Lue keskustelun säännöt.
Sain ihanan tyttövauvan, enkä enää kelpaa ystäväni joukkoon
05.08.2022 |
Surullista, mutta totta.
Ystävä, nainen, jonka kanssa matkattu ulkomailla vaikka missä ja he ovat olleet miehensä kanssa jopa osa perhejuhliamme hylkäsi minut porukasta saatuani ihanan tyttömme (meillä 2 pientä lasta, heillä yksi).
Hänellä on muutama hänen kauttaan tullut kaveri, joiden kanssa sain aiemmin kutsuja ulos syömään, risteilylle ties mihin. Menin joskus. Ymmärrän että he ovat parempia kavereita keskenään, mutta oli tosi kiva kun pyysivät. Tulimme tutuiksi ja myös minä järjestin usein jotain.
Saimme yhtä aikaa pojat, joista luulisi että lapset lujittavat ystävyyttä. Mutta meille kävikin täysin päinvastoin. sain myös ihanan tyttären, joka tarkoitti sitä että olen ollut vauvan kanssa kiinni vauvan tarpeiden ehdoilla vauvan ensimmäisen vuoden.
Ihmettelin jo tuolloin kun isä hoiti n. 6kk vauvaamme, ja kaikki äidit tietävät miten arvokasta pikkulapsiaikana olisi juuri näiden läheisten ystävien tuki, seura, yhteydenotot, niin tämä ystäväni, ja nämä muut eivät olleet tippaakaan kiinnostunut uudesta vauvasta, eikä varsinkaan minusta.
Sittemmin on yrittänyt kiireellä sopia jotain tapaamisia viikolle, esim to iltana pikaisesti puistoon, ja olen sanonut että pääsisin viikonloppuna, kun mies, isä hoitaa lapsia, niin ei vastaa tähän mitään, ja somesta näkee, että tämä kolmen porukka on samalla paikkakunnalla kuin minä, näissä entisissä menoissa terassilla, juhlissa, ulkona syömässä, kylpylässä, matkoilla. Minulle ei vastata, eikä minua kutsuta mihinkään.
Olen ihan normaali ihminen, en puhu lapsistani yhtenään. En tiedä mitään syytä miksi minut on tästä seurasta hylätty, tai miksi en voi koskaan esim kerran puoleen vuoteen mennä tässä porukassa ulos syömään.
Tämä ystävän toiminta loukkaa niin, että se saa kyyneleet virtaamaan, minut kirjoittamaan tänne ja kysymään, onko tämä normaalia En ole tuppautumassa, maksan osuuteni, en vain ymmärrä mitään miksi minua kiusataan aikuisten toimesta.
Ajattelin että sanon tästä tälle ystävälleni, ja kerran sanoin että olen tosi harmistunut kun yhteiset tapaamiset eivät enää onnistu, vaikka minulla on isä lapsillani joka myös hoitaisi heitä jos pääsisin pariksi tunniksi ystävien seuraan. Vastaus oli ymmärrän sua tosi hyvin olet varmasti tosi yksin lasten takia ja bileet jatkuivat samanlaisina kuin viimeiset pari vuotta, tietysti isojen sometusten siivittämänä..
Pitöisi olla elämän onnellisinta aikaa ja koska tämä on siis jatkunut jo pitkään, olin lähellä ettemme kutsuneet enää heitä tyttäremme kastejuhlaan. Miksi kutsuisin tälläistä kiusaajaa ja ulkopuolelle jättäjää mihinkään? Puolisoni vaati, että ollaan itse fiksumpia, ja heidät pitää kutsua.
Nyt seuraavan kerran, kun meillä on ihanien lastemme syntymäpäivät, perhejuhlat, rapujuhlat, eivät nämä ihmiset enää ole tervetulleita meille.
Tekisi mieli myös poistaa kavereista, eihän tämä ole minkäänlaista kaveruutta. Jotenkin super loukkaavaa vielä että nämä tekemiset ovat aina samalla paikkakunnalla jossa asumme, ja jossa vauvasta huolimatta pääsisin vaikka pariksi tunniksi mukaan spahan.
