Miksi maaseudulla asuvien talot ovat sisustukseltaan usein hyvin vanhanaikaisia?

Vierailija kirjoitti:

Eilen juuri ajeltiin miehen kanssa oikein kunnollinen maaseutukierros.  Hienoja maisemia ja kauniita taloja ja pihapiirejä.  Kuvitteleeko kaupunkilainen, että maaseudulla on vain vanhoja taloja?

Aivan tavattomasti oli selkeästi uusia ja myös kauniisti entisöityjä ja uudistettuja vanhoja taloja.  Ihanan näköistä.  

Niissäkö sitten on mukamas vanhanaikaiset sisustukset.  En ihan usko, koska jo ulkoasut oli niin hienosti ja nätiksi laitettuja.  Nuorempia ihmisiä ne siellä asuvat oli, ei vanhukset enää talojaan siihen malliin laita.  Ne on muuttaneetkin keskustoihin rivareihin tms.

Olihan toki muutama autiotalokin jossain, mutta enimmäkseen talot oli asuttuja ja hyvin hoidetun näköisiä.  Vaurauskin näkyi kyllä aina siellä täällä, isot pellot ja komeat kivinavetat ja konehallit kertoivat omaa tarinaansa.

Ajeletko joskus puolisosi kanssa katsomassa teollisuusalueen vaurautta kaupungissa? Ihastelet peltihalleja ja pihojen nostureita vai oletatko, että kaupungissa konehalli on osa työpaikkaa, maalla vauraudenosoitus? Koneiden huoltaminen on huomattavasti mukavampaa katon alla kuin taivasalla, mutta näköjään maalla ei ole sopivaa suojata työvälineitä sateelta ja tuulelta, se on heti merkki vauraudesta.

Pidän modernista sisustuksesta, mutta siihenkin pitää olla sopiva ympäristö. Moderni sisustus vaatii onnistuakseen taitoa. Olohuoneen tuolien hinta noin 10keuroa, sohva 3 jne, eikä kokonaisuudesta jää mieleen muuta kuin yksittäiset kalliit esineet. 

Itselläni on noin 50v vanha lipasto, joka on ulkonäöllisesti moderni :)

Moderni sisustus useimmiten pilaa totaalisesti vanhojen talojen hienomman ulkonäön/estetiikan. Ei se valkoinen väri tee taloista yhtään alkuperäistä hienompia.

Vierailija kirjoitti:

Moderni sisustus useimmiten pilaa totaalisesti vanhojen talojen hienomman ulkonäön/estetiikan. Ei se valkoinen väri tee taloista yhtään alkuperäistä hienompia.

Jännä että nyt niin moni tässä ketjussa tuota valkoista inhoaa. Usein sisustusketjuissa suuri osa kehuu valkoisia seiniä kun tapetteihin ja väreihin kyllästyy heti. Jos oikeasti vanhaan tyyliin sisustaa niin siihen kuuluu vahvakuosiset tapetit joka seinälle asennettuna.

Ite asun 0,5h ajomatkan päässä kaupungin sykkeestä. Ympärillä vain peltoja ja metsää. Talo on rakennettu 1948. Puulattiat edelleen alkuperäiset, kuten hirsiseinätkin. Edellinen omistaja rakensi lisäsiiven, johon tuli eteinen ja sisäwc, 1999 ja uusi kattopellit. Muutin tähän 2011 ja 2015 "remppasin" keittiön kuparisten vesiputkien vaihdon myötä, eli päivitin alkuperäiset kaapit ja hellan. Seinät tapetoin makuuhuoneesta 2012 ja 2014 paneloin entisen ison ruokakomeron, kun tein siitä ruokahuoneen. Ensi kesänä ajattelin josko lakkaisin lattiat, kun näkyy kävelystä tulleet urat. Muuta en aio edelleenkään tehdä, koska vietän 90% päivästä ulkona ja lopun ajan käytännössä nukun. Ja hyvin tehty kestää aikaa 😀 ehkä jossain vaiheessa tapetoin makkarin uudestaan, mut en pidä kiirettä, koska edellinenkin on yhä hyvä. Ja mitään akuuttia tässä ei ole, edes wc.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen juuri ajeltiin miehen kanssa oikein kunnollinen maaseutukierros.  Hienoja maisemia ja kauniita taloja ja pihapiirejä.  Kuvitteleeko kaupunkilainen, että maaseudulla on vain vanhoja taloja?

Aivan tavattomasti oli selkeästi uusia ja myös kauniisti entisöityjä ja uudistettuja vanhoja taloja.  Ihanan näköistä.  

