Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita pitempiäkin taukoja ollut, ja tulee ihan luonnollisista syistä. viimeinen sellainen:
Mies alkoi kuumeilemaan, noh koronahan se. Hän oli eristyksissä talon länsisiivessä viikon verran. Me ei juuri nähty sinä aikana ettei tarttuisi. Siinä tuli jo 7 päivää.
Tuon jälkeen miehellä oli 14h työpäiviä 3, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä mökille. Noina 3 päivänä mies oli todella väsynyt, eikä käynyt mielessäkään seksi. Siinä jo 10 päivää.
Ajateltiin että mökillä sitten kun levätään rauhassa. Miehen exä ilmoitti että lapsi tulee nyt teille pakottavasta syystä. Noh, ajettiin matkalla mökille hakemaan lapsi. Eka mökkipäivä meni siinä mökkeillessä, illalla kun lapsi viiemin nukahti hakkasi naapurimökkiläinen oveen. Hänen mökkiinsä oli tullut savuvahinko, takasta savut sisään. Otettiin hänet tottakai yöksi. Seuraava päivä meni lapsen kanssa ja naapurimökkiäisen savuvahinko selvitellessä. Hän jäi toiseksikin yöksi. Tässä vaiheessa 12 päivää jo ilman.
Mökkiäinen lähti, ja kolmas yö oltiin kolmestaan mökillä. Minulla alkoi illasta kivuliaat menkat. Siinä meni sitten seuraavat 4 päivää, eli yhteensä jo 16 päivää seksittä.
Juttu jatkuikin vielä ilman, mutta en jaksa enää kirjoittaa. Tässä vain esimerkki miten se elämä heittelee ;)
Kommentoin tuota loppua: seksi lievittää kuukautiskipuja.
Voit puhua vain omasta puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Minusta tuo on jo vinksahtanut ajatus, että parisuhteessa seksi olisi vain toisen miellyttämistä. Yleensä vielä sillä ajatuksella, että nainen antaa miehelle seksiä, jotta mies olisi onnellinen. Eikö sen pitäisi lähteä siitä, että molemmat haluavat olla intiimisti lähekkäin rakkaansa kanssa ja se itsessään tuntuu itselle hyvältä? (Eri)
Olen eri, mutta parhaassa tapauksessa pitäisikin. Minä veikkaan, että jokainen tai lähes jokainen halukas ottaisi kaikista mieluiten himokkaan ja halukkaan kumppanin. Näin moni kokee alunperin tehneensäkin. Kyse on vaan siitä, mitä tehdään kun sen himokkaan ja haluttoman tilalla onkin kolme lasta ja alttarireissu myöhemmin haluton puoliso. Erotaanko? Petetäänkö? Eletäänkö loppuelämä onnettomassa selibaatissa? Isoja ja kipeitä päätöksiä kaikki. Vai toivotaanko sittenkin, että saataisiin tehtyä joku kompromissi, pidettyä sitä kuihtuvaa sänkykamarielämää edes jotenkuten elossa? Toivotaan, että vaikka se kiihkein himo onkin sammunut, niin toinen löytäisi itsestään keinon nähdä se intiimielämä kauniina rakkauden ja hellyyden osoituksena?
Ei se seksi vähemmän halukkaan kumppanin ole kenellekään mikään ykkösvaihtoehto. Joskus se vaan tuntuu siltä vähiten huonolta.
Ja huomautan, että puhun seksistä suostuvaisen kumppanin kanssa jonka halut on vaan hyvin laimeat. En pakottamisesta tai tilanteesta, jossa seksi on aidosti vastenmielistä. Itse en henkilökohtaisesti näe ylipäänsä mitään järkeä suhteessa jossa toinen näkee kumppaninsa vastenmielisenä. Tai ainakaan mitään perustetta sille, että tämä kumppaninsa kehoa ja seksuaalisuutta ällöävä voisi vaatia uskollisuutta.
Ennen perheenperustamista ja aamenen sanomista kannattaa keskustella sen puolison kanssa nämä asiat halki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Mielestäni suhteen sarka on loppuun kynnetty siinä vaiheessa ja on aika lähteä katselemaan kummankin vihreämpiä niittyjä, mikäli jompi kumpi kokee velvollisuudekseen toimia toisen seksileluna.
