Lue keskustelun säännöt.
Näin eilen niin voimakkaan energiakentän kädessäni, että fyysinen olomuoto peittyi. Osaisiko joku analysoida havaintoani?
06.08.2022 |
Jälleen kerran illan pimeinä hetkinä maatessani sängyllä katselin käsiäni.
Olen nähnyt niissä usein energiaa. Olen nähnyt molempien käsieni sormieni välillä selvät langat, jotka venyvät käsiäni liikuttaessa.
Olen nähnyt pienen energiakentän loistavan ympärilläni.
Eilen näin jotain aika absurdia. Molemmat käteni hohtivat vaaleaa kenttää mutta keskittyessäni ja syventyessäni vain enemmän tarkkailuun, niin toinen käteni "valastui" täysin vaalean energian peittoon. Katselin sitä tunteja eri näkökulmista, vaalealta ja tummalta taustalta. Eri paikoilta ja eri asennoista. Liikuttelun käsiäni ja sormiani mutta käteni hehkui energiana.
Fyysinen olomuoto ei ollut enää yhtä näkyvä kuin tuo energia joka huokui.
Toinen käsi ei aivan samanlailla hohtanut vaikka yritin mutta oli selvä iso energiakenttä ympärillä molemmissa käsissä.
Liikutuin kyyneliin koska se näytti niin kauniilta. Olisin voinut jatkaa sitä koko yön mutta oli pakko mennä nukkumaan.
Kommentit (446)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tunnen energiaa käsieni välissä kun laitan ne toisistaan erilleen,.mutta vastakkain. Sormet alkavat taipua taakse päin ja energiakenttä voimistuu. Tämän huomasin kun joskus kauan sitten meditoi. Mitään käyttöä tälle energialle en ole löytänyt.
Osaisiko joku vastata tähän?
Tuokin on normaali fysiologinen ilmiö.
Mikä tuo?
Vierailija kirjoitti:
Ja kun puhutaan fyysisistä kokemuksista tai näyistä... Minä tunsin Pyhän Hengen kosketuksen kuumuutena, kuin joku olisi korventanut minua sisältäpäin. Yhtäkkiä ahdistuneisuuteni oli poissa ja olin kuin eri ihminen. En leijunut missään meditaatiohöyryssä kuin olisin huumeissa, vaan olin skarppi, ajatus kulki selkeästi, minulla oli energiaa, tunsin itseni täysin normaaliksi ihmiseksi, joka on kosketuksessa tähän maailmaan. En näe enkeleitä tai vastaavaa.
Tämä ero on epämääräisen hengellisissä ihmisissä (uskovat melkein mihin vaan paitsi Jumalaan) ja kristityissä: hengelliset pyrkivät mielessään karkaamaan tästä maailmasta meditaation ym avulla, koska todellisuus on liian vaikeaa heille. Kristityt ymmärtävät, ettei elämän tarvitse olla aina täydellistä, joten otetaan mitä tulee vastaan ja osataan käsitellä se.
Sinä kutsut sitä Pyhäksi Hengeksi, hindutaustainen sanoisi, että on tuntenut kundaliinienegiaa. Sama asia, eri nimi. Mielestäni myös aivan järjetön ajatus, että väkipakolla sinnittelään epämieluisassa todellisuudessa jos meditaation avulla se todellisuuskin tuntuu miellyttävämmältä ja olo rauhaisammalta. Se Jumala/universumi on nimenomaan antanut meille keinot kuten meditoinnin, jonka avulla voimme tuntea olomme paremmaksi ja sen avulla yhteys Jumalaan syvenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko uushenkisyys keskityy siihen mitä ihminen haluaa, mihin ihminen voi vaikuttaa ja miten ihminen valitsee lähestyä "jumaluuksia".
Kun taas kristinuskossa on yksi kolmiyhteinen Jumala, joka on ilmoittanut itsensä ennenkaikkea Jeesuksessa Kristuksessa ja Sanassaan. Tämä Jumala on ihmisen ulkopuolella ja Hänelle on lopulta kaikki valta.
Miksi Pyhä Henki on eri asia kuin Jumala tai Jeesus Kristus, tai miten se ajatellaan erilaiseksi?
