Millainen kotisi on? Tavallinen, trendikäs, vanhanaikainen, outo, läävä, karu?

Älkää vastatko, mode taas urkkii. Sillä oli just vähän aikaa sitten samasta aiheesta ketju, missä esitti muka ystävällistä naapuria ja halusi mennä kylään naapureilleen ja yritti samaa, että kuvailisitte kotianne.

Jotain tavallisen ja trendikkään välimaastossa. Lähempänä tavallista. Sisustusta ollaan uusittu viime aikoina (koska eron ja muuttojen jälkeen "rakennettiin" sisustus tyttären kanssa uusiksi), joten sikäli siinä on kyllä joitain nykytrendejäkin nähtävissä.

Mielestäni kotini on viihtyisä ja miellyttävä.

Todellisuudessa kyseessä on vanhanaikainen läävä.

Joku voisi sanoa oudoksi, persoonalliseksikin on kutsuttu. Sisustus on tumma ja goottilainen. Meillä on aina Halloween.

Kotoisa minun ja kissani elää ja olla. 

Hyvä ja turvallinen paikka vetäytyä omaan rauhaan.  On isoja huonekasveja ja kukkivia kasveja. Paljon kirjoja. Ei mitään tyyli-yritelmä vaan vähitellen rakentunut ajan kanssa sellaiseksi kun on.

Olohuoneen yksi seinä on ikkunaa joten valoa paljon. Iso parveke ylin kerros. 

Asuntoni on elämistä ja viihtymistä varten, ei näyttelyesine. Täällä on hyvä olla.

Varmaan melko tavallinen.

Ikean huonekaluja, vähän antiikkia, koriste-esineitä on vain vähän ja ne on ns antiikkisia mutta on myös jotain Iittalaakin.

Jonkin verran värejä, ehkä hieman tavallista enemmän eli tumman keltaista, petroolia, tummaa harmaata mutta myös sitä valkoista.

Tykkään sisustaa mutta kaiken kaikkiaan kotini on melko tavallinen. Poimin inspiraatioita ympäristöstäni eli paljon sitä mitä muillakin on 😅

Tyttäreni huone on varmaan persoonallisin. Hän on sen itse sisustanut (on 12-v). Siellä on erilaisia verhosysteemejä ja kasviköynnöksiä katossa, seinillä hänen piirtämää taidetta, valokuvia ystävistä, vinyylilevyjä, tauluja... Tyynyjä on sänky täynnä ja viherkasveja paljon. Siitä huoneesta tulee ensimmäisenä mieleen sana boheemi.

Ihan ok, jonkin verran köyhän kompromissi edelleen vaikka kivasti tullaan toimeen nykyään. On otettu jonkin asteisesti japanilaisia vaikutteita, talokin sattuu olemaan sellainen (katto ja suojainen kulku sisään, en löydä sanoja). Meillä on aika rauhallinen tunnelma kotona, yhtenäistä sillä lailla että beiget, kunnon kantilliset matot, vaaleat verhot ja symmetristä. Vähän viherkasveja, seinillä peilejä ja valokuvia, muutama tyyliin sopiva maalaus. Paperiseiniä ei sentään ole, ei ole käyttöä sellaisille enkä pelkästään koristeeksi halua. Ihan ok ja varsinkin toimintojen kannalta sisustettu mielestäni tosi onnistuneesti. Lasten tekemiset eivät myöskään aiheuta sotkua pitkin asuntoa vaan tilaa on tarpeeksi taiteilu- ja askartelutarvikkeille, on soittonurkkausta ja tilaa leikkiä ja helppo kerätä lelut kauniiseen arkkuun. Terassista olen ylpein, tykkään laittaa istutuksia ja on rauhallinen ja harmoninen tunnelma tuossa pihalla. Sijainti on hyvä koulun ja päiväkodin ja lasten kavereiden kannalta, on myös ihan turvallinen ympäristö. Vieressä rinteistä mäntymetsää ja pitkospuita. Kai koti voi olla muuallakin kuin meren rannalla, tähän alkaa jo tottua.. :D mutta pelkästään kotona en viihdy, on pakko olla säännöllistä elämää muualla tai seinät kaatuu päälle. 

No ainakin omasta mielestäni kodikas ja mukava. Meillä on paljon esimerkiksi vanhoja huonekaluja, jotka ovat suvun perintöä ja kantavat sen verran tarinoita mukanaan, ettei niistä voi koskaan luopua. Ja niiden ehdoilla on sitten muukin sisustus suunniteltu. Eli tuskin kovin trendikkäitä ollaan, vaikka talo sinänsä onkin melko uusi. Mutta sillä ei ole väliä. Vanhat tavarat onneksi miellyttävät omaa silmää ja ovat myös yllättävän toimivia. Tätäkin kirjoitan yli satavuotiaan kirjoituslipaston ääressä. Toinen kotiani kuvaava sana voisi olla veikeä. Tykkään pienestä, eleettömästä huumorista ja värien käytöstä myös sisustamisessa. 

