Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on parempi? Kettumainen oma itsensä vai muita miellyttämään pyrkivä kaikki käy -tyyppi?
05.08.2022 |
Kysymys oikeastaan otsikossa. Millaisen ihmisen kanssa teidän mielestä on helpompi tulla toimeen? Omat mielipiteensä aina toitottava, vähästäkin vänkäävä, kaikesta valittava ihminen, joka kuitenkin on aidosti oma itsensä? Vai tyyppi, joka on selkeästi mielin kielin, on aina samaa mieltä, yrittää kauheasti olla mukava, kyselee, kehuu ja kiittää, mutta silti välillä näkyy ettei ole samaa mieltä tai vaikuttaa väsähtäneeltä muiden seuraan? Jos näistä kahdesta pitäisi valita, kumpi olisi kivempi työkaveri?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäjä ehdottomasti. En kyllä tajua miten valittaminen olisi aidompaa kuin miellyttämiseen pyrkiminen.
Siten että 'miellyttäjä' puukottaa selkään jossain vaiheesa. Rehellinen valittaja on parempi kuin ruskeakielinen mielistelijä.
Nää on kyllä niin raskaita ihmisiä nää "rehelliset valittajat", en kyllä vapaaehtoisesti sellaisen kanssa vietä aikaani missään tapauksessa. Ärsyttää muutenkin kun huonot käytöstavat ja ylimielinen käytös kuitataan "omana itsenään olemisella" Aina tekee mieli tällästä ihmistä survasta kuonoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Jos se mielistelijä jaksaa mielistellä sitten loppuun asti, niin on hyvä. Mutta sellainen pomon perseennuolija, joka ei ikinä palavereissa pomon kuullen sano mitään, ja kun palaveri loppuu niin alkaa toisen mielistelijä kanssa sellainen suhina että sylki lentää omalle työpisteelle asti. Muistaisi sitten vetää roolinsa loppuun asti kunnialla.
Rehellisenä yrmynä mä koen vähän hassuks sen et siihen automaagisesti assosioidaan kaikkea vittumaista sen rehellisen kyljessä, kuulostaa enemmän ihmisiltä jolla on huono itsetunto ja kehnot sosiaaliset taidot jos tarvii rehellisyytä tekosyyks.
Mua ainakin harmittaa tosi kovaa jos aiheutan pahaa mieltä ja yritän kokoajan olla parempi puhumaan.
Ap - taidat itse olla tuo mielistelijä ja toisten hännystelijä joo joo kaikki käy jolle ei sitten oikeasti käykään.
Kysymyshän on ihan absurdi ja erittäin voimakkaasti johdatteleva jolla miellyttäjä tyyppinä täälläkin kerjäät muiden hyväksyntää.
Sitähän mielistelijät ovat - hyväksynnän kerjääjiä.
Sama jos kysytään kumpi on kivempi puoliso: tyyppi joka huutaa, kritisoi, vähättelee ja lyö.
Vai rakastava, sovitteleva toista huomioiva ja luotettava mutta joskus ärsyyntyy väsyneenä.
Eikä siinä mitään, jokainen on semmonen kun on ja saa olla, meitä on moneksi, mutta kysymys on ihan typerä.
Lainattu aiemmasta:
"Kysymyshän on ihan absurdi ja erittäin voimakkaasti johdatteleva jolla miellyttäjä tyyppinä täälläkin kerjäät muiden hyväksyntää.
Sitähän mielistelijät ovat - hyväksynnän kerjääjiä."
--->> just näin.
Typerä kysymyksen asettelu johon ei oikeasti edes voi vastata.
Jotkut tarvitsee miellyttäjiä ympärilleen. Miellyttäjät, aina samaa mieltä olevat ovat helppoja.
Toiset arvostaa vahvoja persoonia jotka sanoo mielipiteensä, jotka osaa ja uskaltaa päättää itse (ottavat myös vastuun päätöksistään jota mielistelijät toisten peesaajat eivät tee).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä jotka sanovat mielipiteensä selkeästi mutta eivät haraa vastaan sitten kun päätökset on tehty.
