään. Kokeiltu on. Ihan samaa suolalla ja ilman.
Kyllä vaikuttaa! Jos tätä ei huomaa, niin on makuaistissa vikaa.
Rakennetta ei voi maistaa. Sen tuntee. Parempaa onnea lukemiseen!
Parempaa onnea ruuanlaittoon. Suolan pois jättäminen pastan keitinvedestä voi myöhemmin maistaa ruoan lopputuloksessa. Tämä on fakta.
Kyllä voi, ruoka ei ole tällöin liian suolaista. Sen sijaan rakenteeseen tai perunoiden vetisyyteen suolan poisjättäminen ei vaikuta. Tämä on fakta, koska olen itse kokeillut rinnakkain molempia tyylejä. Lopputulos on sama. Ainoastaan toisesta puuttuu suolan maku.
Kun teen vaikka aurajuustopastaa, niin jos keitinveteen menee laittamaan suolaa, on lopputulos aivan liian suolainen minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makua elämään kirjoitti:
Pippuri on kalliimpaa kuin moni muu mauste. Ja uusi mauste tuntuu pienempänä annoksenakin kun siihen ei vielä tottunut. Voit jopa vähentää suolan määrää. Onhan suola halpaa mutta kovin epäterveellistä. Minä Itse käytän paljon sitruunaa, sipulia ja yrttejä että voisin jättää suolan määrän pieneksi. On muitakin arvoja kuin raha, esim terveys. Kerran täällä vaan eletään
Suolaa pelätään ja kavahdetaan ihan suotta. Jos ei syö eineksiä, niin ei sitä suolaa liikaa saa.
Itse päinvastoin otan ihan suolalisän, merisuolaa suoraan suuhun, kun ei sitä muutoin oikein saa. Ja elimistö kuitenkin tarvitsee suolaa.Tämä ei kyllä pidä millään muotoa paikkaansa. Suurin osa suomalaisista syö liikaa suolaa, mutta ei ne kaikki eineksiä vedä. Suolaa on kuitenkin kaikkialla leivästä juustoihin, ja lisäksi useimpien makuaisti on tottunut melko runsaaseen suolamäärään. Harva myöskään mittaa ruokaan laittamaansa suolaa, jolloin sitä tulee helposti lisättyä liikaa. Useimmat meistä myös syö päivittäin lounaan ravintolassa tai oppilaitoksessa, ja ravintolaruoka on lähes poikkeuksetta hyvin suolaista, joten jo siitä yhdestä ateriasta voi kertyä melko paljon suolaa.
Suolalisää ei tarvitse tai kannata ottaa kenenkään joka syö muutoin monipuolisesti, sillä täysin ilman lisättyä suolaakin valmistetusta ruoasta saa tarvittavat natriumit, sitä kun on ruoassa ihan luontaisestikin. Monet ihmiset eivät käytä suolaa ollenkaan, ja siitä ei kyllä koidu mitään negatiivisia terveysvaikutuksia, kenties joitain poikkeustapauksia lukuunottamatta.
Niinpä. En voi mennä mihinkään lounasmestoihin enää syömään, koska niissä ruoka on niin suolaista että en saa sitä alas. Me emme mieheni kanssa käytä suolaa moneenkaan asiaan johon muut käyttävät, esimerkkinä nyt paistetut kananmunat/keitetyt munat, munakas/kokkeli, kaurapuuro, pastan ja perunan keitinvesi.
Miehen laset taas syövät suolaa aivan älyttömästi. Suolapurkki otetaan pöytään ja ripasistaan ruuan päälle jo ennen maistamista, ja aamupala leipä on leipä(jossa suolaa), margariini/voi(jossa suolaa), juusto(jossa suolaa), keitetty kananmuna(jonka päälle suolaa), ja 8 viipaletta suolaista maustekurkkua.
Samaa mieltä, että ravintolaruoka on usein ylisuolattua, mutta ei se sitä tarkoita että ruoka on parempaa kokonaan ilman. Puuro, munakas, pastan ja perunoiden keitinvesi kaipaavat kyllä suolaa.
Kyllä varmasti sinun mielestäsi. Moni muu ei pidä suolasta niin paljon kuin sinä, joten he eivät noihin suolaa kaipaa. Suola tulee päällisistä, kastikkeista, voista jne. Ei ole syytä lisätä suolan määrää suolaamalla vielä muutakin.
Kyllä varmasti monen mielestä, enkä tosiaan pidä suolaisesta ruoasta, enkä ole ikinä käyttänyt suolaa pöytämausteena. Suolalla on funktionsa ruuassa (esim korostaa aineksen omaa makua) ja ennemmin kannattaa jättää ylisuolatut leikkeleet ja einekset syömättä kuin syödä mauton munakas täysin suolattomana.
Monien suut ovatkin turtana suolasta, ja joka paikkaan sitä pitää olla lisäämässä tai ruoka on "mautonta". Minun makuaistini toimii vielä hyvin, enkä täten kaipaa suolaa joka paikkaan. Näin me ollaan erilaisia.
Selvä. Sulla on toimiva makuaisti ja syöt esim jauhelihan ilman suolaa. Hyväähän se on itsessään.
Ei tarvitse suuttua siitä että joku on kanssasi eri mieltä, eikä täsmälleen samanlainen ihminen kuin sinä olet. Eiköhän kaikki mahdu maailmaan.
Ei tarvitse olla samanlainen, mutta kannattaa olla looginen. Jos munakas ei tarvitse yhtään suolaa, niin miksi jauheliha tarvitsisi? Tai mikään ruoka ikinä? Totean edelleen, että suola (samoin kuin sokeri tietyissa ruuissa) korostaa raaka-aineen omaa makua, eikä sillä ole mitään tekemistä ylisuolaamisen kanssa. Tietenkin jos ei ole väliä miltä ruoka maistuu, niin eihän sitä sitten tarvitse laittaa. Tässäkin keskustelussa erottuvat ne, joille ruoka on nautinto, arkenakin ja ne, joille ruoka on polttoainetta. Nämä kaksi ryhmää eivät ehkä kykene koskaan toisiaan ymmärtämään.
