Murteela

Mie toivotan Sofialle voimia ja jaksamista!

Kirjoitin illalla pitkän viestin, mutta se vaan katosi.

Auttaminen ja toisten hyvinvoinnin eteen tekeminen on ollut minullakin elämässä pääosassa. Välillä tuntuu, että on unohtanut itsensä. Onko sinulla sama tunne Sofia?

Lasten onni on myös minun onni. Työkavereiden auttamisesta saan hyvää mieltä. 

Sitten kun tulee musta hetki ja alkaa miettiä tarkemmin kaikkea, mitä tekee toisten eteen, niin mitä siitä jää käteen. Toki olen saanut kiitosta ja hyvää mieltä, mutta tällä viikolla mietin turhautuneena elämän syntyjä syviä.

Tavallaan minua kiinnostaa tähän aikaan vuodesta jo kasvit ja kukat ja tuleva kesä. Nyt tuntuu vaan, että sekin on työlästä. 

Ei pitäisi tietenkään olla tyytymätön, mutta välillä vaan on tällaista elämä.

Aurinkoista lauantaita!

Lämmin kiitos Saiko ja Vuapukka. Kirjoititte viisaasti ja ajatuksistanne oli minulle iso apu. 

Eilisen kirjoittamiseni jälkeen vasta hoksasin ajatella, että toivottavasti en aiheuttanut kellekään pahaa mieltä ja huolta alavireisellä tekstilläni.

Joskus tämä ketju toimii kuin päiväkirja, eli tänne tulee kirjoitettu ajatukset, jotka ovat päällimmäisenä mielessä. Mutta ehkä se on sallittua, kuten sekin, että voi ohittaa kirjoituksen, jos sitä ei halua lukea. Itse luen kyllä kaikki kirjoitukset. Uskon, että meistä kaikista on iloa ja apuakin toisillemme.

Saiko, se Zyrtec on allergialääke, joka väsyttää mahdottomasti ja auttaa minulla, mutta en siksi halua käyttää sitä usein, kun se väsyttää seuraavanakin päivänä. Jatkuva käyttö vähentää väsymystä, mutta sitten se ei toimisi enää unta tuovana.

Minusta on hyvä, että ihmiset saavat apua myös esim. tsopikloonista, jos se heille sopii. Moni tuttuni käyttää unilääkkeitä tai jotkut heistä nukahtamislääkkeitä. Kuuluu kai ikään, että joillakin nukkuminen heikkenee. Itse en saa käyttää mitään sellaisia, mitkä saattavat alentaa verenpainetta, kun se on muutenkin niin matala, esim. 95/55. Kerran aloin käyttää migreenilääkettä ja koko toinen puoli kehostani puutui. Vietin seuraavan yön sairaalassa. Sanottiin, etten saisi sitä lääkettä enää käyttää. Minulla on myös taipumus saada monista lääkkeistä laaja-alainen ihottumaa, urtikariaa tai voimakasta närästystä.

Näet Saiko hyvin näet tilanteeni. Uskotaan, että olet oikeassa, ja asiat järjestyvät ja oloni helpottuu sitten.

Näin viime yönä unta, että olin järjestänyt Murteela -kokoontumisen jonnekin tiedekeskuksen tiloihin. :) Harmikseni en vain päässyt itse paikalle, mutta tyttäreni lähti tapaamaan teitä puolestani. Erikoinen uni. Siellä oli myös erään tv-sarjan näyttelijöitä paikalla. 

Samassa unessa eräs asianajaja näytti joltain porrastasanteelta maisemaa, jossa ihmiset kulkivat eri paikoissa ja olivat iloisia. Siinä hetkessä unta ajattelin, että pitää muistaa kertoa tuo miehelleni, kun herään, että olisi kiva matkustella jatkossa enemmän ja elää helpompaa arkea pienemmässä kodissa. Sitten heti siihen heräsin. :)

Jatkuu...

Hei Vuapukka, kiitos vielä toivotuksista ja hyvistä ajatuksistasi. Sinä tunnut ymmärtävän ihan omakohtaisesti minua ja minäkin luultavasti ymmärrän sinua.

Itsensä unohtaminen on ollut helppoa, sillä toisten auttaminen on tuntunut aina tärkeämmältä ja enemmän iloa antavalta. Onko jotkut ihmiset kasvatettu siihen, atruismiin, vai voiko se olla geeniperimänä tullut ominaisuus...

