Lue keskustelun säännöt.
Lapsiluku jää vajaaksi
01.08.2022 |
Olen aina sanonut miehelleni, että haluan suuren perheen. Nyt hän ilmoitti, että kaksi riittää, joten minusta ei tule suurperheen äitiä. Miten päästä yli? Kokemuksia? Kompromissi on hieman hankala tässä asiassa. En voi odottaa, että mies muuttaisi mieltään.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen, jos olisin saanut lapsia. Mutta toiveistani ja yrityksistäni huolimatta, vaikka apua ja tukea olen saanut erilaista usemman kerra, niin en ole silti onnistunut saamaan ensimmäistäkään lasta. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että tällä hetkellä olen ja elän sinkkuna. olen pikkuhiljaa alkanut sisäistämään ja tajuamaan, että on täysin mahdollistam että jään lopulta kokonaan omia ja tai omaa (biologista) lasta.
Luonto, kohtalo, mikä lie osaa olla toisinaan aika julma. - Asiaa ei tee yhtään helpommaksi muiden utseleut ja kysymykset asiasta. Saati yhdenkään ex-kumppanin syyttämäninen asiasta.
Kuulostaa harmilliselta. On ikävää, ettei haave lapsesta toteudu välttämättä lainkaan. No, kaksi lasta saa ainakin paljon huomiota, jos en sitä suurperhettä saa josta haaveilin pienestä asti . -ap
Mä sain vain yhden lapsen. Mies ei halunnut enempää.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain vain yhden lapsen. Mies ei halunnut enempää.
Pääsitkö yli? Katkeroiduitko? Vai oletko lopulta onnellinen? -ap
Ei kaikki halua perustaa suurperhettä.
Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän työtä ja rahaa kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero ja hanki toisen miehen kanssa tai hedelmöityshoidoilla lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain vain yhden lapsen. Mies ei halunnut enempää.
Pääsitkö yli? Katkeroiduitko? Vai oletko lopulta onnellinen? -ap
Sillä tavalla olen tyytyväinen, kun ollaan köyhiä ja talous on mennyt entistä tiukemmalle, ettei ole kuin yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero ja hanki toisen miehen kanssa tai hedelmöityshoidoilla lisää.
No ero kuulostaa jotenkin kamalalta. Muuten meillä on kaikki asiat hyvin. Suhteessa on läheisyyttä ja seksiä riittävästi. Vain tämä hiertää.
Vierailija kirjoitti:
Haluat suurperheen voidaksesi sitten kitistä täällä kun mies ei hoida? Kyllä jotain muuta sisältöä täytyy olla elämässä kuin jatkuvaa pershedelmien ulostamista.
No mitä sä selität? En ole valittamassa kun mies ei hoida, koska hän kyllä hoitaa lapsia. Ja itse nautin lapsiajasta, en nytkään valita, vaikka hoidan varmasti enemmän. Minulla on ihan muut syyt miksi haluan suurperheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat suurperheen voidaksesi sitten kitistä täällä kun mies ei hoida? Kyllä jotain muuta sisältöä täytyy olla elämässä kuin jatkuvaa pershedelmien ulostamista.
No mitä sä selität? En ole valittamassa kun mies ei hoida, koska hän kyllä hoitaa lapsia. Ja itse nautin lapsiajasta, en nytkään valita, vaikka hoidan varmasti enemmän. Minulla on ihan muut syyt miksi haluan suurperheen
Miksi haluat suurperheen?
Juttelitko aikoinaan miehen kanssa suurperheen perustamisesta?
Olet aina sanonut haluavasi suurperheen. Onko mieskin aina halunnut suurperheen, mutta muuttikin mieltään? Vai oletko edes kuunnellut, mitä mies sanoo? Vai mikä hiertää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä maailmassa lapsia riittää. Väkimäärä kasvaa koko ajan, ei todellakaan jää vajaaksi.
No kyllä olen hänelle kertonut , että haluaisin ison perheen . Hän tiuskii, että nyt on jo iso perhe. Ymmärsin joskus, että hänkin haaveili jopa neljästä.
Olen itsekin suurperheestä. Meillä on hyvä taloudellinen tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä maailmassa lapsia riittää. Väkimäärä kasvaa koko ajan, ei todellakaan jää vajaaksi.
Oma on aina oma
Vierailija kirjoitti:
Olet aina sanonut haluavasi suurperheen. Onko mieskin aina halunnut suurperheen, mutta muuttikin mieltään? Vai oletko edes kuunnellut, mitä mies sanoo? Vai mikä hiertää?
No se hiertää, että nyt tilanne on sellainen kuin mies haluaa. Miksi miehet päättää tämänkin asian
Meillä taisi olla tuuria, kun mieli muuttui molemmilla. Ennen naimisiinmenoa puhuttiin, että olisi kiva jos on monta lasta. Mies ajatteli, että neljä lasta voisi olla kiva. Sitten saimme yhden lapsen ja jonkun aikaa oltuamme yhden lapsen vanhempia, alkoi molemmista tuntua, että eiköhän tämä riitä. Ikinä ei ole kaduttanut.