Miksi munakas tarvitsisi suolaa itsessaan sinne munamassaan, jos sen päälle tulee juustoa, tai kinkkusiivut? Mitä epäloogisuutta se mielestäsi on että jos ruokaan tulee suolaa muualtakin, niin sitä ei laiteta silloin lisää siihen?
Tosille joo suola on se nautinto, on kyllä huomattu. Siksi siellä abcllä onkin niin paljon porukkaa syömässä. Itse en siellä voi aterioida liikasuolaisuuden vuoksi, mutta hyvä että sinä pidät kulinaristina niitä suolapaikkoja pystyssä. En todellakaan sitä ymmärrä omalle kohdalleni, mutta sinun kohdallesi kyllä, koska ymmärrän että toiset tykkäävät suolaisesta, toiset taas eivät.
Oma munakkaani ei sisällä juustoa tai leikkelettä - joko ilman mitään tai sitten jotain kasviksia (paprika, lehtikaali, tomaatti). Joko saan laittaa siihen hiukan suolaa?
ABC:llä en ole koskaan syönyt, ymmärrän sen verran hyvän ruuan päälle.
Et ole koskaan syönyt ABC:llä, mutta kuitenkin "tiedät," ettei siellä ole hyvää ruokaa?
Sinusta paistaa ylimielisyys. Ja mikä hulluinta, suolan vuoksi. Suolan.
Ikään kuin suolaa ruuassaan käyttävä olisi ihminen, jolla ei ole sinun laillasi toimivaa hienostunutta makuhermostoa. Suola on muuten sellainen asia, jonka avulla ihmiskunta on selviytynyt ruuan säilyttämisestä vaikeina aikakausina. Ja ihmisen elimistökin tarvitsee suolaa.
Jos ihminen ilmoittaa ymmärtävänsä, että on niitä, jotka pitävät suolaisesta ja niitä, jotka eivät, niin hänellä ei pitäisi olla mitään aihetta arvostella niitä suolaisesta pitäviä. Hänenhän pitää ymmärtää niitä, eikä arvostella, niinhän hän tuossa ilmoitti. Ja heti perään alkoi ylimieliseksi.
Luin muuten juuri Timo Malmin kirjan suomalaisista sotavangeista. Jotenkin tämä tämänkin ketjun typeryys asettuu omaan valoonsa. Aivan lähihistoriassamme siis oli oman maamme kansalaisia, jotka kuolivat ravinnon puutteeseen ja ne, jotka jäivät henkiin, eivät ikinä toipuneet ruumiillisesti kuntoon saati henkisesti, ja nyt jo meillä on sukupolvi, joka katsoo asiakseen arvostella toisten ruokailutapoja.
Olivatkohan ne sotavangit parempia ja hienompia ihmisiä, kun oppivat syömään vieraan maan ja kulttuurin ruokia, vesivelliä mädillä kaalinlehdillä ja mustaa leipää ja hirssivelliä ja sian ihraa. Eipähän ainakaan ollut suolaa!
Kohdistit kiukkusi minuun, joka puolustin kohtuullista suolan käyttöä? Eri tyyppi tuo, joka kertoi itsellään olevan niin erinomainen makuaisti, ettei tarvitse suolaa.
Ilmankos en ymärtänytkään tuosta viestistä hölkkäsen pöläystä :D
Tunnetusti myös vanhemmiten aistit huononevat, ja tästä syystä moni vanhempi ihminen käyttää paljon suolaa(ja hajustetta, mikäli on sellaiseen kallellaan) kun makuaisti ei ole enää niin terävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä kuinka teillä sen suomalaisen ruuan kokkaaminen on halvempaa kuin ulkomaalaisen. Meillä kokataan paljon intialaista, aasialaista, lähi-idän ruokia jne. ja ei se ole yhtään sen kalliimpaa kuin suomalaisen ruuan kokkaaminen.
Suomalaisen ruuan vastakohta on kaikesta päätellen aasialainen, intialainen, ylipäänsä itämainen ruoka.
Miksi?
Aina kun halutaan esittää, että syödään jotain muuta kuin suomalaista ruokaa, se menee tuonne Aasian maihin.
Onhan olemassa myös läntinen ruokakulttuuri. Amerikoissa osataan tehdä hyvää ruokaa siinä missä muuallakin.
On myös pohjoinen vastaava kulttuuri. Ja eurooppalainen ruokakulttuuri. Ranska, Italia, Saksa jne.
On olemassa myös aivan valtavan upea venäläinen ruokakulttuuri, joka lyö laudalta melkeinpä minkä tahansa muun maan tarjoilut, kaikesta huolimatta.
Tai miksei haeta niitä makuelämyksiä jostain Afrikasta?
Ei, aina se on oltava jotain thairuokaa ja vastaavaa, joka maistuu aina samalta. Ja oikein neuvotaan, mitä pitää syödä ja miten, että tottuisi syömään niitä polttavia makuja, mutta kukaan ei kerro, miksi. Niin, kertoisiko joku, että miksi pitäisi sellaiseen oppia?
Olen varma, että Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole tällaista aasialaisen ruuan intoilua, mikä on kummallisesti saanut suomalaiset sekaisin. Kun syödään hienosti, syödään aasialaisittain. Voisikohan olla syynä ihan yksinkertaisesti vain halvat Thaimaan matkat, jotka jossain vaiheessa saivat suomalaiset ryntäämään suurin joukoin "paratiisiin," jossa kaikki on niin... niin, erilaista kuin täällä, joten sen täytyy olla hienoa. Eikö niin?
Itse asiassa mun suosikki ruokamaa on Libanon. Jos pitäisi syödä vain yhtä ja samaa, itsetehty hummus pääsisi korkealle listalla.
Tänään meillä oli katkarapu-surimi-kesäkurpitsa pastaa. Mihinkähän se osuu, kun surimi ja pasta on ihan eri puolilta maapalloa kotoisin. Kesäkurpitsa oli omalta kasvimaalta.