Pieni vaalea ruutuikkunainen omakotitalo, jossa olen nyt asunut 20 vuotta, ja kasvattanut lapsen aikuiseksi. Sellaista maalaisromanttista cottagea, vaaleaa ja punaruskeaa puuta. Kirjoja kirjahyllyissä, taide sekaisin lapsen, minun, ja maailmalta mukaan tarttunutta. Lattialla vanhoja itämaisia mattoja, viherkasveja, terassi kodikas ja siellä on löhösohva, jonne voi nukahtaa. Ympärillä rehevä puutarha ja korkeat sireeniaidat. Kukka-astioissa pelargonioita.

Varmaan tästä kohta tulee Tätilä, ehkä toivottavasti joskus Mummulakin vielä.

Vanha talo. Suurimmaksi osaksi ihanan anopin antamilla kalusteilla ja teksteillä sisustettu koti.

Anoppi on perinnyt useamman kodin ja sieltä löytyy jatkuvasti meille ihania aarteita.

Viimeiksi Hedelmät-täkänä, joka just vastasi meidän värimaailmaa ja sopi tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin omasta mielestäni kodikas ja mukava. Meillä on paljon esimerkiksi vanhoja huonekaluja, jotka ovat suvun perintöä ja kantavat sen verran tarinoita mukanaan, ettei niistä voi koskaan luopua. Ja niiden ehdoilla on sitten muukin sisustus suunniteltu. Eli tuskin kovin trendikkäitä ollaan, vaikka talo sinänsä onkin melko uusi. Mutta sillä ei ole väliä. Vanhat tavarat onneksi miellyttävät omaa silmää ja ovat myös yllättävän toimivia. Tätäkin kirjoitan yli satavuotiaan kirjoituslipaston ääressä. Toinen kotiani kuvaava sana voisi olla veikeä. Tykkään pienestä, eleettömästä huumorista ja värien käytöstä myös sisustamisessa. 

Minusta on ihana, kun kodin kalusteet ja tavarat kätkevät tarinoita ja elämää ja antavat esim. huonekaluille aivan toisen merkityksen ja arvon, jota koskaan ei voi ostaa rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun toisen mielestä läävä. Asun lasten kanssa kaksiossa. Tänne mahtuu ruokapöytä, jokaiselle oma sänky ja joitakin hyllyjä kirjoille ja muille tavaroille.

Meille ei tule sohvaa, koska sille ei olisi tilaa, samoin telkkari on vekotin, jolle ei ole tilaa. Jos haluamme liikkua, menemme ulos. Vieraita meillä käy harvoin ja silloin istutaan kahvipöydän ääreen. Vaikka inhoan ruuanlaittoa, silti keittiö on paikka kotona, jossa oleilen eniten lukemassa, piirtämässä tms pöydän ja kunnon valon ääressä.

Meillä ei ole koriste-esineitä, taulua, ei vaihdeta verhoja jouluksi, eikä värejä sesongin mukaan. Huonekalut on valittu tarpeen, ei tyylin mukaan. Koska tavaraa on muutenkin tilaan nähden liikaa. Toistaiseksi vielä lattioilla on leluja, mutta pian nekin kerätään varastoon, kun teinit ei enää niitä halua.

Olisihan se kiva, jos saisi paikan näyttämään sisustuslehtien kämpiltä, mutta toisaalta en viihtyisi sellaisissa. Pidän siitä, että kotona on tavaroita oman elämän varrelta, vaikka eivät tyylillisesti sopisi toisiinsa. Eihän mun elämänvaiheet ja ajatuksetkaan ole olleet mitään sileää mössöä, vaan muuttunut monin eri tavoin. Osa on konmaritettu pois, mutta jotakin saa aina jäädä. Kodin on saatava olla paikka, jossa saa olla oma itsensä, eikä yksi kulissi lisää.

Voisit itsekin sekä lapsesi paremmin kun panostaisit kodin kauneuteen.

Hirsitalo, sisustus valkoista sekä minimaalista. Ripaus vaalean ruskeaa sekä vaalean harmaata. Paljon hyvinvoivia viherkasveja.

Kodikas ja tavallinen. Ehkä jollain tavalla seesteinen ja tyylikäs. Kaikkien huoneiden kalusteet ja värimaailma sopivat toisiinsa. Ei ole mikään trendikäs sisustuslehtikoti, mutta sellainen tyyliltään joka varmasti hyvin harvaa mitenkään erityisesti ärsyttää tai provosoi. Varmaan jonkun mielestä tylsä.