"Suomesta on hiljattain koottu ensimmäinen laaja altruismia koskeva aineisto, joka koostuu 1 040 henkilön antamista tiedoista (Anne Birgitta Yeung, Helsingin yliopiston tutkijakollegium). Sen mukaan valtaosa suomalaisista (67 %) kokee auttamisen henkilökohtaisesti tärkeäksi tai hyvin tärkeäksi ja vain alle kolmannes yhtyy väitteeseen ihmisten tulisi huolehtia ennen kaikkea itsestään." 

Voin helposti antaa jonkun arvokkaankin lahjan ystävälleni ja sen antaminen ilahduttaa minua suuresti, mutta jos kuluttaisin itseeni saman rahamäärän, se ei tuntuisi hyvältä. Jos joku antaa minulle vähäisenkin lahjan, se tuntuu liian suurelta. Olisi kuitenkin itsekästä olla ottamatta lahja vastaan, sillä estäisin samalla toiselta antamisen ilon.

Kuitenkaan kaikki eivät tunne antamisen iloa, vaan enemmänkin vastaanottamisen iloa. Samat henkilöt antavat  itse hyvin vaatimattomia lahjoja. Tässä esimerkki: Henkilö saa 70-vuotislahjaksi 100 euroa. Myöhemmin hän antaa tälle rahalahjan antaneelle ystävälleen 70-vuotislahjaksi pienen kukkakimpun (ostettu K-marketista). En tuomitse häntä, vaan ihmettelen vain, miten eri tavalla ihmiset toimivat ja kokevat näitä asioita. Itse en osaisi noin toimia.

Elämäni aikana olen tehnyt valtavasti toisten eteen ja aina ilmaiseksi ja ilolla, vaikkakin joskus uupuneena. Jotkut ottavat vastaavista töistä isoja hintoja.

Luultavasti en arvosta itseäni tarpeeksi, mutta mitenpä sellaisen ominaisuuden voisi muuttaa? Voisiko sinulla Vuapukka olla sama tilanne?

Ehkä on hyväkin, että tulee kriisejä ja väsymystä siksi, ettei jaksa enää. On lopulta pakko laittaa itsensä ja omat tarpeensa samalle viivalle muiden kanssa ja sen seurauksena saada paremman elämän ja helpomman arjen sekä antamisen ja vastaanottamisen tasapainon.

Keksin uuden idean silmien kuivuuden hoitoon. Ompelin 100 % puuvillasta pääpannan, noin 7 cm levyisen. Olen pitänyt sitä kahtena yönä silmieni päällä. Olen laittanut sitä ennen noin nuppineulan pään kokoisen määrän Bevita Eye silmävoidetta per silmä.  https://www.yliopistonapteekki.fi/bevita-eye-a-silmavoide-5-g-73499

Yöllä silmäni avautuivat huomattavasti helpommin, eli ei ollut enää niin kuivat silmät, että olisi luomi tarttunut verkkokalvoon. En tiedä, olisiko tuosta sinulle Vuapukka apua, mutta jos alat tuntea samanlaisia oireita kuin minulla on silmissä, niin ehkä kannattaa kokeilla. Mietin, että ehkä nukun vähän silmät raollaan, joka kuivattaa silmät tehokkaasti.

Minulla on myös silkkiset silmälaput, mutta ne eivät olleet tarpeeksi tiukasti silmien päällä. Toki voisin lyhentää sitä kuminauhaa, niin ehkä nuo toimisivat yhtä hyvin kuin pääpanta.

https://www.piironki.fi/tuotekuvat/600x600/Silkkiunimaski%20tummansinin…

Toivottavasti jatkossa viestimme julkaistaan. Jotain häikkää oli välillä. Otan aina varalta kopion viestistäni ennen lähettämistä. 

Iloista lauantaita kaikille! :) Sofia

https://pbs.twimg.com/media/FKQNa41WQAE-GOT.jpg

Hyvvee päivvee tiältä penkkiurhheilukatsomosta,

Saikolle, joka kysyit uamula, ku herevvää aikasi, ni mitä tehhään.

No miehän käyn uamula suihkussa ja sit laittauvun työpäivvee varten. Sit juuvaan uamukahvit (mie en kylläkkää tykkee kahvista) ja syyvvään uamupalloo. Luvettaan siinä sanomalehtee ja jos ei tuu lehtee, ni tehhää sudokuja. Sit mie lähen hyvissä ajoi enne uamuruuhkkoo jo ajammaa työpaikale. Eile uamula kerkisin pyyhkkii pölyt pinnoilta ja sit vuan oottelin, että piäsis lähtemmää.

