-o-0-o-Maanantain HELMInauha-o-0-o-
Kommentit (24)
22+4 menossa ja aika tuntuu kuluvan ihan kauheen hitaasti. Tulisi jo helmikuu. Töissä istuskelen ja haluttaisi kotio, voisi vaikka tehä petivaatteita uudelle tulokkaalle. Häärätä uuden lastenhuoneen kimpussa.
Ja kuunnella kun meidän eskarilainen selittää mitä kaikkee kivaa ovat tehneet tänään. Täällä toissä ei huvittaisi olla yhtään.
Tuosta seksistä tuli mieleen kun lueskelin tuota kirjoitusta, että minulla tuntuu olevan sillee toisteppäin homma. Kiinnostaisi ja haluttaisi koko ajan mutta kun ei uskalla. Mulla on jostain syysä ihan kauhee pelko et nyytille sattuu jotain, menee kesken tms. Kuitenkaan kun ensimmäistä muksuani odotin ei ollut mitään tuollaisia ajatuksia/ pelkoja. Olisikohan vaikutusta sillä että silloin olin ihan yksin ja nyt kuitenkin sitten on tuo mies tuossa ja oli ihan suunnieltu vauva.
Masukin on ihan erimallinen kuin viimeksi, nyt on tuollainen todella kiinteä rantapallo tuossa edessä ja viimekerralla tuntui kaikki hukkuvan kylkiin, että ei oikeastaan edes näkynyt että odotin vauvaa vaikka olin ihan viimeisilläni. Jännä juttu.
Ensi kuussa olisi taas ultra, neuvola ja seuranta veriryhmän takia. Pelottaa ja jännittää samalla. Onko muilla ollut ongelmia veriryhmän kanssa???
Jos joku helmikuun odottelija kaipaa juttuseuraa niin messengeristä löytää eixu@hotmail.com
Emppu-mamma 80 ja " Eetu" 22+4
Uusille kovasti tervetuloa " remmiin" !
Omaa napaa: tulin juuri neuvolasta, rautatableteista huolimatta hemppa laskenut alle sataan, nyt joudun tuplamäärän syömään rautaa ja verikokeisiin. Pissassakin oli eka kerran jotain häikkää, siitäkin pitää antaa uusi koe samalla, kun ottavat verikokeita perjantaina. Sf-mitta oli 25 eli ihan yläkäyrällä. Poika kasvanut siis kovasti masussa. Mutta se paino: oli tullut +700g/vko lisää!Viimeksi vain +300g/vko, joten olin ihan järkyttynyt. Nyt pitää kyllä lopettaa herkkujen syönti....Onko muilla morkkista asiasta???Millä te saatte herkuttelun kuriin?Tää on vasta n.4 viikkoa sitten alkanut ilmiö, että vedän melkein kaksin käsin herkkuja.
sjt+pikkumies 25+6
Lainaus: Nyt pitää kyllä lopettaa herkkujen syönti....Onko muilla morkkista asiasta???Millä te saatte herkuttelun kuriin?Tää on vasta n.4 viikkoa sitten alkanut ilmiö, että vedän melkein kaksin käsin herkkuja.
Pari ekaa kuukautta olin aivan kamalan huonovointinen vaikken oksentanutkaan kertaakaan. Mutta kun se pahoinvointi loppui niin kyllä alkoi ruoka maistumaan liiankin kanssa. Olin laihiksella ennen kuin tulin raskaaksi ja laihdutin kymmenen kiloa ja nyt tuli kaikki yhdessä hujauksessa takaisin. No päätin olla tuntematta huonoa omaa tuntoa ylipainostani. Syön kun siltä tuntuu. Sitä on sitten synnytyksen jälkeen taas aikaa laihduttaa vaikka kuinka. =)
Raudat oli alhaalla edellisessä neuvola käynnisssä, mutta mulla on aina ollu huono rautapitoisuus veressä. Koko ikäni rautatablettei syönyja nyt niistä tulee niin kauheita vatsavaivoja että en syö. Koitan sen raudan korvata jollain muulla konstilla.
Emppu- mamma 80 ja " Eetu" 22+4
Voi hitsi sitä sähläsijaista, joka oli neuvolassa perjantaina! Lupasi, että muutamaa pissanäytteen tulosta lukuunottamatta kaikki tulokset saa maanantaina, ainakin sen streptokokin. Äsken soitin neuvolaan ja siellä oma tuttu terveystäti ihmetteli, miksi jo nyt sitä kyselen. Tulokset tulee vasta torstaina! Me lähdetään miehen kanssa yhdistetylle hää- ja syyslomamatkalle torstaina Tallinnaan, joten nyt en sitten tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun tulokset tulevat noin myöhään. En ainakaan lääkereseptiä ehdi saamaan... Plääh...