Niissäkö sitten on mukamas vanhanaikaiset sisustukset.  En ihan usko, koska jo ulkoasut oli niin hienosti ja nätiksi laitettuja.  Nuorempia ihmisiä ne siellä asuvat oli, ei vanhukset enää talojaan siihen malliin laita.  Ne on muuttaneetkin keskustoihin rivareihin tms.

Olihan toki muutama autiotalokin jossain, mutta enimmäkseen talot oli asuttuja ja hyvin hoidetun näköisiä.  Vaurauskin näkyi kyllä aina siellä täällä, isot pellot ja komeat kivinavetat ja konehallit kertoivat omaa tarinaansa.

?

Ajeletko joskus puolisosi kanssa katsomassa teollisuusalueen vaurautta kaupungissa? Ihastelet peltihalleja ja pihojen nostureita vai oletatko, että kaupungissa konehalli on osa työpaikkaa, maalla vauraudenosoitus? Koneiden huoltaminen on huomattavasti mukavampaa katon alla kuin taivasalla, mutta näköjään maalla ei ole sopivaa suojata työvälineitä sateelta ja tuulelta, se on heti merkki vauraudesta.

Sori etten nyt ihan päässyt perille siitä, mitä ajat takaa.

Että miten niin ei ole sopivaa ..? Sinunko mielestäsi?

Teollisuusalueet itsessään ei ole kovin kauniita missään, mutta onhan ne tarkoituksenmukaisia. Ja kyllähän vauraus näkyä saa, jos se on asianmukaista eikä vain tyhmää pröystäilyä. Vaikea sitä on piilottaakaan, jos ympärillä on laajat viljapellot ja isot hyvin hoidetut rakennukset ja tarpeelliset tuotantotilat ja hevoshaat ravitalleineen. Voihan se tietysti olla juuri konkurssiin menevä maatilakin, mistäpäs sitä kukaan tietää, mutta ulospäin ei ainakaan heti näy.

On niitä rähjäröttösiä kaupungeissakin. Kaverin lapsuuskoti on isossa kaupungissa melkein keskustassa, omakotialueella oleva rintsikka. Asuu siinä ja ovat tehneet jotain remppaa kyllä, mutta just noita kiinni juuttuvia ovia ja rapistuneita ikkuna puitteita, saranat naukuu jne.

Epäviihtyisä hökkeli, saisi kyllä laittamalla vielä kuntoon, mutta eivät viitsi kun maksaa niin paljon. Ja kun on niin keskellä kaupunkia, hyvä sijainti kuulemma tärkeintä.

Jokainen saa asua niin kuin tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen ihmetellyt. Miksi muutenkin raskaasta maaseutuelämästä halutaan väkisin vielä ankeampaa? Hyvä jos vesi tulee ja menee, mutta muuten kaikki on hankalaa esim. keittiön alkuperäiset vetolaatikot ei sujuvasti kulje rullilla vaan ovat alkuperäiset, jäykät, kahnaavat. Pölyisä ryijyjä seinillä ja kolhittuja kulmia.

Eikö siitä tule itsellekin hyvä mieli kun korjailis ja laittais raikkaammaksi?

Ikeasta lastulevy roskaa olevat uudet köittiökaapistot. Ymmärrän jos vaihtaa vanhan lastulevyn vaikka massiivitammeen mutta en jos tilalle tuodaan samaa halpaa lastulevyä.

Maaseudulla on totuttu vuosikymmeniä elämään sukupolvesta toiseen samassa, toimivassa, isoisoisäin tekemässä sisustuksessa. Siellä ei kaivata mitään muotihuonekaluja ja taidelasia kovaan arkiseen asumiseen. Koeta ymmärtää, että on muutakin elämää kuin sisustuslehtien ja -ohjelmien esittämässä steriilissä ja hengettömässä ympäristössä tapahtuva. Lantajatsarit ja kulunut penkki sopivat hyvin yhteen!

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on totuttu vuosikymmeniä elämään sukupolvesta toiseen samassa, toimivassa, isoisoisäin tekemässä sisustuksessa. Siellä ei kaivata mitään muotihuonekaluja ja taidelasia kovaan arkiseen asumiseen. Koeta ymmärtää, että on muutakin elämää kuin sisustuslehtien ja -ohjelmien esittämässä steriilissä ja hengettömässä ympäristössä tapahtuva. Lantajatsarit ja kulunut penkki sopivat hyvin yhteen!

Tämä isoisoisäin sisustukset on kyllä valitettavan harvassa maalla(kin). Ihan samaa lastulevyroskaa ja jyskin bukleemattoja niissä on suurimmassa osassa kuin kaupunkikämpissäkin.