Se thairuoka on monelle, meillekin, enemmän nopeaa arkiruokaa. Viimeksi, kun syötiin hienosti, oli naudan sisäfilettä, eri lisukkeita mm. hölskypottuja ja juomaksi amaronea. Se ei ollut enää lainkaan edullinen ateria, vaikka oli lihaa ja perunaa.
t: eräs tän ketjun ruokahifistelijöistä
Hummus maistuu siltä, miltä AIV-paali tuoksuu. En oikein tykännyt, vaikka matkustellut juntti olenkin. Niin ikään huutista kilpaa ketjussa itseään ylentäville ruokasnobeille, tällaista se on joka harrastuksen parissa
Jos joku osaa vaikka neuloa tai ommella hyvin ja ostaa laadukkaita lankoja ja kankaita, onko hän snobi? Entä upeaa amerikanrautaa rakentava autoharrastaja? Jalkapalloilija, jolla on eri kengät hiekalle, nurmelle ja tekonurmelle? Vai rajoittuuko snnobeilu vain ruokaharrastukseen?
Se että kehuu ostavansa kalliita lankoja ei vielä tarkoita ollenkaan että hän osaisi niistä mitään tehdä. Kunhan länkyttelee, ja lesoilee.
Vierailija kirjoitti:
Ei kelpaa kuin tasokkaat suolapalat?
Minun mieheni luuli, että yhteensmuuttaessamme meillä olisi jatkuvasti ravintolatasoinen ruokailu. Olen työksennellyt opiskelija ravintolassa ja saanut ravintolaruoasta tarpeekseni aivan kuten moni muukin ravintola-alan työntekijä. Siihen aikaan olettiin, että kaikki syövät ja juovat alkoholittomia ravintolassa työvuoronsa aikana. Limua sai kitata niin paljon kuin jaksoi.
No, istutin mieheni ihan ruutuvihkon ja kilpailevien kauppojen mainosten kanssa ruokapöytään ja aloimme laskea, että kuinka kalliiksi tulisi hänen unelmiensa ruokailu. Huomautin, että minä siis osaan vain tarjoilla ne hänelle etiketin mukaan. Hän olisi joutunut itse laittamaan ruoat.
Mieheni oli hyvin hiljaista poikaa kun jo tarjouksia katsoen ja muita hintoja arvioiden tehtyjen laskemien jälkeen hiljaista poikaa. Tulot eivät nimittäin riittäneet toiveiden täyttymiseen.
Hän joutui sitten syömään tavallista kotiruokaa, jonka ohjeita Aura Liimataisen kirjasta löytyy. Kyllä hän valitti useinkin minulle ruoasta, mutta muistutin että mahan täytteeksi sitä syödään. Lasten syntymän jälkeen hän ei voi enää sanoa mistään ruoasta, että se on pahaa. Hänen pitää kohteliaasti todeta pahoitellen, ettei ruoka maistu nyt hänelle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä kuinka teillä sen suomalaisen ruuan kokkaaminen on halvempaa kuin ulkomaalaisen. Meillä kokataan paljon intialaista, aasialaista, lähi-idän ruokia jne. ja ei se ole yhtään sen kalliimpaa kuin suomalaisen ruuan kokkaaminen.
Suomalaisen ruuan vastakohta on kaikesta päätellen aasialainen, intialainen, ylipäänsä itämainen ruoka.
Miksi?
Aina kun halutaan esittää, että syödään jotain muuta kuin suomalaista ruokaa, se menee tuonne Aasian maihin.
Onhan olemassa myös läntinen ruokakulttuuri. Amerikoissa osataan tehdä hyvää ruokaa siinä missä muuallakin.
On myös pohjoinen vastaava kulttuuri. Ja eurooppalainen ruokakulttuuri. Ranska, Italia, Saksa jne.
On olemassa myös aivan valtavan upea venäläinen ruokakulttuuri, joka lyö laudalta melkeinpä minkä tahansa muun maan tarjoilut, kaikesta huolimatta.
Tai miksei haeta niitä makuelämyksiä jostain Afrikasta?
Ei, aina se on oltava jotain thairuokaa ja vastaavaa, joka maistuu aina samalta. Ja oikein neuvotaan, mitä pitää syödä ja miten, että tottuisi syömään niitä polttavia makuja, mutta kukaan ei kerro, miksi. Niin, kertoisiko joku, että miksi pitäisi sellaiseen oppia?
Olen varma, että Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole tällaista aasialaisen ruuan intoilua, mikä on kummallisesti saanut suomalaiset sekaisin. Kun syödään hienosti, syödään aasialaisittain. Voisikohan olla syynä ihan yksinkertaisesti vain halvat Thaimaan matkat, jotka jossain vaiheessa saivat suomalaiset ryntäämään suurin joukoin "paratiisiin," jossa kaikki on niin... niin, erilaista kuin täällä, joten sen täytyy olla hienoa. Eikö niin?
Itse asiassa mun suosikki ruokamaa on Libanon. Jos pitäisi syödä vain yhtä ja samaa, itsetehty hummus pääsisi korkealle listalla.
Tänään meillä oli katkarapu-surimi-kesäkurpitsa pastaa. Mihinkähän se osuu, kun surimi ja pasta on ihan eri puolilta maapalloa kotoisin. Kesäkurpitsa oli omalta kasvimaalta.
Se thairuoka on monelle, meillekin, enemmän nopeaa arkiruokaa. Viimeksi, kun syötiin hienosti, oli naudan sisäfilettä, eri lisukkeita mm. hölskypottuja ja juomaksi amaronea. Se ei ollut enää lainkaan edullinen ateria, vaikka oli lihaa ja perunaa.
t: eräs tän ketjun ruokahifistelijöistä
Hummus maistuu siltä, miltä AIV-paali tuoksuu. En oikein tykännyt, vaikka matkustellut juntti olenkin. Niin ikään huutista kilpaa ketjussa itseään ylentäville ruokasnobeille, tällaista se on joka harrastuksen parissa
Jos joku osaa vaikka neuloa tai ommella hyvin ja ostaa laadukkaita lankoja ja kankaita, onko hän snobi? Entä upeaa amerikanrautaa rakentava autoharrastaja? Jalkapalloilija, jolla on eri kengät hiekalle, nurmelle ja tekonurmelle? Vai rajoittuuko snnobeilu vain ruokaharrastukseen?
