Miksi maaseudulla asuvien talot ovat sisustukseltaan usein hyvin vanhanaikaisia?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä maatalo on perintötalo. Se on edellisten sukupolvien kalustama.

niihin huonekaluihin liittyy paljon tunnetta: tarinoita ja muistoja edellisiltä sukupolvilta.

Se vanha kehto nostetaan ullakolta aina uudelleen, suvun uudelle jäsenelle. Siinä ovat hänen esivanhempansa nukkuneet ensiuniaan sukupolvien ajan.

Se vanha lipasto oli ainoa, minkä papan isoäiti toi mukanaan evakkomatkalle Karjalasta kolmen pienen lapsensa kanssa.

Tuon pöydän veisti isoisäsi isoisän isä. Siinä sata vuotta vanhassa valokuvassa, ne pienet kaksostytöt makaavat arkuissaan juuri tuolla pöydällä, he olisivat nyt satavuotiaita...

Toinen on, että vanhojen maatalojen asujat, ovat erittäin käytännöllisiä ja käteviä käsistään. He ovat oppineet ja tottuneet puusepän- ja kirvesmiehen töihin. paitsi että omat paikat tarvitsevat välillä korjausta, myös naapuri saattaa pyytää apua.

Muuten on aika hankala elää vanhassa maalaistalossa, jos on peukalo keskellä kämmentä puukäsitöiden suhteen.

Kun he ovat itse taitavia puusepäntöissä, he arvostavat eri tavalla vanhan ajan käsityön jälkeä. He näkevät ne eri valossa, kuin kaupunkilainen, joka ihailee ikean massatuotantoa. Vaikea kuvitella, että käsistään kätevä maalaisisäntä/ emäntä innostuisi jostain Ikean itsekoottavasta kasasta persoonatonta lastulevyä ja ruuveja.

Eikä pidä unohtaa, että jossain takahikiällä ei ole huonekaluliikkeitä, joissa fiilistellä.

Kyllä tässä nyt on romantisoitu aika rankalla kädellä :D

T. Maalainen itsekin

Kyllä modernitkin tuulahdukset maaseudulle ajautuvat, ihmisiähän sielläkin elää. Sinänsä on hassua puhua jostain hyvin tietystä, jopa puristisesta, maaseutusisustuksesta, kun kaikkina aikoina sisustukseen on aina vaikuttanut vallitsevat trendit myös siellä maaseudulla. Se luultavasti on hyvin yleistä, että jotkin tietyt kalusteet vaan säilyvät sisustuksessa vuosikymmenestä toiseen, koska kukaan ei ole kokenyt tarvetta sitä hävittää. Esimerkiksi se isoisovanhempien vihkilahjapiironki on ollu sitä oman aikansa suosittua muotia, ja se on ollut sitten osana niin 70-lukulaista vihreäoranssilaverisohvaolkkarisisustusta kuin 2010-lukulaista harmaavalkoinenmöhkösohvaolkkarisisustusta. Ihminen on halunnut modernia mukavuutta myös maaseudulla aina, kun se on vain ollut rahallisesti mahdollista. Ns. vanhan kunnioittaminen ei ole kiinnostavaa, jos se vie pois modernia asumismukavuutta. Vaatii todella paljon työtä, että vanhan kunnioittamisen ja asumismukavuuden saa yhdistettyä eikä kaikkia vain kiinnosta tai ei jaksa tehdä niin paljoa työtä sen eteen.

Kuinka tarkkaan asunnon ja sisustustyylin pitää mätchätä? Esim. Jos muuttaisit modernin, valkoisen Ikeamuuttokuorman kanssa jugendasuntoon jossa on 4m huonekorkeus, kakluunit ja erkkerit. Tai muuttaisit antiikkihuonekalujen ja kristallikruunujen kanssa hyvin moderniin asuntoon? Kumpikin näyttäisi vähintäänkin oudolta. Vanhoihin maalaistaloihin sopii erilainen sisustus kuin uudempiin asuntoihin. Useimmat ihmiset eivät koskaan vaihda asunnon tyyliä niin paljon että sisustustyylistä tulisi ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te pösilöt tajua, että tuollainen "viiden vuoden välein vaihdettava sisustus" on tullut tiensä päähän? Vastuullisesti toimiva ihminen ostaa kerralla kestävää ja käyttää sen loppuun asti.