Nuorempana mie suatoin nukkuu iltapäiväle asti viikonloppusin. Sitte, ku lapset oli piennii, ni eipä sillo oikkei nukuttu. Siihe aikkaa ku tul perhheessee oksennustauti, ni kyllä riitti pyykkii. Myö laitettii olohuonnee lattiale patjat ja oksennussankot, että saivat heti oksennettuu, eikä tarvina vessaa juosta, ku ei ois varmmaa ies kerinneet sinne oksentammaa. Vauvvaankin tuli sit tauti, ni mie istuin vauvva sylissä lakana meijjä välissä. Eihä se vauvva osanu astioihin oksenttoo, vuan se mäni siihe lakannaan ja miun piäle. Ihme, että siitäkkii selevittii, ku oli usseempi kerrala tauvvissa. Sillo aina pelotti, ku kuulttii, että oksennustauttii on liikkeelä. Sit ku tauti ol piälä, ei ennee tarvina pelätä. Siitä vuan piti selevitä.

Paljo on riitttänä elämässä huole aihheita,  van niistäkin on selevitty. Ammattiappuukkii oon suanu ja ottana vasttaa.  Miule on sanottu monnee kerttaa,  mite oon jaksanu  ja seleviny. Pakkoha se on ollu selevitä. Pittää sannoo, että oon ollu joskus hyvinnii syvissä vesissä, ku elämältä on puonu niin sanotusti pohja .

Elämässä on huonompia aikoja ja sit tulloo paremppii aikoja. Menneessee ei pie jiähä vellomaan. 

Sofia,  aivan samaa mietin eilen illalla, että meillä taitaa olla paljon yhteistä.  Myös tuo antamisen ilo ja lahjan vastaanottaminen. 

Luen myöhemmin vielä tarkemmin ja palaan näihin.

Mukavaa lauantaita kaikille!

Hei kaikille

Pilkit on pilkitty, meit oli jotain nelisenkymmentä. Lapsiakin eka kertaa opettelemassa. Yks nyky ja toukan vei, enpä kovin kauaa viittiny pilkkiä, tuuli oli kylmä. Jää oli paksu, kairan terän verran. Katsoin vierestä, kun joku kairasi. Keli oli loistava, kantava hanki, eikä liukas. Makkarat paistettiin rannalla ja palkinnot jaettiin kyläkaupalla. Voittaja sai kalaa 1,7kg. Hauska päivä. Ystäviä tuli meille vielä pitsan tekoon, kaks pellistä tehtii ja kaikki meni.

Ovet meil on päivisin auki, eipä ole kukaan koputtamatta sisään tullut. Maalla näin. Isolla kirkolla lukossa aina.

Lahjojen antamisesta. Muistan aika hyvin, kun lapsena oivalsin antamisen ilon. Edelleen ilahdun, jos onnistun valitsemaan oikein. Veljen morsiamelle piti hakea nimpparikukat, ensin meinasin vaan tulppaaneja, mutta kukkakaupassa oli ihana tuoksu, niinpä osoittelin floristille värejä ja hän loihti tosi kauniin kimpun. Aika kallis oli, mutta mieluisa saajalleen. Ja ilahduin itse, kun eilisistä vieraista yksi toi kahvipaketin :)

Pontso sai eilen taas kiitosta, yksi ystävistä kysyi josko tekisin hällekin. Väriä mietitään vielä. Mulla ei olekaan mitään mieluisaa kesken, pari tekelettä on, mut ne ei hotsita.

Elämän riepumattoon kuuluu ne tummatkin raidat, luen kyllä kaikenlaiset viestit täällä.

Mukavaa pyhäpäivää

Doris

Isäntä päivitti miulle tietokonneen, avvautuut kaik ja esti mainoksii tulemisen, niitä ku ol tahattomst oikialla ja vasemmalla. Ei  ois miult onnistunt, vaik hää näytti mite se tehhää. Sit hää sano, et monet vanhat ihmiset ei ollenkaa tuu toimeen tietokonneihe kanssa. Nii, sellane oon miekii. Ois kiinnostuttava asjasta, ku asjat sujjuut vaa laitteihe kautta. Miul tää pöytäläppäri ja tykkään täst.