Kaveri kertoi lauantaina ystävästään, jolla oli ollut streptokokki. Pöpö oli lääkekuureista huolimatta kypsyttänyt paikkoja niin hyvin, että lapsivesien tulosta oli mennyt n. 50min ja vauva oli ollut maailmassa. Kuullostaa pikkiriikkisen pelottavalta ajatukselta, kun meillä matkaa TYKS:iin on 70km. Helmikuisena päivänä - saati yönä - sitä ei kovin nopeasti kaahailla. No, eikös se ollut viime vuoden joulukuun Vauva-lehdessä, kun oli kertomus tytöstä, joka syntyi Nousiaisten Hesburgerin pihalla... KÄÄÄÄÄK!!!!!
Tuuti on vaisulla päällä jo toista päivää. Potkut olivat kiukkuisia lauantaina, kun viimeistelin gradua liian pitkään. Eilen ja tänään potkut ovat olleet hyvin harvassa ja ne ovat jotenkin laiskanoloisia. Onkohan Tuutilla syysmasennus? En viitsisi mennä neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan taas, koska liikkeitä kuitenkin on. Hassua, miten sitä riehumista voikaan kaivata.
Nyt on ihan pakko taas alkaa graduilla! Esitarkastusversion pitäisi olla tulostusvalmis keskiviikkoiltana. Mua pelottaa! Tavallaan tuntuu tosi tyhjältä, kun saa viimeisen opiskeluhomman pois käsistään. Mitä sitten?
*M* ja vaisu-Tuuti 24+2
Tänä aamuna oli sokerirasitustesti. YÄK! Luulin kuolevani sinne kun piti olla ennen sitä se 12 tuntii syömättä ja juomatta! Ja siä meni sit viä se pari tuntia. Mullakun meinaa taju lähtee jos oon kakskin tuntii syömättä, niin toi 14 tunnnin paasto ei todellakaan tehnyt hyvää.. Jo ensimmäisen tunnin aikana jouduin tekeen hengtysharjotuksia ja puuskutin siä ku mikäkin maratoonin juossut! Onneks mies oli mukana niin sain siihen nojailla.. Viimein kun päästiin sieltä lähteen, mies sano et oon valkosempi kun mun valkonen takki! Ja tädit siä vaan kyselee, et heikottaako? Vastaile siihen sitten naama irvessä, et kyllä joo, heikottaa, mä kuolen tähän paikkaan!
Tulipas vuodatusta.. inhoon vaan niin suuresti noita testejä..
Rinnoista tosiaan on täällä viime aikoina puhuttu. Mitäpä jos minäkin kannan korteni kekoon. :) Eli mulla kans heti alkuun rinnat muuttuivat aroiksi ja ihan kivikoviksi, ihan kuin olisivat maidosta täyttyneet. Mulla sinänsä hassu juttu, et mulla on esikoisen syntymän jälkeen tihkunu ihan tähän raskauteen saakka maitoa silloin tällöin rinnoista, jos niitä on hieronu vaikka lopetin esikoisen imettämisen jo toisella kuulla, kun jouduin syömään niin paljon lääkkeitä ettei ois ollut hyväksi vauvalle. Mutta nyt kun siis raskauduin uudestaa tuo maidon tihkuminen lakkasi kokonaan. Nyt puolen välin ylityksen jälkeen huomaan joskus aamulla herättyäni, että joku pisara saattaa tihkua, mutta onneksi ei enempää. Minulla muuten auttoi noihin kivikoviin rintoihin niiden hierominen (missä mies tykkäsi olla kovasti mukana) ;) Nyt ovat taas pehmeät, mutta kasvaneet kyllä hieman.. Juuri ostin hieman isommat rintsikat kun entiset ei enää mahtunu päälle. Enemmän taitaa tosin olla rinnanympärys kasvanut kun itse kuppikoko. Tosin hyvä niin, kun ennestään minullakin jo D-kupit! Meitä taisi olla useampikin suuririntainen helmimamma täällä..;)
Huomenna on taas neuvolalääkäri. Toivottavasti kirjoittaa mulle lisää saikkua, kun se loppuu huomenna ja supistukset on vaan pahentuneet viime aikoina. Siis ovat välistä todella kivuliaita ja mulla kun on jo se kohdunsuukin pehmennyt ja avautunut hieman.. Ja sais sieltä Kelastakin sitä rahaa, jos oon saikulla kun muuten ei tuu mitään..:)
-frog2 ja rv25+2 (ollaanko me jo todella näin pitkällä??)
