Lue keskustelun säännöt.
Sain ihanan tyttövauvan, enkä enää kelpaa ystäväni joukkoon
05.08.2022 |
Surullista, mutta totta.
Ystävä, nainen, jonka kanssa matkattu ulkomailla vaikka missä ja he ovat olleet miehensä kanssa jopa osa perhejuhliamme hylkäsi minut porukasta saatuani ihanan tyttömme (meillä 2 pientä lasta, heillä yksi).
Hänellä on muutama hänen kauttaan tullut kaveri, joiden kanssa sain aiemmin kutsuja ulos syömään, risteilylle ties mihin. Menin joskus. Ymmärrän että he ovat parempia kavereita keskenään, mutta oli tosi kiva kun pyysivät. Tulimme tutuiksi ja myös minä järjestin usein jotain.
Saimme yhtä aikaa pojat, joista luulisi että lapset lujittavat ystävyyttä. Mutta meille kävikin täysin päinvastoin. sain myös ihanan tyttären, joka tarkoitti sitä että olen ollut vauvan kanssa kiinni vauvan tarpeiden ehdoilla vauvan ensimmäisen vuoden.
Ihmettelin jo tuolloin kun isä hoiti n. 6kk vauvaamme, ja kaikki äidit tietävät miten arvokasta pikkulapsiaikana olisi juuri näiden läheisten ystävien tuki, seura, yhteydenotot, niin tämä ystäväni, ja nämä muut eivät olleet tippaakaan kiinnostunut uudesta vauvasta, eikä varsinkaan minusta.
Sittemmin on yrittänyt kiireellä sopia jotain tapaamisia viikolle, esim to iltana pikaisesti puistoon, ja olen sanonut että pääsisin viikonloppuna, kun mies, isä hoitaa lapsia, niin ei vastaa tähän mitään, ja somesta näkee, että tämä kolmen porukka on samalla paikkakunnalla kuin minä, näissä entisissä menoissa terassilla, juhlissa, ulkona syömässä, kylpylässä, matkoilla. Minulle ei vastata, eikä minua kutsuta mihinkään.
Olen ihan normaali ihminen, en puhu lapsistani yhtenään. En tiedä mitään syytä miksi minut on tästä seurasta hylätty, tai miksi en voi koskaan esim kerran puoleen vuoteen mennä tässä porukassa ulos syömään.
Tämä ystävän toiminta loukkaa niin, että se saa kyyneleet virtaamaan, minut kirjoittamaan tänne ja kysymään, onko tämä normaalia En ole tuppautumassa, maksan osuuteni, en vain ymmärrä mitään miksi minua kiusataan aikuisten toimesta.
Ajattelin että sanon tästä tälle ystävälleni, ja kerran sanoin että olen tosi harmistunut kun yhteiset tapaamiset eivät enää onnistu, vaikka minulla on isä lapsillani joka myös hoitaisi heitä jos pääsisin pariksi tunniksi ystävien seuraan. Vastaus oli ymmärrän sua tosi hyvin olet varmasti tosi yksin lasten takia ja bileet jatkuivat samanlaisina kuin viimeiset pari vuotta, tietysti isojen sometusten siivittämänä..
Pitöisi olla elämän onnellisinta aikaa ja koska tämä on siis jatkunut jo pitkään, olin lähellä ettemme kutsuneet enää heitä tyttäremme kastejuhlaan. Miksi kutsuisin tälläistä kiusaajaa ja ulkopuolelle jättäjää mihinkään? Puolisoni vaati, että ollaan itse fiksumpia, ja heidät pitää kutsua.
Nyt seuraavan kerran, kun meillä on ihanien lastemme syntymäpäivät, perhejuhlat, rapujuhlat, eivät nämä ihmiset enää ole tervetulleita meille.
Tekisi mieli myös poistaa kavereista, eihän tämä ole minkäänlaista kaveruutta. Jotenkin super loukkaavaa vielä että nämä tekemiset ovat aina samalla paikkakunnalla jossa asumme, ja jossa vauvasta huolimatta pääsisin vaikka pariksi tunniksi mukaan spahan.
Osaako kukaan samaistua? Onko kukaan kokenut tälläistä, että hyväksi ja luotetuksi luultu ystävä muuttuu teinin tasolle ja hylkää?
Luojan kiitos, ihastuttavien lastemme kautta olemme saaneet jo useita, hyviä muita ystäviä, jotka eivät harrasta aikuista kiusaamista.