Parisuhteessa ei ole pakko olla, yksin on vähemmän tuon suuntaisia velvollisuuksia mikäli niitä ei halua.
Turha valittaa leluna olemisesta.
Mielestäni suhteen sarka on loppuun kynnetty siinä vaiheessa ja on aika lähteä katselemaan kummankin vihreämpiä niittyjä, mikäli jompi kumpi kokee että toisen on toimittava toisen seksileluna.
Kyllä suhde on jo päättynyt siinä vaiheessa kun toinen osapuoli kuvaa parisuhteen seksielämään seksileluna olemisella.
Tämä ketju on ollut hyväksi parisuhteelleni. Osaan arvostaa entistä enemmän naistani. Toisaalta tämä ketju kyllä saa helposti näkemään toisen sukupuolen edustajan hirviönä, joten pitää muistaa että tässä ketjussa kirjoittavat äärityypit eivät ole koko kansa.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Olen eri, mutta jos minun kumppanini tekee onnelliseksi se ettei hänen tarvitse koskea minun kehooni, niin minun kumppanini ei kyllä silloin rakasta minua siten kuin minä miehen ja naisen välisen rakkauden näen. Jolloin suhde on kyllä valitettavasti tullut tiensä päähän. Yksin en jaksa rakastaa, se satuttaa liikaa.
Kyllähän puoliso haluaa varmasti halailua ja muuta hyvänä pitämistä johon se kosketus kuuluu. Tässä puhuttiin vain rakastamisesta niin että tekee kuin toinen toivoo. Puolisosi ei myöskään varmasti jaksa yksin rakastaa, vaan haluaa eron.
Ymmärsit tahallasi tietysti väärin. Tässä yhteydessä kehon koskettaminen tarkoitti seksuaalista kosketusta. Jos kumppani haluaa vain platonista kosketusta, niin hän ei enää rakasta siten kuin miehen ja naisen suhteessa rakastetaan. Vaan rakastaa kuin ystävää. Joten suhde on ohi.
Ja miksi täällä edes keskustellaan asiasta, jos kaikki haluttomat haluavat sinusta varmasti eron? Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Sen kun paperit vetämään heti kun halut loppuu. Halukkaat jää sitten yksin etsiskelemään itselleen uutta kumppania. Taitaa vaan olla niin, että hyvin usein se haluton nimenomaan ei halua erota, vaan haluaisi sitoa sen halukkaan onnettomaan liittoon ja loppuelämän selibaattiin. Syyllistää ja uhriutuu jos toinen haluaa erota tai käydä vieraissa.
Olet vapaa tekemään omat ratkaisusu ja eroamaan jolle kumppnisi toiveet enää sinua miellytä. Et voi laittaa tätä toisen kannettavaksi, olet aikuinen ihminen, joten eroat itse jos haluat, etkä odottele että vaimosi laittaa eron vireille.
Täh? Minähän nimenomaan kirjoitin eroavani jos seksuaalinen rakkaus muuttuu platoniseksi. Sinä sen sijaan julistit, että kyllä se halutonkin ihan varmasti haluaa erota. Kuten sanottu, jos se haluton haluaa aina ihan itse erota, niin eihän yhdelläkään parilla pitäisi olla halujen kohtaamattomuuden ongelmaa.
Vai olisiko sittenkin niin, että täysin tuntemattoman ihmisen erohalujen spekulointi on ihan vaan typerää.
Sinähän nimenomaan kirjoitit eroavasi, eihän sen toteaminen ole erohalujen spekulointia, kun itse sen sanoit :D
No haloo. Enhän minä omaan erohaluuni tuossa viitannutkaan, vaan väitteeseesi että varmasti puolisonikin haluaisi erota. Jos se menisi niin, että halukkaan haluton puoliso haluaa aina erota, niin koko ongelmaahan ei pitäisi parisuhteissa edes olla, kun haluton lähtisi aina itse. Koska näin ei kuitenkaan ole, me tiedämme ettei halukkaan ihmisen haluton puoliso läheskään aina halua eroa. Joten kommenttisi puolisoni erohalusta on lähinnä typerä. Se perustuu oletukseen, että kaikki haluttomat osapuolet ajattelevat asioista samoin kuin sinä, ja se ei taas pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Minä annan rakkaudesta naiselleni hyvin monia asioita itsestäni ja ajastani. MInusta on elämässä kaikkein parasta kun voin ilahduttaa rakkaitani. Kuten usein sanotaan, on isompi ilo antaa lahja kuin saada lahja.