Se että kehuu ostavansa kalliita lankoja ei vielä tarkoita ollenkaan että hän osaisi niistä mitään tehdä. Kunhan länkyttelee, ja lesoilee.
Ahaa. Anoppini ostaa pientuottajien lankoja ja värjää niitä itse luonnonmateriaaleilla. Neuloo ihan valtavan upeita kirjoneuleita. Usein suunnittelee mallinkin itse. Hän tykkää kertoa ihmisille värjäyksestä ja mielellään esittelee tuotoksiaan. Kyseessä on 70-vuotias pienituloinen eläkeläinen maalta mummonmökistä. On kyllä niin kaukana lesoilevasta snobista kuin olla voi. Vaikka siis mielellään esittelee niitä kalliita lankojaan.
Jalkapalloesimerkki taas on lapseni. Hänkään ei ole snobi vaan huipulle tähtäävä juniori.
Miksi se, että joku suhtautuu harrastukseensa intohimolla ja kunnianhimoisesti loukkaa sinua? Oletko kateellinen, kun et löydä itsestäsi samanlaista paloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä kuinka teillä sen suomalaisen ruuan kokkaaminen on halvempaa kuin ulkomaalaisen. Meillä kokataan paljon intialaista, aasialaista, lähi-idän ruokia jne. ja ei se ole yhtään sen kalliimpaa kuin suomalaisen ruuan kokkaaminen.
Suomalaisen ruuan vastakohta on kaikesta päätellen aasialainen, intialainen, ylipäänsä itämainen ruoka.
Miksi?
Aina kun halutaan esittää, että syödään jotain muuta kuin suomalaista ruokaa, se menee tuonne Aasian maihin.
Onhan olemassa myös läntinen ruokakulttuuri. Amerikoissa osataan tehdä hyvää ruokaa siinä missä muuallakin.
On myös pohjoinen vastaava kulttuuri. Ja eurooppalainen ruokakulttuuri. Ranska, Italia, Saksa jne.
On olemassa myös aivan valtavan upea venäläinen ruokakulttuuri, joka lyö laudalta melkeinpä minkä tahansa muun maan tarjoilut, kaikesta huolimatta.
Tai miksei haeta niitä makuelämyksiä jostain Afrikasta?
Ei, aina se on oltava jotain thairuokaa ja vastaavaa, joka maistuu aina samalta. Ja oikein neuvotaan, mitä pitää syödä ja miten, että tottuisi syömään niitä polttavia makuja, mutta kukaan ei kerro, miksi. Niin, kertoisiko joku, että miksi pitäisi sellaiseen oppia?
Olen varma, että Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole tällaista aasialaisen ruuan intoilua, mikä on kummallisesti saanut suomalaiset sekaisin. Kun syödään hienosti, syödään aasialaisittain. Voisikohan olla syynä ihan yksinkertaisesti vain halvat Thaimaan matkat, jotka jossain vaiheessa saivat suomalaiset ryntäämään suurin joukoin "paratiisiin," jossa kaikki on niin... niin, erilaista kuin täällä, joten sen täytyy olla hienoa. Eikö niin?
Itse asiassa mun suosikki ruokamaa on Libanon. Jos pitäisi syödä vain yhtä ja samaa, itsetehty hummus pääsisi korkealle listalla.
Tänään meillä oli katkarapu-surimi-kesäkurpitsa pastaa. Mihinkähän se osuu, kun surimi ja pasta on ihan eri puolilta maapalloa kotoisin. Kesäkurpitsa oli omalta kasvimaalta.
Se thairuoka on monelle, meillekin, enemmän nopeaa arkiruokaa. Viimeksi, kun syötiin hienosti, oli naudan sisäfilettä, eri lisukkeita mm. hölskypottuja ja juomaksi amaronea. Se ei ollut enää lainkaan edullinen ateria, vaikka oli lihaa ja perunaa.
t: eräs tän ketjun ruokahifistelijöistä
Hummus maistuu siltä, miltä AIV-paali tuoksuu. En oikein tykännyt, vaikka matkustellut juntti olenkin. Niin ikään huutista kilpaa ketjussa itseään ylentäville ruokasnobeille, tällaista se on joka harrastuksen parissa
Jos joku osaa vaikka neuloa tai ommella hyvin ja ostaa laadukkaita lankoja ja kankaita, onko hän snobi? Entä upeaa amerikanrautaa rakentava autoharrastaja? Jalkapalloilija, jolla on eri kengät hiekalle, nurmelle ja tekonurmelle? Vai rajoittuuko snnobeilu vain ruokaharrastukseen?
Ei. Mutta tässäkin ketjussa on monta viestiä aiheesta "sinä et tiedä x maan ruoasta/y ruokalajista mitään, koska z". Meillä on töissä yksi herkkusuu, nyökyttelen vain kun se selittää munat vaahdossa jostain ruokalajista enkä ymmärrä mitään. Mutta ei se koskaan auo minulle siitä, että vedän jotain hodaria tauolla, eli ei ole snobi. Ruoka on henkilökohtaista myös meille makuhermottomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi, että Suomessakin on henkilöitä, jotka tarvitsevat lisänatriumia raaka-aineiden sisältämän natriumin lisäksi. Meitä ei ole paljon, ja tämä ongelma kulkee suvussa, eli on perinnöllinen ominaisuus.
Lääkäri on kieltänyt minulta suolattoman ruokavalion.