Doris miulla on yhä paljon lankoja ja voisin neuloo, mut tuntuu, et miu sormet ovat liijja jäykät. Mielipuuhaa neulomine on olt. Monta säkkii itse leikattuu matonkuvetta, ois tekemistä. Täytyy laittaa trikookuve mukkaan, et kovast kankaast leikattu kuve tuntuis pehmosemmalta ja istuis paremmi sinne loimii vällii. Miul on miestuttu, joka kuttoo villamattoi ja häne luonaa voin käyvvä kutomassa. Meil on vähennetty hankalii mattoja, ettei kaavuta.

Sofia, joko  siun vieraat on tulleet? Millasta ateriaa oot valmistant heille?

Mahotonta, mite viime yön näin unta, et katoin 12 vieraalle ruokapöytää. Siit pit tulla oikei kaunis. Sit joku tul sotkemaa miu kattauksen ja tahtokii laittaa 4 hengen pyöreitä pöytii ja otti miun kattauksen pois. Tosin huone  oli oikei kaunis sinisävyinen. Harvoin miulla sinistä. Miulla on siivoukset ja vierasvarat tulleet unnii. Oon nii ajatelt tehhä kaiken prioriteettien mukkaa.  Luultavast miun pitäs pittää omista suunnitelmistain ja mielipitteistäin tiukemmi kii, ettei toiset ala liikaa toimimaa miun iestä.

Vuapukka, ootkii työelämässä. Jaksat touhuta, vaik jouvvut herräämää aikasee.

Ois terveyttä tarpeeks, et jaksais kauvva touhuta. Tää on epäsäännöllisen säännöllistä aikaa täs iäs. Soitan muutaman puhelun tutuille ja sukulaiselle, jonka miehelle on pyrkimässä muistisairaus. Mies touhuaa autotallissa eikä saa mittää aikaseks, ku ei löyvvä tavaroita, vaik ovat iha silmii eessä. Ei saa lumitöitä valmiiks. Ajjaa autoo vaimo istuu vieressä mut vaimolla on myös kortti. Vaimo ei saa miestään lääkäriin. Vuosi sitte hää ol hyvässä kunnossa ku tavattii. Hyvi klassinen tulevaisuus.

T. Saiko

Huomenta,

Elämässä on myös pikimustia raitoja. En lähde sen enempää avaamaan näitä mustia raitoja, mutta kyse ei ole oksennustaudista, eikä ripulista.  Mustiin elämänvaiheisiin liittyvä jatkuva varuillaanolo ja pelko olivat lamaannuttavia.

Viime viikolla muka-ystävä tokaisi minulle taas niin ikävästi, että melkein kadotin ammatillisen itsetuntoni. Mietin taas, mitä jää jäljelle kaikesta, mitä on elämänsä aikana tehnyt ja mitä jää jäljelle ammatillisesta osaamisesta, kun jää eläkkeelle. Eipä siitä taida jäädä muuta käteen kuin luu. Välillä mietin, pitäisikö olla hieman armollisempi itselleenkin.

No, aurinko paistaa ja onhan meillä Suomessa vielä rauha. Siitä kannattaa iloita.

Mukavaa viikkoa!

Onko sitä pakko sivutolokulla jutella ihtesä kanssa, no jokkaisella on omat hupisa.

Huomenia kirjotuskaverit

Vuapukka, oon aika varovainen kirjottammaan tietyistä elämän asioista, mutta uskon mmärtäväni monia asioita, mistä olet kertonut. Siitäkin, kun lapsia kiusataan koulussa, ja kuinka sitä äitiniä, lohduttaa, kannustaa ja auttaa lasta sekä taistelee lastensa puolesta. Tai kun etsitään mahdollisimman ohutta linssiä silmälaseihin, ettei lapsen siksi tarttis joutua ikävän huomion kohteeksi ylipaksujen linssien vuoksi. Nuo vatsatautijutut ovat muistissa myös aika hyvin. Ohan se varsinki äideille hurja tilanne, kun koko perhe samaan aikaan "tulostaa" kovassa kuumeessa jopa molemmistä päistä evästä ulos. Lapset huutaa äitiä joka huoneesta ja kuumeinen, oksenteleva äiti konttaa tärisevänä vuoronperään eri lasten luokse ja välilä miehenkin luokse pyyhkimään, pesemään, juottamaan muutaman tipan, ettei tulisi nestehukka. Miehelläni kuume nousi noissa tilanteissa yli 40 asteeseen eikä hän kyennyt auttamaan. No nuo ovat kuitenkin jollain tasolla pieniä ja suht nopeasti ohi meneviä murheita, tuskan värisiä raitoja elämän matossa, jossa raitoja riittää, vähän iloisiakin, paljon mustaakin mustempia... S

Keskipäivää, piän taukua remonttisiivouksesta ja tulin kirjottammaan jottain.