Mutta oletan että sama pätee kumppaneilla molempiin suuntiin eli että kumpikin nauttii aidosti siitä että tekee toiselle hyvää. Mutta ilmiesestä tämä "kun annat paljon niin myös saat paljon" ajatus on monille täällä ihan vieras.
Annatko vaimollesi orgasmeja myös silloin, kun itseäsi ei seksi huvita tai et siihen pysty?
Hassu kysymys. Tietenkin. Ihan kuten teen monia muitakin asioita hänen hyväkseen vaikka en hyödy niistä itse suoraan mitenkään. Tuohan on ihan normaalia kun rakastaa toista.
Mutta annat hänelle vain niitä asioita joita sinä haluat antaa. Vaimoltasi osotat että hän antaa sellaista mitä hän ei halua. Siiinä on se ero. Sinä määrittelet vaimosi puolesta sen mitä hän haluaa, ja mitä sinä annat. Anna hänen itse se päättää.
Et edelleenkään ymmärrä. Rakkaus toiseen saa sinut haluamaan antaa hänellä juuri niitä asioita joita hän tarvitsee ja haluaa, ei niitä joita itse haluaisit. Aito rakkaus on juuri pyyteetöntä.
Osa rakkautta on se että tuntee toisen niin hyvin että tietää mitkä hänen tarpeensa ja toiveensa ovat ja mikä ihan oikeasti tekee juuri hänet onnelliseksi.
Kyllä mä ymmärsin. Jos rakastat toista, niin et vaadi häneltä seksiä kun hän ei sitä halua. Hyvä!
Sehän on selvää. Kuten myös että jos se toinen sinua aidosti rakastaa niin hän keskimäärin kyllä sitten haluaa aika usein sitä seksiä joten ei pääse syntymään jatkuvasti tilannetta jossa se toinen ei haluaisi.
Juuri näin, eli lopputulos voi hyvin olla että molemmat rakastavat, eivätkä eroa, vaikka seksiä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?
Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?
No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.
Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.
Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.
Tiedätkö mitä? Kypsät normaalit aikuiset pystyvät rakastamaan toista ihan monella tavalla samaan aikaan. Seksin haluaminen ja muu rakastaminen eivät sulje tavallisesti toisiaan pois vaan kulkevat nimenomaan rinta rinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Kirjoitit tuolla yllä:
Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein.
Sinulle ei siis riitä muu läheisyys, vaan aina on pakko olla seksiä? Vaikka vaimo ei haluaisi, jaksaisi tms? Ja tuo on sinusta rakkautta?
Jos olet tuota mieltä niin sinun pitää sitten vain lopettaa kiristäminen seksillä.
Tarkoitit viestisi varmaan tuolle miehelle, joka kiristää vaimoaan seksillä. Vaimolla on kuulemma VELVOLLISUUKSIA. Kuulostaa tosi rakastavalta ja kiihoittavalta. 🙄
Meillä molemmilla on velvollisuuksia, ja on selvä asia, että niihin kuuluu myös lähelläoloa ja toistemme seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Muita asioita voimme harrastaa muiden ihmisten kanssa, mutta sukupuolielämä puolison kanssa on tärkeä asia. Ei se mitään kiristystä ole, että avioliitossa odottaa, ettei tarvitse olla puutteessa, vaan lähtökohta. Itse myös pyrin huolehtimaan siitä, ettei vaimon tarvitse olla puutteessa, vaikka itselläni ei oikein onnistuisikaan. Sellainenkin aika oli, kun minulla oli vaiva, joka aiheutti kipua petipuuhissa. Pidin silti vaimostani huolta, ja hain ja myös sain apua vaivaani, jotta pystyin itsekin nauttimaan normaalimmin.