Ei liity nyt varsinaisesti kysymykseen (jonka asettelu on täysin epärelevantti), mutta itsellä ollut joskus työkaveri joka oli tällanen voimakkaasti toisten miellyttäjä ja peesailija joka jopa matki muutamia meistä kollegoista. Hän oli aluksi monien mielestä niin mukava, mutta pidemmän päälle hänen voimakas mielistelynhalu (ja se tyyli millä hän sen teki) kävi varsin rasittavaksi moni vähän hermostuikin siihen jo.
Tässä tapauksessa taisi kyllä olla kyseessä myös ammatillisesti epävarma henkilö joka keräili ovelasti pisteitä varastamalla muiden ideoita ja esittämällä niitä ominaan. Hän sanoi suoraan ettei voi tehdä päätöksiä koska ei kykene ottamaan vastuuta niistä.
Eipä hän oikeasti ollut niin kiltti ja hyväntahtoinen kun mitä esitti, takanapäin puhui muuta hyvinkin pahansuovasti ja ilkeästi. Yhtenä päivänä oli yhtä mieltä ja viikon päästä toisessa yhteydessä samasta asiasta toista mieltä.
Koskaan ei voinut luottaa siihen mikä on totuus.
Onneksi siirtyi muualle, hänelle sopivampaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä kysymyksenasettelu.
Paljastaa kysyjän luonteen ja hyväksynnän kerjäämisen tarpeen.
Zemppiä sinne - kyllä maailmaan helppoja ihmisiä ja mielistelijöitäkin tarvitaan.
Mielummin se ensimmäinen. Sellainen on aivan hiton raskas ihmistyyppi mutta sellaisen kanssa pärjää kun sulkee korvansa eikä ota henkilökohtaisesti möläytyksiä.
Joojoo-tyypit taas on siitä petollisia että ovat mielinkielin joka suuntaan ja ovat aina valmiina heittämään muut bussin alle jos siitä on vaan itselle hyötyä.
Molemmat esimerkit tietysti ääripäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on rehellinen kiusaajapska niin siltä nirri veks. Muuten yrmyt ok ja teennäismakeilevat ei ok.
Onhan aidostikin mukavia ihmisiä jotka tekee toisten eteen paljon työtä ja ovat ystävällisiä, kilttejä, kohteliaita, eivätkä päsmäröi valita kritisoi jne...
He ovat ihan normaaleja oikein mukavia ja ah niin suotavia työkavereita.
MUTTA
tuohon jos lisäätään toisten mielistely, yltiö kehuminen, jopa samaistumispyrkimykset, se toistuva hyveellisyyslässytys ja päätöksentekokyvyttömyys, niin huh.....
Varjelkaa minua tällaisilta työ tms kavereilta.
(samaistumispyrkimyksellä tarkoitin lähinnä esim sitä että matkitaan toisia esim vaatteilla, hiustyyleillä tai kun toinen kertoo sairastaneensa pitkän flunssan niin mielistelijälläkin on ollut, vaikkei havaittavasti ole ollut. Joku valittaa lihoneensa, mielitelijä sanoo myös lihoneensa, vaikkei yhtään näytä siltä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo. Jos se mielistelijä jaksaa mielistellä sitten loppuun asti, niin on hyvä. Mutta sellainen pomon perseennuolija, joka ei ikinä palavereissa pomon kuullen sano mitään, ja kun palaveri loppuu niin alkaa toisen mielistelijä kanssa sellainen suhina että sylki lentää omalle työpisteelle asti. Muistaisi sitten vetää roolinsa loppuun asti kunnialla.
Sanoppa muuta.
Tässäkin se kaksinaamaisuus paljastui.
Itsellä oli taannoin lähipiirissä henkilö joka oli ensin minun kanssani kahden jotain mieltä ja oikein komppasi moneen kertaan "just, samaa ajattelin, toi oli hyvä" ja n kk kuluttua kun ryhmässä puhuttiin samasta aihepiiristä jossa pari muuta oli eri linjoilla, niin hän olikin ihan eri mieltä kuin 1.keskustelussa.