Ovat samaa jumaluutta, voisi ajatella että kaikilla kolmella on "sama mieli". Ovathan ihmisetkin esim. äitejä, lapsia ja työntekijöitä. Voit ajatella niin, että Taivaan Isä on se äiti, lapsi on Jeesus ja työntekijä on Pyhä Henki. Isää rukoillaan, Jeesus antaa pelastuksen ja Pyhä Henki muovaa meitä paremmiksi. Mutta et tule ymmärtämään näitä asioita, jollet mene Jumalan eteen nöyränä tunnustaen Jeesuksen pelastajaksesi ja katuen syntejäsi. Vasta kun Pyhä Henki on koskettanut sinua, ymmärrät yhtäkkiä kaiken mitä Raamatussa sanotaan. Maallikoille se on hepreaa.
Hm. Voiko sanoa, että kaikki olevainen on saman aspekteja ja kolmiyhteys sen ydinolemus?
Hyvä vertaus, mutta Taivaas Isä on helpompi kuvitella isänä, on siten uskottavampi... Äitiä vertaisin työntekijään, Pyhään Henkeen. Äiti yleensä on se, mikä suo lapsen potentiaalin kukoistaa, tai tuhoaa sen.
Täytyy miettiä loppuosaa kirjoituksestasi, kun on sopiva hetki. En ole lukenut Raamattua, tietääkseni... olen ortodoksi. Ja väjän perusopitkin unohtanut!
Vierailija kirjoitti:
Ja kun puhutaan fyysisistä kokemuksista tai näyistä... Minä tunsin Pyhän Hengen kosketuksen kuumuutena, kuin joku olisi korventanut minua sisältäpäin. Yhtäkkiä ahdistuneisuuteni oli poissa ja olin kuin eri ihminen. En leijunut missään meditaatiohöyryssä kuin olisin huumeissa, vaan olin skarppi, ajatus kulki selkeästi, minulla oli energiaa, tunsin itseni täysin normaaliksi ihmiseksi, joka on kosketuksessa tähän maailmaan. En näe enkeleitä tai vastaavaa.
Tämä ero on epämääräisen hengellisissä ihmisissä (uskovat melkein mihin vaan paitsi Jumalaan) ja kristityissä: hengelliset pyrkivät mielessään karkaamaan tästä maailmasta meditaation ym avulla, koska todellisuus on liian vaikeaa heille. Kristityt ymmärtävät, ettei elämän tarvitse olla aina täydellistä, joten otetaan mitä tulee vastaan ja osataan käsitellä se.
Oot ehkä käsittäny väärin. Ei meditaatio oo sellainen tila, jolla karataan tästä maailmasta. Meditaatio on sitä, kun istutaan ja keskitytään aisteihin. Jos istutaan hiljaa ja keskitytään aistimaan maailmaa, niin se on päinvastaista sille, että pyrkis karkaamaan tästä maailmasta. Eikä siitä tule ns meditaatiopöllyihin, vaikka rauhalliselta saattaa ulospäin vaikuttaakin. Monelle se tekee just skarpimman fiiliksen ja selkeyttää ajatuksia. Monet meditaatioon tutustuneet (ja muutkin) tietää myös tuon, että elämä ei ole täydellistä ja vastaan otetaan se mikä tulee. Tunteiden tunteminen on tärkeää, olipa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun puhutaan fyysisistä kokemuksista tai näyistä... Minä tunsin Pyhän Hengen kosketuksen kuumuutena, kuin joku olisi korventanut minua sisältäpäin. Yhtäkkiä ahdistuneisuuteni oli poissa ja olin kuin eri ihminen. En leijunut missään meditaatiohöyryssä kuin olisin huumeissa, vaan olin skarppi, ajatus kulki selkeästi, minulla oli energiaa, tunsin itseni täysin normaaliksi ihmiseksi, joka on kosketuksessa tähän maailmaan. En näe enkeleitä tai vastaavaa.
Tämä ero on epämääräisen hengellisissä ihmisissä (uskovat melkein mihin vaan paitsi Jumalaan) ja kristityissä: hengelliset pyrkivät mielessään karkaamaan tästä maailmasta meditaation ym avulla, koska todellisuus on liian vaikeaa heille. Kristityt ymmärtävät, ettei elämän tarvitse olla aina täydellistä, joten otetaan mitä tulee vastaan ja osataan käsitellä se.
