Lapsiluku jää vajaaksi

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen, jos olisin saanut lapsia. Mutta toiveistani ja yrityksistäni huolimatta, vaikka apua ja tukea olen saanut erilaista usemman kerra, niin  en ole silti onnistunut saamaan ensimmäistäkään lasta. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että tällä hetkellä olen ja elän sinkkuna. olen pikkuhiljaa alkanut sisäistämään ja tajuamaan, että on täysin mahdollistam että jään lopulta kokonaan omia ja tai omaa (biologista) lasta.

Luonto, kohtalo, mikä lie osaa olla toisinaan aika julma. - Asiaa ei tee yhtään helpommaksi muiden utseleut ja kysymykset asiasta. Saati yhdenkään ex-kumppanin syyttämäninen asiasta.  

Mistä repäisit tuon ex-kumppanijutun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen, jos olisin saanut lapsia. Mutta toiveistani ja yrityksistäni huolimatta, vaikka apua ja tukea olen saanut erilaista usemman kerra, niin  en ole silti onnistunut saamaan ensimmäistäkään lasta. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että tällä hetkellä olen ja elän sinkkuna. olen pikkuhiljaa alkanut sisäistämään ja tajuamaan, että on täysin mahdollistam että jään lopulta kokonaan omia ja tai omaa (biologista) lasta.

Luonto, kohtalo, mikä lie osaa olla toisinaan aika julma. - Asiaa ei tee yhtään helpommaksi muiden utseleut ja kysymykset asiasta. Saati yhdenkään ex-kumppanin syyttämäninen asiasta.  

Mistä repäisit tuon ex-kumppanijutun?

Ehkä lasta on yritetty saada ja kun lasta ei ole kuulunut, mies on syyttänyt tästä. Näin itse ymmärsin?

Just. Tee nyt eka se yksi lapsi tai vaikka ne kaksikin ja mieti sitten uudestaan sitä suurperhehaavetta. Voi aivan hyvin olla, kun saa jopa vain yhden lapsen, että tajuaa, että lapsissa saattaa olla oletettua enemmän hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Just. Tee nyt eka se yksi lapsi tai vaikka ne kaksikin ja mieti sitten uudestaan sitä suurperhehaavetta. Voi aivan hyvin olla, kun saa jopa vain yhden lapsen, että tajuaa, että lapsissa saattaa olla oletettua enemmän hommaa.

On jo ne 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aina sanonut haluavasi suurperheen. Onko mieskin aina halunnut suurperheen, mutta muuttikin mieltään? Vai oletko edes kuunnellut, mitä mies sanoo? Vai mikä hiertää?

No se hiertää, että nyt tilanne on sellainen kuin mies haluaa. Miksi miehet päättää tämänkin asian

Yleensä lapsiasioissa mennään sen vähemmän lapsia haluavan ehdoilla. Ihan normitilanne siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aina sanonut haluavasi suurperheen. Onko mieskin aina halunnut suurperheen, mutta muuttikin mieltään? Vai oletko edes kuunnellut, mitä mies sanoo? Vai mikä hiertää?

No se hiertää, että nyt tilanne on sellainen kuin mies haluaa. Miksi miehet päättää tämänkin asian

Yleensä lapsiasioissa mennään sen vähemmän lapsia haluavan ehdoilla. Ihan normitilanne siis.

Jännä, et onkin näin... Entäs makuuhuoneessa sitten. Mennään sen mukaan joka haluaa vähemmän

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut kaksi tai kolme, mies ilmoitti yhden jälkeen, ettei halua enempää

Mietin jo eroa, sitten ajattelin, että parempi kai se on yksi kuin ei yhtään, ja että olisi hullua erota tällaisen takia. Päätin yrittää olla tyytyväinen.

Pakko sanoa, että välillä katkeruus ja suru silti puskee ajatuksiin.

Myös siksi, että miehen itsekkyys alkoi näkyä muillakin lailla. Hän ei ollutkaan tyytyväinen perhe -elämään, vaan ajatteli, että kun lapsia on vain yksi, rahaa ja energiaa jää enemmän asioihin, joita hän haluaa tehdä. Ne vain olivat sellaisia, joihin lapset sopivat kauhean huonosti. Hän siis halusikin elää lapsettomien elämää, jopa poikamieselämää.

Näistä syistä ero tuli joka tapauksessa, joten jos olisin ajallaan eronnut ja tehnyt vaikka hoidoilla heti toisen, olisin yksinhuoltaja silti, mutta kahdelle lapselle. Nyt olin kuitenkin liian vanha enää tekemään lisää lapsia.