Kommentit (60)
Kuka lukee tuollaisen litanian? Ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap on aloituksessaan noin rasittava, miten rasittava hän on livenä?
ihme narsisti. miksi kuvittelet, että muiden kuuluisi pitää sinusta ja seurastasi? ja miksi ihmeessä luulet, että kukaan olisi kiinnostunut vauvastasi? miksi olisi?
ei se ole mikään oikeus, että muiden pitää pitää sinusta. itse en ainakaan jaksaisi kuunnella kaltaistasi valittavaa uhriutujaa
Ihana tytär ja lässynlässyn. En minäkään jaksaisi kuunnella tuollaista ällöttävää hehkutusta oman lapsen ihanuudesta, vaikka minullakin lapsia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on aloituksessaan noin rasittava, miten rasittava hän on livenä?
ja tälle valittajalle pitää vielä varata tapaamisaika kalenterista.
miten ystäväsi oikein jaksavat odottaa sitä hienoa tapahtumaa, että pääsevät kahden viikon päästä keskiviikkona klo 15.45-17.15 puistoon kuuntelemaan valitustasi
Vierailija kirjoitti:
Ihana tytär ja lässynlässyn. En minäkään jaksaisi kuunnella tuollaista ällöttävää hehkutusta oman lapsen ihanuudesta, vaikka minullakin lapsia on.
monilla tuoreilla (narsisti)äideillä on käsitys, että muut ihmiset ovat kiinnostuneita heidän räkäisistä, limaisista, rääkyvistä vaipantäyttäjistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on aloituksessaan noin rasittava, miten rasittava hän on livenä?
ja tälle valittajalle pitää vielä varata tapaamisaika kalenterista.
miten ystäväsi oikein jaksavat odottaa sitä hienoa tapahtumaa, että pääsevät kahden viikon päästä keskiviikkona klo 15.45-17.15 puistoon kuuntelemaan valitustasi
No tottahan kun kenelläkään muulla ei ole tytärtä kuin ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
Ihana tytär ja lässynlässyn. En minäkään jaksaisi kuunnella tuollaista ällöttävää hehkutusta oman lapsen ihanuudesta, vaikka minullakin lapsia on.
Sama täällä. Se oma kullanmuru on ihana mulle ja miehellä ja korkeintaan isovanhemmille myös. Muille se on lapsi, ilman etuliitettä ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa kirjoittaa noin pitkän tarinan ihanasta tytöstään ja ihanasta elämästään. Kiinnitin huomion siihen, että kerrot että voit tavata kaveria kun miehesi hoitaa lapsia tai jotain muuta. Olet selkeästi nainen, joka tarvitsee kannattelijan elämälleen ja arjelleen. Ehkä nämä oletetut ystäväsi eivät jaksa kannatella enää sinua ja olla sinulle voimavarana.
Joskus elämässä vaan käy niin, että ystävyys kaveruus päättyy. Elämänmuutokset ovat myöskin kuin vedenjakajia, toiset jää ja toiset lähtee. Nyt on minusta sinun aikasi lopettaa asian vatvominen. Joko pyydät tai et heitä ja rauhassa katsot miten asiat suttaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Paras kaverini oli kummi toisen hyvän ystävänsä lapselle ja pyysin häntä myös kummiksi esikoiselleni, koska hän oli hyvä kummi (vietti aikaa kummilapsensa kanssa ja vaikutti oikeasti kiinnostuneelta lasta kohtaan) ja kerroin ymmärtäväni, jos hän ei halua toista kummilasta ja se on täysin ok. Olimme olleet ystäviä yli 15 vuotta, eli kyllä siinä pitäisi pystyä rehellisesti sanomaan, jos ei halua. Hän muuttui jo minun raskausaikana mielestäni etäisemmäksi ja vauvan synnyttyä tapaamiset vähenivät. Ennen näimme pari kertaa viikossa ja vietimme todella tiiviisti aikaa yhdessä monen vuoden ajan. Vauvan synnyttyä en toki pystynyt lähtemään samalla tavalla ulos, mutta kyläilyt onnistuivat normaaliin tapaan. Minäkään en puhunut vain vauvasta, vaan olin kiinnostunut hänestä ja samoista asioista kuin ennen. Yritin pitää häneen yhteyttä, mutta lähes poikkeuksetta aina soittaessa hän oli toisen kummilapsensa perheen kanssa. Tämä tuntui tosi pahalta ja olin asiasta loukkaantunut. No lapseni täyttäessä vuoden hän oli nähnyt kummilastaan ehkä neljä kertaa. Täsmennän vielä, että asuimme vartin kävelymatkan päässä toisistamme. Päätin, etten kutsu häntä lapseni syntymäpäiville, koska hän oli täysin vieras aikuinen ja lapseni vierasti tähän aikaan pahasti tuntemattomia. Hän loukkaantui tästä, vaikka ei millään tavalla ollut osoittanut kiinnostusta meitä kohtaan pitkälti koko vuonna. Itse en ainakaan halunnut lapselleni kummia lahja-automaatiksi vain ihmisen, joka pitää meitä tärkeinä. Emme ole puhuneet tämän jälkeen eli seitsemään vuoteen.