T. Se seksiä normaaliolosuhteissa (ei sairautta, raskautta tms.) korkeintaan 2 pv välein vaimonsa kanssa odottava mies.
Eikä se ole mitään kiristämistä jos toinen ei nyt halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Minusta tuo on jo vinksahtanut ajatus, että parisuhteessa seksi olisi vain toisen miellyttämistä. Yleensä vielä sillä ajatuksella, että nainen antaa miehelle seksiä, jotta mies olisi onnellinen. Eikö sen pitäisi lähteä siitä, että molemmat haluavat olla intiimisti lähekkäin rakkaansa kanssa ja se itsessään tuntuu itselle hyvältä? (Eri)
Olen eri, mutta parhaassa tapauksessa pitäisikin. Minä veikkaan, että jokainen tai lähes jokainen halukas ottaisi kaikista mieluiten himokkaan ja halukkaan kumppanin. Näin moni kokee alunperin tehneensäkin. Kyse on vaan siitä, mitä tehdään kun sen himokkaan ja haluttoman tilalla onkin kolme lasta ja alttarireissu myöhemmin haluton puoliso. Erotaanko? Petetäänkö? Eletäänkö loppuelämä onnettomassa selibaatissa? Isoja ja kipeitä päätöksiä kaikki. Vai toivotaanko sittenkin, että saataisiin tehtyä joku kompromissi, pidettyä sitä kuihtuvaa sänkykamarielämää edes jotenkuten elossa? Toivotaan, että vaikka se kiihkein himo onkin sammunut, niin toinen löytäisi itsestään keinon nähdä se intiimielämä kauniina rakkauden ja hellyyden osoituksena?
Ei se seksi vähemmän halukkaan kumppanin ole kenellekään mikään ykkösvaihtoehto. Joskus se vaan tuntuu siltä vähiten huonolta.
Ja huomautan, että puhun seksistä suostuvaisen kumppanin kanssa jonka halut on vaan hyvin laimeat. En pakottamisesta tai tilanteesta, jossa seksi on aidosti vastenmielistä. Itse en henkilökohtaisesti näe ylipäänsä mitään järkeä suhteessa jossa toinen näkee kumppaninsa vastenmielisenä. Tai ainakaan mitään perustetta sille, että tämä kumppaninsa kehoa ja seksuaalisuutta ällöävä voisi vaatia uskollisuutta.
Ennen perheenperustamista ja aamenen sanomista kannattaa keskustella sen puolison kanssa nämä asiat halki.
Aivan varmasti, puolin ja toisin. Erotilastot puhuu sen puolesta, ettei läheskään kaikki ole samaa mieltä siitä mitä on sovittu. Jotkut ilmeisesti ajattelee, että on sovittu monopolista toisen seksuaalisuuteen = oikeus saada toiselta seksiä halusi tämä tai ei. Toiset taas ajattelee, että on sovittu monopolista toisen seksuaalisuuteen = voidaan yksipuolisella päätöksellä tuomita toinen selibaattiin ja odottaa että se mukisematta tottelee. Kumpikaan ei ole oikein perusteltu oletus, ellei asiasta ole nimenomaan näin sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?
Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?
No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.
Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.
Minä koin tämän naisena ihan samoin silloin, kun vuosia sitten pohdin eroa mieheni haluttomuuden takia. Jos puolisoni ei enää halua minua seksuaalisesti, niin silloin on jotain olennaista kuollut rakkaudesta. Tarjolla on enää kämppäkaveruutta, ystävyyttä ja kumppanuutta. Mutta kun minä haluan parisuhteen jossa on rakkautta, niin eihän se platoninen suhde riitä. Onneksi meillä tilanne korjaantui. Sen opin kuitenkin, että koskaan en enää jää vuosiksi seksittömään suhteeseen (ellei ole jokin selvä syy esim sairaus). Ihmisellä on oikeus määritellä, miten hän haluaa tulla rakastetuksi, millaista rakkautta hän tarvitsee ollakseen onnellinen. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta jäädä onnettomaan suhteeseen jossa rakkaus on yksipuolista tai parisuhderakkauteen vastataan ystävänrakkaudella.