Saiko, varasin vieraita varten monenlaista hyvvää tarjottavvaa, mutta he joutuvatki perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi. Saas nähdä, milloin näemme uudestaan, vai näemmekö koskaan, kun heillä on kuitenki ikää ja toisella paha muistisairaus - asuvat n. 550 km pääsä meistä.

Mielenkiintone tuo sinun unesi. Siinoli palijo symboliikkaa. Esim. 12 opetuslasta tai 12 kuukautta. Ja neljä on Pythagoraan mukkaan pyhä luku, mutta kiinalaiset pittää sitä pahana lukuna. Pyöreä pöytä on  jatkuvuuden ja ikuisuuden merkki, kuten sormuskin. Ootko keksiny unellesi merkitystä? Näen ite niin kummallisia unia joka yö, etten ennää niitten merkityksiä mieti, kuten joskus nuorempana niitä pähkäilin. Joitain ennusuniakin on tullut nähtyä läheisten kuolemista, jotka ovat siis totteutunneet.

Iloitsen Doris teijän touhuistanne siellä mökkiympyröissä. Kiva, kun kerroit. Ja Vuapukka, kiitos ku kerroit, mitä voi tehdä aikaisin aamutuimaan. Sain siitä innoitusta. Mekin olemme käyneet pelaamassa frisbeegolffia, mutta viime kerrasta on jo pari vuotta. Sitä vois tehä aikaisi aamulla, nii ois vähemmän porukkaa jonossa.

Itekki oon ussein miettiny, mitä hyötyä jostain ponnistelusta on ollu, mitä siiton jääny kätteen. Kerron joidenkin toisten tilanteista. Esim. kampaaja oli opiskellu allaansa monipuolisesti vuosien aikana. Hän perusti firman ja halusi yrittäjänä kehittää itseään kaikin mahdollisin tavoin, jotta voi tehdä mieluista työtä ja olla asiakkaille avuksi. Sitten hän allergisoitui ja sai astman ja joutui jättämään työnsä. Toki hän mietti, mikä tarkoitus tuolla kaikella vaivalla ja kouluttautumisella oli. Tosi moni tohtoriksi väitellyt ei ole saanut koulutusta vastaavaa työtä, kuten ei välttämättä maisterit tai insinööritkään - vähän alasta riippuen. Kyllä hekin varmaan miettivät, mitä järkeä tässä on, miksi kannatti ponnistella. Sama vähän siinäki, ku jää eläkkeelle. Jotku tosin jatkavat eläkkeelläki osa-aikasena niillä lahjoillaan, mitä ovat ammatillisesti saavuttanneet tai keksivät jottain uutta tekemistä. 

On myös heitä, jotka ovat olleet ahkeria ja auttavaisia työssään, mutta joutuneet irtisanoutummaan työpaikkakiusaamisen vuoksi. Se on todella ikävää. Jotkut purkavat omia ongelmia toisiin tai kadehtivat toisia työntekijöitä. Kannattaa pitää puolensa, jos se vain on mahdollista. Onneksi nykyään on mahdollista äänittää tilanteita, joissa joku on tosi inhottava. Ei laillista, mutta niin tekisin itse. Voihan sitä ilmoittaa kiusaajalle, että mulla on tallennus päällä puhelimessa, niin ehkä tyyppi sitten puhuu ystävällisemmin.

Moni, jota oon vuosien ajan auttanut tosi paljon, on häippäsyt siinä vaiheessa, ku olisin ite tarvinnut jotain apua. On hyvä, että nykyään on pienempi kynnys hakea apua silloin, kun on vaikka totaaliseen uupunu tai kokenu jottain traumatisoivaa. Harmi vaan, ettei moni pääse avun piiriin, kun Suomessa on niin iso rahapula ja joskus myös päättäjien arvomaailmakin on sen esteenä, että apua saisi tarpeeksi.