Eräs alaiseni oli niin voimakkaan miellyttäjä että hän saman puhelun aikana muutti mielipidettään samaksi kuin minulla ja hän sanoi joka kerta, että "no niin määki aattelin", meni raukka ihan lukkoon ku joskus vaan olin niin kauan hiljaa että hänen oli pakko tehdä päätös.
Eikä todellakaan olis tarvinnu mielistellä.
Hänkin osoittautui sitten muissa yhteyksissä eri mieltä olijaksi.
No ei kai noista vaihtoehdoista voi noin vaan sanoo ku toinen kuvataan pahiksena ja toine hyviksenä 🤯.
Selvästi lähtötasoltaan myötätuntoa kiltille miellyttäjäpersoonalle kerjäävä kyssäri.
Mut sitähän se on, miellyttäjä kerjää hyväksyntää....
Tämä oli kuin oppikirjaesimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua alkoi taas heti kiinnostaa mitä näiden kuvattujen persoonallisuuspiirteiden taakse kätkeytyy.
Miksi jotkut käyttäytyy työpaikalla noinkin voimakkaan ääripäisesti ja olisiko asialle tehtävissä jotain?
Molemmat ovat varmasti pitkässäjuoksussa haasteellisia omalla tavallaan. Ja molemmissa on hyviä puolia.
(Joskin ap:n kuvauksessa ei ole negatiivisia ja positiiviseksi miellettyjä piirteitä kuvattu tasavertaisesti näille kahdelle tyypille, vaan johdattelevasti ehkä ap:n omasta näkökulmasta)
Panisin tota veettuilija valittajaa, koska se tarviis sitä ja tulee paremmalle tuulelle sen jälkeen ja valitus loppus.
Mielistelijä sais jatkaa mielistelyä koska on kiva kattoo ku jotkut matelee, peesaa, eikä osaa päättää mistään, ne on niin helppoja ja sit panisin ku en jaksas enää kuunnella sitäkään.
En valitse kumpaakaan.
Kettuilevan valittajan mielipiteet ja tahtotilaa tule hyvin selkeästi esille.
Teennäisen mielistelijä, kaikki on ihan sama, päättäkää te -henkilö on edssäpäin mukava ja samaa mieltä mutta kun selkäs käännät ni se ei nä olekaannäin.
Taannoin oli työkaverina tällanen ja erään päätöksentekokoukse (jossa oli taas ollut pomolle ja meille muille mielin kielin) jälkeen meni johonkin toimiston sopukoihin soittamaan jollekin.
Satuin menemään viereiseen tilaan (välillämme oli vain ohut vaneiseinä) ja kuulin kun hän haukkui isoon ääneen koko timin ja firman ja meni joidenkin kohalla ihan henkilökohtaisuuksiin.... siis heidän jota oli hetki sitten emotionaalisesti lääppinyt.
Silmäni avautuivat - varo tätä henkilöä!
Huom. Kaikkihan me joskus kritisoimme jotain ja päästelemme väsymyksissämme paineita - se ei ole ongelma, se on normaalia.
Osan meistä vaan ei tarvitse esittää jotain mielistelevää, aina kilttiä, muiden komppaajaa. Me emme tarvitse tämän kautta hyväksytyksi tulemista.
En valitte kumpaakaan, mutta tunnen useitakin miellyttäjäpersoonaa (jopa mielistelijöitä).
Heistä kukaan ei ole pohjimmiltaan kiltti, miellyttäjä empaatikko, vaan osaavat olla oikeinkin ilkeitä, saavat raivareita ja kettuilevat läheisilleen.
Jonkun hyveellisyysroolin esittäminen voi olla todella raskasta henkisesti jos yrittää aina olla kaikille mielin kielin eikä saa sanottua mielipiteitään eikä tule kuulluksi.
Ei nyt työkaverin tarvitse antaa uida liiveihin kummaltakaan puolelta. Kunhan yhteistyö sujuu.