Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias poika haluaa lopettaa jalkapallon, koska...
07.08.2022 |
taso alkaa nousta liian kovaksi ja hommasta on kadonnut harrastamisen ilo. Valmentaja vaatii hänen mielestään suorituksia, joihin hän ei pysty.
Onko tässä maailmassa vielä harrastuksia, joissa ei tähdätä koko ajan parempiin suorituksiin hampaat irvessä? Toiset haluaisivat vain harrastaa mukavassa porukassa. Löytyisikö jotain vaihtoehtoa Turun alueelta? Joukkueurheilua, jossa vain harrastetaan ilman loputonta kilpailua.
Itse oli aikanaan samanlainen. Yleisurheilu porukassa oli kivaa, kisat myrkkyä/pakkopullaa.
Kommentit (61)
Kamppailulajeissa ei harvemmin pakotetaan kilpailemaan ja harjoitukset lapsille osataan pitää leikkimielisinä.
Ainakin Judossa on hyvällä tasolla valmentajien osaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysele Kisa-Veikoilta, onko siellä sopivaa harrastusryhmää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes harrastetaan ellei haluta huipulle eli sinne timantin kovimpaan kärkeen?
Mitä järkeä on ylipäätään harrastaa kilpaurheilua? Puoli elämää menee päätä seinään hakatessa, koska aina löytyy joku parempi.
Ja sitten sut vielä muistetaan julkisuudessa ulos luiskahtaneesta pipp elistä.
Minusta toi parkour kuulostaa tosi hyvältä! Joku ehdotteli kampailulajeja, ne taitaa mennä tohon samaan kehonhallintakategoriaan. Oma lapseni ainakin tykännyt kovasti opetella kaikkia temppuja.
Olen itsekin etsiskellyt 9-vuotiaalle uutta harrastusta, on pienestä asti harrastanut voimistelua, mutta se ei enää sovi kun alkaa se harrastamisen ilo poistua ja kilpailutavoitteelisuus tulla liian vahvaksi.
Olen siis itse vahvasti sillä kannalla, että harrastuksessa pitää olla kivaa, ja että kilpailut ei ole se tavoite tai syy miksi harrastetaan.
Jostain syystä Suomessa treenataan junioreita ihan urakalla. Jopa pienen maalaispaikkakunnan harjoitustason joukkueella neljät harjoitukset ja pelit viikonloppuisin. Siihen loppui lapsen harrastusinto, vaikka jalkapallosta pitää edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 vuotias alkaa etsimään vahvasti omaa tahtoa ja monella on silloin murkku ikä alkamassa jo,oli kyse tyttö tai poika.Jos kavei porukka ei harrasta muta kuin netti peljejä tai norkoomista ulkona, vaikuttaa nuoren.12 vuotias jos ei kinosta urheilu.On partio, kirkon kokki kerhot.On lähiöiden nuorisotalot ja paljon eri kerhoja,toiminta . Kaikista vaan ei tule jalkapalloilijoita,huippu jääkiekkoa pelaajiaa.
Ensin laitetaan se muksu tepsiin ja sit ihmetellään tavoitteellisuutta...
On niitä jalisjoukkueita muitakin aivan varmasti Turussakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin teininä harrastaa kitaransoittoa. En suinkaan kehittyäkseni Eric Claptoniksi tai Juha Torviseksi, vaan saadakseni helpommin pillua.
Toimiva konsepti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes harrastetaan ellei haluta huipulle eli sinne timantin kovimpaan kärkeen?
Mitä järkeä on ylipäätään harrastaa kilpaurheilua? Puoli elämää menee päätä seinään hakatessa, koska aina löytyy joku parempi.
Ja sitten sut vielä muistetaan julkisuudessa ulos luiskahtaneesta pipp elistä.
Hemmetin ällöttävällä tavalla kohdeltu tuotakin nuorta miestä! Ei varmana kohdeltais naista tuolla tavalla, jos jokin pilkahtais ja toinen pyytää että ÄLKÄÄ retostelko asialla.