Doris, oon sammaa joskus miettiny, miksi jotkut käy ilimottamassa johonkin ketjuun, että mitä järkiä koko ketjussa on. Miksi ees avata ketjua, jos sei kiinnosta. Vähän samaan kategoriaan menevät nekin, mitä täsä ketjusa joskus näkkee. Ussein ylläpito poistaa ne. Meidän kannattaa vain ignoorata ne.

Tein pinaattikeittoa eilen. Lähdenpä nyt lämmittämään sitä meille lounaaksi ja sitten taas imurinvarteen kiinni.

Ilua ja valua päiväänne! :) Sofia

Terkut punaposkiselta Dorikselta:

Kävin 6km lenkin, hörppäsin kaffet kyläkaupalla ja luin päivän lehden. Sattui ystävä samaan aikaan. Paluumatkalla tuttu isäntä ropas -69 vuoen traktoriaan, vaihettii kuulumiset. Vähän matkan päässä yks rouva keräsi pajunkissoja. Juteltiin niitä näitä, olikin äskeisen isännän veljen vaimo. Selitin sitten missä meidän asunto on ja toivoteltiin hyvät päivän jatkot. Kyllä maalla on mukavaa :) ei meinannu matka oikein edetä, kun jutteluita piisas.

Jaksamista teille, joiden riepumatossa mustaa, tummaa. Niinhän sitä sanotaan, että pimein hetki on juuri ennen aamunkoittoa.

Kiitos Doris. <3

Ihana, että sullon ollu nuin mukava päivä.

Se idea, että pidän silmien päällä öisin pantaa, autto silmien kuivuuteen, mutta samalla se veti sililmienympärykset tosi kuivaksi ja ruttuseksi, vaikka laitoin illalla voidetta niihin. Pittää yrittää keksiä jottain muuta - teipilläkö silimät kiinni. :) 

Uupumuksen tunne erinäisine kipuineen on jatkunu jo kauan. Pittää toivua, että iloinen ja onnekas aamunkoitto on lähellä. 

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTZCLomkfjhPOZvu17…

<3 Sofia

Doriksen tyyli jutella sinne tänne tuttujen tai tuntemattomien kanssa miellyttää minnuu. Teen iha sammaa juttuu ja etsin "uhreja", nii mie sanon, jotka mielellää juttelee. Sen näkkee jo silmistä, ku mei suunnalla ei katsota silmiin, mut jos katsoot ni voip hymmyillä. Joku saattaa innostuu juttelemmaa.

Sofia siulla on unnii selvitys myös taitolajina. Hauskat nuo numeroihe tarkotukset. Ehkä unilla ei oo nii suurta merkitystä, purkautuu joskus ajatusmaalima ja saap tillaa uusille asijoille. Vähä enne herräämistä nään ussei unia ja saattaat jäähä  mieleen. Onneks unet unohtuut. Nuoreen etsin selitystä unille, mut ei ne nii tapahtunneet.

Mikä remonttivaihe teil on nyt menneillää? Meillä laitetaa kaappeihin lisää hyllyjä jos se auttais järjestyken pitämistä. Levyt ku on sahattava sopivan kokosiks. Sit isännällä on auton laitto ja korjaukset mitkä pittää moottorin puolelle tahhä. Se käyp hittaasti. Ensin on tehtävä tillaa sinne issoo miesluolaan. On nii sokkeloine paikka, et sielt ei löyvvä pois.

Pitäiskö siun kokeilla sideharson rasvaamisella. Kyllä iho siitä vetristyy ku saap tarpeeks ilmaa. Mite muute kurkkunaamoin kanssa on. Kurkun palasia muistan nähneeni silmien päällä hautovat silmii. Voisin vaik kokkeilla.

Nii tää elämä on sitä ylös alas kiipeemistä ja viel toisinaa mahottoma painava reppu selässä. Sen ku saap tyhjennettyy, ni helpottaa. Sit on joskus tunne, ettei täst piä millää päästää irti, ku olo on nii mahottoma onnelline.

T. Saiko

Miuta välil hymmyilyttää tämä tapani jutella vieraille(kin) ihmisille, isäni olliit samanlainen. Muistan, ko lapsen ain ihmettelin, mist hää tuntoo nämä kaikk ihmiset...