Me asutaan kaupungissa enkä ottaisi modernia sisustusta kirveelläkään. Rivarineliömme on vuodelta 1985. Nyt kylppäriremontti on ajankohtainen eikä tulisi mieleenkään rempata sitä moderniksi vaan talon henkeä kunnioittaen. Maaseudulla talot ovat usein vanhoja ja niissä on myös aikaan sopiva sisustus.

Sun kotis ei voi olla ns. vanhanaikainen, kun et ole elänytkään "vanhaan aikaan". Kulunut aika patinoi. Sinulla ei ole mitään perinteitä huushollissasi. Sitten joskus on, jos saat elää.

Omalta osaltani voin kertoa, että meillä ei ole modernia sisustusta täällä maalaistalossamme, koska uudelleen sisustamiselle ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta, eikä trendien perässä juoksijoita ole tähän sukuhaaraan eksynyt. Edustan kuudetta sukupolvea tilallamme, vaihdot on aina tapahtuneet läpsystä. Koska taloa ei ole koskaan myyty, sitä ei ole koskaan tarvinnut myöskään tyhjentää. Perus henkilökohtaiset tavarat toki aina menneet iäkkäämpien sukulaisten matkassa pienempiin koteihin, mutta täyspuiset piirongit, ruokailuryhmät, tuvan penkit ja sohvat jne. ovat saaneet jäädä. Eihän nuo edes olisi mahtuneet mihinkään rivarikaksioihin tai palveluasumisen huoneisiin.

Yleensä maatalo on perintötalo. Se on edellisten sukupolvien kalustama.

niihin huonekaluihin liittyy paljon tunnetta: tarinoita ja muistoja edellisiltä sukupolvilta.

Se vanha kehto nostetaan ullakolta aina uudelleen, suvun uudelle jäsenelle. Siinä ovat hänen esivanhempansa nukkuneet ensiuniaan sukupolvien ajan.

Se vanha lipasto oli ainoa, minkä papan isoäiti toi mukanaan evakkomatkalle Karjalasta kolmen pienen lapsensa kanssa.

Tuon pöydän veisti isoisäsi isoisän isä. Siinä sata vuotta vanhassa valokuvassa, ne pienet kaksostytöt makaavat arkuissaan juuri tuolla pöydällä, he olisivat nyt satavuotiaita...

Toinen on, että vanhojen maatalojen asujat, ovat erittäin käytännöllisiä ja käteviä käsistään. He ovat oppineet ja tottuneet puusepän- ja kirvesmiehen töihin. paitsi että omat paikat tarvitsevat välillä korjausta, myös naapuri saattaa pyytää apua.

Muuten on aika hankala elää vanhassa maalaistalossa, jos on peukalo keskellä kämmentä puukäsitöiden suhteen.

Kun he ovat itse taitavia puusepäntöissä, he arvostavat eri tavalla vanhan ajan käsityön jälkeä. He näkevät ne eri valossa, kuin kaupunkilainen, joka ihailee ikean massatuotantoa. Vaikea kuvitella, että käsistään kätevä maalaisisäntä/ emäntä innostuisi jostain Ikean itsekoottavasta kasasta persoonatonta lastulevyä ja ruuveja.

Eikä pidä unohtaa, että jossain takahikiällä ei ole huonekaluliikkeitä, joissa fiilistellä.

70 luvulla oli taas toista kun nuoret emännät vihasi kaikkea vanhaa mitä oli nurkissa ja paljon nykyistä antiikkia sitten hävitettiin ja hurjat tiiliset elintaso siivet sitten jatkoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on totuttu vuosikymmeniä elämään sukupolvesta toiseen samassa, toimivassa, isoisoisäin tekemässä sisustuksessa. Siellä ei kaivata mitään muotihuonekaluja ja taidelasia kovaan arkiseen asumiseen. Koeta ymmärtää, että on muutakin elämää kuin sisustuslehtien ja -ohjelmien esittämässä steriilissä ja hengettömässä ympäristössä tapahtuva. Lantajatsarit ja kulunut penkki sopivat hyvin yhteen!

Tämä isoisoisäin sisustukset on kyllä valitettavan harvassa maalla(kin). Ihan samaa lastulevyroskaa ja jyskin bukleemattoja niissä on suurimmassa osassa kuin kaupunkikämpissäkin.

