Vaikeus kertoa epäsuorasta kiusaamisesta

Lapseni on hyvin iloinen ja kiva tyyppi, vähän voi olla herkkäuskoinen tai hömelökin, mutta positiivinen tapaus.

Hänellä on harrastuksessa näennäisesti kaveri, joka kuitenkin naureskelee, jos lapseni tekee virheitä ja suhtautuu ehkä muutenkin vähän alentuvasti. Arvostelee lapsen tekemistä tässä harrastuksessa. Ja jos me vaikka viedään hänet harrastukseen, hän ei kävele halliin lapseni kanssa vaan juoksee usein jonkun toisen lapsen perään.

Tuohon naureskeluun ei mene kukaan mukaan. Ja tuo lapsi myös haluaa päättää, kuka pääsee samaan ryhmään hänen kanssaan ym.. Suhtautuminen kavereihin on sen mukaista, kuinka hyviä nuo muut ovat harrastuksessa. Pyrkii ns. porukoihin ja huolii kaverikseen vain hyviä lapsia. Oma lapseni on häntä jonkun verran taitavampi mutta parempiakin on.

Koitan ajatella, että tässä on lapsi kyseessä mutta tämä jotenkin harmittaa silti. Tässä on taustalla kilpailuhenkeä. En ajattele, että tuo lapsi on oman lapseni aito kaveri. Ei tämä kai ole kiusaamistakaan. Mitä tämä oikein on? Mietin tätä nyt kun tuon pojan äiti haluaa tukea lapsensa kaveruutta minun lapseni kanssa. Minä en oikein tiedä mitä ajattelisin.