Siis piti toivottaa myös Emppu-mamma tervetulleeksi tänne helmiksiin!:) Kiva että saadaan uusia keskustelijoita tähänkin pinoon, kun välistä tuntuu että täällä on kamalan hiljaista.. Mutta eiköhän se siitä!:) KAikki vaan ahkerasti pinoutumaan!:)
Niin ja tuosta makeanhimosta piti kommentoida.. Itsellä on välistä kamala himo ja sitten seuraavana hetkenä kuvottaa jo.
Eli aikamoista vuoristorataa tämä meikäläisen raskaus, niin syömisen kuin mielialojenkin puolelta!:)
Nykyisin itken TODELLA helposti! Ei tarvitse kuin jonkun tervehtiä väärällä äänen sävyllä tai kertoa vähemmän hyviä uutisia, niin minulla on jo pala kurkussa ja kyyneleet silmissä! Ei kovin kiva raskausoire kun kaikki luulevat joksikin hysteerikoksi! :(
Erityisen helposti itku tulee kaikissa virastoissa ja muissa virallisemmissa paikoissa, missä pitäisi asioitaan hoidella. Jos kaikki ei ole TODELLA ystävällisiä, niin tämä mamma parkuu! Onkos täällä muita erityisen herkistyneitä??:)
-frog2
frog2:
Siis piti toivottaa myös Emppu-mamma tervetulleeksi tänne helmiksiin!:) Kiva että saadaan uusia keskustelijoita tähänkin pinoon, kun välistä tuntuu että täällä on kamalan hiljaista.. Mutta eiköhän se siitä!:) KAikki vaan ahkerasti pinoutumaan!:)Niin ja tuosta makeanhimosta piti kommentoida.. Itsellä on välistä kamala himo ja sitten seuraavana hetkenä kuvottaa jo.
Eli aikamoista vuoristorataa tämä meikäläisen raskaus, niin syömisen kuin mielialojenkin puolelta!:)
Nykyisin itken TODELLA helposti! Ei tarvitse kuin jonkun tervehtiä väärällä äänen sävyllä tai kertoa vähemmän hyviä uutisia, niin minulla on jo pala kurkussa ja kyyneleet silmissä! Ei kovin kiva raskausoire kun kaikki luulevat joksikin hysteerikoksi! :(
Erityisen helposti itku tulee kaikissa virastoissa ja muissa virallisemmissa paikoissa, missä pitäisi asioitaan hoidella. Jos kaikki ei ole TODELLA ystävällisiä, niin tämä mamma parkuu! Onkos täällä muita erityisen herkistyneitä??:)
-frog2
Tarkoitus oli lainata vaan pikku pätkä, mutta täällä töissä tuskaillessa tuli kämmättyä ja painettua hiirellä ihan väärään kohtaan. ELI ANTEEKSI!!!!
Tosiaan oli tarkoitus ihan kommentoida jotakin...
Eli alkuraskaudenkin puolella oli kyllä itku herkässä jo ennen kuin tajusin olevani taas raskaana. Isäntä huomas ja ehdotti että josko tekisi testin kun on avokas hieman herkkänä. Heh!
Nyton sillee et jos töis ei suju asiat tai on ilkee ihminen jossain virastossa tai ihan vaan tv ohjelmas joku ilkee toiselle niin eikö tää yksi sohvalla itkeä tillitä. Ja sitten on myöskin vastainen lieve ilmiö, otan nokkiini ja loukkaannun ihan mahdottomasti. Monta kertaa olenkii sanonu että koitahan nyt vaan kulta kestää ei tää oo pysyvää :)
Emppu-mamma ja " Eetu"
Eilisen tosi hyvän aamun jälkeen kaikki alkoikin mennä ihan päin hel**ttiä...
Miehen kanssa otettiin yhteen tosi raivoisasti, ja mä kaahasin oman äitini hoiviin esikoisen kanssa, kun tuli sanottua tosi pahasti puolin ja toisin. Vieläkin itkettää, kun ajattelee kaikkia niitä kamaluuksia mitä suustansa päästi. *niisk*
Sitten tietenkin mä purin omiin vanhempiini omaa kiukkuani, ja hermostuin loppuviimein niihinkin niin paljon, että istuin eilen mettässä kannon nokassa muutaman tunnin, kun en keksinyt mihin muuallekaan olisin mennyt. (jälkeenpäin aika huvittavaa...)
Illalla sitten yritettiin selvitellä miehen kanssa asioita, mutta päivän jännitys tais olla liikaa, ja supisteltiin taas tosi kipeesti. Muutaman tunnin jälkeen painuin kuumaan suihkuun, ja se sitten onneksi rauhoitti supparit melkein kokonaan pois.