Itse olen nyt tilanteessa, että rakastan miestäni vielä 30 yhteisen vuoden jälkeen niin että sattuu. Pitkään suhteeseen mahtuu erinlaisia seksinhalukausia, mutta olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että mieheni on halunnut minua aina. Nyt miehelleni iski 50v kriisi, eikä mies tiedä mitä haluaa elämältään eikä mikään tunnu miltään jne. Ollut henkisesti kipeä kesä ja mies vetäytyy kuoreensa ja ollaan tilanteessa, että mitään seksielämää ei ole. Ensimmäisen kuukauden se teki ihan fyysisesti kipeätä, toinen kuukausi oli helpompi. Alkuun pelkäsin, itkin ja surin sitä, että kaikki mennyt häviää ja ajattelin, että jos edes lapsen takia asutaan ja ollaan kämppiksiä jne. Alkuun teki kipeätä asua ihmisen kanssa jonka kosketusta, läheisyyttä kaipasi joka solulla. Alkuun siis pelkäsin vain sitä, että erotaan ja olisin ollut valmis siihen, että asutaan yhdessä kämppiksinä, että en menetä rakasta ihmistä kokonaan.
Nyt kun on mennyt 2,5 kuukautta shokin jälkeen niin alan pikkuhiljaa tajuamaan, että en pysty loppuelämää näin elämään. Kyllä sitä haluaa tuntea itsensä rakastetuksi ja vaikka hyvänyön suukot tulee edelleen tai välillä mies pyytää kainaloon hetkeksi kun näkee, että mulla paha olla niin eilen ilmoitin, että säälikainaloa en tarvitse. Ei ole helppoa olla tässä tilanteessa 49 vuotiaana naisena 30 vuoden suhteen jälkeen. En vaan tiedä kuinka kauan jaksan kärvistellä tilanteessa ja epävarmuudessa mieheni tunteista. Itse rakastan, mutta yritän tässä turruttaa tunteita koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Ei vaadi kukaan luopumaan. Ihan itse saat tehdä ratkaisusi omassa suhteessasi. Nuo ovat oman mielikuvituksesi tuotteita tuollaiset.
No aika monta kommenttia täälläkin on ollut jossa todetaan että "eikö sitä mikään muu ole mielessä kuin seksi" ja vastaavaa. Eli kerrotaan että seksin haluaminen ja tarviseminen suhteessa on jotenkin väärin ja että jos toinen ei halua niin se on ihan ok ja sitten vain ollaan ilman.
Ei vaan että sinä teet omat ratkaisusi asian suhteen. Jos haluat seksiä, ja toinen ei halua, niin sinä teet oman ratkaisusi.
Rahalla tämänkin asian ratkaisee.
Kuten snoin, sinä teet omat ratkaisusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Minä annan rakkaudesta naiselleni hyvin monia asioita itsestäni ja ajastani. MInusta on elämässä kaikkein parasta kun voin ilahduttaa rakkaitani. Kuten usein sanotaan, on isompi ilo antaa lahja kuin saada lahja.
Mutta oletan että sama pätee kumppaneilla molempiin suuntiin eli että kumpikin nauttii aidosti siitä että tekee toiselle hyvää. Mutta ilmiesestä tämä "kun annat paljon niin myös saat paljon" ajatus on monille täällä ihan vieras.
Annatko vaimollesi orgasmeja myös silloin, kun itseäsi ei seksi huvita tai et siihen pysty?
Hassu kysymys. Tietenkin. Ihan kuten teen monia muitakin asioita hänen hyväkseen vaikka en hyödy niistä itse suoraan mitenkään. Tuohan on ihan normaalia kun rakastaa toista.
Mutta annat hänelle vain niitä asioita joita sinä haluat antaa. Vaimoltasi osotat että hän antaa sellaista mitä hän ei halua. Siiinä on se ero. Sinä määrittelet vaimosi puolesta sen mitä hän haluaa, ja mitä sinä annat. Anna hänen itse se päättää.
Et edelleenkään ymmärrä. Rakkaus toiseen saa sinut haluamaan antaa hänellä juuri niitä asioita joita hän tarvitsee ja haluaa, ei niitä joita itse haluaisit. Aito rakkaus on juuri pyyteetöntä.
Osa rakkautta on se että tuntee toisen niin hyvin että tietää mitkä hänen tarpeensa ja toiveensa ovat ja mikä ihan oikeasti tekee juuri hänet onnelliseksi.