Verenpaineeni on alimmillaan ollut luokka 40/60, ja voin kertoa, että siinä vaiheessa on hyvin huono olo. Verenpaineen nostamiseksi minulle ole suostuttu antamaan mitään lääkitystä, koska pysyn kuitenkin tolpillani. Ainoa kemikaali, jota siihen saan ottaa, on natriumkloridi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä kuinka teillä sen suomalaisen ruuan kokkaaminen on halvempaa kuin ulkomaalaisen. Meillä kokataan paljon intialaista, aasialaista, lähi-idän ruokia jne. ja ei se ole yhtään sen kalliimpaa kuin suomalaisen ruuan kokkaaminen.
Suomalaisen ruuan vastakohta on kaikesta päätellen aasialainen, intialainen, ylipäänsä itämainen ruoka.
Miksi?
Aina kun halutaan esittää, että syödään jotain muuta kuin suomalaista ruokaa, se menee tuonne Aasian maihin.
Onhan olemassa myös läntinen ruokakulttuuri. Amerikoissa osataan tehdä hyvää ruokaa siinä missä muuallakin.
On myös pohjoinen vastaava kulttuuri. Ja eurooppalainen ruokakulttuuri. Ranska, Italia, Saksa jne.
On olemassa myös aivan valtavan upea venäläinen ruokakulttuuri, joka lyö laudalta melkeinpä minkä tahansa muun maan tarjoilut, kaikesta huolimatta.
Tai miksei haeta niitä makuelämyksiä jostain Afrikasta?
Ei, aina se on oltava jotain thairuokaa ja vastaavaa, joka maistuu aina samalta. Ja oikein neuvotaan, mitä pitää syödä ja miten, että tottuisi syömään niitä polttavia makuja, mutta kukaan ei kerro, miksi. Niin, kertoisiko joku, että miksi pitäisi sellaiseen oppia?
Olen varma, että Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole tällaista aasialaisen ruuan intoilua, mikä on kummallisesti saanut suomalaiset sekaisin. Kun syödään hienosti, syödään aasialaisittain. Voisikohan olla syynä ihan yksinkertaisesti vain halvat Thaimaan matkat, jotka jossain vaiheessa saivat suomalaiset ryntäämään suurin joukoin "paratiisiin," jossa kaikki on niin... niin, erilaista kuin täällä, joten sen täytyy olla hienoa. Eikö niin?
Itse asiassa mun suosikki ruokamaa on Libanon. Jos pitäisi syödä vain yhtä ja samaa, itsetehty hummus pääsisi korkealle listalla.
Tänään meillä oli katkarapu-surimi-kesäkurpitsa pastaa. Mihinkähän se osuu, kun surimi ja pasta on ihan eri puolilta maapalloa kotoisin. Kesäkurpitsa oli omalta kasvimaalta.
Se thairuoka on monelle, meillekin, enemmän nopeaa arkiruokaa. Viimeksi, kun syötiin hienosti, oli naudan sisäfilettä, eri lisukkeita mm. hölskypottuja ja juomaksi amaronea. Se ei ollut enää lainkaan edullinen ateria, vaikka oli lihaa ja perunaa.
t: eräs tän ketjun ruokahifistelijöistä
Hummus maistuu siltä, miltä AIV-paali tuoksuu. En oikein tykännyt, vaikka matkustellut juntti olenkin. Niin ikään huutista kilpaa ketjussa itseään ylentäville ruokasnobeille, tällaista se on joka harrastuksen parissa
Jos joku osaa vaikka neuloa tai ommella hyvin ja ostaa laadukkaita lankoja ja kankaita, onko hän snobi? Entä upeaa amerikanrautaa rakentava autoharrastaja? Jalkapalloilija, jolla on eri kengät hiekalle, nurmelle ja tekonurmelle? Vai rajoittuuko snnobeilu vain ruokaharrastukseen?
Snobismiin liittyy ylenkatse, se sama, joka sa käyttämään ei-mieleisestä ruoasta termejä mössö tai sotku. Intohimo pitää minusta sisällään ennemminkin avarakatseisuutta ja uteliaisuutta asiaa kohtaan, kuin ylenkatsetta ja arvottamista. Oma juttu voi olla oma juttu ilman lyttäämistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä kuinka teillä sen suomalaisen ruuan kokkaaminen on halvempaa kuin ulkomaalaisen. Meillä kokataan paljon intialaista, aasialaista, lähi-idän ruokia jne. ja ei se ole yhtään sen kalliimpaa kuin suomalaisen ruuan kokkaaminen.
Suomalaisen ruuan vastakohta on kaikesta päätellen aasialainen, intialainen, ylipäänsä itämainen ruoka.
Miksi?
Aina kun halutaan esittää, että syödään jotain muuta kuin suomalaista ruokaa, se menee tuonne Aasian maihin.
Onhan olemassa myös läntinen ruokakulttuuri. Amerikoissa osataan tehdä hyvää ruokaa siinä missä muuallakin.
On myös pohjoinen vastaava kulttuuri. Ja eurooppalainen ruokakulttuuri. Ranska, Italia, Saksa jne.
On olemassa myös aivan valtavan upea venäläinen ruokakulttuuri, joka lyö laudalta melkeinpä minkä tahansa muun maan tarjoilut, kaikesta huolimatta.
Tai miksei haeta niitä makuelämyksiä jostain Afrikasta?
Ei, aina se on oltava jotain thairuokaa ja vastaavaa, joka maistuu aina samalta. Ja oikein neuvotaan, mitä pitää syödä ja miten, että tottuisi syömään niitä polttavia makuja, mutta kukaan ei kerro, miksi. Niin, kertoisiko joku, että miksi pitäisi sellaiseen oppia?
Olen varma, että Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole tällaista aasialaisen ruuan intoilua, mikä on kummallisesti saanut suomalaiset sekaisin. Kun syödään hienosti, syödään aasialaisittain. Voisikohan olla syynä ihan yksinkertaisesti vain halvat Thaimaan matkat, jotka jossain vaiheessa saivat suomalaiset ryntäämään suurin joukoin "paratiisiin," jossa kaikki on niin... niin, erilaista kuin täällä, joten sen täytyy olla hienoa. Eikö niin?
Itse asiassa mun suosikki ruokamaa on Libanon. Jos pitäisi syödä vain yhtä ja samaa, itsetehty hummus pääsisi korkealle listalla.