Lapsi meni sitten naimisiin kuusilapsisen perheen pojan kanssa ja pääsi sitä kautta tutustumaan suurperheen hulinoihin.
Olisin halunnut kaksi tai kolme, mies ilmoitti yhden jälkeen, ettei halua enempää
Mietin jo eroa, sitten ajattelin, että parempi kai se on yksi kuin ei yhtään, ja että olisi hullua erota tällaisen takia. Päätin yrittää olla tyytyväinen.
Pakko sanoa, että välillä katkeruus ja suru silti puskee ajatuksiin.
Myös siksi, että miehen itsekkyys alkoi näkyä muillakin lailla. Hän ei ollutkaan tyytyväinen perhe -elämään, vaan ajatteli, että kun lapsia on vain yksi, rahaa ja energiaa jää enemmän asioihin, joita hän haluaa tehdä. Ne vain olivat sellaisia, joihin lapset sopivat kauhean huonosti. Hän siis halusikin elää lapsettomien elämää, jopa poikamieselämää.
Näistä syistä ero tuli joka tapauksessa, joten jos olisin ajallaan eronnut ja tehnyt vaikka hoidoilla heti toisen, olisin yksinhuoltaja silti, mutta kahdelle lapselle. Nyt olin kuitenkin liian vanha enää tekemään lisää lapsia.
Löysin ihanan miehenkin, jonka kanssa oltiin yhdessä vähän murheellista, että olisi sovittu perustamaan yhdessä se perhe.
Mutta kaikkea ei saa. Elämä nyt meni näin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taisi olla tuuria, kun mieli muuttui molemmilla. Ennen naimisiinmenoa puhuttiin, että olisi kiva jos on monta lasta. Mies ajatteli, että neljä lasta voisi olla kiva. Sitten saimme yhden lapsen ja jonkun aikaa oltuamme yhden lapsen vanhempia, alkoi molemmista tuntua, että eiköhän tämä riitä. Ikinä ei ole kaduttanut.
Lapsi meni sitten naimisiin kuusilapsisen perheen pojan kanssa ja pääsi sitä kautta tutustumaan suurperheen hulinoihin.
Kivahan se olis kun menisi yksiin tälläsen mielipiteet. Joku sanoi, että sitten kun pieninkin osaa itse WC asiansa ei enää kaipaa vaippaikäisiä, mutta eipä mulla käynyt näin
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut kaksi tai kolme, mies ilmoitti yhden jälkeen, ettei halua enempää
Mietin jo eroa, sitten ajattelin, että parempi kai se on yksi kuin ei yhtään, ja että olisi hullua erota tällaisen takia. Päätin yrittää olla tyytyväinen.
Pakko sanoa, että välillä katkeruus ja suru silti puskee ajatuksiin.Myös siksi, että miehen itsekkyys alkoi näkyä muillakin lailla. Hän ei ollutkaan tyytyväinen perhe -elämään, vaan ajatteli, että kun lapsia on vain yksi, rahaa ja energiaa jää enemmän asioihin, joita hän haluaa tehdä. Ne vain olivat sellaisia, joihin lapset sopivat kauhean huonosti. Hän siis halusikin elää lapsettomien elämää, jopa poikamieselämää.
Näistä syistä ero tuli joka tapauksessa, joten jos olisin ajallaan eronnut ja tehnyt vaikka hoidoilla heti toisen, olisin yksinhuoltaja silti, mutta kahdelle lapselle. Nyt olin kuitenkin liian vanha enää tekemään lisää lapsia.
Löysin ihanan miehenkin, jonka kanssa oltiin yhdessä vähän murheellista, että olisi sovittu perustamaan yhdessä se perhe.
Mutta kaikkea ei saa. Elämä nyt meni näin.
Näinpä juuri... Olen vähän huomaavinani samoja piirteitä omassa miehessä. Ei tunnu nauttivan lainkaan välillä koko perhe-elämästä, vaikka hän halusi esikoistakin enemmän. ajatukset on aina siinä, että kun lapset on isoja niin sitten sitä ja tätä
Olisin iloinen, jos olisin saanut lapsia. Mutta toiveistani ja yrityksistäni huolimatta, vaikka apua ja tukea olen saanut erilaista usemman kerra, niin en ole silti onnistunut saamaan ensimmäistäkään lasta. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että tällä hetkellä olen ja elän sinkkuna. olen pikkuhiljaa alkanut sisäistämään ja tajuamaan, että on täysin mahdollistam että jään lopulta kokonaan omia ja tai omaa (biologista) lasta.
Luonto, kohtalo, mikä lie osaa olla toisinaan aika julma. - Asiaa ei tee yhtään helpommaksi muiden utseleut ja kysymykset asiasta. Saati yhdenkään ex-kumppanin syyttämäninen asiasta.