Kyllä mä ymmärsin. Jos rakastat toista, niin et vaadi häneltä seksiä kun hän ei sitä halua. Hyvä!
Sehän on selvää. Kuten myös että jos se toinen sinua aidosti rakastaa niin hän keskimäärin kyllä sitten haluaa aika usein sitä seksiä joten ei pääse syntymään jatkuvasti tilannetta jossa se toinen ei haluaisi.
Tässä mennään todella pieleen. Halu tai haluttomuus ei tarkoita aitoa rakkautta tai sen puuttumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Ei vaadi kukaan luopumaan. Ihan itse saat tehdä ratkaisusi omassa suhteessasi. Nuo ovat oman mielikuvituksesi tuotteita tuollaiset.
No aika monta kommenttia täälläkin on ollut jossa todetaan että "eikö sitä mikään muu ole mielessä kuin seksi" ja vastaavaa. Eli kerrotaan että seksin haluaminen ja tarviseminen suhteessa on jotenkin väärin ja että jos toinen ei halua niin se on ihan ok ja sitten vain ollaan ilman.
Ei vaan että sinä teet omat ratkaisusi asian suhteen. Jos haluat seksiä, ja toinen ei halua, niin sinä teet oman ratkaisusi.
Niin teenkin. Kuten myös totean että toinen ei lopulta oikeastaan rakastanut minua kokonaisuutena ja miehenä vaan vain siltä osin joka hänelle sopi.
Ihan kuten sinäkään et lopulta rakastanut häntä kokonaisuutena ja naisena, vaan vain siltä osin joka sinulle sopi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Minä annan rakkaudesta naiselleni hyvin monia asioita itsestäni ja ajastani. MInusta on elämässä kaikkein parasta kun voin ilahduttaa rakkaitani. Kuten usein sanotaan, on isompi ilo antaa lahja kuin saada lahja.
Mutta oletan että sama pätee kumppaneilla molempiin suuntiin eli että kumpikin nauttii aidosti siitä että tekee toiselle hyvää. Mutta ilmiesestä tämä "kun annat paljon niin myös saat paljon" ajatus on monille täällä ihan vieras.
Annatko vaimollesi orgasmeja myös silloin, kun itseäsi ei seksi huvita tai et siihen pysty?
Hassu kysymys. Tietenkin. Ihan kuten teen monia muitakin asioita hänen hyväkseen vaikka en hyödy niistä itse suoraan mitenkään. Tuohan on ihan normaalia kun rakastaa toista.
Mutta annat hänelle vain niitä asioita joita sinä haluat antaa. Vaimoltasi osotat että hän antaa sellaista mitä hän ei halua. Siiinä on se ero. Sinä määrittelet vaimosi puolesta sen mitä hän haluaa, ja mitä sinä annat. Anna hänen itse se päättää.
Et edelleenkään ymmärrä. Rakkaus toiseen saa sinut haluamaan antaa hänellä juuri niitä asioita joita hän tarvitsee ja haluaa, ei niitä joita itse haluaisit. Aito rakkaus on juuri pyyteetöntä.
Osa rakkautta on se että tuntee toisen niin hyvin että tietää mitkä hänen tarpeensa ja toiveensa ovat ja mikä ihan oikeasti tekee juuri hänet onnelliseksi.
Kyllä mä ymmärsin. Jos rakastat toista, niin et vaadi häneltä seksiä kun hän ei sitä halua. Hyvä!
Sehän on selvää. Kuten myös että jos se toinen sinua aidosti rakastaa niin hän keskimäärin kyllä sitten haluaa aika usein sitä seksiä joten ei pääse syntymään jatkuvasti tilannetta jossa se toinen ei haluaisi.
Juuri näin, eli lopputulos voi hyvin olla että molemmat rakastavat, eivätkä eroa, vaikka seksiä ei olisikaan.
Rakkaus saa valitettavasti useinkin ihmiset luopumaan itselleen tärkeistä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?
Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?
No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.
Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.
Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.