Mun suihkuttelujen aikana mies TIETENKIN oli jo nukahtanut, joten eipä niitä sanomisia paljoa ehditty anteeksi pyytelemään. Yön nukuin huonosti, ja aamulla puoliso oli jo töissä. Nyt on yli paha mieli, kun itseäkin välillä ihmetyttää, että mikä viitapiru musta on oikein tullut.
Niin ja nyt aamulla piti vielä käydä neuvolassa näytillä, kun aamusella housuista löytyi taas veriroiske. Onneksi sentään siellä ei tilanne oo pahemmaksi muuttunu, paikat on pikkasen pehmenny, mutta suu on kiinni. (onneksi edes SE suu pysyy kiinni, kun tuo ylempänä oleva ei...)
Anteeksi vuodatuksesta, mutta nyt ei mielessä pyöri muuta. Pitää varmaankin mennä takaisin sänkyyn, kun lepo-komento jatkuu tiukkana edelleen. Onneksi antavat edes olla kotona.
Parempaa viikonalkua teille muille!
T:helmiina
Ymmärrän kyllä miltä tuntuu, itekkin kiukutellu mitä sattuu ja sitten sanonu asioita joita ei ole tarkoittanut ollenkaan. Muksuillekkin koittanu selittää et vaiks äiti tiuskii niin ei äiti pahaa tarkoita ja pyydelly kovasti anteeksi. Monta yötä menny huonosti nukkuessa kun olen ollu mielestäni ilkee ja itsee tihutellu pahaa mieltäni.
Tosiaan olen jo jonku aikaa koittanu löytää semmottiis vaiks mese seuraa et vois sitten yhdessä vaiks itkee tai muuten vaan vaihtaa kokemuksia asiasta. Tätä tunnetilaa ja purkausta kun ei oikein voi ymmärtää kuin semmoinen joka on samassa tilanteessa.
Nyttenki alkaa tuntua jo siltä että täälläkin olen jo liikaakin häiriköiny ja kirjoitellu sekavaa päätäni tyhjäksi. On vaan sillee niin yksinäistä.
Pyydän anteeksi
Emppu-mamma 80 ja " Eetu"
Harmaa on ilma... mutta ainakin malttaa istua koneen ääressä kirjoittamassa lkouluhommia!
kirjoittamisesta puheenollen...
Mairanne pohdiskeli tuossa opiskelujen jälkeistä tyhjyyttä... ihan sama tunne täällä!! Minulla on gradu tehtynä ja enää pitäisi vääntää yksi essee ja tentti. Toisaalta tuntuu hyvältä saada päätökseen iso urakka - varsinkin ennen tätä uutta elämänvaihetta. Mutta toisaalta taas on sellainen pelokas olo... onneksi on ehtinyt olla töissä opintojen ohella. no joo, tämä on tätä, mutta lohdullista kuulla että samankaltaisia tunteita heräilee muillakin kanssatovereilla :o)
Monet huokaili sitä, että olisipa äkkiä helmikuu. Samoin! Vähän aikaa vielä sitten pelonsekaisin tuntein ajattelin kyllä toisinpäin - että hyvä ettei vielä ole helmikuu koska tuntuu etten ole " valmis" . Nyt on sellainen olo, että ihanaa olisi saada vauva syliin ja totuttautua jo tähän elämän ihmeeseen - kaikkine sen stressaavien asioiden kera. Mutta ne ei enää pelota, vaan kyllä sitä tietää selviytyvänsä. Ja vaikka niitä stressiasioita tulee, mutta tuleehan sitä paljon kaikkea hyvää ja ihanaakin :) Pitää nyt vaan malttaa nauttia myös tästä raskausajasta!
No mutta nyt takaisin maanpinnalle :)
Hyvää viikonalkua helmiksille!
-Junebug & toukkis 22+6
Mua ei ainakaan yhtään häiritse (enkä usko, että muitakaan häiritsee - päinvastoin!), että pinossamme on keskustelua ja kommentteja jne, joten laitat aina vaan viestiä tulemaan kun siltä tuntuu! =) Meidän pino on tosiaan ollut niin hiljainen, että " äänekkäämpi" seura on enemmän kuin tervetullut. ;) Minäkin olen tänään taas vähän väliä käynyt pinomme katsastamassa, ja aina vaan kun jotain sanottavaa tulee, niin ei tarvitse miettiä, että viitsiskö taas kirjotella, vaan tottakai kirjoitetaan! =D
Pinomme onkin jo varmaan yhden päivän pinoksi jo ennätyspitkjä pian, kellokin vasta 14.. Ja hyvä näin! Jatkakaamme.. =)
Nyt tuo neiti päiväunille, venahti vähän syöminen..