Kerroitko etukäteen, että oikeastaan etsin maksutonta lastenhoitajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jotkut ovat parempia kavereita keskenään? Olisiko sinulle joku toinen kaveri tai uusi tuttu. Entä vanha koulukaveri. Mukavaa että sinulla on perhettä, sitä ei kaikilla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana tytär ja lässynlässyn. En minäkään jaksaisi kuunnella tuollaista ällöttävää hehkutusta oman lapsen ihanuudesta, vaikka minullakin lapsia on.
monilla tuoreilla (narsisti)äideillä on käsitys, että muut ihmiset ovat kiinnostuneita heidän räkäisistä, limaisista, rääkyvistä vaipantäyttäjistä.
Onneksi ei ole lähipiiriin tuollaisia eksynyt. Nousee heti niskavillat pystyyn, kun joku tuolla tavalla kehuu lapsiaan. Tulee mieleen, että sillä kehumisella yritetään peittää niitä oikeita tunteita, koska se nyt on ihan sanomattakin selvää, että se oma lapsi on vanhempien mielestä ihana eikä sitä tarvitse kertoa muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan on joku narsistinen "peräseinäjoenmissi" joka pyörittelee ihmisiä omaksi edukseen ja ottaa kaikesta ja kaikista ihmisistä mitä tarvitsee. Ei ne ole mitään ystäviä vaan hyväksikäyttäjiä. Ei niitten perään voi itkeä ollenkaan, pitää löytää vaan oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Paras kaverini oli kummi toisen hyvän ystävänsä lapselle ja pyysin häntä myös kummiksi esikoiselleni, koska hän oli hyvä kummi (vietti aikaa kummilapsensa kanssa ja vaikutti oikeasti kiinnostuneelta lasta kohtaan) ja kerroin ymmärtäväni, jos hän ei halua toista kummilasta ja se on täysin ok. Olimme olleet ystäviä yli 15 vuotta, eli kyllä siinä pitäisi pystyä rehellisesti sanomaan, jos ei halua. Hän muuttui jo minun raskausaikana mielestäni etäisemmäksi ja vauvan synnyttyä tapaamiset vähenivät. Ennen näimme pari kertaa viikossa ja vietimme todella tiiviisti aikaa yhdessä monen vuoden ajan. Vauvan synnyttyä en toki pystynyt lähtemään samalla tavalla ulos, mutta kyläilyt onnistuivat normaaliin tapaan. Minäkään en puhunut vain vauvasta, vaan olin kiinnostunut hänestä ja samoista asioista kuin ennen. Yritin pitää häneen yhteyttä, mutta lähes poikkeuksetta aina soittaessa hän oli toisen kummilapsensa perheen kanssa. Tämä tuntui tosi pahalta ja olin asiasta loukkaantunut. No lapseni täyttäessä vuoden hän oli nähnyt kummilastaan ehkä neljä kertaa. Täsmennän vielä, että asuimme vartin kävelymatkan päässä toisistamme. Päätin, etten kutsu häntä lapseni syntymäpäiville, koska hän oli täysin vieras aikuinen ja lapseni vierasti tähän aikaan pahasti tuntemattomia. Hän loukkaantui tästä, vaikka ei millään tavalla ollut osoittanut kiinnostusta meitä kohtaan pitkälti koko vuonna. Itse en ainakaan halunnut lapselleni kummia lahja-automaatiksi vain ihmisen, joka pitää meitä tärkeinä. Emme ole puhuneet tämän jälkeen eli seitsemään vuoteen.
Ehkä se paras kaveri oli vain sinun mielestäsi.
Onko heillä alkoholinhuuruista? Ehkä eivät siksi halua kuulla uudesta lapsesta?
Erikoista jos ystävälläsikin on lapsi, ja silti vastasi, että ymmärtää, että olet varmasti tosin yksin lastesi kanssa.
Älä ainakaan tuputa seuraa tai varsinkaan tuputa tai jätä lasta tuolle porukalle.
Sinua harmittaa ystäväsi käytös, mutta anna olla. Älä jauha mielessäsi tätä asiaa. Äläkä kysele siitä sen enempää häneltä.
Jatka elämää uusien ystäviesi kanssa.
Valitettavasti joskus käy niin, että entiset ystävät eivät enää halua olla juurikaan tekemisissä. Moni on tämän kokenut.
Päätään ei kannata sillä liikaa vaivata, vaan etsiä uusi ystäväpiiri. Välejä ei kuitenkaan kannata kokonaan katkaista niihin entisiinkään ystäviin, mutta ei heihin tarvitse enää pitää yhteyttä tai juhliinkaan kutsua, jos ei siltä tunnu.
Näitä kommentteja kun lukee, niin vahvistuu edelleen se käsitys, että Suomi on lapsivihamielinen maa.
Kyllä ystäväporukoihin voi tulla uusiakin jäseniä...riippuu ihmisistä...vaikea tosin on päästä johonkin porukkaan,muttei mahdotonta jos vaan ihmisillä synkkaa samalla tavalla