Ärsyttää kun ei ole kavereita
Olen sellainen nainen että tykkään tehdä kaikkea, käyn lenkillä ja harrastan ja kaikki on muuten kunnossa. Ongelmana on että mulla ei ole ollut koskaan naispuolista kaveria en jotenkin tule toimeen naisten kanssa, en tiedä mistä johtuu? Liikun enemmän yksin, mutta onko outoa jos ei ole aikuisena kavereita? En tiedä pidetäänkö mua sitten jotenkin outona?
Kommentit (12)
Koulussa en koskaan viihtynyt porukassa, olin aina yksin.
Ap
Ei oo mullakaan tai on mut eri kaupungissa niin eipä oikein lenkkiseuraksi oo:( En myöskään pidä kuin harvoista ja valituista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo mullakaan tai on mut eri kaupungissa niin eipä oikein lenkkiseuraksi oo:( En myöskään pidä kuin harvoista ja valituista naisista.
Ois varmaan pitkä matka lenkkeillä eri kaupunkiin 😊
Ap
Joopa joo. Koskaan ja aina sitä ja tätä eikä ikinä mitään. Olipa taas tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo mullakaan tai on mut eri kaupungissa niin eipä oikein lenkkiseuraksi oo:( En myöskään pidä kuin harvoista ja valituista naisista.
Ois varmaan pitkä matka lenkkeillä eri kaupunkiin 😊
Ap
Nooh, miten sen nyt ottaa, matka reilu 25 km. Pyörällä nyt menis.
Päätin, etten välitä enää, onko kavereita. Olen kotona yksin, töissä yksin, salilla yksin. Mitä väliä.
Nyt on tullut yhtäkkiä paljon yhteydenottoja kavereilta ja tutuilta. Kun siis päätin, että aika sama, ovatko elämässä.
Mä taas olen tyytyväinen ettei mulla ole koskaan ollut kavereita. Olisi kauhea ajatus jos joku yrittäisi tutustua edes kaverimielessä. Johtuu varmaan siitä että olen kiusattu.
Missä asut? Jos pk-seutu (Espoo), niin voitais treffata ja käydä vaikka lenkillä.
Ehkä sinun kannattaisi katsoa peiliin jos kukaan ei sinusta pidä
Minullakaan ei ole kavereita. Onneksi sentään vaimo on, niin ei tarvitse yksin liikkua. - M42
Antaisitko miespuolisen kaverin haistella paljaita jalkapohjiasi?