Kaupunkilaiset city-vihreät ovat niin jälkeenjäänyttä porukkaa, että kuvittelevat pelastavansa maapallon joillain parvekeviljelmillä ja sähköautoilla, -pyörillä ja -potkukelkoilla. Samaan syssyyn sitten osatavat kaikkea tarpeetonta krääsää pienet rotanloukkunsa täyteen ja rämpyttävät somen täyteen soijamaitokahivakuvia. Netti vie todella paljon energiaa, kun miljardit palvelimet ympäri maapalloa ovat täynnä kaikkea joutavanpäiväistä "informaatiota". Tosi ekologista. 

En muutenkaan ymmärrä näitä nyky(nuorten) tapoja; kun ostetaan asunto, heti ekaksi rempataan se "omannäköiseksi", vaikka asunto olisikin jo valmiiksi hyvässä kunnossa. Mikäs siinä kai jos rahaa on, mutta aika turhalta tuntuu...

1960/70-luvuilla vanhaa vihattiin ja vanhoja taloja purettiin maallakin tai sitten ne uudistettiin ja aika usein sen ajan ajatusten mukaan pilattiin. Haluttiin mukavuutta, lämpöä ja nykyaikaisuutta. Kummallista romantisointia täällä joka edustaa aikamoista tietämättömyyttä enkä edes tiedä mihin perustuu. Harvassa on hirsiset sukutalot, joskin onhan tietty niitäkin jäljellä mutteivät suinkaan suurin osa sellaisissa asu. Maalla asuu monenlaista porukkaa ja talojen ikä vaihtelee vanhasta uuteen, niin varmaan sisustuksetkin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä maatalo on perintötalo. Se on edellisten sukupolvien kalustama.

niihin huonekaluihin liittyy paljon tunnetta: tarinoita ja muistoja edellisiltä sukupolvilta.

Se vanha kehto nostetaan ullakolta aina uudelleen, suvun uudelle jäsenelle. Siinä ovat hänen esivanhempansa nukkuneet ensiuniaan sukupolvien ajan.

Se vanha lipasto oli ainoa, minkä papan isoäiti toi mukanaan evakkomatkalle Karjalasta kolmen pienen lapsensa kanssa.

Tuon pöydän veisti isoisäsi isoisän isä. Siinä sata vuotta vanhassa valokuvassa, ne pienet kaksostytöt makaavat arkuissaan juuri tuolla pöydällä, he olisivat nyt satavuotiaita...

Toinen on, että vanhojen maatalojen asujat, ovat erittäin käytännöllisiä ja käteviä käsistään. He ovat oppineet ja tottuneet puusepän- ja kirvesmiehen töihin. paitsi että omat paikat tarvitsevat välillä korjausta, myös naapuri saattaa pyytää apua.

Muuten on aika hankala elää vanhassa maalaistalossa, jos on peukalo keskellä kämmentä puukäsitöiden suhteen.

Kun he ovat itse taitavia puusepäntöissä, he arvostavat eri tavalla vanhan ajan käsityön jälkeä. He näkevät ne eri valossa, kuin kaupunkilainen, joka ihailee ikean massatuotantoa. Vaikea kuvitella, että käsistään kätevä maalaisisäntä/ emäntä innostuisi jostain Ikean itsekoottavasta kasasta persoonatonta lastulevyä ja ruuveja.

Eikä pidä unohtaa, että jossain takahikiällä ei ole huonekaluliikkeitä, joissa fiilistellä.

No en allekirjoita. Olen maatalosta kotoisin ja toiseen sellaiseen emännäksi muuttanut. Ei nuoret parit halua missään museossa elää. Muutama hienoin vanha esine on säilytetty, muuten on laitettu omat kalusteet ja tavarat paikalleen. Maalaistyyliin sopivia kalusteita saa nykyään ostettua ihan liikkeistä, ei kaikki oo sitä valkoista kiiltävää levyä.

