Lue keskustelun säännöt.
Elämä muuttui hetkessä täyskaaokseksi, millä tästä selviää?
07.08.2022 |
Yritin psyykata itseäni tähän etukäteen mutta ei siitä tunnu olevan mitään hyötyä. Tilanne on se, että viikko sitten aloitin uuden työn ja 2-vuotias poikani, jota olen hoitanut kotona tähän saakka, meni päivähoitoon. Ensinnäkin ero lapsesta on ollut todella kamalaa. En tiennyt, että voin tuntea fyysistä kipua olla erossa lapsesta. Poika ei nuku päiväkodissa päiväunia ja huutaa kaikki illat kotona. Herää monta kertaa yössä huutamaan, tätä ei ole tehnyt koskaan ennen. Menee silti uteliaana ja iloisena aamulla päiväkotiin.
Aloitin työssä, joka on täysin uusi minulle, kaikki aivan uutta. En ole saanut kunnon perehdytystä ja ahdistaa ihan hirveästi. Kaikilla on kamala kiire, edeltäjä kertoi, miten ei ehtinyt koskaan tehdä kaikkea ja painoi töitä sunnuntai-iltaisinkin ilman palkkaa. Ihan hirveää kuulla tuollaista, varsinkin kun ero lapsesta jo painaa henkisenä kuormana niin paljon, että välillä on töissäkin pitänyt käydä keräilemässä itseäni kasaan. Lisäksi minulle sanottiin rekryvaiheessa, että etäpäiviä saa tehdä ja työajat ovat joustavat. Tämän turvin uskalsin ottaa paikan vastaan, nimittäin lähityöpäivinä lapsi joutuu olemaan 10 tuntia hoidossa. Mielestäni aivan liian kauan ja siksi etätyömahdollisuus oli ihan must minulle, ne kun lyhentävät pojan hoitopäivää yli kahdella tunnilla. Nyt kuitenkin oli heti puhetta, että siirrytään lähityöhön ja etätyö on poikkeus. Olen aivan kauhuissani.
Olen ollut koko viikonlopun jo ahdistunut tulevasta viikosta. Eniten ahdistaa työn hurja määrä ja työpäivien pituus lapsen hoidon kannalta. Mieheni tekee reissutyötä ja lapsen hoitoajat riippuvat 90% minun työajoistani.
Lisäksi aakut ovat uskomatonta sekoilua että päästään lähtemään ja poika ei suostu syömään hoidossa, joten pakko ruokkia hänet kunnolla ennen lähtöä. Se vie aikaa kaiken muun lisäksi ja olen ihan poikki toimistolle päästyäni. Pakko laittaa myös itseni valmiiksi ja työmatka kestää melkein tunnin.
Mitä teen? Olen jo tämän viikon aikana hakenut muita, osa-aikaisia töitä ihan paniikissa. Mitä ratkaisuja tässä tilanteessa oikein on? Onko 10 tunnin hoitopäivä 2-vuotiaalle liian pitkä vakituisesti? Minusta on.
Kommentit (90)
Miettikää yhdessä miehen kanssa mikä olisi hyvä ratkaisu. Miehesikin on tilanteesta vastuussa (reissutyö ei poista vastuuta lapsen hyvinvoinnista!!!). Hoitaja pitkien päivien helpottamiseksi olisi ehkä helpoin keino joka poistaa painetta heti. Irtisanoutuminen ei kannata ja on hyvä olla työssä (=taloudellisesti itsenäinen) mikäli puolisolle sattuu jotain (ero tms). Voiko mies olla jonkin aikaa hoitovapaalla niin pääset perehtymään töihin rauhassa? Me aikoinaan vaihdoimne rooleja (minä töihin, mies kotiin) jotta pystyin palaamaan työhön stressittä. Näissä keskusteluissa tuppaa unohtumaan aina se toinen vanhempi. Miksi äiti on aina se jonka oletetaan ratkaisevan kaiken yksin? Muutto lähemmäs työpaikkaa on myös mahdollista. Juttele miehen kanssa ja pidä puolesi sekä työssä että kotona - kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkea palkka, mies viikot poissa, tukiverkko kaukana. Miksi, miksi tällöin pitää asua Helsingissä? 892
Koska olen asunut täällä koko elämäni? Muualta on aika vaikea saada töitä omalla koulutuksella, miehellä mahdollisesti vielä vähemmän. En edes tiedä, mihin me muutettaisiin täältä kun en ole koskaan muualla asunut.
Ja olin tosiaan kotona hoitamassa poikaa hänen syntymästään saakka. Kotihoito on hyvin tuttua siis.