Oletteko te jotain ihan teinejä vai mistä ihmeestä teillä on päähän iskostunut tämä ajatus parisuhteesta "rauhassa seksijuttuilta"? Voi hyvänen aika sentään... Pidetään vain kädestä kiinni ja katsellaan toista kaihoisasti silmiin vai mikä fantasia tämä nyt oikein on? Ainakaan sillä ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Sinä voit päättää vain omasta puolestasi, et toisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Miksi et itse anna sille toiselle nautintoa sillä tavoin että hänen ei tarvitse toimia seksileluna sinulle vastoin tahtoaan. Tämä tuottaisi naiselle suunnattoman nautinnon, kyllä sinun pitäisi se hänelle tarjota jos kerra nhäntä rakastat.
Mielestäni suhteen sarka on loppuun kynnetty siinä vaiheessa ja on aika lähteä katselemaan kummankin vihreämpiä niittyjä, mikäli jompi kumpi kokee velvollisuudekseen toimia toisen seksileluna.
Parisuhteessa ei ole pakko olla, yksin on vähemmän tuon suuntaisia velvollisuuksia mikäli niitä ei halua.
Turha valittaa leluna olemisesta.
Mielestäni suhteen sarka on loppuun kynnetty siinä vaiheessa ja on aika lähteä katselemaan kummankin vihreämpiä niittyjä, mikäli jompi kumpi kokee että toisen on toimittava toisen seksileluna.
Kyllä suhde on jo päättynyt siinä vaiheessa kun toinen osapuoli kuvaa parisuhteen seksielämään seksileluna olemisella.
Tämä ketju on ollut hyväksi parisuhteelleni. Osaan arvostaa entistä enemmän naistani. Toisaalta tämä ketju kyllä saa helposti näkemään toisen sukupuolen edustajan hirviönä, joten pitää muistaa että tässä ketjussa kirjoittavat äärityypit eivät ole koko kansa.
t. eri
Kyllä suhde on jo päättynyt siinä vaiheessa kun toinen osapuoli odottaa että toisen pitää toimia hänen seksilelunaan silloin kun toista panettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Ei vaadi kukaan luopumaan. Ihan itse saat tehdä ratkaisusi omassa suhteessasi. Nuo ovat oman mielikuvituksesi tuotteita tuollaiset.
No aika monta kommenttia täälläkin on ollut jossa todetaan että "eikö sitä mikään muu ole mielessä kuin seksi" ja vastaavaa. Eli kerrotaan että seksin haluaminen ja tarviseminen suhteessa on jotenkin väärin ja että jos toinen ei halua niin se on ihan ok ja sitten vain ollaan ilman.
Ei vaan että sinä teet omat ratkaisusi asian suhteen. Jos haluat seksiä, ja toinen ei halua, niin sinä teet oman ratkaisusi.
Niin teenkin. Kuten myös totean että toinen ei lopulta oikeastaan rakastanut minua kokonaisuutena ja miehenä vaan vain siltä osin joka hänelle sopi.
Ihan kuten sinäkään et lopulta rakastanut häntä kokonaisuutena ja naisena, vaan vain siltä osin joka sinulle sopi.
Näin varmasti on jos nainen sanoisi että hänelle äärimmäisen tärkeä asia elämässä on että hänen ei tarvitse harrastaa kanssani seksiä. Silloin olisin kunnioittanut hänen ratkaisuaan ja tarvettaan mutta myös niin että en olisi ryhtynyt suhteeseen hänen kanssaan. Mutta kumman harva nainen noin sanoo vaikka se kuitenkin käytännössä ilmeisesti niin sitten onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Olen eri, mutta jos minun kumppanini tekee onnelliseksi se ettei hänen tarvitse koskea minun kehooni, niin minun kumppanini ei kyllä silloin rakasta minua siten kuin minä miehen ja naisen välisen rakkauden näen. Jolloin suhde on kyllä valitettavasti tullut tiensä päähän. Yksin en jaksa rakastaa, se satuttaa liikaa.
Kyllähän puoliso haluaa varmasti halailua ja muuta hyvänä pitämistä johon se kosketus kuuluu. Tässä puhuttiin vain rakastamisesta niin että tekee kuin toinen toivoo. Puolisosi ei myöskään varmasti jaksa yksin rakastaa, vaan haluaa eron.