Ap senkun "raikastelee" omaa kämppäänsä valkoiseksi ja harmaaksi ja hankkii sinne noita kiikkeriä lastulevykaappeja ja vielä kiikkerämpiä tuoleja, torkkupeittoja ja paljon jotain kuivia ruohoja vaaseihin. Tyynyjä kiikkerälle soffalle niin paljon, ettei istumaan mahdu. Julisteita seinille, joissa lukee "home sweet home" ym. roskaa. Itsellä se hyvä mieli tulee siitä, kun katselen wanhoja tummia huonekalujani wanhassa talossani ja oikeita tauluja seinillä. Ruokapöytäkin on niin iso, tukeva ja wanha, ettei sitä pysty siirtämään kuin kaksi riskiä miestä. Sen pöydän hintakin on sellainen, että sen hinnalla sisustaa kiikkerillä jyskin ja ikean kaluilla jonkun neukkukuution rennosti. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä maatalo on perintötalo. Se on edellisten sukupolvien kalustama.

niihin huonekaluihin liittyy paljon tunnetta: tarinoita ja muistoja edellisiltä sukupolvilta.

Se vanha kehto nostetaan ullakolta aina uudelleen, suvun uudelle jäsenelle. Siinä ovat hänen esivanhempansa nukkuneet ensiuniaan sukupolvien ajan.

Se vanha lipasto oli ainoa, minkä papan isoäiti toi mukanaan evakkomatkalle Karjalasta kolmen pienen lapsensa kanssa.

Tuon pöydän veisti isoisäsi isoisän isä. Siinä sata vuotta vanhassa valokuvassa, ne pienet kaksostytöt makaavat arkuissaan juuri tuolla pöydällä, he olisivat nyt satavuotiaita...

Toinen on, että vanhojen maatalojen asujat, ovat erittäin käytännöllisiä ja käteviä käsistään. He ovat oppineet ja tottuneet puusepän- ja kirvesmiehen töihin. paitsi että omat paikat tarvitsevat välillä korjausta, myös naapuri saattaa pyytää apua.

Muuten on aika hankala elää vanhassa maalaistalossa, jos on peukalo keskellä kämmentä puukäsitöiden suhteen.

Kun he ovat itse taitavia puusepäntöissä, he arvostavat eri tavalla vanhan ajan käsityön jälkeä. He näkevät ne eri valossa, kuin kaupunkilainen, joka ihailee ikean massatuotantoa. Vaikea kuvitella, että käsistään kätevä maalaisisäntä/ emäntä innostuisi jostain Ikean itsekoottavasta kasasta persoonatonta lastulevyä ja ruuveja.

Eikä pidä unohtaa, että jossain takahikiällä ei ole huonekaluliikkeitä, joissa fiilistellä.

Ai kaikki maalaistalossa asuvat on jotain puuseppiä?😄 kyllä tässä nyt väheksytään myös puuseppien ammattitaitoa, jos olet sitä mieltä että ihan siinä sivussa maatalon hommissa oppii tekemään samalla huonekalujakin ja tekaisevat vaikka keittiökaapiston. Saati että sellaiseen olisi aikaa vielä muiden töiden lisäksi tai edes haluja. Maajussistakin on kiva lösähtää illalla telkun ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Ap senkun "raikastelee" omaa kämppäänsä valkoiseksi ja harmaaksi ja hankkii sinne noita kiikkeriä lastulevykaappeja ja vielä kiikkerämpiä tuoleja, torkkupeittoja ja paljon jotain kuivia ruohoja vaaseihin. Tyynyjä kiikkerälle soffalle niin paljon, ettei istumaan mahdu. Julisteita seinille, joissa lukee "home sweet home" ym. roskaa. Itsellä se hyvä mieli tulee siitä, kun katselen wanhoja tummia huonekalujani wanhassa talossani ja oikeita tauluja seinillä. Ruokapöytäkin on niin iso, tukeva ja wanha, ettei sitä pysty siirtämään kuin kaksi riskiä miestä. Sen pöydän hintakin on sellainen, että sen hinnalla sisustaa kiikkerillä jyskin ja ikean kaluilla jonkun neukkukuution rennosti. 