Mutta kun ne kaksoisstandardit näkyy tässäkin. Nuori mies on vaan pilkan kohde. Sama miltä hänestä tuntuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 12 v. lopetti myös. Hyvin ollaan pärjätty ilman mitään maksullista seura-harrastusta. Arkea ei määrää koko ajan treenit ja pelit ym. Nyt tehdään mitä aina milloinkin mieli tekee. Käydään perheen kanssa uimassa, retkeilemässä tai poika pelaa kavereittensa kanssa pihalla futista, korista, fillaroi ym. Liikkuu edelleen paljon ja semmoinen "pakko" lähteä treeneihin on poistunut. Lopettaminen itse asiassa helpotti koko perheen elämää!
Vierailija kirjoitti:
Itse taas en ymmärrä miksi lapsia ei opeteta pitkäjänteisyyteen. Miksi harrastaa jotain, jos ei halua kehittyä siinä mahdollisimman pitkälle?
Sehän on sama asia kun maustaisin ruoan vaan puoliksi, koska eipä sen nyt pakko ole niin hyvälle maistua.
Saahan sitä harrastaa ja kehittyä maailman tappiin MUTTA kaikki eivät halua KILPAILLA!
Just joku jalkapallo, kiva potkia kivojen kavereitten kanssa HUVIKSEEN, ei verenmaku suussa.
Ps turkulaiset, sopikaan jossain FB-ryhmässä yhteinen aika, vaikka koulun kentälle jonnekin, sopivien matkojen päähän.
Niin täällä on yks porukka, jotka tapaavat, fillarimatkan päässä...periaatteella käy kun käy, ei ole pakko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes harrastetaan ellei haluta huipulle eli sinne timantin kovimpaan kärkeen?
Mä haluan harrastaa, pelkästään harrastaa, koska se on hauskaa. EN halua mitään pönötystä ja reissaamista sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Turussa ainakin hyvä kamppailulajitarjonta. Kamppailulajeja voi harrastaa hyvin ilman kilpailemista.
Joo, mutta sitten kun täyttää...oliko 18v joutuu "aikuisiin" ja sitten alkaakin se ryppyotsaisuus, ollaan tosissaan. Siihen loppuu monella hauska ja hyvä hassastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se, jonka poika vaihtoi jalkapallon parkourin: Poikani harrastaa shakkia tsvoitteellisesti ja kilpailee siinä, joten ei meillä olisi edes aikaa jalkapallotreeneihin 4 kertaa viikossa ja peleihin viinonloppuisin. Shakki on hänelle itselleen tärkeämpää. Parkour on kerran viikossa ja kuulostaa mukavan ei-kilpsilulliselta.
Itse lopetin musiikin harrastamisen aikoinaan, kun joka suunnasta tuli viestiä etten tee tarpeeksi, en osaa jne. koska en harjoitellut useita tunteja päivässä. Minulle musiikki oli luonnollista, iloa ja luovuutta, olen aina ollut musikaalinen, mutta tuo tappoi ilon täysin kun piti alkaa suorittaa sen sijaan että soittaisi ja laulaisi ilokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas en ymmärrä miksi lapsia ei opeteta pitkäjänteisyyteen. Miksi harrastaa jotain, jos ei halua kehittyä siinä mahdollisimman pitkälle?
Sehän on sama asia kun maustaisin ruoan vaan puoliksi, koska eipä sen nyt pakko ole niin hyvälle maistua.
Ymmärrätkö, että joku harrastaa kokkausta ilman tavoitetta voittaa kokkikilpailuja? Oletko joka harrastuksessasi kilpatasolla?
Itse asiassa olin kilpatasolla pääharrastuksessani, ja toinen harrastus oli vaan tukemassa tätä toista harrastusta. En kilpaillut toisessa, mutta siinäkin oli tähtäin miksi harrastuksessa kävin.
Ei minua haittaa jos toiset ei näin koe, mutta minun on vain hankala ymmärtää tuota nykyajan kevyttä harrastelua.