Toinen isältäin peritty on tinkimine, lapsena nolotti, ite tien nykyää :)

Vähä on selkä kipiä eilisest kävelyst, laiskottaakin. Ol niin outoi unnii yöllä, joku katastrofi ol Puerto Ricossa ja mie jäin henkii. Romua kerättii jostaki vuoren rinteilt ja kahtottii olisko loukkaantuneita. Vuotettii samal tietova kuolinuhreist toisaalla. Pit yölläki vahtia, ettei ryöstelyä tule... samal olin kaupass töiss ja kysyin pomolta, kumpi on tärkiämp: hyllytys vai apu onnettomuuess... ihan sekavaa, mie näen usiast pitkiä outoja unia, on kun leffass olis. Ajat, paikat, ihmiset sekaantuu.

Pit lähtiä tännää lankakaupoill, mut taianki siirtää huomisell. Jospa löytyis semmost limen vihreää, siitä tekisin ystävän pontson.

Mukavaa päivää teill

Doris

Huomenta.

Saiko, en minä palijo muista unien merkityksiä. Joskus oon sitäki asiaa opiskellu, ku opiskelin psykologiaa.

Kiitos nuista silimiin liittyvistä vinkeistä. Aion kokkeilla sideharsua siten, että teen silmien päälle tarkotetun noin 2 cm korkian ja ohimoille asti menevän kaistaleen, ehkä kaks kerrosta harsua, jonka laitan ihoteipillä ohimoille kiinni. Se saa siis pittää mun silimät kiinni nukkumisen aikana, muttei paina silimienalusia ihan ruttanaksi ja kuivaksi - toivottavasti. :)

Kurkkusiivuja en oo koskaan pitäny silmäluomilla. Kai neki kosteuttaa. :)

Eilen mies irrotteli teknisen tilan ja kuraetteisen silikonit ja niisä siivoushommisa auttelin. Hää laitto sitte uuvet tilalle. Tännään on lepopäivä, ku on pää niin kipiä.

Kiva, että saatte Saiko lissää hyllytillaa.

Ihanaa päivää kaikille! :) Sofia

https://www.porvoonseurakunta.fi/documents/48344316/51711800/Enkeli_vaa…

Doris, kirjoteltiin sammaan aikaan, nii en hoksannu sun kirjotusta. Kommentoin sitä myöhemmin. Mukava oli se lukia. :) S

Iltaa

Doris, meidän molempien isät ovat olleet osin vähän samanlaisia. Minunkin isäni jutteli aina ja vähän joka paikassa myös tuntemattomien kanssa. Hän oli sosiaalisesti hyvin lahjakas ja myönteinen tyyppi, mutta kuitenkin introvertti - outo yhdistelmä sikäli.

Hän myös opetti minulle, että pitää pyytää alennusta, tingata. Isä oli myös sitä mieltä, että köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, vaan pitää ostaa laadukasta ja kalliimpaa, mikä kestää, sillä moni halpa tuote hajoaa nopeasti, niin tulee kalliimmaksi ostaa kaksi halpaa kuin yksi kallis.

Kiva, että sinullakin on värikäs ja monipuolinen unielämä.Erikoinen myös tuo kertomasi uni. Tosiaan tuntuu kuin olisi joka yö elokuvissa ja mitä ihmeellisimpien tapahtumien keskellä. Joskus näen pelottavia jännäreitä. Joskus lentelen, ne unet ovat ihania. Viime yönä heräsin seuraavanlaiseen uneen:

Ensimmäinen kissamme oli muka elossa ja yhtäkkiä se katosi. Sitten joku nainen kertoi minulle, että olin antanut kissan jollekin lapsuudenystävälle. En uskonut sitä ollenkaan, vaan intin kovasti vastaan. Sitten menin jääkaapille ja siellähän suloinen kissamme makoili tyytyväisenä hyllyllä. Mieheni oli unessa ihmeissään, että miten en muka muistanut, että ainahan kissamme haluaa nukkua jääkaapissa. Laitoin sitten jääkaapin oven kiinni, etten häiritse kisulin unia. :) Oli kai kuumaverinen katti, kun kaipasi viilennystä. En ole vähään aikaan kissojamme ajatellut, vaikka usein heitä ajattelenkin.

Jahas, josko katselisin jotain telkusta, mutta ensin tiskikone päälle.

Mukavaa illanjatkoa kaikille! :) Sofia

Sofia

Ihana tuo kissauni. Metkaa, että unessa on ihan selkeää, että kissa nukkuu jääkaapissa. Nuo lentelyunet on kans ihania. Minä usein hyppään pitkiä matkoja, kevyesti, ilmassa. Samalla ihmettelen, miten helppoa se on...

