Lue keskustelun säännöt.
Näin eilen niin voimakkaan energiakentän kädessäni, että fyysinen olomuoto peittyi. Osaisiko joku analysoida havaintoani?
06.08.2022 |
Jälleen kerran illan pimeinä hetkinä maatessani sängyllä katselin käsiäni.
Olen nähnyt niissä usein energiaa. Olen nähnyt molempien käsieni sormieni välillä selvät langat, jotka venyvät käsiäni liikuttaessa.
Olen nähnyt pienen energiakentän loistavan ympärilläni.
Eilen näin jotain aika absurdia. Molemmat käteni hohtivat vaaleaa kenttää mutta keskittyessäni ja syventyessäni vain enemmän tarkkailuun, niin toinen käteni "valastui" täysin vaalean energian peittoon. Katselin sitä tunteja eri näkökulmista, vaalealta ja tummalta taustalta. Eri paikoilta ja eri asennoista. Liikuttelun käsiäni ja sormiani mutta käteni hehkui energiana.
Fyysinen olomuoto ei ollut enää yhtä näkyvä kuin tuo energia joka huokui.
Toinen käsi ei aivan samanlailla hohtanut vaikka yritin mutta oli selvä iso energiakenttä ympärillä molemmissa käsissä.
Liikutuin kyyneliin koska se näytti niin kauniilta. Olisin voinut jatkaa sitä koko yön mutta oli pakko mennä nukkumaan.
Kommentit (468)
Abrahamin uskonnoissa, heillä uskonto määrittelee usein oikean ja väärän, “me vastaan he” -jaon, mikä tekee uskonnon puolustamisesta tai levittämisestä luontevan sodan motiivin.
Idässä taas, siis monissa itäisissä uskonnoissa ( buddhalaisuus, taoismi, konfutselaisuus jne.) uskonto nähdään enemmän yksilön sisäisen kehityksen, moraalin tai harmonian välineenä kuin yhteisön laajentamisen välineenä. Siksi ei ole tarvetta käydä sotaa uskonnollisista syistä; se, mihin kukin uskoo – tai onko hän uskoton – on yksityisasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abrahamin uskonnoissa, heillä uskonto määrittelee usein oikean ja väärän, “me vastaan he” -jaon, mikä tekee uskonnon puolustamisesta tai levittämisestä luontevan sodan motiivin.
Idässä taas, siis monissa itäisissä uskonnoissa ( buddhalaisuus, taoismi, konfutselaisuus jne.) uskonto nähdään enemmän yksilön sisäisen kehityksen, moraalin tai harmonian välineenä kuin yhteisön laajentamisen välineenä. Siksi ei ole tarvetta käydä sotaa uskonnollisista syistä; se, mihin kukin uskoo – tai onko hän uskoton – on yksityisasia.
Buddhalaisuudessa keskeistä on kärsimyksen ymmärtäminen ja oman mielen hallinta.
Taoismissa ja konfutselaisuudessa korostetaan luonnon, yhteisön ja moraalin harmoniaa.
Siksi sodankäynti ei ole uskonnon levittämisen väline, ja uskonto ei motivoi ihmisiä lähtemään sotaan niin kuin Abrahamin uskonnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abrahamin uskonnoissa, heillä uskonto määrittelee usein oikean ja väärän, “me vastaan he” -jaon, mikä tekee uskonnon puolustamisesta tai levittämisestä luontevan sodan motiivin.
Idässä taas, siis monissa itäisissä uskonnoissa ( buddhalaisuus, taoismi, konfutselaisuus jne.) uskonto nähdään enemmän yksilön sisäisen kehityksen, moraalin tai harmonian välineenä kuin yhteisön laajentamisen välineenä. Siksi ei ole tarvetta käydä sotaa uskonnollisista syistä; se, mihin kukin uskoo – tai onko hän uskoton – on yksityisasia.Buddhalaisuudessa keskeistä on kärsimyksen ymmärtäminen ja oman mielen hallinta.
Taoismissa ja konfutselaisuudessa korostetaan luonnon, yhteisön ja moraalin harmoniaa.
Siksi sodankäynti ei ole uskonnon levittämisen väline, ja uskonto ei motivoi ihmisiä lähtemään sotaan niin kuin Abrahamin uskonnoissa.
Idän uskonnoissa filosofia korostaa yksilöllistä moraalia ja harmonian säilyttämistä, minkä takia uskonto ei motivoi sotaan.
Sotia levittävät uskonnon takia juuri ne "rakkauden uskonnot".
Ite heitin täysiä omenan seinään ja kuulu vaan poks ja omenasta ei jäänyt mitään jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Ite heitin täysiä omenan seinään ja kuulu vaan poks ja omenasta ei jäänyt mitään jäljelle.
Jaahas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abrahamin uskonnoissa, heillä uskonto määrittelee usein oikean ja väärän, “me vastaan he” -jaon, mikä tekee uskonnon puolustamisesta tai levittämisestä luontevan sodan motiivin.
Idässä taas, siis monissa itäisissä uskonnoissa ( buddhalaisuus, taoismi, konfutselaisuus jne.) uskonto nähdään enemmän yksilön sisäisen kehityksen, moraalin tai harmonian välineenä kuin yhteisön laajentamisen välineenä. Siksi ei ole tarvetta käydä sotaa uskonnollisista syistä; se, mihin kukin uskoo – tai onko hän uskoton – on yksityisasia.Buddhalaisuudessa keskeistä on kärsimyksen ymmärtäminen ja oman mielen hallinta.
Taoismissa ja konfutselaisuudessa korostetaan luonnon, yhteisön ja moraalin harmoniaa.
Siksi sodankäynti ei ole uskonnon levittämisen väline, ja uskonto ei motivoi ihmisiä lähtemään sotaan niin kuin Abrahamin uskonnoissa.Idän uskonnoissa filosofia korostaa yksilöllistä moraalia ja harmonian säilyttämistä, minkä takia uskonto ei motivoi sotaan.
Sotia levittävät uskonnon takia juuri ne "rakkauden uskonnot".
Idässä sotien motiivi oli pääosin po liitti nen tai hallinnollinen, uskonto ei määrännyt sodan käynnin kohdetta tai tarvetta. Abraham ilaiset uskonnot taas: Uskonto on suora syy tai motiivi sotaan, erityisesti uskontojen levit tämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulin upeaa musiikkia pääni sisällä ja ajattelin jo saaneeni sävellyslahjan, mutta se paljastuikin tavalliseksi psykoosiksi.
Tasan eivät mene onnen lahjat. Sorry.
Kirjoittiko ap jossain, että haluaisi menettää kykynsä nähdä "valoenergioita"?
(En jaksa lukaea 20 sivua.)
Miksi muiden kyvyt harmittavat?
Minä voisin rukoilla niitä kykyjä, joita minulla on, mutta en halua antaa niitä pois.
Näitä on jokaisella, mutta ihmiset eivät tunnista niitä. Tai sitten pelätään hysteerisesti. Kristitytkin saattavat olla kovin taikauskoisia näissä peloissaan.