Tänään meillä oli katkarapu-surimi-kesäkurpitsa pastaa. Mihinkähän se osuu, kun surimi ja pasta on ihan eri puolilta maapalloa kotoisin. Kesäkurpitsa oli omalta kasvimaalta.
Se thairuoka on monelle, meillekin, enemmän nopeaa arkiruokaa. Viimeksi, kun syötiin hienosti, oli naudan sisäfilettä, eri lisukkeita mm. hölskypottuja ja juomaksi amaronea. Se ei ollut enää lainkaan edullinen ateria, vaikka oli lihaa ja perunaa.
t: eräs tän ketjun ruokahifistelijöistä
Hummus maistuu siltä, miltä AIV-paali tuoksuu. En oikein tykännyt, vaikka matkustellut juntti olenkin. Niin ikään huutista kilpaa ketjussa itseään ylentäville ruokasnobeille, tällaista se on joka harrastuksen parissa
Jos joku osaa vaikka neuloa tai ommella hyvin ja ostaa laadukkaita lankoja ja kankaita, onko hän snobi? Entä upeaa amerikanrautaa rakentava autoharrastaja? Jalkapalloilija, jolla on eri kengät hiekalle, nurmelle ja tekonurmelle? Vai rajoittuuko snnobeilu vain ruokaharrastukseen?
Snobismiin liittyy ylenkatse, se sama, joka sa käyttämään ei-mieleisestä ruoasta termejä mössö tai sotku. Intohimo pitää minusta sisällään ennemminkin avarakatseisuutta ja uteliaisuutta asiaa kohtaan, kuin ylenkatsetta ja arvottamista. Oma juttu voi olla oma juttu ilman lyttäämistäkin.
Maustehörhö, idiootti ja ruokasnobi ovat sitten vissiin neutraaleja ilmaisuja, ei suinkaan lyttäämistä. Niitä nimittäin tässä ketjussa on ruokaintoilijoista käytetty.
Ei ole kiistaa. Urheileva ja kunnostaan huoltapitävä mies on helppo ruokailun suhteen. Haluaa itse tehdä ruokansa ja kun molemmat tekevät omansa, voi syödä milloin haluaa ja mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta sitä ihmiset saakin ongelmia ja valittaa.
Onneksi oma mies syö mitä tahansa. Ei ole koskaan valittanut ruoasta. Mitä helpompi ja yksinkertaisempi ruoka sitä tyytyväisempi on.
Ja jos valittaisikin, saisi aina itse tehdä omat sapuskansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä kuinka teillä sen suomalaisen ruuan kokkaaminen on halvempaa kuin ulkomaalaisen. Meillä kokataan paljon intialaista, aasialaista, lähi-idän ruokia jne. ja ei se ole yhtään sen kalliimpaa kuin suomalaisen ruuan kokkaaminen.
Suomalaisen ruuan vastakohta on kaikesta päätellen aasialainen, intialainen, ylipäänsä itämainen ruoka.
Miksi?
Aina kun halutaan esittää, että syödään jotain muuta kuin suomalaista ruokaa, se menee tuonne Aasian maihin.
Onhan olemassa myös läntinen ruokakulttuuri. Amerikoissa osataan tehdä hyvää ruokaa siinä missä muuallakin.
On myös pohjoinen vastaava kulttuuri. Ja eurooppalainen ruokakulttuuri. Ranska, Italia, Saksa jne.
On olemassa myös aivan valtavan upea venäläinen ruokakulttuuri, joka lyö laudalta melkeinpä minkä tahansa muun maan tarjoilut, kaikesta huolimatta.
Tai miksei haeta niitä makuelämyksiä jostain Afrikasta?
Ei, aina se on oltava jotain thairuokaa ja vastaavaa, joka maistuu aina samalta. Ja oikein neuvotaan, mitä pitää syödä ja miten, että tottuisi syömään niitä polttavia makuja, mutta kukaan ei kerro, miksi. Niin, kertoisiko joku, että miksi pitäisi sellaiseen oppia?
Olen varma, että Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole tällaista aasialaisen ruuan intoilua, mikä on kummallisesti saanut suomalaiset sekaisin. Kun syödään hienosti, syödään aasialaisittain. Voisikohan olla syynä ihan yksinkertaisesti vain halvat Thaimaan matkat, jotka jossain vaiheessa saivat suomalaiset ryntäämään suurin joukoin "paratiisiin," jossa kaikki on niin... niin, erilaista kuin täällä, joten sen täytyy olla hienoa. Eikö niin?
Itse asiassa mun suosikki ruokamaa on Libanon. Jos pitäisi syödä vain yhtä ja samaa, itsetehty hummus pääsisi korkealle listalla.
Tänään meillä oli katkarapu-surimi-kesäkurpitsa pastaa. Mihinkähän se osuu, kun surimi ja pasta on ihan eri puolilta maapalloa kotoisin. Kesäkurpitsa oli omalta kasvimaalta.
Se thairuoka on monelle, meillekin, enemmän nopeaa arkiruokaa. Viimeksi, kun syötiin hienosti, oli naudan sisäfilettä, eri lisukkeita mm. hölskypottuja ja juomaksi amaronea. Se ei ollut enää lainkaan edullinen ateria, vaikka oli lihaa ja perunaa.
t: eräs tän ketjun ruokahifistelijöistä
Hummus maistuu siltä, miltä AIV-paali tuoksuu. En oikein tykännyt, vaikka matkustellut juntti olenkin. Niin ikään huutista kilpaa ketjussa itseään ylentäville ruokasnobeille, tällaista se on joka harrastuksen parissa
Jos joku osaa vaikka neuloa tai ommella hyvin ja ostaa laadukkaita lankoja ja kankaita, onko hän snobi? Entä upeaa amerikanrautaa rakentava autoharrastaja? Jalkapalloilija, jolla on eri kengät hiekalle, nurmelle ja tekonurmelle? Vai rajoittuuko snnobeilu vain ruokaharrastukseen?