Löysin ihanan miehenkin, jonka kanssa oltiin yhdessä vähän murheellista, että olisi sovittu perustamaan yhdessä se perhe.

Mutta kaikkea ei saa. Elämä nyt meni näin.

Onko se itsekkyyttä tietää omat rajansa ja millaista elämää haluaa elää?

Itse ainakin uskon, että olisin onnellisempi suurperheen äitinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aina sanonut haluavasi suurperheen. Onko mieskin aina halunnut suurperheen, mutta muuttikin mieltään? Vai oletko edes kuunnellut, mitä mies sanoo? Vai mikä hiertää?

No se hiertää, että nyt tilanne on sellainen kuin mies haluaa. Miksi miehet päättää tämänkin asian

Yleensä lapsiasioissa mennään sen vähemmän lapsia haluavan ehdoilla. Ihan normitilanne siis.

Jännä, et onkin näin... Entäs makuuhuoneessa sitten. Mennään sen mukaan joka haluaa vähemmän

Juuri näin. Siinä on kyse toisen ihmisen rajojen kunnioittamisesta. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toista tekemään asioita vasten tahtoaan, mutta on oikeus lähteä pois suhteesta jos kokee saavansa siltä liian vähän.

Ota ero ja hanki lapset muualta. Muuten katkeroidut ja ero siitäkin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ota ero ja hanki lapset muualta. Muuten katkeroidut ja ero siitäkin seuraa.

Joo kuulostaa helpolta. Mut ensinnäkin ei ole varmaa, et löytyy puoliso, joka haluaa lapsia ja uusperhe ei kyllä innosta. Kaverin perhettä sivusta seuranneena aika kamalaa uusperheen arki. Koko ajan ongelmia

Kuulemma lapsia on sitten riittävästi, kun tuntuu, että yksi jää saamatta

En tiedä, mikä ap:n tilanne on, mutta kolmannen lapsen hankkiminen voi olla monelle myös taloudellinen kysymys. Aika isoon taloon/asuntoon pitää olla varaa, kaikkiin autoihin ei hyvin mahdu kolmea takapenkille, eli sekin pitää olla aika suuri, kolmannenkin lapsen juoksevat kulut. Lomareissut jne. maksaa aina vaan enemmän.

Kyllä siinä kolmannen kohdalla jo miettii, että laskeeko kahden muun elintaso, jos tehdään vielä kolmas. Toki voi sitten alkaa tienata enemmän (siis se lapsia haluava) ja voi ehkä sen toisen pää kääntyä. Kaverillani kävi niin, että mies sanoi ensin ei, mutta sitten kumpikin saivat parempipalkkaisen työn ja suostui sitten kuitenkin vielä yhteen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin iloinen, jos olisin saanut lapsia. Mutta toiveistani ja yrityksistäni huolimatta, vaikka apua ja tukea olen saanut erilaista usemman kerra, niin  en ole silti onnistunut saamaan ensimmäistäkään lasta. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että tällä hetkellä olen ja elän sinkkuna. olen pikkuhiljaa alkanut sisäistämään ja tajuamaan, että on täysin mahdollistam että jään lopulta kokonaan omia ja tai omaa (biologista) lasta.

Luonto, kohtalo, mikä lie osaa olla toisinaan aika julma. - Asiaa ei tee yhtään helpommaksi muiden utseleut ja kysymykset asiasta. Saati yhdenkään ex-kumppanin syyttämäninen asiasta.  

Mistä repäisit tuon ex-kumppanijutun?

Silloin kun olin parisuhteessa niin ei ainoastaan minulta tivattu tai udeltu, että milloinkas olen aikessa saada lapsia tai eiköhän olisi jo aika hankkia lapsia..... - Vaan yhtä lailla kumppaneistani ainakin pari viimeisintä on saanut varmasti osansa uteluista ja muka hyvän tahtoisista vihjailuista, kuinka kivaa ja mahtavaa olisi jos saisi tai me saisimme tai olisimme saaneet jälkikasvua. Olisi minulta hyvin loukkaavaa ex-kumppaneitani kohtaan sanoa,että en ole saanut jälkikasvua koska ex kumppanini ovat olleet, mitä ovat olleet.  

