Kumpi on parempi? Kettumainen oma itsensä vai muita miellyttämään pyrkivä kaikki käy -tyyppi?

parempi, että olet oma itsesi ja pysyt poissa muiden lähettyviltä, etteivät muut joudu kärsimään sinusta

Melko ääripään tyyppejä kuvattu ja harvoin kai kukaan on oikeesti aina tommonen.

Rehellisyydellä ja aidolla ihmisellä mennään jos pakko valita.

Molemmissa puolensa, vaikea valita.

Saispa mukavan, kiltin ja kivan mutta aidon, luotettavan ja rehellisen kaverin jonka ei tarvii esittää mitään.

Up

Lähes kaikesta valittava vie ympäristöstään kaiken energian ja hapen. Sellainen yksi mätä omena mädättää koko kopan ilmiö. Raskasta seuraa kahvitauoilla.

Vänkäävä parempi. Sillä on mielipiteitä ja ne voivat joskus olla hyviäkin, mutta silti voidaan päätyä toiseen ratkaisuun. Miellyttäjä taas on samaa mieltä kaikesta eikä tuo esiin juttujen epäkohtia. Jos haluan hypätä sillalta niin vänkääjä keksii liudan syitä miksi sitä ei pitäisi tehdä, miellyttäjä vaan katsoo vierestä.

Molemmat yhtä persiistä

Vähän hankala kysymys; minut on kasvatettu kohteliaaksi ja muut huomioivaksi. Se on ihan aitoa mutta toisaalta omaan myös jyrkkiäkin mielipiteitä itselleni tärkeistä asioista ja olen välillä suorasukainen. En mene kuitenkaan kenenkään persoonaan tai ulkonäköön vaan usein suorasukaisuus koskee esim. ihmisten tapoja elää kuten roskaaminen jne. 

Minua ärsyttää tämmöset (ainakin korostuneesti) mielin kielin tyypit niin vapaalla kuin töissä, koska pitkän kokemukseni mukaan nämä henkilöt eivät ole aitoja vaan teeskentelijöitä. Rekisteröin tällaset todella nopeasti. Itsellä ollut muutama tällainen alaisena joskus.

Ymmärrän sen että tämmöinen mielistely ja aina samaa mieltä oleminen voi olla joku ihmisen selviytymiskeino johtuen raumaattisesta lapsuudesta tms. Aluksi näiden ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen, mutta pidemmän päälle se on aika ärsyttävää kun ei heistä saa mitään irti, enkä ole sellainen persoona jota tarvitseisi mielistellä. Pikemminkin mielistely saa minut ärsyyntymään.

Arvostan paljon enemmän heitä jotka sanovat mielipiteensä ja ovat rohkeita esittämään oman tahtotilansa.

Kysymyksen asettelussa toinen kuvattu varsin ikäväksi ja tämä kiltti mielistelijä varsin positiiisesti.

Vaikea noista nyt on valita "oikeassa tilanteessa".

Vasaus myös riippuu vastaajan omasta persoonasta.

Jos olisin henkilö joka kaipaa hännystelijöitä, mielistelyä, minun ideoitteni pönkittäjiä ja ehkä minun ihailuakin - valitseisin tuon mieluttäjätyypin.

Jos olisin henkilö joka kaipaa tasavertaisia ihmisiä ympärilleen, arvostaa toisia ja heidän mielipiteitä, pitää rehellisyyttä ja aitoutta tärkeänä joka tilanteessa - valitseisin tuon oman veettumaisen itsensä (olettaen että hän on töissään pätevä)

Vierailija kirjoitti:

Vähän hankala kysymys; minut on kasvatettu kohteliaaksi ja muut huomioivaksi. Se on ihan aitoa mutta toisaalta omaan myös jyrkkiäkin mielipiteitä itselleni tärkeistä asioista ja olen välillä suorasukainen. En mene kuitenkaan kenenkään persoonaan tai ulkonäköön vaan usein suorasukaisuus koskee esim. ihmisten tapoja elää kuten roskaaminen jne. 

Tämä on hyvä huomio, mutta kohteliaisuus ja muiden huomiointi on ihan eri asia kuin jatkuva mielin kielin oleminen ja toisten mielistely. Nuohan ovat (ainakin ääripäässä) jo sairaanloisia piirteitä

Todella moni on myös vain luonteeltaan kiltti, kohtelias , empaattinen ja konflikteja kaihtava. Ei tunne tarpeelliseksi toitotella ajatuksiaan ja mielipiteitään, etenkään poleemisessa mielessä ja haastaen. Suhtautuu toitottajiin niin, että siinähän meuhkaavat - kyllä tänne mielipiteitä mahtuu. Emme ole samanlaisia, ja se ei ole minulle uhka eikä haaste, johon täytyy vastata.