Pomo tuli kysymään et kun mulla on noita käyttämättömiä lomapäiviä ja kohtiis kuitenki jään vauva lomalle niin haluisinko mä nyt pitää ne vapaat pois.
Johan tässä ehtikin toivoo suunnillee salamaa taivaalta tai jotain et olisi saanu edes muutaman päivän vapaata että olisi voinut levätä. Jotenki en paikallisesta terveyskeskuksesta kehtaa mennä saikkua ruinaamaan. Ovat siel niin nihkeit jotenkin. Tunnostaa et niille raskaana olevat on vain jotain vainoharhasia ja alatisairaita. Et niitä ei tarvihe kuunnella niin tarkkaan.
Eli huomenna saakin jo onneksi levätä ja puuhastella vaikka uuden tulokkaan huonetta kuntoon. Maltti kun ei tunnu tälle mammalle olevan valttia ollenkaan :)
Emppu-mamma 80 ja " Eetu" 22+4
Oikein havahduin miettimään, koska meillä ollaan viimeksi riidelty oikein kunnolla. Onneksi ei aikoihin, kun ei edes muistu mitään iso riitaa mieleen! Toki minä naputan pienistä lähes joka päivä :) Meillä tulee sanomista toisen tekemättömyydestä. Minä valitan, kun remontti ei valmistu, vaikka jäljellä olisi enää ihan pikku hommia. Mies taas valittaa, että minä en tee mitään. Eilenkin hänestä vaan oleilin koko päivän!! Ruuanlaittoa, pyykkäämistä, siivoamista ja lasten kanssa puuhailua ei näköjään meillä lasketa työksi! Mielelläni kyllä laittaisin listoja ja auttaisin niissä hommissa, mutta itsepähän on sanonut etten osaa!!!
Tulipas avauduttua... Meillä on onneksi toiminut käytäntö, että nukkumaan ei saa mennä vihoissaan. " Älkää antako auringon laskea vihanne ylle." Mies on herkempi tekemään sovintoa ja pyytämään anteeksi. On opettnut muakin siihen, sillä aiemmin mulle ei tehnyt tiukkaa mennä nukkumaan, vaikkei riitaa olisi sovittukaan.
Mulla on jotenkin tää odotusaika nyt täysin erinlaista kuin viimeksi. Ehkä sitä esikoista odotellessa oli enemmän aikaa keskittyä itse odotukseen, varsinkin kun kaikki oli niin uutta ja ihmeelistä. Viimeksi köllöteltiin miehen kanssa illat sohvalla ja katseltiin masua ja asukin liikkeitä. Silloin olin herkemmällä tuulellakin kuin nyt. Itkettyä tuli tosi helposti. Nyt tulee enemminkin hirveitä raivareita! Pinna palaa tosi herkästi ja usein aivan turhaan...
Mitään hankintoja uudelle tulokkaalle en ole tehnyt enkä muutenkaan valmistellut kotia vauvaa varten. Ehtiihän sitä... ja kohta on vuosi vaihtunut ja vauvan vaatteet varastossa :)
Ootteko ostaneet itellenne mitään uusia vaatteita? Mun tekis kovasti mieli mennä hypistelemään mammavaatteita. Viimeksi olin isoimmillani kesällä, joten edellisistä en voi käyttää kuin lappufarkkuja ja yksiä kangashousuja. Nyt olen vielä pärjännyt matalilla lannefarkuilla. Kiitos niiden keksijöille! Paidat ulottuvat enää napaan asti eli joitain puseroita haluaisin ostamaan ja sitten jouluksi jotain kivaa ja juhlavampaa.
Nyt pitää lähteä valmistamaan välipalaa ennen kuin pitää herätellä isoimmat lapset päikkäreiltä!
halein Pessi80 rv22+2 (ei ole asukille nimeä, kun en oikein ole osannut nimetä, kun en tällä kertaa tiedä kumpi siellä myllertää)
Viime viikkoina on tosiaan tapahtunut miehen kauhuksi se, mitä Paul Reiser kuvaa kirjassaan sanomalla jotakin siihen suuntaan että huvituskeskus on muuttunut ruokakaapiksi. Just kun mies jo niin oli innoissaan kaksi numeroa kasvaneesta kuppikoostani, alkaakin tulla maitoa! Voi raukkaa - mikä pettymys hänelle!