Todellakin. Aikoinaan tuli työn puolesta kierrettyä paljon maalaispitäjän taloja. Ei todellakaan voinut puhua mistään vanhaa tyyliä kunnioittavasta sisustuksesta kuin ihan parissa paikkaa, vaan käytännöllisyys edellä mentiin niissä ihan niin kuin suurimmalla osalla. Tarkoitti sitten että niissä vanhoissa tuvissa oli sotkasohvat ja tv-alttareineen, keittiössä valkoiset melamiinikaapistot ja muovimatot lattiassa jne, ei isoisien huonekaluista jälkeäkään. Usein vielä ns pilalle remontoituja eli lastulevyseinät laitettu 60-luvulla ja isot maisemaikkunat vaihdettu 1800-l taloihin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen ihmetellyt. Miksi muutenkin raskaasta maaseutuelämästä halutaan väkisin vielä ankeampaa? Hyvä jos vesi tulee ja menee, mutta muuten kaikki on hankalaa esim. keittiön alkuperäiset vetolaatikot ei sujuvasti kulje rullilla vaan ovat alkuperäiset, jäykät, kahnaavat. Pölyisä ryijyjä seinillä ja kolhittuja kulmia.

Eikö siitä tule itsellekin hyvä mieli kun korjailis ja laittais raikkaammaksi?

Nää on niitä todella ankeita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen ihmetellyt. Miksi muutenkin raskaasta maaseutuelämästä halutaan väkisin vielä ankeampaa? Hyvä jos vesi tulee ja menee, mutta muuten kaikki on hankalaa esim. keittiön alkuperäiset vetolaatikot ei sujuvasti kulje rullilla vaan ovat alkuperäiset, jäykät, kahnaavat. Pölyisä ryijyjä seinillä ja kolhittuja kulmia.

Eikö siitä tule itsellekin hyvä mieli kun korjailis ja laittais raikkaammaksi?

Ikeasta lastulevy roskaa olevat uudet köittiökaapistot. Ymmärrän jos vaihtaa vanhan lastulevyn vaikka massiivitammeen mutta en jos tilalle tuodaan samaa halpaa lastulevyä.

No jos vanha keittiökaapisto rikki;ei vastaa nykyajan tarpeita eikä ui rahassa niin on varmaan ihan ymmärrettävää valita halvempi materiaali keittiökaapistoon kuin umpitammi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen juuri ajeltiin miehen kanssa oikein kunnollinen maaseutukierros.  Hienoja maisemia ja kauniita taloja ja pihapiirejä.  Kuvitteleeko kaupunkilainen, että maaseudulla on vain vanhoja taloja?

Aivan tavattomasti oli selkeästi uusia ja myös kauniisti entisöityjä ja uudistettuja vanhoja taloja.  Ihanan näköistä.  

Niissäkö sitten on mukamas vanhanaikaiset sisustukset.  En ihan usko, koska jo ulkoasut oli niin hienosti ja nätiksi laitettuja.  Nuorempia ihmisiä ne siellä asuvat oli, ei vanhukset enää talojaan siihen malliin laita.  Ne on muuttaneetkin keskustoihin rivareihin tms.

Olihan toki muutama autiotalokin jossain, mutta enimmäkseen talot oli asuttuja ja hyvin hoidetun näköisiä.  Vaurauskin näkyi kyllä aina siellä täällä, isot pellot ja komeat kivinavetat ja konehallit kertoivat omaa tarinaansa.

?

Ajeletko joskus puolisosi kanssa katsomassa teollisuusalueen vaurautta kaupungissa? Ihastelet peltihalleja ja pihojen nostureita vai oletatko, että kaupungissa konehalli on osa työpaikkaa, maalla vauraudenosoitus? Koneiden huoltaminen on huomattavasti mukavampaa katon alla kuin taivasalla, mutta näköjään maalla ei ole sopivaa suojata työvälineitä sateelta ja tuulelta, se on heti merkki vauraudesta.

Sori etten nyt ihan päässyt perille siitä, mitä ajat takaa.

Että miten niin ei ole sopivaa ..? Sinunko mielestäsi?

Teollisuusalueet itsessään ei ole kovin kauniita missään, mutta onhan ne tarkoituksenmukaisia. Ja kyllähän vauraus näkyä saa, jos se on asianmukaista eikä vain tyhmää pröystäilyä. Vaikea sitä on piilottaakaan, jos ympärillä on laajat viljapellot ja isot hyvin hoidetut rakennukset ja tarpeelliset tuotantotilat ja hevoshaat ravitalleineen. Voihan se tietysti olla juuri konkurssiin menevä maatilakin, mistäpäs sitä kukaan tietää, mutta ulospäin ei ainakaan heti näy.

Sinulla on puhelin/läppäri, jolla pääsee nettiin, vaurautesi näkyy siis pitkälle? Mistä lähtien asianmukainen työtila ja -välineet on ollut merkki vauraudesta?

Hevoshaat ravitalleineen kertoo muuten isosta velasta, ensi talvena heinä ja kaura on niin kalliita, että hevosenlihaa saa nykyistä edullisemmin ja erilaiset eläinten vanhainkodit joutuu tosissaan pohtimaan, onko eettistä pitää eläimiä nälässä.

Pitkä maa, ja joo tyhmiäkin, joo