Ymmärsit tahallasi tietysti väärin. Tässä yhteydessä kehon koskettaminen tarkoitti seksuaalista kosketusta. Jos kumppani haluaa vain platonista kosketusta, niin hän ei enää rakasta siten kuin miehen ja naisen suhteessa rakastetaan. Vaan rakastaa kuin ystävää. Joten suhde on ohi.
Ja miksi täällä edes keskustellaan asiasta, jos kaikki haluttomat haluavat sinusta varmasti eron? Eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Sen kun paperit vetämään heti kun halut loppuu. Halukkaat jää sitten yksin etsiskelemään itselleen uutta kumppania. Taitaa vaan olla niin, että hyvin usein se haluton nimenomaan ei halua erota, vaan haluaisi sitoa sen halukkaan onnettomaan liittoon ja loppuelämän selibaattiin. Syyllistää ja uhriutuu jos toinen haluaa erota tai käydä vieraissa.
Olet vapaa tekemään omat ratkaisusu ja eroamaan jolle kumppnisi toiveet enää sinua miellytä. Et voi laittaa tätä toisen kannettavaksi, olet aikuinen ihminen, joten eroat itse jos haluat, etkä odottele että vaimosi laittaa eron vireille.
Täh? Minähän nimenomaan kirjoitin eroavani jos seksuaalinen rakkaus muuttuu platoniseksi. Sinä sen sijaan julistit, että kyllä se halutonkin ihan varmasti haluaa erota. Kuten sanottu, jos se haluton haluaa aina ihan itse erota, niin eihän yhdelläkään parilla pitäisi olla halujen kohtaamattomuuden ongelmaa.
Vai olisiko sittenkin niin, että täysin tuntemattoman ihmisen erohalujen spekulointi on ihan vaan typerää.
Sinähän nimenomaan kirjoitit eroavasi, eihän sen toteaminen ole erohalujen spekulointia, kun itse sen sanoit :D
No haloo. Enhän minä omaan erohaluuni tuossa viitannutkaan, vaan väitteeseesi että varmasti puolisonikin haluaisi erota. Jos se menisi niin, että halukkaan haluton puoliso haluaa aina erota, niin koko ongelmaahan ei pitäisi parisuhteissa edes olla, kun haluton lähtisi aina itse. Koska näin ei kuitenkaan ole, me tiedämme ettei halukkaan ihmisen haluton puoliso läheskään aina halua eroa. Joten kommenttisi puolisoni erohalusta on lähinnä typerä. Se perustuu oletukseen, että kaikki haluttomat osapuolet ajattelevat asioista samoin kuin sinä, ja se ei taas pidä paikkaansa.
Jos se menisi niin että haluttoman puoliso haluaisi aina erota, niin koko ongelmaahan ei pitäsisi parisuhteissa olla kun halukas lähtisi aina itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?
Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?
No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.
Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.
Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.
Oletteko te jotain ihan teinejä vai mistä ihmeestä teillä on päähän iskostunut tämä ajatus parisuhteesta "rauhassa seksijuttuilta"? Voi hyvänen aika sentään... Pidetään vain kädestä kiinni ja katsellaan toista kaihoisasti silmiin vai mikä fantasia tämä nyt oikein on? Ainakaan sillä ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Sinä voit päättää vain omasta puolestasi, et toisten.
Nyt puhuttiin parisuhteesta, siis kahden ihmisen suhteista. Toki siinä voi yksi ihminen päättää mitä huvittaa mutta se on aika nopeasti vain yhden ihmisen suhde jos siinä ollaan jotenkin naivin ehdottomia ja kuvitellaan parisuhde joksikin siveäksi kädestä pitämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?
Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.
Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää
Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas?
Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä.
Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?
Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?
No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.
Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.
Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.
Tiedätkö mitä? Kypsät normaalit aikuiset pystyvät rakastamaan toista ihan monella tavalla samaan aikaan. Seksin haluaminen ja muu rakastaminen eivät sulje tavallisesti toisiaan pois vaan kulkevat nimenomaan rinta rinnan.
Kypsät normaalit aikuiset pystyvät rakastamaan toista ihan monella tavalla samaan aikaan. Seksin haluamattomuus ja muu rakastaminen eivät sulje tavallisesti toisiaan pois vaan kulkevat nimenomaan rinta rinnan.
tee miehellesi tätä ja loppuu kiukuttelu :)