Joku kirjoitteli aiemmin välillä hiljaisemmista liikkeistä ja vauvan " väsymisesta" vaikka uinnin jälkeen. Mulla tuntuu käyvän samoin: viime ke ja to mahassa ei ollut hiljaista hetkeäkään, sitten menikin kaksi päivää syvän hiljaisuuden vallitessa. Piti välillä oikein töniä toista potkaisemaan edes kerran, kun olin jo ihan varma, että nyt hän on mobilisoinut itsensä napanuoralla täydellisesti. Eilen illalla hän alkoi taas toipua väsystään ja tänään onkin pirteä päivä! Eihän meillä kellään ole jatkuvasti sama meno päällä!
Ja vielä tervetuloa uusille Helmille!
Ja miehistä: minusta on myös tuntunut, ettei toinen välillä ymmärrä mitään. Lauantaina nostinkin metelin kun ikkunanpesun aloitus venyi yli aiotun ja alkoi jo näyttää siltä että yksinäni saan ne pestä loppuun kun miehellä oli menoa iltapäivällä. Vaan hänpä tsemppasi ja kaikki ruudut tuli yhdessä pestyä alta aikayksikön. Mies totesi vielä että on hän kyllä näitä ennenkin pessyt. Yhdessä sitten todettiin että näin tosiaan tapahtui asuntoon kolme vuotta sitten muutettuamme. Sen jälkeen olen ne yksin pessyt kahdesti vuodessa... No, mies myönsi erehdyksensä ja luulen että muistutus pysyy vähän aikaa mielessä.
Tosin meillä aiemmin suht tasaisesti jaetut kotityöt tuntuvat nyt raskausaikana jääneen enemmän mun harteille - huono suuntaus! Se ei kuitenkaan ehkä johdukaan siitä, että mies olisi laiskempi, vaan siitä että itse tartun toimeen entistä herkemmin eikä hän " ehdi" siihen tahtiin mukaan. Katsotaan tilannetta uudelleen parin kuukauden päästä. Minä olen muutenkin niin huono pysymään paikoillani, että vauhtia voi hidastaa vain liialliset supparit tai valtaisa maha - joista molemmat alkavat näyttää todennäköisiltä :-)
Jotain muutakin piti kommentoida, mutten muista mitä... Ai niin, vauvan tavaroiden laittamista: meillä käytettyjä vaunuja on nyt alettu etsiskellä myyntipalstoilta. Työhuoneesta turhaa kamaa raivaamalla valmistellaan vauvalle tilaa, mutta varsinaisia hankintoja ei olla tehty. Kavereilta ja tutuilta tosin on jo kertynyt joitakin tarvikkeita ja kelan paperit on lähetetty, joten pakkaus saapunee lähiviikkoina. Pinnasängystä aloin eilen puhua (kirpparilta) ja mies totesi että senkun hommaat! Muuten ei sitä aluksi tarvittaisikaan kun vauva nukkunee toisessa kopassa, mutta ajattelin rakentaa hoitopöydän pinniksen päälle ja sehän sitten tarvitaan alusta alkaen. Pikku hiljaa siis etenee, mutta kiihtyvällä vauhdilla.
Syksyistä viikkoa ja hyviä uutisia kaikille niitä odottaville toivotellen
äippä + masukki 24+1
Pikainen pinoutuminen ennen jumppaa: Tänään tuli sitten se kutsu sinne äitiyspolille, eli ens perjantaina päästään tarkempiin tutkimuksiin! Jotenkin helpotti hirveesti kun sai konkreettisen päivän mitä odottaa, voi kyllä tuntua tämä viikko aika pitkältä... saa nähä pystynkö tekemään hommiakaan kunnolla, tuntuu että tuo tutkimus on junnannu paikoillaan siitä rakenneultrasta asti.
Rinta-keskusteluun on minunkin osallistuttava. joku mainitsi nänneissä olevan ihme töhnän, täällä ihan sama homma! muuten ei kyllä maitoa heru tai mitään, mut luulen että toi on jotain kovettunutta esimaitoo kuitenkin. mulla on nännit ja rinnat muutenkin arat edelleen, etenkin nännit. sama homma oli viimeks, ja jouduinkin sit käyttämään imetyksessä rintakumeja. nyt on varmaan ihan sama homma. en oikeen tiiä mistä tää johtuu eikä ne osannu neuvolassakaan ku ihmetellä.
Mut nyt on jo mentävä!
loviisa rv 22
Mamma vaatteiden ostelusta oli puhetta. Minun ei pitäny ens alkuu ostaa mitään, kun edellinenkin meni malliin " verkkarit ja teppari" ja nyt ei sitten mahdu ei millään samoihin kuteisiin kuin silloin mahtui. On niin erimallinen pötsi. Ja viimeksi kun satuin olemaan viimeisilläni elokuussa niin ei siinä paljon vaatetta tarvinnu ostella.