Yks uni, mikä toistuu usein on lapsuuskodin pellon takaa. Siellä on ihana uimaranta ja unessa aina ihmettelen, miksei käydä siellä useammin. On uudehko huvila myös ja melko ränsistynyt savusauna. Oudointa on, että siellä on oikeasti savusauna, ihan käyttökelpoinen.

Usein unissa myös ollaan lapsuuskodissa, vanhemmat elossa ja koko sisaruskatras paikalla. Valmistellaan jotain juhlia, pähkäillään, onko kaikki valmista, riittääkö tarjottavat ja kuka menee lypsylle... lehmät olleet pois -80 luvulta asti :)

Voi olla, että näitä unia olen jo kertonutkin.

Aurinko paistaa niin suloisesti, ihana herätä omia aikojaan. Kahveja hörpin, sit kaupoille. Pihasaunan lämmitystä suunnitellaan ens lauantaille, sinne tulee kaivosta vesi letkulla. On jäässä talvisin, ei aina. Sit grillataan makkaraa. Kevätkauden avajaiset :)

Bara bada bastu soi radiossa, hymyilen. Jotenkin tuo rallatus saa hyvälle tuulelle. Nosti Vöyrin kaikkien tietoisuuteen.

Oiken mukavaa päivää kaikille :)

Iltaa

Doris, kirjoititko sinä tuo viestin (9:30)?

Juu, unissa tosi oudot asiat voivat tuntua ihan luontevilta, vaikkeivat ne normaalisti voisi olla mitenkään mahdollisia. Ne lentämiset alkaa minulla aina niin, että pikkuisen ponnistan lentoon. Olen miettinyt, mistä ne lentounet syntyvät. Onko esim. verenpaineet liian kovat tai matalat - huimaa unen aikana tms. Olen monissa unissa yrittänyt opettaa muita lentämään. Olen myös päässyt karkuun pahiksia lentämällä. :) 

Käytiin kävelemässä 4 km. Ajattelin Doris sinun 6 km lenkkiäsi, että aika reipas olet ollut. Olin itse suht väsynyt lenkkini jälkeen, mutta oli hyvä mieli, kun sai lähdettyä liikkeelle. 

Katsotteko te koskaan Huvila & Huussi -ohjelmaa? Entä Remppa vai muutto -ohjelmaa? Minua kiinnostaa kaikki remppaohjelmat, myös puutarhojen muutokset, mutta ne eivät niin paljon kuin asuntojen ja mökkien muutokset.

Bara bada bastu laulua en ole kuunnellut vieläkään. Ihan pienen pätkän jossain ohjelmassa siitä kuulin ja sama juttu Erikan euroviisun suhteen. En edes tiedä, miksi ne eivät minua tänä vuonna enää kiinnosta, kuten ei kiinnosta kunta- ja aluevaalikeskustelutkaan. Outoa tällainen muutos itsessä. Aion kuitenkin käydä äänestämässä.

Pihasauna olisi kiva. Meillä on suunnitelmissa sellainen seuraavaan kotiin. On meillä suunnitelmissa myös omatekemä retkeilyauto, eli pakettiautoon tehty, mutta olen alkanut epäröidä sitä siksi, että mieheni ajaa niin lujaa ja jarruttaa aina liian myöhään, joten pelkään koko ajan peräkolaria, joten matkustaminen autolla ei ole minulle mukavaa, vaikka olisikin mukava nähdä vähän eri paikkoja. Olen ollut nuorena matkustajana kahdessa autokolarissa. Toisessa auto meni lunastukseen. Voisin toki ajaa itsekin, sillä tykkään ajamisesta, mutta en jaksaisi ajaa kovin pitkiä matkoja. Harmittaa, ettei mieheni voi ajaa rauhallisemmin. Ajavatko teidän miehenne vauhdikkaasti?

Onko teillä vielä vesistöt niin jäässä, että pystyy kävelemään jäällä? Meillä on.

Onkohan Almastiinan kotitiekin vielä ihan jäinen. Toivottavasti ei. Nastakenkiä on hyvä käyttää jäisillä pihoilla esim. postia hakiessa.

Nyt tiskaamaan. Lepposaa illanjatkoa kaikille! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQt3quAy4ZkhowrZPN…