Mun mies näin aikuisena harrastaa höntsäfutista, mikä tukee ihan vaan fyysistä ja henkistä terveyttä. Harrastuksissa on monelle kyse myös mielekkäästä sosiaalisesta tekemisestä. Kyllä se tukee monia asioita vaikkei olisikaan kilpatasoista. Tuollakin on ilmeisesti ihan kiva käydä paitsi jos joku ylikilpailuhenkinen nat si vetää treenit vitosdivarin ikämiesporukalle, sitten ei ole kellään enää kivaa kun hänestä "ei-tarpeeksi-tosissaan-pelannut" hyökkääjä pistetään kostoksi pelaamaan puolustusta jne.
Siis nuo yhteiskuvat hänestä ja miehestä näyttää ihan isä ja tytär kuvilta. Aika kamalaa. Seurasin tätä blogia joskus 10 vuotta sitten ja ei ole kyllä sitten jutut ja tyyli päivittyneet, ehkä elää ikuista nuoruuttaan, jotenkin säälittävää. Ja tosiaan jokainen kuva ja aihe hanko sitä ja hanko tätä. Kuivaa. Yhdellä kaverilla alkoi samanlaiset jutut, kun muutti poikaystävän luokse, joka asuu saaristossa. Yhtään ainotta kuvaa ja päivitystä ei ole ilman sanaa mökki, saari tai vene ja ollaan niin olevinaan, vaikkei ennen tätä poikaystävää ollut edes asutunut veneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas en ymmärrä miksi lapsia ei opeteta pitkäjänteisyyteen. Miksi harrastaa jotain, jos ei halua kehittyä siinä mahdollisimman pitkälle?
Sehän on sama asia kun maustaisin ruoan vaan puoliksi, koska eipä sen nyt pakko ole niin hyvälle maistua.
Ymmärrätkö, että joku harrastaa kokkausta ilman tavoitetta voittaa kokkikilpailuja? Oletko joka harrastuksessasi kilpatasolla?
Ymmärrätkö ettei lapsilla ole mitään realistisia tavoitteita. Jos niiltä kysytään, niin ne haluavat pelata harrastustasolla aamusta iltaan ja vetää päälle sipsejä ja suklaata. Tämä siis joka päivä.
Menestyjät kokeilee ja kasvattaa rajojaan koko ajan. Luovuttajat luovuttaa. Helpompi jäädä tumputtamaan kotiin.
Kerropa mitä eroa on sillä että tuttavaperheen tytär harrastaa telinevoimistelua harrastevalmennuksessa ja elää terveellisesti ja treenaa tosissaan, vaikkei halua kilpailla ja olla huipulla ja sillä että hän olisi lähtenyt tahtomattaan siihen kilpailuprässiin johon ryhmästä etenevät ne jotka haluavat nimenomaan kisata ja olla siinä maailmassa? Perustele miksi se harrastus pitää kiristää yli muun elämän että kelpaa? Oma lapsi harrasti uintia harrastevalmennuksessa, oliko se jotenkin vähempiarvoisia kun se kisavalmennus verenmaku suussa? Harrastus on harrastus, kilpavalmennus toinen asia.
Aikuisilla on tosiaan näitä höntsäilyporukoita. Aiemmin suurin osa kylän lapsista kävi höntsäilemässä iltaisin lähimmällä kentällä. Nykyään kenttä täyttyy iltaisin mopojengistä. Polttoaineen kallistuttua heitäkään ei enää näy siellä entiseen tapaan.
Ymmärrätkö ettei lapsilla ole mitään realistisia tavoitteita. Jos niiltä kysytään, niin ne haluavat pelata harrastustasolla aamusta iltaan ja vetää päälle sipsejä ja suklaata. Tämä siis joka päivä.
Menestyjät kokeilee ja kasvattaa rajojaan koko ajan. Luovuttajat luovuttaa. Helpompi jäädä tumputtamaan kotiin.