Nyt huomasin enstöikseni että, talvitakkiin en mahdu ensinkään eli se meni ostoslistalle ja muutenki housuja ja paitoja oli tarvis. Onneksi paikallinen kierrätus keskus osoittautui suorastaan kullan arvoiseksi ja sain hommattua sekä paidat että housut sieltä. Takin jouduin ihan ostamaan.
Mulla olil jotenkin ihan pönttö käsitys siitä että mamma vaatteet ei oo minkään näkössii ja päälläkin tunnostaa säkeiltä, mutta loppuunsa sitten huomasi että hyvältä nuo tuntuu ja niin jäi verkkarit komeroon pölyttymään.
Ja tuosta toukan nimestä viellä, se nyt on vaan toive asteella että sieltä poika tulisi, mutta koska edelliset on jaksettu odottaa ja jännittää niin tämä meinataan sitten kysyä ultrassa että kumnpi olisi mahdollisesti tulossa.
Kaveri oli masussa suhteellisen hiljainen koko viikonlopun ja nyt se on möyriny tuolla ihan tosissaan että melkein mietityttää että millaistakohan tvistiä se siellä oikein pomppii :) Välillä pelottaa ne hiljaiset hetket, mutta onneksi sitten se alkaa sen melskaamisen ennen kuin ehdin hädissäni neuvolaan painua.
Emppu-mamma80 ja " Eetu" 22+4
Terkka soitti just, että pissanäytteessä olis ollu jotain epäpuhtautta ja huomenna pitäisi hakea kuuri lääkäriltä. En tiedä uskoako vai ei. Kai se on pakko. Ei vaan ole minkäänlaisia oireita. Tiedän, että vti saattaa raskauden aikana olla oireeton, mutta mulla on aikaisemmin tullut niin vahvat ja selvät oireet, että vaikea uskoa. Ja näytteessä oli jotain ihme häslinkiä eli pikatestissä ei näkynyt, mutta perusteellisessa oli jotain. Nyt se sitten onkin yhtäkkiä vti. Hmm.. pitäisköhän vaatia uusintanäytettä. Kun aikaisemmin on ollut hiivaa ja emätintulehdus enkä haluaisi tietenkään turhaan syödä lääkekuuria vti:oon, jos se ei sitä ole.
Jolanda rv 23+2
Mielialat vaihtelee täälläkin... Eilen paloi käämit oikein kunnolla! Mies sai nukkua yön sohvalla, kun viskoin petivaatteet suutuspäissäni alakertaan... Enpä moista muista seitsenvuotisen suhteemme ajalta aikaisemmin. Ollaan tosi huonoja riitelemään. Nyt sitten herra värkkää kai tahallaan töissä pitkään, kun eipäs ole kotona näkynyt. Tekemättömyys meilläkin rassaa. Sama tilanne kuin jollain muullakin, toinen ei toisen mielestä tee mitään. Mua kiukuttaa äärettömästi miehen itsekkyys, tuntuu että toisten huomioiminen on tuolle yksilölle mahdotonta. Ja tietty jatkuva selkäsärky vetää pinnaa kireämmälle entisestään.
No vali vali. Onneksi toiset näyttää painivan ihan samojen asioiden kanssa. Lohduttavaa.
Meillä ei vauvalle vielä ole juuri mitään valmisteluja tehty. Ajattelin ensin keskittyä jouluhössötykseen ja sitten joulun jälkeen vauvaan. <LA on kyllä jo 9.2., mutta eiköhän tuossa ehdi. Toki olen mutaman pienen vaatteen jo ostanut, mm. pikkiriikkisen toppapuvun, mutta me kun ei tiedetä sukupuolta, ei noita hankintojakaan hirveesti ole tullut tehtyä ja esikoiselta toki on vaunut, hoitopöytä ja vaatteita.
Voikaa hyvin, sisaret :-)
Timbe ja masukki 24+3
Uusi viikko, uudet kujeet..
[color=deeppink]Mairanne: [/color] Toivottavasti saat jo tänään labratulokset, ni ei tarvii niitä jännittää pidempään. Tottahan se on, mitä lääkärisi sanoi, että antibioottikuuri on aika " turha" , koska bakteeri tosiaan uusii herkästi, mutta varmasti sinulle kyllä kuurin antavat, jos supistelut ovat sitä luokkaa, että voisivat ennenaikaista meinata. Mutta jos sinulla streptokokki on, ja supistelut haitattomia, niin silloin voi kuuri ollakin ihan turha. Tosin pidä puolesi sitten synnärillä, että huomaavat antaa sinulle sen antibioottiannoksen suoraan suoneen, jotta vauva säästyy tartunnalta (minä en esikoisen synnytyksessä antibioottia saanut, enkä osannut sitä vaatia, mutta onneksi oli nopea synnytys ja Luojan kiitos vauva säästyi tartunnalta - tosin mulle tuli kohtutulehdus, jonka uskon nyt jälkeenpäin ajatellen johtuneen streptokokista).