Vielä olisi mahtunut pari kiikkerää sinne tekstin sekaan.

Maalla on niin paljon mielekästä tekemistä ettei edes tule mieleen että pitäisi sisustaa. Ja miksi pitäisi mieleinen ja toimiva vaihtaa vain uudistuksen takia?

Mikä ihme on maalaistyylinen huonekalu? Miksei vanhaan taloon maalle voi tuoda vaikka LC divaania jos siitä pitää.

Ennen tehtiin huonekalut niin laadukkaita että kestävät äidiltä tyttärelle ja vielä tyttärentyttärellekin , ei niitä tarvitse vaihtaa. Meilläkin on keittiönkaapistot 40-luvulta täyspuuta, eikä ovet lenksota niin kuin nykykaapeissa viimeistään 10 vuoden iässä.

Itse asun maaseudulla ja tykkään vanhanaikaisesta. Sitä mikä toimii, ei tarvitse vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen juuri ajeltiin miehen kanssa oikein kunnollinen maaseutukierros.  Hienoja maisemia ja kauniita taloja ja pihapiirejä.  Kuvitteleeko kaupunkilainen, että maaseudulla on vain vanhoja taloja?

Aivan tavattomasti oli selkeästi uusia ja myös kauniisti entisöityjä ja uudistettuja vanhoja taloja.  Ihanan näköistä.  

Niissäkö sitten on mukamas vanhanaikaiset sisustukset.  En ihan usko, koska jo ulkoasut oli niin hienosti ja nätiksi laitettuja.  Nuorempia ihmisiä ne siellä asuvat oli, ei vanhukset enää talojaan siihen malliin laita.  Ne on muuttaneetkin keskustoihin rivareihin tms.

Olihan toki muutama autiotalokin jossain, mutta enimmäkseen talot oli asuttuja ja hyvin hoidetun näköisiä.  Vaurauskin näkyi kyllä aina siellä täällä, isot pellot ja komeat kivinavetat ja konehallit kertoivat omaa tarinaansa.

?

Ajeletko joskus puolisosi kanssa katsomassa teollisuusalueen vaurautta kaupungissa? Ihastelet peltihalleja ja pihojen nostureita vai oletatko, että kaupungissa konehalli on osa työpaikkaa, maalla vauraudenosoitus? Koneiden huoltaminen on huomattavasti mukavampaa katon alla kuin taivasalla, mutta näköjään maalla ei ole sopivaa suojata työvälineitä sateelta ja tuulelta, se on heti merkki vauraudesta.

Sori etten nyt ihan päässyt perille siitä, mitä ajat takaa.

Että miten niin ei ole sopivaa ..? Sinunko mielestäsi?

Teollisuusalueet itsessään ei ole kovin kauniita missään, mutta onhan ne tarkoituksenmukaisia. Ja kyllähän vauraus näkyä saa, jos se on asianmukaista eikä vain tyhmää pröystäilyä. Vaikea sitä on piilottaakaan, jos ympärillä on laajat viljapellot ja isot hyvin hoidetut rakennukset ja tarpeelliset tuotantotilat ja hevoshaat ravitalleineen. Voihan se tietysti olla juuri konkurssiin menevä maatilakin, mistäpäs sitä kukaan tietää, mutta ulospäin ei ainakaan heti näy.

Sinulla on puhelin/läppäri, jolla pääsee nettiin, vaurautesi näkyy siis pitkälle? Mistä lähtien asianmukainen työtila ja -välineet on ollut merkki vauraudesta?

Hevoshaat ravitalleineen kertoo muuten isosta velasta, ensi talvena heinä ja kaura on niin kalliita, että hevosenlihaa saa nykyistä edullisemmin ja erilaiset eläinten vanhainkodit joutuu tosissaan pohtimaan, onko eettistä pitää eläimiä nälässä.