Osaako kukaan samaistua? Onko kukaan kokenut tälläistä, että hyväksi ja luotetuksi luultu ystävä muuttuu teinin tasolle ja hylkää?
Luojan kiitos, ihastuttavien lastemme kautta olemme saaneet jo useita, hyviä muita ystäviä, jotka eivät harrasta aikuista kiusaamista.
Kommentit (60)
Ystäviä tulee ja menee. Siihen tarvitsee vain tottua. Mun tyttären kummi lopetti yhteydenpidon kun tytär oli vuoden ikäinen. Totesi että ollaan liian erilaisia tekstiviestillä. Oltiin tunnettu 14-vuotiaasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä vaikka automaatiota on ollut paljon vähemmän. Kaikille ei ole töitä mutta synnytyssairaalat ovat ylitäynnä.
Lopeta yhteydenpito. Miksi roikut ihmisessä, joka ei halua olla kaverisi?
Osa ihmisistä on tuollaisia ghostaajia. Käytännössä ainoa vaihtoehto on etsiä uusia ystäviä muualta. Olet nyt vaikeimmassa vaiheessa, helposti jää surkuttelemaan ihmisen perään, joka ei sitä edes ansaitse. Itse koen helpommaksi sitten lopulta vain poistaa kavereista ja yhteystiedoista, turha jäädä roikkumaan niihin joita seura ei kiinnosta.
Voi reppana, kun on vaikeeta. Heivaat kaverit mäkeen ja hankit uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyssuhteet elää ja muuttuu elämän myötä. Voi olla, että toisessa elämäntilanteessa taas lähennytte, tai sitten ette. Jos kyseessä on ystävä, niin voit varmaan kysyä häneltä, että mättääkö joku? Kannattaa elellä omaa elämää ja laajentaa tuttavapiiriä aktiivisesti moneen suuntaan eikä juuttua mihinkään yhteen kuvioon.
Miksi pitää koko ajan hokea tuota ihana -sanaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ihanat lapsesi ovat ihania vain sinusta, ei muista.
Olen pahoillani puolestasi. Yritä päästä asiasta yli. Hän ei ole itkun arvoinen jos tuolla tavalla hylkää ystävänsä. Jospa voisit korvata tuon huonon ystävän jollakulla paremmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity sitten niihin ihastuttavien lastesi kautta saamiisi ystäviin. En minäkään jaksaisi ystävää, joka joka toisessa lauseessa hehkuttaa penskojensa ihanuutta, ei sellainen kiinnosta ketään muuta. Kaikkien ihmissuhteiden ei ole tarkoituskaan kestää koko loppuelämää, eikä ole mitään teinin tasolle laantumista jos ajautuu ystävistään erilleen.
Minkälainen ikäero esikoispojalla ja kuopuksella on? Auttaisi jotenkin hahmottamaan tuota tilannetta. Tekstistä sai aluksi käsityksen, että ystävä olisi vältellyt sinua kunnolla ja pitkän aikaa toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta sitten olitkin loukkaantunut niin, ettet edes kutsunut tytön kastejuhliin (eikö niitä pidetä yleensä n. 2 kk ikäisille?). Itse sain esikoisemme jo lukion lopulla ja ystävät ihan todella joukolla päättivät hylätä ja alkaa kiusaamaan "vajaata teiniäitiä, jonka elämä menee pilalle kun saa lapsen", mutta tästä aloituksesta sai nyt vähän enemmän sellaisen käsityksen, että sulla ei ole mitään todellista kokemusta tämän tarinan taustalla. Tahdot vain provoilla aiheella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet elää ja muuttuu elämän myötä. Voi olla, että toisessa elämäntilanteessa taas lähennytte, tai sitten ette. Jos kyseessä on ystävä, niin voit varmaan kysyä häneltä, että mättääkö joku? Kannattaa elellä omaa elämää ja laajentaa tuttavapiiriä aktiivisesti moneen suuntaan eikä juuttua mihinkään yhteen kuvioon.