Oot ehkä käsittäny väärin. Ei meditaatio oo sellainen tila, jolla karataan tästä maailmasta. Meditaatio on sitä, kun istutaan ja keskitytään aisteihin. Jos istutaan hiljaa ja keskitytään aistimaan maailmaa, niin se on päinvastaista sille, että pyrkis karkaamaan tästä maailmasta. Eikä siitä tule ns meditaatiopöllyihin, vaikka rauhalliselta saattaa ulospäin vaikuttaakin. Monelle se tekee just skarpimman fiiliksen ja selkeyttää ajatuksia. Monet meditaatioon tutustuneet (ja muutkin) tietää myös tuon, että elämä ei ole täydellistä ja vastaan otetaan se mikä tulee. Tunteiden tunteminen on tärkeää, olipa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
Tämä juuri, nykymaailmassa ihmisillä on aivan liikaa ulkoisia ärsykkeitä (sosiaalinen media, tietokoneet, televisio, valtavat työpaineet, jne jne.) Ei se ihmisen mieli ole tarkoitettu tuommoiseen ja monelle tulee tämän jatkuvan ärsykevirran mukana henkisiä ongelmia kuten masennusta, ahdistusta, keskittymishäiriöitä, unettomuutta... Meditointi on todella hyvä keino saada se mieli rauhoittumaan ja keskittymään omaan henkiseen hyvinvointiin, tällöin tunnet olevasi paljon enemmän läsnä arjessa kun mieli ei meditoinnin jälkeen koko ajan harhaile asiasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolustaudun uskovana, aihepiiri kuuluu myös meille. Ei jankkauksen vuoksi, vaan aihe on raamatullinen. Vaikkakaan emme ole samaa mieltä, menemme arjen ulottuvuuden ohi yliluonnolliseen maailmaan joka on todellinen.
Meille uskovina Raamattu antaa näille asioille ja ilmiöille rajat, jotka, olemme varmoja, on annettu syystä, meidän turvaksemme. Harva kykenee hallitsemaan kaikkea yliluonnollista oikeassa suhteessan arkeen, se vaan tuppaa viemään mukanaan. Ylilyönneistä taas seuraa avautumista asioille jotka ovat vaarallisia. Tämän vuoksi ja koska muut uskonnot ovat pohjimmiltaan epäjumaliin liityviä, varoitamme niistä.
Se valitseeko joku joogan itsepintaisesti, on sen yksilön valinta, jonka loppumetrit vievät sinne missä sen (epä)jumaluus on. Itse edelleen suosittelen itsepintaisesti Jeesusta. Se tie vie iankaikkiseen rauhaan ja iloon.
Yhtälailla se sun Jumala voi olla epäjumala ja et vaan tiedä sitä. Voihan maailmaa hallita vaikka Zeus tai tuhannet hindujumalat. Vaikka vakaasti uskotkin, että sinun jumalasi on se ainoa oikea et voi tätä kuitenkaan mitenkään varmuudella tietää. Sen rauhan minkä sinä olet löytänyt Jeesuksesta on joku toinen voinut löytää vaikka Buddhasta, noituudesta tai Shivasta tai he tuntevat olonsa rauhalliseksi ateisteina.
Sen " rauhan" minkä tunnette näistä on Saatanan harhautus, että seuraisitte häntä.
Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Vain ja ainoastaan hänessä on pelastus, muut tiet johtavat kadotukseen.
Haluamme puhua tästä rakkaudesta, että ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen, ja saisivat ottaa Jeesuksen vastaan.
Tämä on tehtävä elämän aikana, kuoleman jälkeen on liian myöhäistä katua.T.eri
Olen esittänyt seuraavan kysymyksen useasti "uskovaisille saamatta siihen koskaan järjellistä vastausta.
Kokeillaan nyt kuitenkin vielä kertaalleen uudelleen eli:
Mikäli Jeesus on Tie,Totuus ja Elämä ja ainoastaan hänessä on pelastus niin mikä on niiden ihmisten kohtalo jotka elivät ja kuolivat ennen Jeesuksen elämää ja kuolemaa tai ne ihmiset, jotka eivät ole koskaan Jeesuksesta kuulleetkaan?