Snobismiin liittyy ylenkatse, se sama, joka sa käyttämään ei-mieleisestä ruoasta termejä mössö tai sotku. Intohimo pitää minusta sisällään ennemminkin avarakatseisuutta ja uteliaisuutta asiaa kohtaan, kuin ylenkatsetta ja arvottamista. Oma juttu voi olla oma juttu ilman lyttäämistäkin.
Maustehörhö, idiootti ja ruokasnobi ovat sitten vissiin neutraaleja ilmaisuja, ei suinkaan lyttäämistä. Niitä nimittäin tässä ketjussa on ruokaintoilijoista käytetty.
Miksi ihmeessä olisivat? Mikä tarve on puhua mistään rumasti letkautellen?
Olen ruokaintoilija itsekin. Näen asian niin, että meitä tässä ketjussa yhdistää mielenkiinto ruokaan, ja jokainen toteuttaa sitä omaa juttuaan tämän ruokasateenvarjon alla. Minun juttuni on hävikin vähentäminen ja slow food, paras kokkaus alkaa luiden sahaamisella. Jokaiselle on jotakin.
Totesin jo tuolla toisessa harrasteketjussa vuosia sitten, etten juuri välitä olla tekemisissä ihmisten kanssa, joten voi olla, että sosiaaliset normini ovat vanhentuneet. Taidan pitää niistä sellaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa täällä.. Minun jauhelihakastikkeet tyyliin kelpaa kun on pakko, ja hän ostaa kalliit phad thai kamat.
Joskus asia vähän harmitti minua, mutta ollaan oltu jo niin kauan yhdessä, että ei vaan enää kiinnosta :D Tai siis olen oppinut ymmärtämään, että mieheni toteuttaa femiinistä puoltaan kokkailemalla hienoja ja kauniita annoksia. Ja hän on ymmärtänyt, että minä todellakaan en toteuta femiiniyttäni kokkaamalla, vaan ihan muissa asioissa.
Ja ihminen tarvitsee kehua ja kiitosta ihan molemmat sukupuolet kaikista toimistaan. Jos toinen tekee ruoan niin toinen kiittää.
Ja sitten tarvii osoittaa kiitollisuuttaan ja nuolla se lautanen!👅
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi, että Suomessakin on henkilöitä, jotka tarvitsevat lisänatriumia raaka-aineiden sisältämän natriumin lisäksi. Meitä ei ole paljon, ja tämä ongelma kulkee suvussa, eli on perinnöllinen ominaisuus.
Lääkäri on kieltänyt minulta suolattoman ruokavalion.
Verenpaineeni on alimmillaan ollut luokka 40/60, ja voin kertoa, että siinä vaiheessa on hyvin huono olo. Verenpaineen nostamiseksi minulle ole suostuttu antamaan mitään lääkitystä, koska pysyn kuitenkin tolpillani. Ainoa kemikaali, jota siihen saan ottaa, on natriumkloridi.
Ei millään pahalla, mutta verenpaineen on mahdotonta olla 40/60 ihan jo anatomisista syistä.
T. Lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä kuinka teillä sen suomalaisen ruuan kokkaaminen on halvempaa kuin ulkomaalaisen. Meillä kokataan paljon intialaista, aasialaista, lähi-idän ruokia jne. ja ei se ole yhtään sen kalliimpaa kuin suomalaisen ruuan kokkaaminen.
Suomalaisen ruuan vastakohta on kaikesta päätellen aasialainen, intialainen, ylipäänsä itämainen ruoka.
Miksi?
Aina kun halutaan esittää, että syödään jotain muuta kuin suomalaista ruokaa, se menee tuonne Aasian maihin.
Onhan olemassa myös läntinen ruokakulttuuri. Amerikoissa osataan tehdä hyvää ruokaa siinä missä muuallakin.
On myös pohjoinen vastaava kulttuuri. Ja eurooppalainen ruokakulttuuri. Ranska, Italia, Saksa jne.
On olemassa myös aivan valtavan upea venäläinen ruokakulttuuri, joka lyö laudalta melkeinpä minkä tahansa muun maan tarjoilut, kaikesta huolimatta.
Tai miksei haeta niitä makuelämyksiä jostain Afrikasta?
Ei, aina se on oltava jotain thairuokaa ja vastaavaa, joka maistuu aina samalta. Ja oikein neuvotaan, mitä pitää syödä ja miten, että tottuisi syömään niitä polttavia makuja, mutta kukaan ei kerro, miksi. Niin, kertoisiko joku, että miksi pitäisi sellaiseen oppia?
Olen varma, että Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa ei ole tällaista aasialaisen ruuan intoilua, mikä on kummallisesti saanut suomalaiset sekaisin. Kun syödään hienosti, syödään aasialaisittain. Voisikohan olla syynä ihan yksinkertaisesti vain halvat Thaimaan matkat, jotka jossain vaiheessa saivat suomalaiset ryntäämään suurin joukoin "paratiisiin," jossa kaikki on niin... niin, erilaista kuin täällä, joten sen täytyy olla hienoa. Eikö niin?
Itse asiassa mun suosikki ruokamaa on Libanon. Jos pitäisi syödä vain yhtä ja samaa, itsetehty hummus pääsisi korkealle listalla.
Tänään meillä oli katkarapu-surimi-kesäkurpitsa pastaa. Mihinkähän se osuu, kun surimi ja pasta on ihan eri puolilta maapalloa kotoisin. Kesäkurpitsa oli omalta kasvimaalta.
Se thairuoka on monelle, meillekin, enemmän nopeaa arkiruokaa. Viimeksi, kun syötiin hienosti, oli naudan sisäfilettä, eri lisukkeita mm. hölskypottuja ja juomaksi amaronea. Se ei ollut enää lainkaan edullinen ateria, vaikka oli lihaa ja perunaa.
t: eräs tän ketjun ruokahifistelijöistä
Hummus maistuu siltä, miltä AIV-paali tuoksuu. En oikein tykännyt, vaikka matkustellut juntti olenkin. Niin ikään huutista kilpaa ketjussa itseään ylentäville ruokasnobeille, tällaista se on joka harrastuksen parissa
Jos joku osaa vaikka neuloa tai ommella hyvin ja ostaa laadukkaita lankoja ja kankaita, onko hän snobi? Entä upeaa amerikanrautaa rakentava autoharrastaja? Jalkapalloilija, jolla on eri kengät hiekalle, nurmelle ja tekonurmelle? Vai rajoittuuko snnobeilu vain ruokaharrastukseen?