Tuossahan on kysytty. Ystävä ollut niin ymmärtäväinen ja jatkanut ulkopuolelle jättämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset porsivat lähes yhtä paljon kuin kiinalaiset: https://ourworldindata.org/grapher/children-per-woman-un?tab=table
Afrikka-korttia liikakansoituksesta puhuttaessa ei ole varaa heittää kenenkään suomalaisen, joka lisääntyy saman verran kuin afrikkalaiset (4 lasta). Suomessa on EU-maista eniten perheitä, joissa on vähintään 4 lasta: https://yle.fi/uutiset/3-10137838
Köyhissä maissa omaa lisääntymistä puolustellaan länsimaiden ylikulutuksella ja länsimaissa omaa lisääntymistä puolustellaan köyhien maiden ihmismäärällä.
Kätevästi näin kukaan ei ole vastuussa ja voidaan jatkaa taas uusien lajimme edustajien synnyttämistä valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Tietoisen elämän tekeminen on syntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muut apinalajit ovat uhanalaisia paitsi ihminen. Ehkä ap tarkoittaa niiden tekemistä lisää.
Itse asiassa ihmisen sukupuuttoakin on vastikään tutkittu. Sitä edesauttaa vanha ja tuttu, mutta edelleen vähätelty ilmastonmuutos.
Tälläistähän se on naisten ystävyys. Sen huomasi jo koulussa. Ensin sai joku olla mukana ja sitten se yhtäkkiä jätettiin ulkopuolelle, ihan ilman pätevää syytä. Pääasia että olet löytänyt uusia tuttavuuksia vaikka ymmärrän että ihmetyttää mikä niille vanhoille tuli mutta koska siihen et varmaankaan koskaan saa mitä ymmärretävää vastausta niin anna niiden olla ja mennä.
Jotenkin inhottavaa ininää. "...että pääsisin spahan..." Mene itse spahan, kuka estää? Älä roiku ihmisissä. Ja rapujuhlat? Hyi olkoon, mitä eläinrääkkäystä. Tiedätkö, että se rapu kärsii hitaasti kuollessaan siellä kiehuvassa vedessä? Ajatteletko ylipäätään edes muuta kuin minäminäminä?
Ap
Minulle kävi samalla tavalla.
Luulin että ystävyys yhdistäisi meidät, kun saimme yhtä aikaa vauvat, mutta miten väärässä olinkaan. Kaveristani tuli niuho kellon ja mittarien kanssa niuhottaja, ja hän sai tosi villin lapsen, jonka kanssa ei meinaa pärjätä. Hoitopaikat vaihtuu, ja yrittävät koko ajan hakea ns parasta taaperolleen. Parisuhde myös väljähti heillä.
Meillä oli kiltti, helppo lapsi, suhtauduimme itse rennosti. Lapsemme sai myös sisaren, me tyttären💕 Perheemme täydentyi.
Tässä tapauksessa ajattelen että tämä minun kaverini ei pysty sulattamaan sitä; että minä häntä osaamattomampi olenkin nyt useamman lapsen perheenäiti, ja myös tämä lasten sukupuoli aiheuttaa kateutta. Emme sen vuoksi ole tekemisissä. Yritin aikani, mutta nyt laitoin hänen lapselliset Insta-storyt mykistykselle, ja hain parempaa seuraa.
Kuulostaa siltä, että se ystäväpiiri on aiemminkin ollut sen ystäväsi. Sinut on vain kutsuttu ylimääräiseksi pyöräksi, satunnaiseksi tuttavaksi siihen joskus. Turha kuvitella muuta. Muutenkin noissa äitipiireissä noi tuttavuussuhteet tulee ja menee. Se on se elämäntilanne mikä yhdistää, ja jos siihen tulee muutoksia, muuttuu helposti se kuviokin.
Siis taas kirjoitit saman?
Kuten jo on kerrottu, ne ei olleet sun kavereita, sinä vain tuppasit seuraan ja tungit itsesi mukaan, joten säälistä hyväksyivät, vaikka mieluummin olisivat viettäneet aikaa ilman sinua. Nyt olet kotona ja roikut vauvassa ja heillä on vapaus tulla ja mennä. Älä ole kateellinen, opettele hyväksymään se, että sinä et kuulu siihen joukkoon, jossa ollaan todellisia ystäviä eikä muita omistavia manipuloijia.
Ketään ei voi omistaa. Et sinä mitään saanut.