Itse pääsin ihan helposti yli, mutta meillä menikin suunnitelmat uusiksi. Oli ajatus tehdä neljä lasta sillälailla pareittain jos onnistaa. Kolmas tuli liian aikaisin enkä itsekään tahtonut neljättä heti siihen perään. Mies otti ensin esille, että ei enää neljättä tahdokaan enkä minäkään sitten vähän aikaa mietittyäni tahtonut yhtä iltatähteä kasvamaan ilman ikäistään sisarusta. Vaikka toki ymmärrän, että moni muu voi haluta. Jos mies olisi ilmoittanut jo esikoisen jälkeen, että yksi riittää (siinä täsmälleen meidän tilanteessamme) niin olisi ollut kova paikka ja olisin varmasti pettynyt koska olisin tahtonut ainakin kahta yrittää. Mutta en tietenkään olisi alkanut huijaamaan ehkäisyn kanssa tms sellaista luottamusta tärvelemään. Vähän olisin kuitenkin ehkä katkera ainakin jonkin aikaa. Sitten kyllä varmaan olisin jo iloinnut siitä, että yhden kuitenkin saimme ja alkanut järjestellä jotain edes vähän sisarussuhdetta muistuttavaa juttua lapsen elämään vaikka eihän se tietenkään sama ole. Mutta toisaalta juuri sitä, mitä jotkut muut tahtovat. No joo, enpä toisaalta tiedä monellako ap:n lapsiluku jäi vajaaksi (koska en jaksanut lukea muuta kuin aloituksen...)

Olisit onnellinen kahdesta terveestä lapsesta! Ihan turhaa valitat! Ei se iso lapsiluku mitään onnea tuo!

Vierailija kirjoitti:

Olisit onnellinen kahdesta terveestä lapsesta! Ihan turhaa valitat! Ei se iso lapsiluku mitään onnea tuo!

Mistä tiedät, ettei tuo onnea?

Vierailija kirjoitti:

Olisit onnellinen kahdesta terveestä lapsesta! Ihan turhaa valitat! Ei se iso lapsiluku mitään onnea tuo!

Sun kaltaiset toisten tunteiden vähättelijät on todella ärsyttäviä. Sä et voi päättää toisten tunteista ja onnellisuudesta. Olen huomannut, että monesti sun kaltaiset on juuri niitä jotka ovat helposti saaneet lapsiluvun täyteen ja lapsia on vähintään kolme. Ei nähdä kuin oma napa.

Itsellä on yksi lapsi joka on jo 18v. Mun haave oli myös iso perhe, mutta itsestä riippumattomista syistä näin ei kuitenkaan käynyt. Olen nyt 42v. ja toinen lapsi saa tulla jo on tullakseen. Kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä mun surua siitä mitä koen kun lapsia ei ole enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit onnellinen kahdesta terveestä lapsesta! Ihan turhaa valitat! Ei se iso lapsiluku mitään onnea tuo!

Sun kaltaiset toisten tunteiden vähättelijät on todella ärsyttäviä. Sä et voi päättää toisten tunteista ja onnellisuudesta. Olen huomannut, että monesti sun kaltaiset on juuri niitä jotka ovat helposti saaneet lapsiluvun täyteen ja lapsia on vähintään kolme. Ei nähdä kuin oma napa.

Itsellä on yksi lapsi joka on jo 18v. Mun haave oli myös iso perhe, mutta itsestä riippumattomista syistä näin ei kuitenkaan käynyt. Olen nyt 42v. ja toinen lapsi saa tulla jo on tullakseen. Kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä mun surua siitä mitä koen kun lapsia ei ole enempää. 

Samaa mieltä sun kanssa. Se, että toisella on haave suuresta perheestä, ei helpota, että joku tulee sanomaan "ole onnellinen edes noista" ihan sama mikä haave elämässä musertuu, ei se mukavalle tunnu, kun se ei toteudu"

Joudun ihan oikeasta miettimään, voinko elää tämän asian kanssa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aina sanonut haluavasi suurperheen. Onko mieskin aina halunnut suurperheen, mutta muuttikin mieltään? Vai oletko edes kuunnellut, mitä mies sanoo? Vai mikä hiertää?

No se hiertää, että nyt tilanne on sellainen kuin mies haluaa. Miksi miehet päättää tämänkin asian

Yleensä lapsiasioissa mennään sen vähemmän lapsia haluavan ehdoilla. Ihan normitilanne siis.

Jännä, et onkin näin... Entäs makuuhuoneessa sitten. Mennään sen mukaan joka haluaa vähemmän

Mielestäni pitäisi olla ihan itsestäänselvyys että ei tehdä sellaisia lapsia joita toinen vanhemmista ei halua. Ei siinä ole mitään jännää.