Helvettiin vaan, kurjat syntiset saatanan seuraajat ja kerettiläiset pakanat, niinkö?
Toivon mahdollisimman monen "uskovaisen" lukevan tekstini ja vastaavan siihen, jos nyt vihdoinkin vuosien jälkeen saisin teiltä kaipaanani vastauksen.
Kiitos.
Olen kristitty, mutta en erityisen sivistynyt kristitty, joten vastaukseni edustaa näkemystäni "vain maallikkona".
Minun käsitykseni mukaan ihminen syntyy yksilönä, mutta se ei riitä: äidin täytyy "puhaltaa häneen Pyhä Henki" (kasvattaa vahvaksi). Kun hän ei tässä onnistu, lapsi "joutuu kadotukseen" (traumatisoituu).
Mutta moni - esimerkiksi isä - voi lapsen vielä pelastaa. Kun tämäkin estyy, aikaikkuna suljeutuu ja ihminen helposti jää lopullisesti eksyksiin, ellei joku todella pätevä henkilö - Jeesus tai "hänen kaltaisensa" (subjektiivista) - häntä pelasta. Ihminen siis voi vielä aikuisenakin saada vähäsen sitä Pyhää Henkeä, jota äiti ei voinut antaa.
Monelta uupuu Pyhää Henkeä, sillä ihminen ei ole kovin hyvä puhaltamaan sitä muihin. Huomaamattakin traumatisoiminen on niin yleistä, että kadotusta (?) voidaan pitää normaalina: ihminen on syntinen.
Ennen Jeesusta ei ollut universaalia pelastajaa, ja moni kärsi helvetin maan päällä. Onneksi silloin ei kuitenkaan ollut vielä ikuista helvettiä, vai mitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun puhutaan fyysisistä kokemuksista tai näyistä... Minä tunsin Pyhän Hengen kosketuksen kuumuutena, kuin joku olisi korventanut minua sisältäpäin. Yhtäkkiä ahdistuneisuuteni oli poissa ja olin kuin eri ihminen. En leijunut missään meditaatiohöyryssä kuin olisin huumeissa, vaan olin skarppi, ajatus kulki selkeästi, minulla oli energiaa, tunsin itseni täysin normaaliksi ihmiseksi, joka on kosketuksessa tähän maailmaan. En näe enkeleitä tai vastaavaa.
Tämä ero on epämääräisen hengellisissä ihmisissä (uskovat melkein mihin vaan paitsi Jumalaan) ja kristityissä: hengelliset pyrkivät mielessään karkaamaan tästä maailmasta meditaation ym avulla, koska todellisuus on liian vaikeaa heille. Kristityt ymmärtävät, ettei elämän tarvitse olla aina täydellistä, joten otetaan mitä tulee vastaan ja osataan käsitellä se.
Oot ehkä käsittäny väärin. Ei meditaatio oo sellainen tila, jolla karataan tästä maailmasta. Meditaatio on sitä, kun istutaan ja keskitytään aisteihin. Jos istutaan hiljaa ja keskitytään aistimaan maailmaa, niin se on päinvastaista sille, että pyrkis karkaamaan tästä maailmasta. Eikä siitä tule ns meditaatiopöllyihin, vaikka rauhalliselta saattaa ulospäin vaikuttaakin. Monelle se tekee just skarpimman fiiliksen ja selkeyttää ajatuksia. Monet meditaatioon tutustuneet (ja muutkin) tietää myös tuon, että elämä ei ole täydellistä ja vastaan otetaan se mikä tulee. Tunteiden tunteminen on tärkeää, olipa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
Tämä juuri, nykymaailmassa ihmisillä on aivan liikaa ulkoisia ärsykkeitä (sosiaalinen media, tietokoneet, televisio, valtavat työpaineet, jne jne.) Ei se ihmisen mieli ole tarkoitettu tuommoiseen ja monelle tulee tämän jatkuvan ärsykevirran mukana henkisiä ongelmia kuten masennusta, ahdistusta, keskittymishäiriöitä, unettomuutta... Meditointi on todella hyvä keino saada se mieli rauhoittumaan ja keskittymään omaan henkiseen hyvinvointiin, tällöin tunnet olevasi paljon enemmän läsnä arjessa kun mieli ei meditoinnin jälkeen koko ajan harhaile asiasta toiseen.