En kyllä vieläkään ymmärrä, mitä oikein haet, ellet sitten väen vängällä halua väittää, ettei isot maatilat voi olla vauraita.

Sinähän nyt saat olla mitä mieltä tahansa, mutta älä sentään esiinny asiantuntijana.

Maaseudulla asuu kyllä myös hyvinkin varakkaita ihmisiä, se sinun on vaan nyt myönnettävä. Jopa miljonäärejä. Näkyy se sitten ulospäin tai ei.

Vastaus AP: n kysymykseen:. vanhanaikainen voi olla jonkun mielestä kaunista.

Moderni ei välttämättä ole.

Minusta mummon mökki narisevine lattioineen on kivempi kuin ultramodernisti laitettu kaupunkilaiskaksio.

Saa olla vanhanaikaiset vetolaatikotkin.

Kunhan vaan on puhdasta ja siistiä.

Maalla on muutakin -ehkä tärkeempää tekemistä kuin sisustaminen, täytyy itse kaikki tehä kun mikään ei tule valmiina. Kerrostalossa huoltoyhtiö hoitaa kaiken, niin jää aikaa sisustamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen juuri ajeltiin miehen kanssa oikein kunnollinen maaseutukierros.  Hienoja maisemia ja kauniita taloja ja pihapiirejä.  Kuvitteleeko kaupunkilainen, että maaseudulla on vain vanhoja taloja?

Aivan tavattomasti oli selkeästi uusia ja myös kauniisti entisöityjä ja uudistettuja vanhoja taloja.  Ihanan näköistä.  

Niissäkö sitten on mukamas vanhanaikaiset sisustukset.  En ihan usko, koska jo ulkoasut oli niin hienosti ja nätiksi laitettuja.  Nuorempia ihmisiä ne siellä asuvat oli, ei vanhukset enää talojaan siihen malliin laita.  Ne on muuttaneetkin keskustoihin rivareihin tms.

Olihan toki muutama autiotalokin jossain, mutta enimmäkseen talot oli asuttuja ja hyvin hoidetun näköisiä.  Vaurauskin näkyi kyllä aina siellä täällä, isot pellot ja komeat kivinavetat ja konehallit kertoivat omaa tarinaansa.

?

Ajeletko joskus puolisosi kanssa katsomassa teollisuusalueen vaurautta kaupungissa? Ihastelet peltihalleja ja pihojen nostureita vai oletatko, että kaupungissa konehalli on osa työpaikkaa, maalla vauraudenosoitus? Koneiden huoltaminen on huomattavasti mukavampaa katon alla kuin taivasalla, mutta näköjään maalla ei ole sopivaa suojata työvälineitä sateelta ja tuulelta, se on heti merkki vauraudesta.

Sori etten nyt ihan päässyt perille siitä, mitä ajat takaa.

Että miten niin ei ole sopivaa ..? Sinunko mielestäsi?

Teollisuusalueet itsessään ei ole kovin kauniita missään, mutta onhan ne tarkoituksenmukaisia. Ja kyllähän vauraus näkyä saa, jos se on asianmukaista eikä vain tyhmää pröystäilyä. Vaikea sitä on piilottaakaan, jos ympärillä on laajat viljapellot ja isot hyvin hoidetut rakennukset ja tarpeelliset tuotantotilat ja hevoshaat ravitalleineen. Voihan se tietysti olla juuri konkurssiin menevä maatilakin, mistäpäs sitä kukaan tietää, mutta ulospäin ei ainakaan heti näy.

Sinulla on puhelin/läppäri, jolla pääsee nettiin, vaurautesi näkyy siis pitkälle? Mistä lähtien asianmukainen työtila ja -välineet on ollut merkki vauraudesta?

Hevoshaat ravitalleineen kertoo muuten isosta velasta, ensi talvena heinä ja kaura on niin kalliita, että hevosenlihaa saa nykyistä edullisemmin ja erilaiset eläinten vanhainkodit joutuu tosissaan pohtimaan, onko eettistä pitää eläimiä nälässä.

Jaa-a. Jotkut ravihevoset on tehneet omistajistaan miljonäärejä.

Kestä se.