Liian hyvä lapsuus ja siksi masennus aikuisena?

En tiedä mutta liikaa tuollaisia ei ainakaan kannata miettiä. Jos on nyt. onneton aikuisuus, mieti mitkä asiat sut  juuri nyt tekee onnettomaksi ja ala käsitellä niitä, muuttaa tarvittaessa myös. 

Luulen että tuossa on perää. Jos miettii vaikka rikkaiden lapsia.

Lapsena ollut kaikki, aikuisuus voi olla kova isku vasten pläsiä, kaikki ei sujukaan niin kuin haluaa ja vastoinkäymiset joutuu hoitamaan itse. 

Sekin masentaa jos ei pysty tarjoamaan omille lapsille sellaista hyvää lapsuutta kun itsellä oli.

Kouluun mennessä tajusin, että on olemassa todella tyhmiä ihmisiä. Töihin mennessä, että he myös pärjäävät siellä yllättävän hyvin, koska ovat enemmistö. Töissä tajusin myös, että on ilkeitä hyväksikäyttäjäpyrkyreitä.

Kun se piiri laajenee perheen ja suvun ulkopuolelle, voi tulla yllätyksenä kuinka huonosti toisilla on asiat. Ahdistaa, vaikka itsellä kaikki hyvin ja pystyy tarjoamaan lapsilleen saman kuin itsellä on ollut ja enemmänkin. Joutuu vaan toimimaan niiden ei samassa asemassa olevien kanssa.

Uskon, että voi olla. Opetettu hyvät tavat ja arvostamaan ihmisiä. Kuitenkin valtaosa arvostaa vain mainetta ja materiaa.

Masennukseen on monia syitä, en menisi poissulkemaan mitään.

Jos on kovin luottavainen, niin tänä päivänä ei pärjää. Ihmiset voivat olla aika julmia eikä esim. työelämässä kukaan suojele. Olet omillasi. Lapsuudessa on yleensä ne turvalliset aikuiset, jotka puolustavat.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kovin luottavainen, niin tänä päivänä ei pärjää. Ihmiset voivat olla aika julmia eikä esim. työelämässä kukaan suojele. Olet omillasi. Lapsuudessa on yleensä ne turvalliset aikuiset, jotka puolustavat.

Tämä on totta. Lapsuuden ei tarvitse olla yltäkylläinen tehdäkseen siitä onnellisen. Voi olla vaikeaakin esim. taloudellisesti tiukkaa. Kunhan on turvallinen. Aikuisena turvattomuuden tunne voi masentaa. Näin voi käydä herkille ihmisille.

Mulla on tavallaan toi. Lapsena oli aina kaikkea, saatiin harrastaa jne. Oli myös hyvät henkiset arvot, rehellisyys oli itsestäänselvyys, ja usein keskusteltiin kaiken maailman asioista perheen kesken. Vanhemmilla oli luja usko lasten pärjäämiseen, varsinkin kun olin ihan älykäs ja hyvä koulussa.

Myöhemmissä seurustelusuhteissa huomasin, että ihmiset valehtelee minkä kerkiää myös - tai varsinkin - läheisissä ja intiimeissä suhteissa, ja muutenkin tajusin pikkuhiljaa, miten epäreilua ja järjetöntä meno maailmassa on. Minkäänlaista oikeudenmukaisuutta ei ole olemassa, joten se, että opin hyvät arvot kotoa, on oikeastaan vaan tehnyt minusta helpommin hyväksikäytettävän ja hitaamman oppimaan, että miten oikeassa elämässä pärjätään.

Minua ei lapsena opetettu puolustautumaan ilkeyttä vastaan. Ei ollut tarvetta. Nyt olen pulassa noissa tilanteissa.

Hyvä ja hyvä mutta jos ei pettymyksiä ole tullut/varjeltu niiltä niin saattaa olla kova paikka kun ei enää menekkään kaikki kuin leffoissa. Tietysti myös nykyaika on murhaa köyhälle. Näkyy miten rikkaat juhlii. Turha siinä on selittää kun kultalusikoilla on parikymppisenä jo kaikki mahdollinen mitä ei ole mahdollista köyhän saavuttaa vaikka työskentelisi eläkeikään asti. Työpaikka mistä vielä maksetaankin ei ole edes mikään selviö nykyään.  

Erityisesti epäoikeudenmukaisuuden kohtaaminen on viedä hulluuden partaalle.

Hyväosaisissa kodeissa voi olla suurempia vaatimuksia esimerkiksi kouluttautumista kohtaan, ja jos ei pystykään toteuttamaan näitä vaatimuksia, se voi tuntua epäonnistumiselta.

Olen itsekin miettinyt joskus, että ehkä masennus joillain johtuu kokemuksesta, että kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Jos on ollut tosi onnellinen lapsuus, niin siitähän on todennäköisesti tie vain alaspäin, kun on siirryttävä aikuiselämän realismiin.

Kuitenkin tutkimusten mukaan onnellisen, tasapainoisen ja turvallisen lapsuuden eläneillä on yleensä paremmat kyvyt käsitellä aikuiselämän vaikeuksia, mikä suojaa masennukselta.

Toisaalta se, jos elämä on onnettoman lapsuuden jälkeen alkanutkin mennä koko ajan paremmaksi, tai edes normaaliksi tasaiseksi arjeksi, voi aivan varmasti lisätä myönteisyyttä ja tyytyväisyyttä. 

ehkä olet vain paska ihminen ja olisit masentunut riippumatta lapsuutesi laadusta

En ole varakkaasta perheestä vaan ihan tavallisesta. Pettymyksiltäkään en lapsena välttynyt. Silti sen tajuaminen, että jotkut valehtelee ja mustamaalaa ja tekee mitä tahansa muista välittämättä on edelleen yli ymmärrykseni.

Eikö nyt joku psykiatri kirjottanut, että liian helppo, siloteltu lapsuus voi aiheuttaa ahdistusta myöhemmin, kun mitään vastoinkäymisiä, eikä pettymyksiä ole lapsena tarvinut kestää. Esimerkkinä piti joidenkin nuorten naisten ahdistusta. Mutta varmasti silti rikkinäinen ja rakkaudeton lapsuus aiheuttaa aikuisena enemmän tuskaa.

Masennusta voi varmaan tulla joillekin jostain ihan aivojen tai mikä se nyt onkaan syynä toiminnasta. Nämä on niitä, joilla ei oikein mikään ulkoinen syy selitä masennusta. Useimmilla on kyllä joku isompi vastoinkäyminen ja voimat ei riitä siitä selviytymiseen syynä masennukseen. Nämä jälkimmäiset kyllä paraneekin siitä masennuksesta, kun se kriisi tai muu menee ohi ja tilanne paranee. Asia erikseen varmasti jos on tarpeeksi paha vastoinkäyminen.

Voi olla ylisuojeltu lapsuus ja liian ruusuinen, ei ole totutettu elämään oikeassa maailmassa. Eivät eläintarhan eläimetkään yleensä sopeudu luontoon jos niitä on hoidettu kuin lemmikkiä.