Kaikki nuo mainitsemasi ovat trauman manifestaatioita, ei niinkään jatkuvan ärsykevirran, joskin kyvyttömyys/vaikutusvallan puute kontrolloida saamiaan ärsykkeitä on varmasti nöyryyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun puhutaan fyysisistä kokemuksista tai näyistä... Minä tunsin Pyhän Hengen kosketuksen kuumuutena, kuin joku olisi korventanut minua sisältäpäin. Yhtäkkiä ahdistuneisuuteni oli poissa ja olin kuin eri ihminen. En leijunut missään meditaatiohöyryssä kuin olisin huumeissa, vaan olin skarppi, ajatus kulki selkeästi, minulla oli energiaa, tunsin itseni täysin normaaliksi ihmiseksi, joka on kosketuksessa tähän maailmaan. En näe enkeleitä tai vastaavaa.
Tämä ero on epämääräisen hengellisissä ihmisissä (uskovat melkein mihin vaan paitsi Jumalaan) ja kristityissä: hengelliset pyrkivät mielessään karkaamaan tästä maailmasta meditaation ym avulla, koska todellisuus on liian vaikeaa heille. Kristityt ymmärtävät, ettei elämän tarvitse olla aina täydellistä, joten otetaan mitä tulee vastaan ja osataan käsitellä se.
Oot ehkä käsittäny väärin. Ei meditaatio oo sellainen tila, jolla karataan tästä maailmasta. Meditaatio on sitä, kun istutaan ja keskitytään aisteihin. Jos istutaan hiljaa ja keskitytään aistimaan maailmaa, niin se on päinvastaista sille, että pyrkis karkaamaan tästä maailmasta. Eikä siitä tule ns meditaatiopöllyihin, vaikka rauhalliselta saattaa ulospäin vaikuttaakin. Monelle se tekee just skarpimman fiiliksen ja selkeyttää ajatuksia. Monet meditaatioon tutustuneet (ja muutkin) tietää myös tuon, että elämä ei ole täydellistä ja vastaan otetaan se mikä tulee. Tunteiden tunteminen on tärkeää, olipa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.
Tämä juuri, nykymaailmassa ihmisillä on aivan liikaa ulkoisia ärsykkeitä (sosiaalinen media, tietokoneet, televisio, valtavat työpaineet, jne jne.) Ei se ihmisen mieli ole tarkoitettu tuommoiseen ja monelle tulee tämän jatkuvan ärsykevirran mukana henkisiä ongelmia kuten masennusta, ahdistusta, keskittymishäiriöitä, unettomuutta... Meditointi on todella hyvä keino saada se mieli rauhoittumaan ja keskittymään omaan henkiseen hyvinvointiin, tällöin tunnet olevasi paljon enemmän läsnä arjessa kun mieli ei meditoinnin jälkeen koko ajan harhaile asiasta toiseen.
Kaikki nuo mainitsemasi ovat trauman manifestaatioita, ei niinkään jatkuvan ärsykevirran, joskin kyvyttömyys/vaikutusvallan puute kontrolloida saamiaan ärsykkeitä on varmasti nöyryyttävää.
Sekä trauma että liiat ärsykkeet voivat manifestoitua samalla tavalla ja usein on juuri kyse sensorisesta ylikuormituksesta, jolloin aistisi ottavat vastaan enemmän tietoa kuin aivosi pystyvät käsittelemään. Unettomuus, keskittymisongelmat ja ahdistus ovat nimenosaan usein oireina tästä. Kun ihminen tuntee, että ei enää kykene hallitsemaan ulkoisen maailmaan vaatimuksia se voi pahimmillaan johtaa myös masennukseen. Meditointi ja hengitysharjoitukset ovat yksi parhaista keinoista hallita näitä oireita.
Symptoms of an overactive or dominant sympathetic nervous system are: anxiety, panic attacks, nervousness, insomnia, breathlessness, palpitations, inability to relax, cannot sit still, jumpy or jittery, poor digestion, fear, high blood pressure and high cholesterol, to name but a few.
https://custommedicine.com.au/health-articles/over-stimulated-nervous-s…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko uushenkisyys keskityy siihen mitä ihminen haluaa, mihin ihminen voi vaikuttaa ja miten ihminen valitsee lähestyä "jumaluuksia".