Tämäkö sitten on se selkäänpuukottava mielistelijä? Siinä tapauksessa olen sellainen, ja ymmärrän parhaiten toisia kohteliaasti käyttäytyviä.

Aitouden määritelmä vaikuttaa aika yksisilmäiseltä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kumpikaan. Jos nyt olisi pakko valita niin miellyttäjä. Tuo eka kuulostaa todella kauhealta.

No sehän ap:n tarkoitusperä onkin ollut että tuo mukavana miellyttäjänä esiintyvä valittaisi näistä kahdesta persoonast voittajaksi koska todennäköisesti on itse sellainen ja haluaa täältä luonteelleen hyväksyntää.

Kysymyshän on todella latautunut jo lähtökohtaisesti.

Työelämässä olen itse huomannut, että oma pinna kestää huonosti joustamattomia vänkääjiä. Mielinkielin -tyypeistä ei ole jäänyt samanlaisia muistijälkiä, joten eivät ilmeisesti ole ärsyttäneet ja haitanneet työntekoani samalla tavalla.

Olen itse aika käytännönläheinen ja kiinnostunut viemään asioita eteenpäin, joten jatkuva vastaan vänkääminen ja valittaminen työelämässä on minusta ärsyttävää ajanhukkaa. Työssä kuuluisi priorisoida sitä työntekoa eikä jotain oman persoonallisuutensa aitoden vaalimista. Varsinkaan jos se oma persoonallisuus on taipuvainen valittamiseen ja epäolennaisuuksiin takertumiseen.

Mä niin tiedän töistä nää vit..... ällö mielistelijät, hyveellisyys lässyttäjät, jaxuhalailijat ja toisten kehujat jotka vaan kerjää tommosella hyväksyntää itselleen.

(Ja kokemukseni mukaan sitten seläntakana haukkuvat ja paheksuvat kuitenkin)

Ei tietty jatkuvasti valittajatkaan oo hyvä, se syö energiaa ja negatio tarttuu.

Ei noista voi kumpaakaan valita ton kuvauksen perusteella (joka on selvästi johdatteleva).

Olen varmasti lähempänä tuota miellyttäjää, en voi mitään sille, että näen elämän positiivisessa ehkä vähän koomisessa valossa ja kun tuon koomisen vireen yrittää peittää tilanteissa, jotka ovat toiselle hyvinkin vakavia, omaisen kuolema esim, niin ehkä sitä tulee vähän mielyttäneeksi.

Toki silloin kun v.. taa sanon sen tutussa porukassa, töissäkin, ääneen.

Työn tekeminen on tärkeintä. Työpaikalla ei tarvita mielipiteiden sanojia joiden työpanos ei ole kunnossa. 

Jos mielistelevä ei tee töitä, on samassa kategoriassa työtä tekemättömän kettumaisen kanssa. Työtä vieroksuvia fuulaajia.

Yrmythän on suorastaan helppoja jos eivät ole valittajia. Valittajat on kaikista raskaimpia kestää.

Oon töissä joutunut olemaan tollasen valittajan kanssa tekemisissä ja se on ihan kamalaa. Myrkyttää koko ilmapiirin ja siksi vaan, koska hänellä on paha olla. Mieluummin ottasisin sen mielistelijän, jonka käytös on soveliasta työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksen asettelussa toinen kuvattu varsin ikäväksi ja tämä kiltti mielistelijä varsin positiiisesti.

Vaikea noista nyt on valita "oikeassa tilanteessa".

Vasaus myös riippuu vastaajan omasta persoonasta.

Jos olisin henkilö joka kaipaa hännystelijöitä, mielistelyä, minun ideoitteni pönkittäjiä ja ehkä minun ihailuakin - valitseisin tuon mieluttäjätyypin.

Jos olisin henkilö joka kaipaa tasavertaisia ihmisiä ympärilleen, arvostaa toisia ja heidän mielipiteitä, pitää rehellisyyttä ja aitoutta tärkeänä joka tilanteessa - valitseisin tuon oman veettumaisen itsensä (olettaen että hän on töissään pätevä)

Tässä tekstissä oli hyvä pointti.

Se kumman noista tyypeistä (jotka tosin ap kuvannut tarkoitusperäisesti toinen hyväksi toinen pahaksi persoonaksi) valitsee riippuu vastaajan omasta persoonasta.

Jos egoni tarvitsee helppoja "joo joo ihan sama, voi ku sä oot fiksu ja taitava" tyyppejä ympärilleen niin sit tosta on helppo valita melistelevä tyyppi.