Snobismiin liittyy ylenkatse, se sama, joka sa käyttämään ei-mieleisestä ruoasta termejä mössö tai sotku. Intohimo pitää minusta sisällään ennemminkin avarakatseisuutta ja uteliaisuutta asiaa kohtaan, kuin ylenkatsetta ja arvottamista. Oma juttu voi olla oma juttu ilman lyttäämistäkin.
Maustehörhö, idiootti ja ruokasnobi ovat sitten vissiin neutraaleja ilmaisuja, ei suinkaan lyttäämistä. Niitä nimittäin tässä ketjussa on ruokaintoilijoista käytetty.
Miksi ihmeessä olisivat? Mikä tarve on puhua mistään rumasti letkautellen?
Olen ruokaintoilija itsekin. Näen asian niin, että meitä tässä ketjussa yhdistää mielenkiinto ruokaan, ja jokainen toteuttaa sitä omaa juttuaan tämän ruokasateenvarjon alla. Minun juttuni on hävikin vähentäminen ja slow food, paras kokkaus alkaa luiden sahaamisella. Jokaiselle on jotakin.Totesin jo tuolla toisessa harrasteketjussa vuosia sitten, etten juuri välitä olla tekemisissä ihmisten kanssa, joten voi olla, että sosiaaliset normini ovat vanhentuneet. Taidan pitää niistä sellaisina.
Lisäänpä vielä että sitaattiketjussa keskustelija on vaihtunut, hyppäsin huutelemaan sivusta tuosta snobismista eteenpäin. Ei mulla muuta. Ikävää kun kaikki keskustelu menee riitelyksi, nykyAV...
Minun juttuni on hävikin vähentäminen ja slow food, paras kokkaus alkaa luiden sahaamisella. Jokaiselle on jotakin..[/quote]
Paras kokkaus alkaa maaperän muokkauksella. Hyvinvoivassa, myrkyttömässä ja luonnollisilla aineilla lannoitetussa maassa kasvavat herkulliset kasvikset ja yrtit. Joista sitten voi jokainen laittaa mieleistänsä hyvää ja maukasta ruokaa. Perunakaan ei ole mautonta mössöä, kuten joku tässä ketjussa vähäksyen totesi. Suomessa on monelle mahdollista hankkia (kasvattaa) parhaita mahdollisia raaka-aineita. Maukkaimmat ruoat (kuten kalakeiton pohjaksi tarvittava liemi) valmistetaan "jätteistä" - kalojen päistä, ruodoista ja nahoista, juuresten naateista.. aikaa toki menee, rahaa ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Minun juttuni on hävikin vähentäminen ja slow food, paras kokkaus alkaa luiden sahaamisella. Jokaiselle on jotakin..
Paras kokkaus alkaa maaperän muokkauksella. Hyvinvoivassa, myrkyttömässä ja luonnollisilla aineilla lannoitetussa maassa kasvavat herkulliset kasvikset ja yrtit. Joista sitten voi jokainen laittaa mieleistänsä hyvää ja maukasta ruokaa. Perunakaan ei ole mautonta mössöä, kuten joku tässä ketjussa vähäksyen totesi. Suomessa on monelle mahdollista hankkia (kasvattaa) parhaita mahdollisia raaka-aineita. Maukkaimmat ruoat (kuten kalakeiton pohjaksi tarvittava liemi) valmistetaan "jätteistä" - kalojen päistä, ruodoista ja nahoista, juuresten naateista.. aikaa toki menee, rahaa ei niinkään.
Oi, toinen raaka-aineintoilija! Multa puuttuu tila ja aika suurimuotoisempaan kasvattamiseen (asutaan kesät pyörillä), mutta sienestän, kalastan, kerään villiyrttejä, säilön ja keittelen myös liemet itse, myös niistä luista. Pidän ajatuksesta että ainekset käytetään kokonaan, sekä eettisistä, ekologisista että taloudellisista syistä. Mukavaa "tavata" samanhenkinen kokkaaja. :)
Vierailija kirjoitti:
Minun juttuni on hävikin vähentäminen ja slow food, paras kokkaus alkaa luiden sahaamisella. Jokaiselle on jotakin..
Paras kokkaus alkaa maaperän muokkauksella. Hyvinvoivassa, myrkyttömässä ja luonnollisilla aineilla lannoitetussa maassa kasvavat herkulliset kasvikset ja yrtit. Joista sitten voi jokainen laittaa mieleistänsä hyvää ja maukasta ruokaa. Perunakaan ei ole mautonta mössöä, kuten joku tässä ketjussa vähäksyen totesi. Suomessa on monelle mahdollista hankkia (kasvattaa) parhaita mahdollisia raaka-aineita. Maukkaimmat ruoat (kuten kalakeiton pohjaksi tarvittava liemi) valmistetaan "jätteistä" - kalojen päistä, ruodoista ja nahoista, juuresten naateista.. aikaa toki menee, rahaa ei niinkään.
Olen se, joka sanoi, ettei syö perunalaatikkoa, koska se on höttöhiilaria, ja jolle korjattiin, että ei, se on 49% rasvaa. Kasvatan pihallani luomukasviksia ja yrttejä. Ja kalanperkeistä tietenkin keitän lientä. Leivoin myös leipää itse kasvattamastani juuresta ja teen kombuchaa. Tällainen ruokahifistely ei ole kallista. Ei, vaikka on 80 purkkia mausteita. Ensi kesälle meinasin kyllä laittaa jotain sinistä perunalajiketta. Niissä on kuulemma vielä enemmän antioksidantteja kuin mustikassa.
Aivan, sinulle tuo on ihan normaalia.