Kun taas kristinuskossa on yksi kolmiyhteinen Jumala, joka on ilmoittanut itsensä ennenkaikkea Jeesuksessa Kristuksessa ja Sanassaan. Tämä Jumala on ihmisen ulkopuolella ja Hänelle on lopulta kaikki valta.
Miksi Pyhä Henki on eri asia kuin Jumala tai Jeesus Kristus, tai miten se ajatellaan erilaiseksi?
Ovat samaa jumaluutta, voisi ajatella että kaikilla kolmella on "sama mieli". Ovathan ihmisetkin esim. äitejä, lapsia ja työntekijöitä. Voit ajatella niin, että Taivaan Isä on se äiti, lapsi on Jeesus ja työntekijä on Pyhä Henki. Isää rukoillaan, Jeesus antaa pelastuksen ja Pyhä Henki muovaa meitä paremmiksi. Mutta et tule ymmärtämään näitä asioita, jollet mene Jumalan eteen nöyränä tunnustaen Jeesuksen pelastajaksesi ja katuen syntejäsi. Vasta kun Pyhä Henki on koskettanut sinua, ymmärrät yhtäkkiä kaiken mitä Raamatussa sanotaan. Maallikoille se on hepreaa.
Minusta tuntuu, että olen sydämeltäni hitusen sivistyneempi kuin älyni riittää ymmärtämään. Kuvittelen, että Jumala näkee katumukseni eikä minun tarvitse sitä hänelle erikseen sanoa, mikä on hassua ja ehkä vaarallistakin, sillä parannukseni ei voi olla kovin selkeää, ellen sitä "kommunikoi" vastuullisesti. Tuntuu että menetän mahdollisuuden saada uskonnosta voimaa, kun olen vähän niin kuin pilkulapsi joka odottaa, että äiti sanattomasti ymmärtää ja minä muutun siksi paremmaksi ihmiseksi. Ihan kuin uskontoni syvällisempi ymmärtäminen ja hyödynyäminen voimavaraksi olisi vielä edessä... Siihen asti olen ortodoksi, jonka maailmankuva on samalla melko panteistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä en kehtaa tuntea suoraan suhteessa Jumalaan tai Jeesus Kristukseen. Sillä en tiedä kuinka syntistä on, että rakkauteni maailmaan sisältää natsihenkisyyden (ei juutalaisia kohtaan, päinvastoin). Mutta en usko, että mikään saa minusta pois natsihenkisyyttä, jota ekoen ilolla. Jos tämä on synti, en voi saada sitä anteeksi, sillä en kadu sitä. Miten Jumala tähän suhtautuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolustaudun uskovana, aihepiiri kuuluu myös meille. Ei jankkauksen vuoksi, vaan aihe on raamatullinen. Vaikkakaan emme ole samaa mieltä, menemme arjen ulottuvuuden ohi yliluonnolliseen maailmaan joka on todellinen.
Meille uskovina Raamattu antaa näille asioille ja ilmiöille rajat, jotka, olemme varmoja, on annettu syystä, meidän turvaksemme. Harva kykenee hallitsemaan kaikkea yliluonnollista oikeassa suhteessan arkeen, se vaan tuppaa viemään mukanaan. Ylilyönneistä taas seuraa avautumista asioille jotka ovat vaarallisia. Tämän vuoksi ja koska muut uskonnot ovat pohjimmiltaan epäjumaliin liityviä, varoitamme niistä.
Se valitseeko joku joogan itsepintaisesti, on sen yksilön valinta, jonka loppumetrit vievät sinne missä sen (epä)jumaluus on. Itse edelleen suosittelen itsepintaisesti Jeesusta. Se tie vie iankaikkiseen rauhaan ja iloon.
Yhtälailla se sun Jumala voi olla epäjumala ja et vaan tiedä sitä. Voihan maailmaa hallita vaikka Zeus tai tuhannet hindujumalat. Vaikka vakaasti uskotkin, että sinun jumalasi on se ainoa oikea et voi tätä kuitenkaan mitenkään varmuudella tietää. Sen rauhan minkä sinä olet löytänyt Jeesuksesta on joku toinen voinut löytää vaikka Buddhasta, noituudesta tai Shivasta tai he tuntevat olonsa rauhalliseksi ateisteina.