Ap
Mieshän oli reissutöissä?
Esim Lahti on hyvä vaihtoehto mistä moni käy jopa Helsingissä töissä.
Kun mies 2kk päästä saa tehdä lyhennettyä eli käytännössä pitää jonkun päivän vapaata, sinun kannattaa tuolloin tehdä extrapitkä päivä ja sitten vastaavasti 1-2 6h päivää - näin lapsi hyötyy tuosta miehen lyhennetystä eniten.
Olet tyypillinen nainen. Et kestä painetta ja sorrut sen alla.
Sun lapsellasi on vain yksi ainoa lapsuus. Hän on vielä todella pieni. Jää kotiin, varmasti pärjäätte kyllä. Lapsesi oireilee ja mikä myös tärkeetä, sinä äitinä tunnet ihan kipuna ettei kaikki ole hyvin. Ajattele lapsesi elämää ja valitse hänet.Et tule katumaan! nimim. saman ratkaisun tehnyt 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on nämä mystiset reissutyöt jolloin käydään kotona muutama päivä kk? En ole koskaan saanut täällä tähän vastausta.
Jos ulkomaan komennuksia niin eihän se puoliso(aina muuten mies) maksa edes veroja Suomeen. Miksi edes kannattaisi asua tällöin täällä? Koneella tehtävää työtä? Miksei tee etänä? Kaupparatsu? Onko niitä edes enää? Rekkakuski? Paukkuu kyllä työajat lakeineen jo vuorokaudessa vastaan. Lentokapteeni? Samat työaikalait. Laivakokki? Ovat viikkoja putkeen töissä mutta viikkoja myös vapaalla.
Mitä tekee kotia hoitamaan kykenemätön työssään tärkeä reissutyömies?Samaa olen miettinyt! Lähinnä vauvapalstalta tuttu tämä supertärkeä reissutyömies joka ei vain voi vaikuttaa työaikaansa mutta silti on pitänyt lapsia vääntää sillä oletuksella että nainen ja naisen työnantaja joustaa.
Eikö?! Nytkään ei tule vastausta. Tosin tämä trolli nyt pää savuten googlettaa uskottavaa reissutyötä muttei tajunnut liioittelevansa alkutekstissään.
Nuo marginaalimoottoritienkorjaajat oli nyt taas ihan stand uppia.
No esim. minun setäni oli töissä tankkerilla. 3kk töissä putkeen, 1 kk vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsellasi on vain yksi ainoa lapsuus. Hän on vielä todella pieni. Jää kotiin, varmasti pärjäätte kyllä. Lapsesi oireilee ja mikä myös tärkeetä, sinä äitinä tunnet ihan kipuna ettei kaikki ole hyvin. Ajattele lapsesi elämää ja valitse hänet.Et tule katumaan! nimim. saman ratkaisun tehnyt 🤗
Myönnän heti, että minusta ei tuollaiseen olisi ollut. Niinpä hoidin kolme lastamme kotona. Miehen palkkatyö mahdollisti sen ja lisäksi myös se, että hän omasta halustaan takasi minulle taloudellisen turvan myös mahdollisen avieron ja kuoleman varalta. Ja maksoi yksityisen eläkkeeni.
Lapsistamme kasvoi onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä, jotka pärjäsivät hienosti koulussa ja olivat myös hyvin sosiaalisia. Olemme myös edelleen naimisissa ja varmasti syynsä silläkin, ettei meillä tarvinnut riidellä hoitovuoroista, roskien viemisistä, kauppavuoroista, eikä tarvinnut viikonloppuisin viettää ns. laatuaikaa ostoskeskuksissa. Kotona olivat tyytyväinen ja onnellinen vaimo ja lapset ilman stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis todellako, työsopimusta ei ole?
Eikös julkisellakin ole ves;it, tes:it tms.
Onhan nyt jokin sopimus oltava jossa määritellään työssäoloehdot, sekä sinulla ja työnantajalla ja työnantajan täytyy jotain noudattaa, vähintään työsopimuslakia?
Kysäise työoaikan luotolta jos ei muuten aukea?
Siis mitä työtä sinä teet (julkisella) jos ei kuka yhtään mitään tessiä ole??
Otapa asiasta selvää, minusta on täysin selvää, että julkisella jokainen paikka noudattaa jotain tessiä. Sehän on työnantajankin etu. Sieltä on helppo kurkata "ne minimit" joita sitten noudatetaan.
Kysy vaikka suoraan palkanlaskennasta.