[b]Pesuaineista ja voiteista [/b]on ollut puhetta. Meillä on kaikki hajusteettomia, en minäkään pidä vahvoista tuoksuista ja vauvan vaatteet nyt ainakin on minulle itsestäänselvyys pestä hajusteettomalla pesuaineella (Swipe). Esikoisella on talvisin/kuivaan aikaan tosi kuivat ja kutiavat polvi- ja käsitaipeet, joten hänet rasvaan joka ilta hajusteettomalla voiteella (NaturCare).
Mulla on ihan hirvee tarve saada jo vauvan vaatteet hoitopöydän laatikoihin jne. Kaikki pitäis olla nyt jo valmista!? Epäilen silti, että vielä se helmikuukin tulee, ennen kuin kaikki " valmista" ois.
[b]Rinnoista: [/b]Mulla on siten erikoinen tilanne, että esikoista kun odotin, niin koko raskaus aikana ei rinnoissani tapahtunut _minkäänlaista_ muutosta! (Mulla myös E kuppi ihan normaalisti, joten ajattelin, et eiköhän se maito näihinkin mahdu, ei tarttis yhtään kasvaakaan.) Sit kun vauva syntyi, niin parin päivän kuluuttua nousi maito ihan ryminällä - oli todella kaks melonia tossa ihan kivikovana! Maitoa tuli ihan liikaa, esikoinen ei saanut kunnon otetta matalasta rinnanpäästä, molemmat nännit ihan verillä, ei auttanut kun lypsätä (käsin, jotta ei kone vahingoita lisää) maito ja antaa se sitten pullosta. No pari viikkoa tuota lypsyrumbaa kesti, ennen kuin rinnanpäät alkoi sietää imettämistä (rintakumilla). Ekaa imetin reilu 3kk, ei ollut meidän juttu, oli todella helpotus siirtyä korvikkeeseen. Tokasta sit oli raskausaika samanlainen - rinnoissa ei minkäänlaista muutosta. Positiiviseksi yllätykseksi kuitenkin toka nappas heti ihan kunnolla kiinni rintaan (ilman rintakumia), ja häntä imetin ongelmitta vuoden.
Nyt tää kolmas raskaus on ihan erilainen. Rinnoissa huomasin jo ihan alussa hiukan arkuutta, ja tuntuvatkin jo aika " täysiltä" , vaikka maitoa ei sentään ole vielä tullut - en ainakaan ole huomannut. Nännit ovat kyllä ihan jossain inhan mönjän peitossa kokoajan. Saa nähdä, miten imetys sujuu kolmosen kanssa - toivottavasti rinnat nyt kestäis, on se kuitenkin niin helppoa kun on aina vauvan eväät mukana, ei tarvis jaksaa pullorumbaa ja korvikkeiden kotiin kantoa selkä vääränä. Mut jos imetys on yhtä vaikeaa kuin esikoisen kanssa, niin suosiolla siirryn kuitenkin pulloihin ja korvikkeisiin.
[color=aqua]Tervetuloa Pessin lisäksi myös Helmiina! Kiva saada uusia helmiä nauhaamme - täällä kun on monesti aika hiljaista.. =) [/color]
Ai niin,
on myös ollut juttua. Mulla ei mahassa, mutta toisessa nännissä (siis nännipihassa vai mikä se nyt lie nimeltään)! *yöks*
Ja tästä tulikin mieleeni jotenkin
. Viikonloppuna kun just miestä manasin, ja seksistä mainitsin, et ei todella haluta yhtään. No, tuli sitä kuitenkin kokeiltua. Totesin kyllä, et jokin liukaste tms. ei olis ollut pahitteeksi - joku kuiva kausi kai menossa(?). Asennotkaan ei oikein enää miellytä, ainoastaan minä päällä luonaa, muuten ei hyvä.. =/ Vaikea kuvitella, että tästä suuremman vatsan kanssa haluttais/luonais yhtään paremmin..
Nyt pitää kyllä repiä tuoliin kasvaneet juureni irti ja löntystää kotihommin *blaah*.
Mukavaa maanantaita kaikille!
Minni & [color=teal]Mulperi [/color]23+0 ?!? (nyt pitää kyllä jostain viikot tarkistaa! tuo +0 on varma, mutta oisko jo 23? kai se uskottava on, jippii!) =D