Sen " rauhan" minkä tunnette näistä on Saatanan harhautus, että seuraisitte häntä.
Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Vain ja ainoastaan hänessä on pelastus, muut tiet johtavat kadotukseen.
Haluamme puhua tästä rakkaudesta, että ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen, ja saisivat ottaa Jeesuksen vastaan.
Tämä on tehtävä elämän aikana, kuoleman jälkeen on liian myöhäistä katua.T.eri
Olen esittänyt seuraavan kysymyksen useasti "uskovaisille saamatta siihen koskaan järjellistä vastausta.
Kokeillaan nyt kuitenkin vielä kertaalleen uudelleen eli:
Mikäli Jeesus on Tie,Totuus ja Elämä ja ainoastaan hänessä on pelastus niin mikä on niiden ihmisten kohtalo jotka elivät ja kuolivat ennen Jeesuksen elämää ja kuolemaa tai ne ihmiset, jotka eivät ole koskaan Jeesuksesta kuulleetkaan?
Helvettiin vaan, kurjat syntiset saatanan seuraajat ja kerettiläiset pakanat, niinkö?
Toivon mahdollisimman monen "uskovaisen" lukevan tekstini ja vastaavan siihen, jos nyt vihdoinkin vuosien jälkeen saisin teiltä kaipaanani vastauksen.
Kiitos.
Kukaan ihminen ei voi tietää kenenkään kohtaloa kuoleman jälkeen. Jokainen menee Jeesuksen eteen kuulemaan tuomionsa. Minä uskon, että kristinuskosta tietämättömät ihmiset, jotka ovat hyviä, pääsevät Taivaaseen. He eivät kuitenkaan aktiivisesti torju kristinuskoa, kun eivät ole kuulleetkaan siitä, toisin kuin vaikka ateistit. Kukaan meistä ihmisistä ei voi nähdä tuonpuoleiseen, ylös tai alas, ellet kuole hetkellisesti, ja saatat saada rajakokemuksen. Raamattu ei loppujen lopuksi, etenkään Uusi Testamentti, ole kovin kattava. Ei siellä ole vastausta kaikkeen eikä tarvitse ollakaan. Koska tuollaiset kysymykset eivät ole uskon ydin.
Kukaan meistä ihmisistä ei voi nähdä tuonpuoleiseen tai tietää kenenkään kohtaloa kuoleman jälkeen, mutta silti tiedät sanoa että jokainen menee jeesuksen eteen kuulemaan tuomionsa. Ristiriitaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No selviskö mitä ne valonarut oli ap?
Vierailija kirjoitti:
No selviskö mitä ne valonarut oli ap?
Muakin kiinnosti nimenomaan nämä, siksi osallistuin keskusteluun. Unihalvauksissa nähdään näitä "naruja", yleensä kai niin että kehostapoistumiskokemuksen aikananatu yhdistyy kaulaan tai päähän. Mutta kokemus on hetkellinen, ei sellainen pitkäkestoinen jota ap kuvaili.
Synnytyksessä olisi hyvä käyttää meditaatiota, sikäli kun kipu sallii (jos kipua on), koska niin moni ei osaa synnyttää ja homma pitkittyy tai käy jopa mahdottomaksi (-> leikkaus = turvallisuusriski).
Tosin en usko, että jokainen ihminen osaa meditoida. Esim. jos on joku tietty persoonallisuushäiriö tai piirteitä siitä. Mutta periaatteessa avain nopeaan syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolustaudun uskovana, aihepiiri kuuluu myös meille. Ei jankkauksen vuoksi, vaan aihe on raamatullinen. Vaikkakaan emme ole samaa mieltä, menemme arjen ulottuvuuden ohi yliluonnolliseen maailmaan joka on todellinen.
Meille uskovina Raamattu antaa näille asioille ja ilmiöille rajat, jotka, olemme varmoja, on annettu syystä, meidän turvaksemme. Harva kykenee hallitsemaan kaikkea yliluonnollista oikeassa suhteessan arkeen, se vaan tuppaa viemään mukanaan. Ylilyönneistä taas seuraa avautumista asioille jotka ovat vaarallisia. Tämän vuoksi ja koska muut uskonnot ovat pohjimmiltaan epäjumaliin liityviä, varoitamme niistä.
Se valitseeko joku joogan itsepintaisesti, on sen yksilön valinta, jonka loppumetrit vievät sinne missä sen (epä)jumaluus on. Itse edelleen suosittelen itsepintaisesti Jeesusta. Se tie vie iankaikkiseen rauhaan ja iloon.
Yhtälailla se sun Jumala voi olla epäjumala ja et vaan tiedä sitä. Voihan maailmaa hallita vaikka Zeus tai tuhannet hindujumalat. Vaikka vakaasti uskotkin, että sinun jumalasi on se ainoa oikea et voi tätä kuitenkaan mitenkään varmuudella tietää. Sen rauhan minkä sinä olet löytänyt Jeesuksesta on joku toinen voinut löytää vaikka Buddhasta, noituudesta tai Shivasta tai he tuntevat olonsa rauhalliseksi ateisteina.
Sen " rauhan" minkä tunnette näistä on Saatanan harhautus, että seuraisitte häntä.
Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Vain ja ainoastaan hänessä on pelastus, muut tiet johtavat kadotukseen.
Haluamme puhua tästä rakkaudesta, että ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen, ja saisivat ottaa Jeesuksen vastaan.
Tämä on tehtävä elämän aikana, kuoleman jälkeen on liian myöhäistä katua.T.eri
Olen esittänyt seuraavan kysymyksen useasti "uskovaisille saamatta siihen koskaan järjellistä vastausta.
Kokeillaan nyt kuitenkin vielä kertaalleen uudelleen eli:
Mikäli Jeesus on Tie,Totuus ja Elämä ja ainoastaan hänessä on pelastus niin mikä on niiden ihmisten kohtalo jotka elivät ja kuolivat ennen Jeesuksen elämää ja kuolemaa tai ne ihmiset, jotka eivät ole koskaan Jeesuksesta kuulleetkaan?
Helvettiin vaan, kurjat syntiset saatanan seuraajat ja kerettiläiset pakanat, niinkö?
Toivon mahdollisimman monen "uskovaisen" lukevan tekstini ja vastaavan siihen, jos nyt vihdoinkin vuosien jälkeen saisin teiltä kaipaanani vastauksen.
Kiitos.
Kukaan ihminen ei voi tietää kenenkään kohtaloa kuoleman jälkeen. Jokainen menee Jeesuksen eteen kuulemaan tuomionsa. Minä uskon, että kristinuskosta tietämättömät ihmiset, jotka ovat hyviä, pääsevät Taivaaseen. He eivät kuitenkaan aktiivisesti torju kristinuskoa, kun eivät ole kuulleetkaan siitä, toisin kuin vaikka ateistit. Kukaan meistä ihmisistä ei voi nähdä tuonpuoleiseen, ylös tai alas, ellet kuole hetkellisesti, ja saatat saada rajakokemuksen. Raamattu ei loppujen lopuksi, etenkään Uusi Testamentti, ole kovin kattava. Ei siellä ole vastausta kaikkeen eikä tarvitse ollakaan. Koska tuollaiset kysymykset eivät ole uskon ydin.
Ok mutta miksi tuomion, miksi ei palkinnon? Jos ei ole elämällään kartuttanut paljon hyvää (itselle, muille, suhteessa aiheuttamaansa kärsimykseen), sitten jäisi paitsi palkitsevuudesta - vähän niin kuin lähtisi aavikolle ja olisi kaikkea paitsi vettä, joka olisi pitänyt vähitellen (elämän aikana) kerätä. Sitten vain jäisi safari kokematta; kärsimys koettiin jo maan päällä.
-eri
Huom. "suhteessa aiheuttamaansa kärsimykseen" on minun ajatukseni enkä tiedä, kuinka paljon se kuvastaakristinuskoa. Jos teet paljon hyvää, saatko tehdä paljon pahaakin?
Katseen tarkentuessa jonnekin kauemmas lähellä oleva objekti, esim. kädet, saa ikään kuin pehmeän reunuksen ympärilleen sopivassa valossa. Pelkkää ihmissilmän vajaata optiikkaa, ei energiasäteilyä.
Miten Pyhän Hengen "persoona" eroaa Jumalan "persoonasta"?